MITÄ TAPAHTUIKAAN VUONNA 2017?

 "Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä."
 - J.W. von Goethe

Vuosi on vierähtänyt ja ennen vuoden vaihdetta käyn läpi, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Tämä on ollut upea vuosi, vaikka aika niin blogin kuin käsitöiden parissa on käynyt enemmän vähiin. Siitä ei taida olla kuin vuosi kun naureskelin itsekseni, että hyvinhän nämä ruuhkavuodet tässä menee, mutta enpä ollut vielä tuolloin joutunut varsinaisten ruuhkavuosien pyörteisiin. Omaa aikaa ei enää ole niin kuin ennen ja se on näkynyt täällä blogissani. Vaikka olen joutunut vähentämään postaustahtiani, niin teitä lukijoita blogillani on enemmän kuin aikaisemmin, mikä on lohdullista. Kiitos siitä! Nyt kun aika on kortilla, olen kokenut yhä tärkeämmäksi sen, miten käytän aikaani eli somettomat sunnuntait ja somelomat tulivat jäädäkseen (lue lisää tästä ja lisää täältä).

Olen neljättä vuotta mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteessa ja tänäkin vuonna osallistuin vaatevallankumoukseen kaivamalla kaapistani kaikista kauneimmat vintagevaateeni, jotka löydät täältä. Raskain mielin tyhjensimme keväällä mummolaani (tässä linkki postaukseen) ja takapuoli pystyssä olen kolunnut metallinkeräysastioita (kurkkaa tänne). Enneunen jälkeen kävin penkomassa purettavaa taloa (löydät postauksen tästä). Tuolta reissulta mukaani tarttui vanha ovi, jota et ole voinut olla huomaamatta. Olohuoneeseen ripustin kirppikseltä löytyneet upeat Heleniuksen verhot, jotka taitavat roikkua ikkunassa yhtä kauan kuin edeltäjänsä (verhopostauksen löydät täältä).

Vuoden toiseksi luetuimmaksi postaukseksi nousi postaukseni värien käytöstä (pääset postaukseen tästä). Lisäksi kirjoittelin vinkkini käsitöiden valokuvaukseen (tässä linkki) ja syksyllä pääsin kokeilemaan, millaista on kirjoittaa lehteen, kun on pääsin blogini kanssa syksyn Kotiblogit-lehteen.

Tässä oli vuoteni pintaraapaistuna, mutta huomenna palaan aiheeseen ja silloin tarkastelemme millaisia käsitöitä olen tehnyt, joita riittääkin kahden postauksen verran. Ensin tutkimme vähän värjäyksiä ja kudontoja ja vasta sitten virkkauksia. Kiitos, että olet viettänyt kulunutta vuotta kanssani. Tämä on ollut kaikin puolin hieno ja mielenkiintoinen vuosi!

Maaliskuu on virkkauskuukausi!

Törmäsin eilen Instagrammissa Bhookedin julkaisuun, jossa kerrottiin, että maaliskuu on virkkauskuukausi. Melko vähän tuosta löytyi tietoa, mutta tosiaan se selvisi, että Yhdysvalloissa maaliskuuta juhlitaan maanlaajuisena virkkauskuukautena. Alunperin vuonna 1998 alettiin viettää virkkausviikkoa ja vuonna 2000 se vaihtui virkkauskuukaudeksi. Ilmeisesti tässä kuussa on luvassa paljon uusia malleja ja eilen illalla huomasin ulkomaalaisissa virkkausryhmissä ihmisten odottavan lankatarjouksia. Kaikkea sitä oppii, kun selaa Instagrammia.
 

Itselleni virkkaus on rakas harrastus, mutta ihan aina en ole ollut käsityöharrastaja. Peruskoulun käsityötuntien jälkeen neuloin kaulahuivin ja muutamia myssyjä. Lapasissani oli peukalo keskellä kämmentä ja ne pysyivät pystyssä ilman tukea. Virkkauksesta innostuin muistaakseni odottaessani esikoistamme. Yritin virkata isoäidinneliöitä puolipylväillä, kunnes ymmärsin turvautua Youtuben ohjeisiin. Taisin saada viisi neliötä valmiiksi kunnes innostus lopahti. Esikoisemme taisi olla puoli vuotias, kun innostuin uudelleen ja virkkasin hänelle peiton sekä muutamia pienempiä juttuja. Marraskuussa 2013 bongasin jossain fb:n virkkausryhmistä Attic24 -blogin syyskranssin ja eksyttyäni tuohon blogiin, se oli menoa. Attic24 on ollut minulle valtava inspiraation lähde ja suunnannäyttäjä niin virkkaamisessa kuin bloggaamisessa. Tuon marraskuun jälkeen olen tehnyt monia ihania töitä, vielä enemmän olen purkanut ja virkannut uudelleen oppien koko ajan lisää.

Varmasti suurin pelkoni on, että kyllästyn virkkaamiseen. Harvassa ovat nykyään päivät että olisin toimettomana, mutta isompien töiden jälkeen pidän aina pakkolomaa. Lomani aikana teen tekemättömät kotityöt, luen kirjan tai kaksi ja nukun. On mielenkiintoista seurata, miten monta päivää pystyn olemaan virkkaamatta ennen kuin alan kaivata koukkujen pariin. Yleensä viimeiset päivät on jo niin tuskaiset, että ne kurjimmatkin rästityöt tulee tehtyä nopeasti. Seuraava pakkolomani on jo nurkan takana, kun olen viime metreillä torkkupeittoni kanssa, mutta sitä ennen saan nauttia ihanista pitkistä reunusvirkkauksista. Mukavaa virkkauskuukautta!

Tästä se taas lähtee...

Vuoteni vaihtui nenä kiinni kirjassa ja tuhiseva, raketteja pelkäävä pikkupoika kainalossa. Suunnittelin virkkaavani vuodesta toiseen, mutta herra Darcyn ja Elizabethin rakkaustarina oli niin jännittävässä kohdassa, etten raskinut lopettaa. Toisaalta oli hienoa vaihtaa vuosi niin, ettei minulla ollut mitään virkkuuta kesken ja aloitankin nyt ihan puhtaalta pöydältä. Sain jopa viimeinkin kerättyä kaikki edellisistä töistä jääneet langat varastoon eikä olohuoneessamme seilaa enää yhtään lankakulhoa. Siitä olen ihan oikeasti jopa ylpeä! Lisäksi lukeminen teki pitkästä aikaa hyvää ja vaikka en varsinaisia uuden vuoden lupauksia tehnytkään, voisin tarttua kirjaan hieman useammin kuin kerran puolessa vuodessa.

Minulle tämä on merkityksekäs vuosi sen takia, että viimeinen hoitovapaavuoteni alkoi ja viimeistään syyskuun alussa minun pitäisi tietää, että mikä minusta tulee isona. Haluaisin jatkaa kotiäitinä oloa, mutta taloudellinen tilanteemme ei anna siihen myöden. Olisi upeaa, jos saisin tulevaisuudessa työskennellä käsitöiden parissa ja olen myös miettinyt mahdollista uudelleen kouluttautumista, mutta en ole varma riittääkö minulla paukut opiskeluun. Tänne blogiini tämä vuosi ei tuo muita muutoksia kuin että ainakin nyt alkuun jätän yhden postauksen viikossa pois ja tapaamme neljän sijaan vain kolmesti viikossa. Esikoisemme lopetti päikkäreiden nukkumisen eikä hänen kanssaan meinaa kuvaamisesta saati kirjoittamisesta tulla mitään, joten minun on vain parempi kölliä sohvalla poika kainalossa ja tyytyä kirjoittelemaan iltasella. 

Normaalisti aloitan vuoden paljastamalla vähän tulevasta, mutta koska minulta meinaa aina jäädä kaikki ennakkoon esittelemäni jutut tekemättä, en lupaile nyt mitään muuta kuin, että tästä tulee hieno vuosi. Aloitin viime syksynä kankaankudonnan ja ensimmäinen mattoni on jo pois puista ja solmuja vaille valmis. Luultavammin saatte kauhistella sitä vielä tässä kuussa. Se on ensimmäinen työni kangaspuilla eli luultavammin tuo kauhistella on juuri oikea sana kuvailemaan sitä, mitä on luvassa.  Uuden virkkuun aloitan heti, kunhan saan siihen langat. Voi miten minua jännittääkään näyttää teille mitä suunnittelen. Mukavaa alkanutta vuotta ja aivan ihanaa sunnuntaita! Tästä se taas lähtee!

Tunnelman tuojat

Varmasti pikkuväen ansiosta olen alkanut itsekin odottaa joulua. Aikaisemmin herkut ja mässäily olivat joulussa tärkeintä, mutta tänä päivänä kiirettömyys ja yhteiset hetket rakkaiden kanssa ovat asioita, joita odotan eniten. Mielestäni joulutunnelma syntyy kynttilöistä, lämmöstä, enkelikellon kilkatuksesta ja kaikista ihanista mausteisista tuoksuista. Kuitenkin kaikki nuo olisivat arvottomia, jos en saisi jakaa niitä rakkaiden kanssa. Heidän ansiostaan joulu tuntuu joululta, vaikka pöydässä ei olisi muuta tarjolla kuin vettyneitä korppuja.

Sain Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin 15. päivän luukun ja koukullani on pieniä herrasmiehiä. Varasin itselleni reilusti aikaa, jotta ehtisin rauhassa virkata luukkuuni täytettä, mutta kiire tässä meinaa taas tulla. Jos tiedätte, jonkun myyvän lisätunteja vuorokauteen, niin vinkatkaa minullekin. Ostaisin mielelläni pari tuntia lisää iltapäivään. Tiistaiaamuna näette miten minun kävi herrasmiehieni kanssa. Tämä päivä kuitenkin kuluu aarrekarttoja piirtäessä, sillä tonttu on piilottanut tonttulakit pikkuväen etsittäväksi. Hyvää Lucian päivää ja rauhallista kolmatta adventtia.

Muistattehan, että viimeistään huomenna pitäisi lähettää postikortit, jotta ne ennättävät varmasti ennen joulua perille! Meiltä jää tänäkin vuonna kortit lähettämättä. Oliskohan ensi vuonna korkea aika rikkoa tämä perinne ja lähettää joulutervehdys postitse.

Talvi yhdessä yössä

"Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä."
- Samuel Butler

Meillä näyttää tältä. Talvi tuli yhdessä yössä ja ulkona on uskomattoman kaunista. Pääsimme helpolla, kun meillä ei tainnut olla kuin tunnin sähköt poissa, mutta monet muut eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Pikkuväkeä ei tarvitse montaa kertaa hoputtaa syömään, jotta olemme päässeet pihalle mylläämään kinoksiin ja kyllähän minä itsekin pidän lumen tuomasta valoisuudesta. Näistä maisemista pitää nyt nauttia koko sydämen kyllyydestä, sillä loppuviikoksi on kuulemma luvattu jo vesisadetta ja plussa-asteita. Nähdään taas keskiviikkona. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kummallisia kulhoja

"Ihmisaivoissa on 12 miljardia solua. Ja millainen työttömyys siellä usein vallitseekaan."
    - Biologi Jean Rostan

Mietin tuossa päivänä eräänä, että harmittaakohan ukkokultaa yhtä paljon nämä pöydän reunoilla lojuvat, välillä paikkaansa vaihtavat kulhot yhtä paljon kuin minua harmittaa hänen lattialla lojuvat sukkansa. Tosin hän ei kulhoja kerää pesukoneeseen niin kuin minä poimin hänen sukkiaan, mutta alkaahan näitä kuitenkin olla meillä kohta joka huoneessa ja kaikissa on aina sisällä sitä samaa, lankoja. Ajatelkaapa, jos ukkokulta alkaisi säilyttää ruuveja ja työkalujaan samanlailla kulhoissa. Kuinkahan kauan ne saisivat olla pöydällä? 

Niinkin inhoittavaa kuin toisen jälkien siivoaminen on, niin vielä inhottavampaa on se, että kun sadatellen noukin vaatteita lattialta ja tuolien selkänojilta, niin huomaankin kerääväni omia vaatteitani. Se vasta inhottavaa onkin ja minkähän takia sitä tapahtuu ihan yhtä usein kuin ukkokullan sukkien noukkimista? Käsittämätöntä! Miten ne oikein kulkeutuvat vaatehuoneesta pitkin huushollia? Se on ihan yhtä käsittämätöntä kuin mistä näitä kulhoja oikein siunaantuu. 

Tänään ei kyllä harmita yhtään mikään. Ei edes omat vaatteet, joiden alta ei näy enää edes tuolia. Vihdoin sataa lunta, on perjantai ja saan virkkailla paksua villalankaa seiskan koukulla. Meinasin kehaista, että olen jo joulua tekemässä, kunnes huomasin katsoa kalenteria, ettei tätä kuuta ole enää paljoa jäljellä. Kiirehän tässä taitaa taas tulla. Mukavaa viikonloppua! Me taidetaan kaivaa pulkat esiin. Maa on jo valkoinen!

Oi ihana elokuu!

"Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä."  

- William Feather

Mikä sateinen kesä? Mikä kylmä ja kolea heinäkuu? Mieleeni ei muistu kuin tämä ihana aurinkoinen ja paahteinen elokuu. Viimeiset kaksi viikkoa ovat korvanneet koko kurjan alkukesän ja tämä on ollut maailman ihanin kuukausi. Olen nauttinut sydämeni kyllyydestä näistä ihanista päivistä. Vaikka aurinko on paistanut siniseltä taivaalta, välillä polttavan kuumasti, ilmassa on silti ollut jo elokuun raikkautta ja varsinkin tuulesta huomaa, että olemme menossa kohti syksyä. Aikaisemmin suunnittelemani parin viikon loma venyi näiden ihanien, aurinkoisten ilmojen vuoksi vielä viikolla. Ikävä blogin pariin alkoi kuitenkin olla jo niin kova, etten pystynyt enää pysymään poissa. 

Ihan niin paljoa en ole tehnyt mitä suunnittelin. Luin vain yhden kirjan, mutta olen kuivattanut talveksi kohtuulliset varastot nokkosta, lipstikkaa ja minttua. Olen hukannut sitruunamelissat ja oletettavasti ne ovat nyt jonkun toisen yrtin kanssa sekaisin. Olen poiminut, perannut ja pakastanut mustikkaa ja vadelmaa kyllästymiseen asti. Olen keitellyt kaksitoista litraa hilloa ja syönyt mansikoita niin paljon, että niistä tuli huono olo. Muutama viikko ilman nettiä ja sosiaalista mediaa teki hyvää ja ajattelin jatkossakin hieman karsia niiden käyttöä, sillä elämä on jossain ihan muualla kuin täällä koneella.

Viimeiset viikot olen istunut käsitöideni kanssa terassimme rottinkinurkkauksessa kukkieni ympäröimänä ja nauttinut hetken omasta rauhasta keskellä touhukasta päivää. Se on ollut aivan ihana paikka istua ja virkata pikkuväen nukkuessa päiväunia. Poikamme ovat jo oppineet, että herätessään, he töpsöttävät suoraan avoimen ikkunan eteen huhuilemaan minua. Ei ole sellaista murhetta, joka ei mielestäni hälvenisi, kun katselen pihaamme ja tuulessa heiluvia silkkiunikoita. Molemmat poikamme käyvät parhaillaan hieman haastavaa kasvukauttaan ja olisin varmasti hukassa ilman kukkiani ja käsitöitä. Tartuin pitkästä aikaa kutimiin ja neuloin pojille aamutossut. Esittelen ne teille ensi viikolla omassa postauksessaan. Puoli vuotta sitten hovikuvaajalleni lupaamani virkatut tennarit ovat valmiina ja kohta pääsen päättelemään uusia lasinalusiamme.

Sydämellinen kiitos teille ihanista kommenteista, joita jätitte edelliseen postaukseeni. Teitte minut niillä äärimmäisen onnelliseksi! Tästä syksystä on tulossa hieno ja minulla on mielessä kaikkea kivaa. Nautitaan yhdessä näistä päivistä! Ihanaa, aurinkoista sunnuntaina!