VIRKATTU KUKKATYYNY

Virkkasin monen vuoden ajan niin, että tein vain yhtä työtä kerralla ja kun sain sen valmiiksi, aloitin uuden. Jossain kohtaa lipsuin tästä päätöksestä ja nyt keskeneräisiä töitä tuntuu löytyvän vähän sieltä sun täältä. Osa töistä on mallikappaleita, joita olen tehnyt virkkauskursseille ja ne ovat jääneet kesken kurssien loputtua, mutta osalle keskeneräisistä, kuten tälle virkatulle kukkatyynylle, ei löydy selitystä.  Se on ollut keskeneräisenä ainakin syksystä 2018 asti, kun olen jakanut siitä kuvan instaan.

Kukkaneliö, jossa pylväistä virkatut terälehdet nousevat lehtipediltä, on oma mallini muutaman vuoden takaa. Tyynyssä on yhdeksän kukkaneliötä, jotka olen yhdistänyt Flat Slip Stitch -silmukoinnilla (vapaa suomennos: litteä piilosilmukka, postauksen lopusta löydät linkin sen ohjeeseen). Tällä yhdistämistavalla sain saumoihin kauniit silmukkaraidat. Kun olin yhdistänyt palat virkkasin kerroksen pylväitä työn ympäri ja toisen kerroksen kohotakapylväillä, jolla sain kukkakuviolle kehyksen. Jotta tyynystä tuli tarpeeksi iso, virkkasin vielä pari kerrosta lisää.

Tyynyn nurjalla puolella on yksi suuri isoäidinneiliö, jossa kukkien värit toistuvat. Tämän olisi voinut tietysti virkata myös yksiväriseksi, mutta yhdellä värillä työskentely on niin pirskatin tylsää! Isoäidinneliökuvioituja kerroksia tuli koko nurjaan puoleen yhteensä 17. Viimeisen kerroksen virkkasin pelkillä pylväillä, jotta oikean ja nurjan puolen yhdistäminen olisi mahdollisimman helppoa.

Kun kaikki langat oli päätelty, laitoin palat oikeat puolet vastakkain ja virkkasin palat yhteen reunoista kiinteillä silmukoilla. Jätin yhdelle sivulle aukon, josta sain sujautettua 40 cm x 40 cm tyynyn sisään. Lopuksi ompelin tyynyn pohjassa olleen aukon piilosilmukoilla kiinni ja tyyny oli valmis! Vihdoin!

Kukkatyyny sopii tänne meidän olohuoneen sohvalle muiden virkattujen tyynyjen seuraan hienosti! Lankana käytin Dropsin Parista, joka on paksu ja pehmeä merseroimaton puuvillalanka, josta olen tainnut virkata suurimman osan tyynyistäni. Harmikseni en ole merkinnyt ylös, että paljonko lankaa tyynyn kului, mutta värikoodit voin sinulle tietysti antaa.

Käyttämäni Drops Design Paris värit:

Tumma lila 08

Lila 31

Turkoosi 10

Vaalea turkoosi 02

Kirsikan punainen 06

Roosa 33

Wasabi 39
Luonnonvalkoinen 17

Jos haluat opetella kauniin tavan yhdistää palat toisiinsa, niin tässä on linkki Youtube-videoon, jossa näytetään, miten yhdistät Flat Slip Stitch:llä palat.

Siltä varalta, että video ei aukea, niin tarkoitus on, että otat koukulle yhdistettävistä paloista silmukan takalaidat ja virkkaat piilosilmukan.

Mukavaa pääsiäistä!

VIRKATTU NESSUPIILO JA SOMEVIRKKAUSTA

"Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" 

- Ernest Hemingway

Virkattu nessupiilo on kotelo, jonka sisään saa piilotettua nenäliinapaketin. Se on tämän syksyn somehitti, jota kaikki tuntuvat virkkaavan. Aika ajoin Facebookin käsityöryhmissä villiinnytään yhdestä ja samasta aiheesta, joita ryhmäläiset virkkaavat vuoron perään ja jokainen tekee niistä omia versioitaan. Näitä on mielenkiintoista seurata ja arvuuttelen aina mielessäni, että mikähän on seuraava hitti.


Virkkausryhmät eivät ole ainoita ryhmiä joissa innostutaan samoista asioista. Muistat varmasti viime joulun tonttuovet? Neh saivat alkunsa askarteluryhmästä ja niihin oli jo ohjeita lehdissä ja askartelukaupat myivät ovien tarvikepakkauksia.
  

Yleensä nämä kaikkia kiinnostavat työt ovat helppoja malleja kuten viime syksynä hittipipon nimeksi saanut yksinkertainen pipomalli, mutta joukkoon mahtuu ihan haastaviakin töitä kuten Color Pooling -tekniikalla virkattuja peittoja, johon Novitakin julkaisi ohjeet ja joka jouluun kuuluvat valopallot ja -tähdet.
  

Tänä syksynä suuressa suosiossa ovat olleet nessupiilot. Kiinnostuin itsekin aiheesta, koska lapsiperheessä vuotavilta neniltä ei voi välttyä ja nenäliinoja kuluu paljon. Tietysti parhaillaan pyörivät virkkauskurssini vaikuttivat asiaan, sillä oli mukavaa näyttää virkkaajille, että olen ajan hermoilla ja tämä on nyt se juttu, mitä kaikki tekee.

Virkkasin oman nessupiiloni Lankamaailman Bomull Sportista. Nessupiilon pohjana on perinteinen isoäidinneliö, jonka reunoja kiertää kerros kiinteitä silmukoita. Virkkasin seuraavan kerroksen kohotakakiinteinä silmukoina ja tästä eteenpäin tavallisia kiinteitä silmukoita ilman lisäyksiä, jolloin reunat alkoivat nousta. Jatkoin niin pitkään, että sen sisään mahtuu pieni nessupaketti.

Kantena nessupiilossa on isoäidinneliö, jossa on myös kerros kiinteitä silmukoita reunoilla. Virkkasin sen kiinni pohjaan Flat Slip Stitch -tekniikalla eli otin koukulle vain sisimmät silmukat (kannen silmukoiden takareunat ja pohjaosan etureunat) ja virkkasin osat yhteen piilosilmukoilla. Näin saumaan muodostui kaunis piilosilmukkakuvio, joka uppoaa vieressä olevien silmukoiden väliin. 50 gramman kerästä sai hyvin virkattua nessupiiloon, mutta kannen sain kiinni vain kahdelta sivulta.

Päättelyiden jälkeen virkkasin jämälankakorini langoista koristeeksi ruusun ja pari lehteä, jotka ompelin kiinni kanteen. Kannen läppä pysyy ruusun alla taitettuna ja saan laskettua sen alas, jos haluan mennä nessupiiloni kanssa vaikka neuletapaamiseen. Tulihan tästä sievä kuin mikä ja onhan virkattu nessupiilo mukavempi katsella olohuoneen pöydällä kuin paketillinen nenäliinoja. Oli ihanaa tehdä jotain ihanan helppoa, mitä ei tarvinnut purkaa kertaakaan. Vaikenta työssä oli saada nenäliinat siististi sisään. Jännityksellä odotan, mikä on seuraava somehitti.

VIRKATTUJA KUKKIA TUNIKAAN

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat tehdä omat vaatteensa ja olen jo pitkään halunnut olla yksi heistä. Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna minäkin opettelen sen hienon taidon. Peittojen tai tyynyjen virkkaus on huomattavasti helpompaa kuin vaatteiden, sillä vaatteen pitää olla sopiva, se ei saa olla liian iso tai pieni. Se pitää tehdä sellaisesta materiaalista, että se laskeutuu kauniisti ja bonusta on vielä se, että myös istuu päällä eikä näytä säkiltä. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut valmiin mallin ja tehnyt sen mukaan, mutta se olisi ollut ihan liian helppoa.

Aloitan opintomatkani siitä, että virkkaan itselleni kukkatunikan, jossa on venekaulus. Hihoihin asti en ole vielä päässyt, sillä töiden suunnittelu ei ole vahvimpia puoliani. Minun piti tehdä tunika samalla kukkamallilla, jota käytin kassiin viime kesänä, mutta yllätyksekseni kahdeksan terälehtinen kukka ei sopinutkaan tähän työhön. Haluan yhdistää kukat toisiinsa samalla, kun virkkaan viimeistä kerrosta ja kahdeksan terälehtinen ei asettunut kauniisti. Kuukauden päivät olen kokeillut erilaisten kukkien yhdistämistä eri tavoin ja ihastuin tähän pieneen kukkaan. Se on oma mallini, mutta en ole vielä kirjoittanut sille ohjetta, koska en ole varma, että onko se jo tehty. Ensin pitää selvittää se.

Virkkaan tunikani Dropsin Safranista, josta olen jo aikaisemmin virkannut Molla Millsin pallotyynyn. Pehmeytensä vuoksi uskon, että se on hyvä valinta vaatteeseen. Väreinä käytän vaniljankeltaista (10), pistaasia (31), turkoosia (30) ja petrolia (51). Jokaisen palan sisus on keltainen ja toisen kerroksen virkkaan pistaasilla. Uloimmassa kerroksessa vaihtelen turkoosia ja petroolia. Lankaa on minulla yhteensä 400 grammaa, enkä ole ihan varma, että riittääkö se - toivottavasti! Koukkuna minulla on kolmosen Knitpron koivukoukku.

Ajattelin päivän mittaan virkata aina sopivan tauon tullessa muutaman keskustan valmiiksi ja illalla yhdistän kukat. Kymmenen kukan välein päättelen ne, joten uskoisin tunikani valmistuvan nopeasti. Olen nostellut vähän väliä tätä pientä tekelettäni olkapäälleni ja mallaillut sitä peilistä, että miltähän tunikani tulee näyttämään ja ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen siihen. Voi olla, että kaulus muuttuu vielä matkan varrella ja hihat jäävät pois, mutta mallista ja väreistä pidän. Olen innoissani tästä uudesta, ihanasta matkasta, joka on alkanut, vaikka vähän jännittää, että miten tässä käy!

Tekstissä viittaamiini virkattuun kukkakassiin pääset tästä linkistä ja Molla Millsin virkattuun pallotyynyyn tästä.

VIRKATTU KUKKAKRANSSI IKKUNAAN

 "Se miten hyvä koti on, ei riipu rikkaudesta, eikä väljyydestä, eikä kauneudesta, eikä ylellisyydestä. Kaikki riippuu äidistä."
 - George W. E. Russell

Tänä vuonna äitini saa äitienpäivälahjaksi ikkunaan ripustettavan kukkakranssin, jonka keskellä kimaltelee vuosia sitten askartelukaupasta löytynyt kristallisydän. Meillä on perinteisesti poimittu valkovuokkoja äidille, joten virkkasin niitä nyt kranssiin vaikka ne taitavatkin näyttää vähän enemmän omenapuun kukilta.

Kranssin pohjana on metallinen sydän, jonka ajattelin ensin maalata valkoiseksi, mutta mielestäni metallin värinen hukkuu lehtien sekaan paremmin. Virkkasin kehikkoon kaksi lehtiköynnöstä ja kukkia kirppikseltä löytyneistä vanhoista puuvilla langoista 1,5 mm koukulla. Köynnöksen ohjeet ovat muunnelma Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan lehtiköynnöksestä, mutta kukkani olen tehnyt omalla ohjeella, joka on hyvin lähellä samasta kirjasta löytyvää pellavan kukkaa. 

Virkkasin ensin kaikki osat valmiiksi, pingotin ne ja sen jälkeen aloin koota kranssia. Kieputin köynnökset ensin metallinsydämen ympärille ja sen jälkeen ompelin ne pienillä pistoilla kiinni. Ompelin ensin yhden kukan toiselle puolelle kranssia ja sen toiselle puolelle toisen kukan, jotta sain kranssista kaksipuolisen. Viimeiseksi ripustin sydän kristallin siimalla sydämen keskelle ja pyöritin siiman ympärille vielä köynnöksen päät. Ripustusnaruksi laitoin myös siimaa.

  

Mielestäni kranssista tuli aivan ihana ja tämä valmistui yllättävän nopeasti, kun yhtenä iltana virkkasin köynnökset ja toisena kukat. Yksi ilta meni kokoamiseen. Olen aina ommellut kaikki kukat kiinni, mutta ensimmäisen kerran olen sitä mieltä, että ne saisi ehkä liimalla paremmin tai ainakin helpommin kiinni. Liimalla voisi myös hieman kääntää lehtiä pysymään pystyssä, sillä nyt ne ovat just niin kuin itse haluavat. Googlettamalla löysin samantyylisiä metallisydämiä mm. Paapolta ja Lankavalta. Omani ostin muistaakseni askarteluliikeestä.

VIRKATUILLA KUKILLA KORISTELTU TERASSIHARJA VOL 2. SIS. OHJE

  Kurottaessaan tähtiin hän unohtaa kukat jalkojensa juuressa. 
- Jeremy Bentham

Virkatuilla kukilla koristeltu harja. Voiko olla söpömpää! Kaikkien käsitöiden ei aina tarvitse olla niin käytännöllisiä tai tuiki tarpeellisia, jos niiden tekemisestä nauttii ja jos ne vielä valmiinakin tuottavat iloa! Ja sitähän tämä minun harjani todella tuottaa! Se tuottaa iloa oikein isolla I:llä!

 

Virkkasin ensimmäisen kukkaharjani jo muutama vuosi sitten. Se oli meillä terassilla kesäisin, mutta pikkulinnut rikkoivat sen pari vuotta sitten. Minun piti jo viime kesäksi tehdä uusi, mutta se jäi. Tänä keväänä virkkauskurssini innoittamana aloin pukea uutta harjaa ja siitäpä tulikin kaunis.

Virkkasin ensin harjanvarrelle pylväillä putken ja sen jälkeen tein hupun harjasosalle, jonka niittasin harjaan kiinni. Kun pohjatyöt olivat tehty, virkkasin ruusuja, pikkukukkia ja lehtiä sen verran, että ne peittävät harjasosan. Lopuksi virkkasin köynnöksen kiipeämään harjan vartta ylös. Jätin kukkiin ja lehtiin sen verran pitkät langanpätkät, että sain ommeltua niillä kukat kiinni huppuun ja varren putkeen.


Käytin tähän jämälankoja mm. Dropsin Parista ja joitain vanhoja kirppislöytöjä. Hieman minua harmittaa, etten lähtenyt enempää leikkimään väreillä harjan vartta virkatessa vaan sorruin tuttuun ja turvalliseen järjestykseen väreissä. Tämä olisi ollut taas hieno tilaisuus kokeilla ja leikkiä väreillä. Lopputulos on joka tapauksessa aivan ihana ja mielestäni äärimmäisen kaunis, ehkä sievempi kuin edellisessä harjassa. Hieman olen kahden vaiheilla, että jätänkö tätä sittenkään ulos vai vienkö työhuoneelle. Pitäähän sielläkin toki lattioita siistiä!

Kirjoitin sinullekin ohjeet harjan pohjuksiin, jotta voit tehdä samanlaisen.  Ruusuun minulla ei ole ohjetta, koska en ole ihan varma, mistä se on kotoisin mutta mm. Lankahelvetti-blogista löytyy hyvin samantyylinen (tässä linkki blogiin ja ruusuihin). Lehdet ja köynnökset olen virkannut Caitlin Sainion 100-virkattua kukkaa kirjan oheilla. Lisäksi Pinterestistä löytyy valtavasti kukkaohjeita, eli ei muuta kuin sinne selailemaan, jos kirjastosta tai hyllystä löydy tuota kirjaa. Tässä linkki Pinterestin kukka-kansiooni, löydät sieltä valmiiksi pinnaamiani kukkien ja lehtien virkkausohjeita.

Ja sen aikaisemman virkkaamani harjan vuodelta 2015 löydät tämän linkin takaa.

VIRKKAUSOHJEET:

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
Ketjusilmukka - kjs
Piilosilmukka - ps
Kiinteä silmukka - ks
Puolipylväs - puolip
Pylväs - p


HUOM! Ohje on kirjoittu Dropsin Paris -langalle ja nelosen koukulle. Voit hyvin soveltaa sitä muihin lankoihin, joko lisäämällä tai vähentämällä silmukoita.

Harjan varsi:

Virkkaa alkuun 14 kjs. Yhdistä lenkiksi ps:lla.

1.Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa lenkkiin 1 p per s, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

2. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa 1 p per p, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

Jatka niin pitkään, että saat harjan varren piiloon. Huom! Harjan varsi uppoaa harjan sisään muutaman sentin. Jätä sen verran virkkaamatta. 

Jos virkkaat varren moniväriseksi, päättele virkatessa ja jätä langanpätkät putken sisään vähän pidemmiksi, niin ne eivät ala käytössä törröttää.
  

Harjasosan huppu

Virkkaa alkuun 45 kjs,

Krs. 1. Virkkaa p 3. kjs:aan koukusta lukien. Virkkaa 1 p per s.

Krs. 2. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p, (keskelle jätetään aukko harjanvartta varten)

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p,

Virkkaa toiselle puolelle samallalailla.

Krs. 2. Virkkaa 1. kerroksen 25. p:seen itsenäinen p (tai tee 3 kjs), virkkaa 18 p

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 18 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, virkkaa 3 kjs ja tee ps. aikaisemman puoliskon 3. krs:en 2. kjs:an, (keskelle palaa jää nyt aukko harjanvartta varten)

Aloita virkkaus niin, että työn aloituksen langanpätkä on oikealla puolella työtä.

Krs. 4. Virkkaa 1 p per p, viimeiseen p:seen 2 p, keskellä palaa olevaan kjs-ketjuun virkkaa 3 puolip. Virkkaa 20 p,

Krs. 5. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), Virkkaa 1 p per p,

6. Krs. Virkkaa 1 kjs ja ks palan ympäri kerros niin, että pitkillä reunoilla on aina 44 ks, kulmissa 3 ks ja lyhyillä sivuilla 8 ks. Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan.

7. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs). Virkkaa vielä kerros pylväitä niin, että virkkaat p per s (myös kulmissa). Yhdistä kerros tekemällä ps kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.

Jos ei ohje auennut, niin katso kuva alla! Siitä tosin puuttuu viimeinen pylväskerros.

Irroita varsi harjasosasta. Laita harjasosan huppu paikalleen ja pujota varren päälle putki. Laita varsi harjasosaan kiinni. Ompele neulalla putki ja huppu yhteen. Jos jää aukkoja tai pistot paistaa, se ei haittaa! Tähän tulee kukkia päälle. Pujottele neulalla langanpätkä harjanvarren toisen pään silmukoiden yläreunasta ja kiristä niin, että putken suu sulkeutuu.

Virkkaa kukkia ja lehtiä niin paljon, että ne peittävät harjasosan. Kiinnitä ne ensin nuppineuloilla ja ompele ne vasta sitten kiinni paikoilleen. Ihastele lopputulosta!
 

Virkkauksin koristellut kesäkengät

"Ainoa seikka, joka estää sinua olemasta ainutlaatuinen on se, että annat ympäristöllesi luvan vakuuttaa asian olevan niin."
    - Seth Godin

Koristelin viime kesänä farkkuni virkatuin kukin ja mandaloin ja ne olivat koko kesän käytetyimmät housuni. Nyt tein housuihin sopivat kengät. Virkkasin kukkia ja lehtiä ja koristelin niillä mustat balleriinat. Lopputulos on mielestäni maailman ihanin! Kukat olen virkannut vanhasta muistista, mutta lehtiin löytyy ohje Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Siinä on valtavasti ihania kukka- ja lehtiohjeita. Virkkasin koristeet 1,75 mm koukulla niistä ihanista, vanhoista puuvillalangoista, joita aina kuumeisesti metsästän kirppikseltä. Vaikeinta koko hommassa oli päättää, että miten asettelen koristeet kenkien päälle.

Olen balleriinojen suurkuluttaja, joten kenkien malli oli minulle itsestään selvä. Virkkasin kukkia ja lehtiä hieman enemmän, koska ajattelin ensin, että peitän kengät kokonaan kukilla. Pelkäsin kuitenkin, että ne näyttävät pian aamutossuilta, joten karsin määrää huomattavasti pienempään. Sommittelin kukat ensin nuppineuloilla paikoilleen ja vasta sen jälkeen kiinnitin ne. Ajattelin ensin liimata koristeet ja minulla oli jo kuumaliimapistooli lämpiämässä, kun nappasin johdon seinästä ja hain neulan ja ompelulangan. Ompelin koristeet pienillä pistoilla kiinni ihan kengän reunaan. Olen sitä mieltä, että tämä oli paras mahdollinen tapa kiinnittää kukat, sillä en ole kovinkaan kokenut kuumaliiman käyttäjä ja olisin luultavasti vain sotkenut sillä.

Pidän kengistä valtavasti! Niistä tuli mielestäni niin hienot! Näillä on varmasti ihana kulkea kesän riennoissa tai kipaista vain jäätelöä kiskalta! Nyt kun koristeet eivät peitä kenkiä kokonaan, niin uskon, että ne pysyvät pidempään siisteinä ja kengät voi tarvittaessa vain pyyhkäistä puhtaaksi. Näihinhän voisi hyvin käyttää vaikka vanhojakin kenkiä ja siten antaa uusi elämä vähän kovia kokeneille jalkineille. Itse päädyin koristelemaan uudet kengät, koska viime kesäiset balleriinat on jo kävelty puhki.

Toivottavasti ilmat jatkuvat yhtä kauniina ja aurinkoisina, mitä ne ovat olleet tässä pari viimeistä päivää. Ihanaa, kun alkanut pikku hiljaa tuntua siltä, että kesä on tulossa! Mukavaa viikonloppua!

Jos viime kesäiset mandaloin ja kukin koristellut farkkuni ei muistu mieleen, niin löydät ne tämän linkin takaa!

Lattiaharjan uudet vaatteet

Eikö olekin ihana? Tämä on sellainen työ joka saa minut todella iloiseksi. Sitä ei yksinkertaisesti voi katsella hymyilemättä! Seikkailuni värien ihmemaassa jatkuu, kun virkkasin kuistiharjallemme uudet vaatteet. Hykertelin mielihyvästä saatuani viimeisen kukan kiinni ja nähdessäni, mitä käteni olivat saaneet aikaan. Harjoittelin taas värien käyttöä virkkaamalla varren sateenkaaren värein. Se ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin ja varressa onkin hieman erilaisia yhdistelmiä, jotta näen miltä ne näyttävät yhdessä. Harjan varsi on värimaailman muistitikku tai pikemminkin värikartta.

Lankaa kului 140 grammaa. Käytin Isoäidiltäni perittyjä sekoitelankoja ja seiskaveikkoja eli samoja, joita graffitista jäi jäljelle. Lehdet virkkasin kirppikseltä löytyneestä dralonista. Se on erikoisen tuntuista lankaa, mutta yllättävän mukavaa virkata. Harjaosan peitin ensin yhtenäisellä palalla, jonka naulasin kiinni pienillä nauloilla. Päälliseen ompelin villalangalla kukkia ja lehtiä. Varren ympärille kiersin vielä pienen köynnöksen. Kokeilin kuinka ovikranssissa käyttämäni kukkamalli sopii villalangalle ja ihan hyvinhän se siihenkin sopii, ei tosin ihan niin hyvin kuin ohuelle virkkauslangalle. Isoimmat kukat ovat samoja kuin neulegraffitissa käyttämäni pikkukukat. Niiden ohjeen löysin aikoinaan Pinterestistä. Lehdet on tehty Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta löytyvällä ohjeella.

Hieman harjan varressa oleva virkattu osa liikkuu, sillä tein sen sopivaksi. Sen pitäisi varmaan olla hieman napakampi, mutta silloin silmukat venyisivät ja puuosa paistaisi läpi. Olen ajatellut, että jos niittaisin sen kiinni, mutta pelkään varressa olevien niittien repivän pieniä käsiä. Tämä vaatii ehkä hieman pohdintaa. Lopputulos on kuitenkin mielestäni aivan ihana! Äitini näki harjan eilen ja hän nappasi siitä heti kuvia ystävilleen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että äiti-kullalle on virkattava oma harja. Käytössä se ei varmastikaan kauaa kestä, mutta onpahan edes hetken silmien ilona.

Vanhoista farkuista uudet kannet kalenteriin ja kansioihin

Ompelin viime kesänä muistikirjan päälliset vanhoista farkuista ja nyt jatkoin samaa linjaa ja tein kalenteriini ja pariin kansioon uudet päälliset. Isompaan kansioon löysin niin isot farkut, että niiden reisien kangas riitti peittämään koko kannen ja vain kansion selkämystään tuli sauma (näppäränä tyttönä tietysti unohdin kuvata selkämystät). Kansion keskelle ompelin taskun toisista farkuista ja koristeeksi virkkasin kukkia Pinterestistä bongattuilla ohjeilla ja osa on omia. Viimeksi tein kukkien varret ketjusilmukkaketjuilla, mutta muistan vieläkin kuinka vaikeaa se oli, joten nyt ompelin varret käsin ja niistä tuli kyllä hienot! Itse pidän ainakin tästä isommasta kansiosta ihan hirmuisesti.

Pienemmästä kansiosta tulee minulle projektikansio, johon saan kerätä kaikkia suunnitelmia kesken olevista jutuista. Virkkasin siihen koristeeksi Kukkaketo-torkkupeiton reunuksesta löytyvän kukkamallin. Hioin hieman tuota kuviota, mutta se ei ole mielestäni vieläkään ihan kohdillaan. Viimeksi se vähän kiristi, kun yhdessä silmukassa oli liikaa pylväitä, mutta nyt kun tein siihen ketjusilmukan, mihin saan pylväät kiinni, niin kuvio vähän muuttui. Kansion päällä olevan perhosen ohje löytyy Caitlin Sainion 100 Pitsikukkaa -kirjasta. Kokeilin muutamia ilmaisohjeita, mutta tuo Sainion ohje on kyllä kaikista kaunein.

Kalenteriin virkkasin koristeeksi maatuskan ja on mielestäni super ihana. Se oli melkein täydellinen, kunnes aloin tehdä sille silmiä ja siinä kohtaa muistin, että miten vaikeaa se on. Menin siitä mistä aita on matalin ja ompelin suljetut silmät mustalla ompelulangalla. Ne saisivat olla millin alempana, mutta en ottanut sitä riskiä, että kymmenennellä kerralla onnistuneet silmät eivät enää onnistuisi toiste. Olisin halunnut tehdä vielä ripset, mutta luovuin ajatuksesta. Itse ihastuin tähän maatuskaan niin paljon, että aloin jo suunnitella koko maatuskaperhettä. Kalenteri mahtuu juuri sopivasti sujahtamaan isomman kalenterin taskuun ja kulkee siinä näppärästi mukana. Eikö olekin kivan näköisiä? Harmi, etten huomannut ottaa kuviin mukaan sitä viime kesänä ompelemaani muistikirjaa. Se olisi sopinut näiden seuraan niin hienosti. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle!