KANGASKENKÄKURSSILLA

 

Keskellä viime kesän kuumimpia hellejaksoja olin Kankaanpään opistossa Nellinooran kangaskenkäkurssilla, jolla valmistettiin itse alusta loppuun kangaskengät. Koska kurssi oli viisipäiväinen, niin ehdin tehdä kurssilla kahdet kengät: lyhytvartiset ja pitkävartiset. Kenkien valmistaminen on minun käsityöurani haastavin työ, sillä se sisälsi monia työvaiheita, jotka eivät ole minulla vahvimpia. Muutaman kerran huokailin kurssilla, että mihin ihmeeseen olen ryhtynyt, mutta yllätyksekseni lähdin kotiin kaksien kenkien kanssa.

Ompelimme Nellinooran kaavojen mukaan kenkien kangasosat. Kurssille otettiin mukaan omat kankaat, joista halusi valmistaa kengät. Kangaskaupassa oli tarjolla kahta eri vahvuista canvas-kangasta valkoisena ja koska en osannut päättää, että kumpi kankaista olisi parempi, niin ostin molemmat. Värjäsin molemmat kankaat kotona aurinkovärjäystekniikalla, jolloin sain kankaisiin upeat ryppykuviot. Kengät olisi voinut tehdä myös napakasta puuvillasta, jolloin kankaaseen liimattiin tukikangas. Ohuempi kangas olisi varmasti ollut parempi valinta, sillä paksu canvas-kangas oli hankala ommella ja ensikertalaisena sen pingottaminen lestin päälle oli vaikeaa.

 

 

 

Pohjamateriaalit saimme ostaa Nellinooralta ja häneltä saimme myös lestit lainaksi. Kengät valmistettiin lestien päälle, kärkiin ja kantapäihin tuli vahvikkeet. Kokosimme itse pohjat kerros kerrokselta ja lopuksi kenkien pohja leikattiin mattoveitsellä kengän muotoon.  Kengissä oli niin iso ja tuskainen työ, etten uskaltanut leikata itse niiden pohjia, mutta onneksi Nellinoora auttoi tässä työvaiheessa. Kengät ovat siis alusta loppuun ihan käsityönä tehdyt!

Hieman kenkien valmistusintoani latisti kenkien valmistamisessa käyttävä liima, jonka hajusta varoiteltiin jo ennen kurssia. Kenkien saumat ja pohjat liimattiin asetooniliimalla ja vaikka olimme pihalla, liiman haju oli aivan hirvittävä! Meillä on muistisairautta suvussa, jonka myötä olen oppinut rakastamaan ja kunnioittamaan aivojani, enkä mielelläni kiusaa niitä tuollaisella katkulla.

Hajuista huolimatta tein kurssilla upeat kengät ja ylitin itseni suoriutumalla työvaiheista, jotka olivat minulle haastavia. Kengistä tuli niin hienot, etten tosin ole raskinut käyttää niitä. Ne olivat ensimmäistä kertaa jalassani kuvissa ja nyt pakkaan ne takaisin laatikkoon ja ihailen niitä aina tasaisin väliajoin. Kengistäni tuli tsemppityö, jonka kaivan esiin aina kun minusta alkaa tuntua, etten osaa jotain. Kun tarpeeksi yrittää, niin sitä osaa tehdä vaikka kengät!

 

 

 

 

En ollut koskaan ennen ollut Kankaanpään opistossa kurssilla enkä tiennyt, että kurssikeskuksessa on mahdollisuus työskennellä iltamyöhään. Olimme koko perheen voimin reissussa ja yövyimme Kuninkaanlähteen leirintäalueella asuntovaunussa. Pojat uivat ja seikkailivat päivät leirintäalueella, kun minä olin kursseilla. Illat olimme yhdessä vaunulla ja aamulla pääsin kurssikaverini kyydissä opistolle. Ensi kesänä olen taas lähdössä Kankaanpäähän, mutta nyt menen sinne yksin. Olen viikon käsityölomalla ja teen käsitöitä viisi päivää aamusta iltaan! Voi kuinka odotankaan kesää ja kurssia!

Lisää tietoa Nellinooran kursseista löydät hänen sivuiltaan: Nellinooran sivuille.

Ihanaa äitienpäivää sinulle! Nähdään taas! 

 

ASUNTOVAUNUN VERHOILU

 

 

Ostimme vuosi sitten vuoden -66 pienen ja sievän Hymer Eriba Familia -asuntovaunun meidän ihanan junakeulan perään, mutta se oli punainen ja junis on sinivalkoinen.  Mieheni maalasi vaunun talven aikana uudestaan saman väriseksi veturin kanssa ja minulla oli vuosi aikaa verhoilla penkin päälliset ja ommella vaunuun uudet verhot, mutta olen niin taitava jättämään asiat viime tippaan, että sain vaunun valmiiksi vasta meidän kesälomareissua edeltänä iltana.

 

 

Vaunun verhoilu

Halusimme, että vaunu on myös sisältä meidän näköinen ja itse halusin, että sisustus toteutetaan erilaisin käsityömenetelmin. Ajatuksenani oli ensin kutoa itse kankaat, mutta onneksi en ehtinyt toteuttaa tätä, sillä en olisi osannut ommella niitä siististi. Käsinkudottu kangas on haastavampi ommella ja pystyn kuvittelemaan miten vaikeaa siitä on purkaa ompeleet, jos jotain on korjattava. En normaalisti käytä keinokuituja, mutta taisin lukea jostain, että polyesteri on puuvillaa parempi materiaali verhoilukankaassa, joten ompelin siitä uudet penkinpäälliset. 

Ennen ompelua pesin kankaat hienopesuohjelmalla ja levitin kankaat yöksi kuivumaan. Olin esipesun kanssa kahden vaiheilla ja oikea verhoilija tuskin pesisi kankaita, mutta ajatus, että lapseni makaavat kankaalla, joka sisältää värjäys- yms. viimeistelyainejäämiä ei houkutellut. Tavoistani poiketen, en huolitellut kankaita vaan jätin saumoihin kahden sentin saumanvarat. Ompeluun käytin verhoiluun tarkoitettua nylonlankaa ja hieman vahvempaa neulaa.

 

 

 

 

 

Daybed

Vaunun etuosassa oli alunperin pieni pöytäryhmä, mutta se osoittautui jo viime kesänä epäkäytännölliseksi. Otimme pöytälevyn pois ja teimme vaunun eteen "daybedin" eli päivävuoteen, jossa saamme köllötellä päivällä. Ajatuksena tämä oli hyvä, mutta vain meidän koira taisi siinä nukkua päivisin, me emme ehtineet. Päivävuoteen pohjana on koivuvanerista tehty levy, jonka päälle on liimattu vaahtomuovipatja ja sen päälle on pingotettu muotoon ommeltu verhoilukangas. Jos olisin taitava ompelija, olisin verhoillut patjan niin, että se on irrallaan vanerin päällä. Jouduin kuitenkin luistamaan tästä, koska en olisi osannut ommella patjan takaosan pyöreää muotoa.

 

Jäljelle jääneistä kangastilkuista ompelin meidän päivävuoteeseen pitkät tyynypussukat, joiden sisään tulee peitot päivän ajaksi. Meillä on vaunussa niin vähän tilaa ja kaikki ylimääräinen paino on karsittava, jotta yhdistelmämme on mahdollisimman kevyt, joten tällaiset ratkaisut ovat hyvin käytännöllisiä. Talven aikana minun pitää vielä ommella pusseihin vetoketjut, koska nepparikiinnitys ei toiminut tässä ideassa. 

 

 

Aurinkovärjätyt verhot

Verhot ompelin lakanavahvuisesta puuvillakankaasta, jonka värjäsin ensin aurinkovärjäystekniikalla. Se on lempparivärjäystekniikkani ja olen kuvioinut sillä paljon vaatteita, kasseja, verhoja yms. mutta nyt se ei onnistunut ihan niin kuin piti. Suomen suvi yllätti ja kesken värjäyksen vesisade kasteli kankaat. Olin levittänyt kankaat värjäytymään pihaan jätesäkkien päälle ja vedimme ne mieheni kanssa kiireessä kuistille sateensuojaan. Ne kuitenkin pääsivät aukeamaan taitoksistaan siirtäessä ja kostean yön aikana kankaat eivät kuivuneet. 

Kuvioista tuli sumuiset ja utuiset, mutta ne ovat uskomattoman kauniit ja sopivat vaunuun tosi hyvin, enkä varmasti osaisi tehdä toista kertaa samanlaisia. Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, niin värjäystyönä ne epäonnistuivat täydellisesti. En ollut huomannut ostaa verhoihin ompelulankaa ja verhot on ommeltu neljällä tai viidellä eri sävyisellä sinisellä. Käytin eriväriset langat huolitteluihin ja päärmeet ompelin siten, että päälle päin näkyy vain yhtä sinistä. Tämän myötä sain monta lankakerän loppua pois ompelutarvikelaatikostani.

 

 

Vaikka meidän lomalle lähtö ei ollut leppoisin ja meinasin moneen kertaan purskahtaa itkuun ompeluiden ja epäonnistuneiden värjäyksien kanssa, olin reissussa niin onnellinen ja iloinen siitä, miten sievä ja siisti vaunusta tuli. Me ollaan miehen kanssa vitsailtu, että ensi kesänä varmaan vaihdetaan vaunun seinien pinkopahvit juuri ennen reissua. Ne on meidän korjauslistalla kärkipäässä. Pöytälevy on myös vaihdettava, koska se romahti rikki kesälomareissullamme ja viimeiset ruokailut saimme jännittää, että joku tönäisee pöytää ja meillä on kipot ja kupit sylissä. 

Kesä oli kiireinen ja seikkailuja täynnä, joten sen vuoksi täällä blogissakin on ollut kovin hiljasta. Minulla on valtavasti kerrottavaa ja töitä on paljon näyttämättä, mutta ajattelin aloittaa näillä kesäisillä muistoilla. Ne piristävät ainakin itseäni näin sateisena lokakuun viikonloppuna.

Ihanaa päivää sinulle. Tänään on vuoden paras päivä, kun on kellojen siirron takia tunti enemmän aikaa tehdä käsitöitä!

Jos haluat nähdä millainen vaunu oli, kun ostimme sen, löydät siitä ja juniksesta kertovan postauksen täältä: Junis ja vaunu

 

MEKKOTEHTAAN AINO AURINKOVÄRJÄTTYNÄ

Tänä vuonna toteutetaan haaveita! Kuinkahan kauan olen puhunut, että halusin oppia ompelemaan itselleni vaatteita? Nyt on ensimmäinen mekkoni tehty ja olen siitä niin ylpeä! Mallina mekossani on Mekkotehtaan Aino ja kankaat on kuvioitu samalla aurinkovärjäystekniikalla ja aineilla, jolla värjäämäni kassit esittelin viikko sitten.

Kysyin syksyllä Facebookin ompeluryhmässä helppoa mekkomallia ja minulle suositeltiin silloin Mekkotehtaan Ainoa. Mekkotehdas Aikuisille on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ompelu- ja kaavakirja, joka on julkaistu jo vuonna 2015 ja varmasti monelle käsityöharrastajalle tuttu kirja. Aino on yksi kirjan kymmenestä kauniista mekosta.


Mallina Aino on aivan ihana. Se on sopivan väljä, että siinä saa olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miettiä jouluna syötyjä suklaita, jotka ovat löytäneet paikkansa vyötäröltä. Se on kuitenkin yläosasta sen varren istuva, ettei se näytä säkiltä päällä. Koska en ole ommellut paljoa, jätin suosiolla piilovetoketjun pois. Rintalaskoksissa, taskuissa, hihoissa ja liukkaassa vuorikankaassa oli ihan tarpeeksi haastetta, mutta kuten näet, ylitin itseni ja selvisin kunnialla kaikista haasteistani.

Normaalisti värjään kankaat isoina paloina, mutta säästääkseni värejä, piirsin ensin kaavat ja leikkasin ne vitivalkoisesta, ohuesta puuvillakankaasta, jonka olin esipessyt. Värjäsin kankaat aurinkovärjäystekniikalla kylppärin lattialla ja kun kankaat olivat kuivat, silitin värit kiinni. Aurinkovärjäyksiähän ei välttämättä tarvitse huuhdella, mutta koska kankaat tulivat ihoa vasten ja ne haisivat hirvittävälle, pesin kankaat huolittelun jälkeen hienopesussa 40 asteessa. Samalla näin, että värjäykseni kestivät pesua.


Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari iltaa, mutta koneen nostaminen ulos kaapista vei melkein kuukauden. Jännitin ompelua paljon, mutta Mekkotehdas-kirjassa on hyvät, yksityiskohtaiset ompeluohjeet ja vaikka en ole ommellut vaatteita kahteenkymmeneen vuoteen, jouduin ainoastaan kerran kysymään neuvoa. Muutaman kerran taisin ommellessa vannoa, että tämä jäi viimeiseksi, mutta valmiin mekon päälle pukeminen ja onnistumisen tunne itse ommelusta vaatteesta oli niin huima, että aloin jo etsiä seuraavaa mallia ja tuskin tämä jää viimeiseksi Ainokseni. Leppoisaa sunnuntaita. Nähdään taas!