KUPLIA JA DINOSAURUKSIA [alekoodi]

(yhteistyössä Ommelkuplan kanssa)

Tekemäni empiirisen tutkimuksen pohjalta voin kertoa, että ylläoleva kuva on tarkin mahdollinen, mitä on mahdollista saada kahdesta pojasta, joiden päälle puhalletaan saippuakuplia. Ja toisen empiirisen tutkimukseni pohjalta voin myös sanoa, että ompelumerkit* on yks semmonen hiljattain löytämäni juttu, millä saa ihan todella pienellä vaivalla omasta mielestäni todella paljon jujua ja fiilistä vaatteeseen.

Ja oonkin tässä viimeaikoina vähän noita ompelumerkkejä hamstrannut. Se eilen tein -saumamerkki on mulla yhä tilaamatta, mutta kun sain mahdollisuuden saada Ommelkuplan kankaita ommeltavaksi, niin halusin ehdottomasti myös noita superhienoja keinonahkaisia merkkejä. Varsinkin noi Vuorisaurusmerkit! En kestä! Tarkoitus oli joka tapauksessa ommella esikoiselle softshell -takki, mutta kun näin nuo dinomerkit niin no, tavallaan ompelin tuon kuopuksen softshelltakin ihan vaan siksi, että sain idean että oisko hauska jos molemmilla olis takit, ihan erilaiset muuten, mutta värit menis hauskasti ristiin, molemmissa olisi huppu vuoritettu upealla upealla Ommelkuplan Vuorisaurus -kankaalla (tällä hetkellä verkkokaupasta valitettavasti loppu, tulossa on kyllä kuulemma lisää pian!) ja sit vielä noi dino-ompelumerkit. Niin pakko oli ottaa työn alle ja aika ihanat niistä kyllä tuli!

Mahtaakohan Ommelkupla olla teille jo tuttu, siis ihan firmana, eikä pelkästään siihen sellaiseen ihanaan ompelukoomaan vajoamisena, heh. Ommelkupla on pieni ja uudehko Tamperelainen yritys jonka valikoimasta löytyy Öko-Tex Standardin omaavia kankaita, resoria, tupsuja, kaavoja ja tietenkin noita ompelumerkkejäkin. Ompelukupla lipui mun tietoisuuteen jo jokin aika sitten, kun näin ensi kerran kuvia tuosta ylläkin vähän näkyvästä, maalauksellisesta Vuorisauruskankaasta. Se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä! Tykästyin kovasti myös tuohon Kuplat -kankaaseen, sekä kuosina että teemana. Yritin saada valokuvaan näkymään molempien kankaiden valtaisan värisävyjen määrän, mutta ei ne oikein kuvana toistu. Mielenkiinnolla odotan mm. vähän myöhemmin ilmestyvää Kivikokoelma -kangasta. Aihe kun on tuttu ja löytyy yleensä joka ulkoilun jälkeen isomman poikasen taskusta.

Niin ja lycraakin on tulossa ennakkomyyntiin reilun viikon päästä, vink vink!

Sain jaettavaksi teille myös 10% alennuskoodin! Koodilla EILENTEIN10 saa alennuksen koko valikoimasta, eikä ole vähimmäistilausmäärää. Koodi on voimassa 17.5. asti. (Muokattu voimassaolopäivä, meni väärin sekä päivä että kuu :D)

Niin ja vaatteista vielä sen verran, että pienemmälle tein tommosen vielä hieman reilun vaunuhupparin koossa 74. Siinä kaavana on Ommelkuplan oma kaava Isohuppu, joskin muokkasin kaavaan taskut. Ja isommalle tein Ottobren hieman modatulla Trick kaavalla kesäpöksyt, ja kerrankin ihan just oikeaan hetkeen valmistui nämä, nimittäin nythän siellä on KESÄ!!! Takkien kaavat on myös Ottobresta, mutta en mitenkään saa nyt nimiä päähän, voin tarvittaessa nekin nimet kaivella. 

Nyt vois vaikka vetäistä kuplahousut jalkaan ja mennä pihalle puhaltemaan saippuakuplia! Mukavaista ihanaista pitkää viikonloppua ja äitienpäivää!

-hanne

HUOVUTETUT TUMPUT VAUVALLE [ohje]

Jo esikoisen vauva-aikana oon jemmannut pari kerää pesukonehuovutettavaa lankaa ja Pizzicaton -blogin ohjeen huovutettuja vauvantossuja varten. Onneksi langat ei vanhene, eikä hyvä ohje huonone, niin sai tämäkin projekti toisen mahdollisuuden tälleen pikkasella kolmen vuoden viiveellä uuden vauvan myötä! Ja pariksi tossuille tein ohuemmat huovutetut tumput vaikkei nyt ihan just samaa savyä löytynytkään.   

Ja juu juu kyllä se kevät siellä jo ehkä hiljalleen kolkuttelee, mutta luulen että sekä nämä tumput että tossut on oikein käyttikset vielä pitkään keväällä ja sit taas syksyllä. Tossut ajaa kenkien asemaa vaunuissa ja tumpuista ei mene viima läpi. Ja eiköhän näitä saa juhannuksenakin kiskoa päälle, jos "kesä" on yhtä talvinen kuin viime vuonna. 

Tumput on siis neulottu tuollaisesta vähän ohuemmasta langasta niin että huovutettunakin tumput vastaa paksuudeltaan vain ehkä kirjoneuletta, mutta ovat toki tavallista neuletta tiiviimmät. Käytössä nämä ovat helpot pukea ja semmoset hyvät välimallitassut jostain neulottujen tumppujen ja toppatumppujen välimaastosta. Pitkä resori pitää nuo hyvin päiväunilla paikallaan ja lämmittää enemmän, mutta kauppareissulla toimii tumput varsi kaksinkerroin käännettynäkin, niin on näppärämpi pukea/riisua. Mitoitus on sellainen että nämä menevät ainakin yksivuotiaaksi, mutta varmaan pidempäänkin. Nyt poitsu on siis 6kk, pian 7kk.

Ja kirjoitin ohjeenkin ylös, nämä on superyksinkertaiset tehdä! 

Vauvan huovutetut tumput

Materiaalit:

• 100% villalanka, mulla oli näissä Hjerte Fine Highland Wool, varmasti moni muukin käsinpestävä, vastaavan paksuinen villalanka passaa (tässä juoksevuus 180m/40g ja tiheys 26s = 10cm)
• Puikot 3,5

Tumput:

Luo 50 silmukkaa ja neulo aina oikein kunnes kappaleen korkeus on venyttämättä noin 11,5cm. Aloita kärkikavennukset:

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros

Neulo kaksi kierrosta aina oikein 

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros

Neulo kaksi kierrosta oikein

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros
Neulo kaksi kierrosta oikein

Neulo 2s oikein yhteen koko kierros

Katkaise lanka (jätä ainakin 20cm mittainen pätkä päätteelyyn) ja vedä lanka silmukoiden läpi. Valmiin kappaleen korkeus venyttelemättä on noin 14cm ja kappale leveys leveimmillään on noin 20cm.

Päättely ja huovutus:

Taita kappale kaksinkerroin kuten kuvassa alla, ja pistele neulalla ja päättelylangalla tumppu sivusauma kiinni. Huovuta pesukoneessa esimerkiksi parin froteepyyhkeen kanssa, mulla oli 40 asteen tavisohjelma. Muotoile huovutuksen jälkeen tai tarvittaessa huovuta uudelleen. Mulla valmis tumppu on (tasona mitattuna) noin 7,5cm leveä ja 9,5cm korkea.

Varsi:

Luo mahdollisimman joustavalla aloituksella (samalla langalla) 40s, ja neulo joustinneuletta 2 oikein 2 nurin noin 38krs/9cm, tai halutun mittaiseksi. Päättele joustavasti. Pistele varsi kiinni tumpun alareunaan niin että kappaleet menee puolisen senttiä päällekäin. Mun mielestä oli parempi kiinnittää huonommin joustava varren pää tumppuun niin ei varren pää kiristä kun tumppu puetaan varsi suorana.

Päättele kaikki langat, höyrytä tarvittaessa kevyesti. Valmis!

Mukavaa viikkoa toverit!

-hanne

PARSAKALISTIN

Joskus sattuu niin, että tulee mieleen ajatus jonka haluaisi kokeilla toteuttaa ja sitten sattumalta ihan parin päivän päästä törmää ihan just sopivaan saajaan. Niin onhan se sitten pakko saada testata se idea. Vaikka se olisi outo. Tai tosi outo. Etkä tunne sitä saajaa ollenkaan. Niin silti.

Mä nimittäin mietin tuossa aiemmin syksyllä helistimiä. Että virkkaampa tälle pienemmälle poikaselle sitten kans sellaisen söpön helistimen. Vaikka sen pupun, johon löytyy ohjekin Sormustin -blogista. Tai vähän muokkaan ohjetta ja teen vaikkapa pesukarhun tai ketun. Tai oisko apina outo valinta? No, tavallaan kun puurenkaaseen kiinnitetään eläimen irrallinen pää vauvan imeskeltäväksi, niin voiko siinä nyt sitten miettiä että onko jonkun eläimen pää oudompi kuin toinen. No, kana kyllä olisi ehkä vähän hämärä. Tai niin, voishan se olla jotain muutakin kuin eläimen pää. Sitten se voisi olla oikeasti outo vauvan helistimeksi. Esimerkiksi makkara olisi hauska, mutta todella oikeasti outo. Tai banaani? Se ois jo hieno outo! Entä donitsi, tai hei kuppikakku? Siitä sais hauskan! Porkkana vois olla hyvä kans, tai joku sieni. Tai parsakaali! Joo!! Parsakaali olisi just niin hyvä, kun sillä me ainakin viime kierroksella aloitettiin kiinteät. Ja niin varmaan nytkin. Joo. Helistin, jossa olisi parsakaali. Parsakalistin. Haa haa. No, ehkä en kuitenkaan sellaista ala tekemään. 

Paitsi että ihan pian ylläolevan ajatuskulun jälkeen luin Simppeli sormiruokakeittiö -blogia ja facebookryhmää ylläpitävän Marjutin koskettavan blogikirjoituksen uudesta raskaudesta ja alun haasteista. Luettuani ajattelin, tiesin, että virkkaanpa sen sittenkin. Sen parsakaalihelistimen. Marjutin vauvalle. Parsakaali kun on tavallaan Simppelin sormiruokakeittiön maskotti tai vähintäänkin onnenkasvis, ja tuleva vauva oli työnimeltään Parsakalle! Niin että tämän täytyy olla merkki! Että ei muuta kuin työhön. Äitini kysyi jossain kohtaa kun tein koeversiota irrallisesta parsasta, että "siiiiis....tunneksä sen jotenkin?". Eh, en, en ollenkaan. Mutta ei se haittaa! Tunnen yhteyttä, se riittää nyt! Ja niin virkkasin helistimen, josta tuli vähintäänkin hämärä, mutta just hyvä. Osoitteen stalkkasin yhteisen ystävän kautta ja parsakalistin on jo kotiutunut Parsakallea oottelemaan.

Helistimestä sen verran speksejä, että vaikka eka meinasin tehdä parsakaalin vapaasti virkkaamalla, törmäsin kuitenkin Etsyssä niin mainioon ohjeeseen, että päätin hyödyntää sitä hieman soveltaen. Puinen renkula on Nappikauppa Punahilkasta aiemmin ostettu ja lankana on vanha kunnon Blend Bamboo. Sisällä oleva pieni helistin on Sormustimen Annilta lunastettu, kun mulla olevat olivat liian isoja parsan sisään. 

Niin ja tokikaan en ole tuolle omalle pojalle saanut aikaiseksi omaa helistintä, huoh! Suutarin lapsella ei ole, ja niin edelleen. Mutta tarkoitus kyllä on! Ehkä se banaani, se olisi hauska! Silleen osin auki kuorittuna ehkä? Tai sit ne suutarinlapsen kengät? Se oliskin riittävän outo helistin!

Ehkä mä vielä vähän jatkan tän suunnittelua...

-Hanne

TERVETULOA VAUVA!

Heipä hei! 

Hän on täällä <3 Pikkuinen poika, joka ainakin tällä hetkellä on ihan eri näköinen tyyppi kuin veljensä.

Ollaan saatu nyt ihmetellä ja opetella elämää nelihenkisenä perheenä nyt vajaa neljä viikkoa. Arki on taas isyysloman jälkeen startannut ja mä klikkailin sen kunniaksi taas bloggerinkin auki, moro vaan kaikki! Elo on sujunut mukavanlaisesti, isoveli on ottanut roolinsa vastaan paremmin kuin uskalsin toivoa, ja pikkuveli on taas sopivan leppoisa tapaus, joka nukkuu ja syö hyvin, mutta osaa toisaalta vaatia myös syliaikansa, kuten vauvan kuuluukin. Ei tää nyt ihan pelkkää piknikkiä oo tietenkään, mutta ainakin toistaiseksi on kaikki mennyt tosi kivasti!

Instagramin puolella elokuussa muutamasti mainitsinkin, että vauveli antoi sen verran ootella itseensä, että ehdinpä väsäillä ennen syntymää muutamat TO DO -listalla olleet jututkin valmiiksi! Yliaikaisen vauvan kässääjä-äidin iloja!  

 

Isoimpana puuhana oli babynest tai siis vauvanpesä suomalaisittain. Eka ajattelin että en tee pesää, on turhake, sitten mietin että kyllähän siitä varmaan voisi vähän iloa ollakin ja seuraavaksi olin jo materiaaleja hankkimassa. Ja näin lopuksi ajattelen että:

A) Ei ole turhake, on ihan kiva ja näppärä käytössä! Ja siitä on sekin hyöty, että sillä saa aika mukavasti markkeerattua lähistöllä/ympärillä leikkivälle isoveljelle, että pikkuveli nukkuu nyt tässä sohvalla, ole varovainen. Semmoinen vauvan oma turvavyöhyke.

B) Tätä ei ollut tietenkään järkevintä tehdä trikoosta, olkoonkin että käytin Aarrekidin hyvin niukasti joustavaa puuvillatrikoota. Reunatäytteet nimittäin venyttää jonkin verran tuota kankaan kuosia niin, että se näyttää reunoissa hieman haaleammalle kuin pohjassa.

C) Tuollaisen kosteuden pidättävä ja helposti konepestävä irtopohja on erinäppärä vauvan kanssa!

D) En mä tämmöstä kyllä uusiksi halua tehdä, oli aika rasittava homma! Tai jos tekisin, niin kokeilisin ehkä tätä Frutti Di Mutsin ohjetta yksinkertaisemmin toteutettavaan babynestiin.

Nyt piirtelin kaavat tämän ohjeen pohjalta, lisäksi vilkuilin Unelmallisen tekemää ohjetta sekä Punatukka ja kaksi karhua -blogin vinkkilistaa.

Muut To Do vauvalle -jutut olikin sitten pienempiä puuhia: Tuttinauha, rapinalelu ja sitten hieman aiemmin jo pujottelemani imetyskorun etsiminen "säilytyksestä", heh! 

Tein aikanaan esikoisellekin tutti-/lelunauhan, johon kirjoin muistoksi vauvan työnimen, joten toki tällekin vauvelille piti tehdä omansa! Esikoista kutsuttiin siis Milliksi vielä päivä ennen ristiäistäkin, ja nyt kuopuksen Omppu -nimi on myös sen verran tiukasti juurtunut, että varsinainen nimi on yhä päättämättä! Noh, onhan tässä ristiäisiin vielä pari viikkoa aikaa...

Myös rapinalelun tein aikoinaan esikoiselle, nyt tämän versio kakkosen päivitin Nappikauppa Punahilkasta ostamillani lisätoiminnoilla. Rapinalelusta löytyykin silikoninen, ommeltava purukulma, toisessa yläkulmassa on sisällä töötti/vinku ja monitoimiripustusrenkaalla lelun saa näppärästi vaunun kuomuun roikkumaan. Lisäksi rapinalelusta löytyy tietenkin sisältä rapinaa (kinkunpaistopussia), imeskelynauhoja sekä tietenkin Onni ja Ilonan vauvalle suorastaan hypnoottinen kankainen TSI-katselukuva, jonka aplikoin kiinni hieman alkuperäistä isompaan kangaspalaan. Pallokangas on Marimekon. 

Imetyskorun/kantokorun osaset on myös Nappikauppa punahilkasta, tämän pujottelussa ei kauaa nokka tuhissut!

Jaahas, sitten taas ruokintahommiin! Palaillaan! <3

-hanne

KOTIUTUMISVAATTEET VALMIINA, VAUVA VIELÄ PUUTTUU

Luulitte varmaan että oon täällä jo vauvahuuruissa, vaan ei, enpä vielä! Vielä joitakin päiviä tai viikkoja...luulisin? Ehkä? Tämä on jännää aikaa kun vauva voi tulla huomenna tai sitten voipi vierähtää vielä melkein neljäkin viikkoa! Mutta siis, me ollaan nautittu kesälomasta niin, että en oo blogin ääreen ehtinyt pysähtyä! Kässähommia oon kuitenkin jonkin verran ehtinyt tehdä, ja parit ohjeistuksetkin oon kirjoitellut ja kuvannut muistikortille talteen odottelemaan. 

Mutta nyt pikasemmin ilmoille ensin kotiutumisvaatesetti vauvalle jonka eilen tein (hih) valmiiksi! kaikki koossa about 56 tai vähän päälle. Mä oon päättänyt, etten kauheasti nyt ompele vaatteita ihan pienimmässä koossa, kun ne menee niin vähän aikaa ja meillä on esikoisen jäljiltä kuitenkin aika riittävä pino vaatteita valmiiksi...Mutta kotiutumisvaatteisiin halusin kuitenkin vähän panostaa, ja toki kaikki nämä jäävät sitten käyttöön, niin pitkäksi aikaa kuin vaan nyt mahtuvat.

Kevyt trikoojumpsuit syntyi muokaten 4/12 Ottobren jumpsuit kaavaa aika reippaasti (mm. kaventelin koko pukua ja lisäsin pituutta vähän joka mittaan). Kankaaksi valkkasin ihanan ihana Curious Cumulus -kankaan vanhemmasta Story of Roon mallistosta, jota tuli just sopivasti pieni erä myyntiin. Samoin hupun vuori Gray Drip Drop, on Roo clothingin tuotantoa. Sitä jäikin onneksi varastoon pieni pala josta saan vielä jotain muutakin. Mä tykkään tuollaisista tuon pisaran tyyppisistä kankaista, joissa on omaa jujua, mutta jotka on kuitenkin tosi helppo yhdistellä sekä muihin kuoseihin, että yksivärisiin kankaisiin. 

Jumpsuittiin väkersin vielä yksityiskohdiksi kaksiväriset resorit ja lisäksi vaihdoin vetskarin vetimen violetiksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa ommella myös kääntöhihat, kun törmäsin AnnaKooKoo -blogin just hyvän simppeliin ohjeistukseen kääntöhihan ompeluun. Luulin että se olisi vaikeaa, mutta eipä ei ollutkaan! Mähän oon siis aatellut, että tätä koleaa kesää seuraa tietenkin pitkä ja lämmin syksy, jolloin tällainen kevyt trikoojumppis onkin sitten just hyvä päiväunille ja vaunulenkeille! 

Bodya en jaksanut ommella, siinä siinä nyt oikaisin. Halusin kuitenkin vähän tuunata kaupan versiota, joten aplikoin bodyyn Curious Cumulus -kankaasta yhden pilven, joka mätsäsi kohtalaisen kivasti väreiltään tuohon Vimman Merenpoika Letti -kankaaseen. Housujen kaava on niin monen kaavan, valmisvaatteet ja vapaan saumuroinnin tulos, että siihen en osaa kaavaa nimetä, mutta toivotaan että ovat jalassa kivat. Vähän isot ehkä, mutta mahtuupa tovin. Lisäksi ompsaisin vielä tuollaiset ohuet tumput, joita Poikasella käytin aikanaan aika pitkäänkin, kun tyyppi oli sen verran kova huitomaan ja raapimaan. Niihin otin mallia vähän äitiyspakkauksen tumpuista.

Semmonen suloinen setti siis syntyi! Mukaan sairaalakassiin pakkaan tietenkin vielä sukat ja Ruskovillan silkkimyssyn sekä varmuuden vuoksi sukkahousut, peiton, äitini neuloman villatakin ja villasukat koska no, suomen kesä.  

Katotaan ehdinkö palaamaan vielä linjoille ennen vauvaa! Jaiks!

-hanne

HARSOPAINANTAA BABY SHOWER -KUTSUILLA

Mistä on pienet pojat tehty -harso

Auttavat kädet -harso

Sain olla järkkäämässä tuossa keväämmällä kolmatta kertaa babyshowereita, nyt rakkaalle ystävälle / Poikasen kummitädille. Suunnitelmissa oli rennot illanistujaiset kera hyvän ruuan, ystävien ja pienen puuhailun. Mä toteutin siellä yhtenä ohjelmanumerona kankaanpainantaa, sillä juhlakalusta itsestäänkin löytyy aikalailla kässääjän vikaan.

Ideana oli että juhlatilaan oli "katettu" sivummalle valmiiksi pöytä, jossa oli kangasvärejä, harso, testiharsotilkku ja läjä kaikenmoista painovälinettä. Varalta vielä kontaktimuoviakin, josta voi helposti itse rakentaa sabluunaa. Äidille annettiin tehtäväksi painaa harso teemalla "Mistä on pienet pojat tehty", koska ajattelin, että painaminen on helpompi toteuttaa kun on hieman jotain raamia/ohjetta mistä lähteä liikkeelle. 

Toiselle pöydälle viritin vielä toisen harson painettavaksi, tämä teemalla "Auttavat kädet", ja siihen  jokainen meistä osallistujista painoi oman kädenjälkensä. Mietittiin, että pitäiskös vielä kirjoittaa kädenkuvan viereen nimen lisäksi puhelinnumero, jonka äiti voi sitten raskaana hetkenä (esim. neljältä yöllä) näpytellä ja hätyyttää ko. auttajan vauvanvahtihommiin, heh!  

Kameraahan en tietenkään muistanut ottaa mukaan, joten näpsin itse juhlista vain kännykällä kuvia, pahoittelen siis laatua! Mutta näistä vähän näkee menoa sekä käytettyjä tavaroita. Kangasvärien kanssa tehtiin niin, että mulla oli mukana väritöntä painopastaa, josta sitten juhlakalun toiveiden mukaan sekoittelin erivärisillä väripigmenteillä haluttuja värejä.

Tarvittavat materiaalit:

- Harsoja (mä ostin kankaana Eurokankaasta, esipesin ja käänsin leikkausreunat)
- Muovia pöydän pinnan suojaamiseen
- Teippiä harson kiinnittämiseen paikalleen
- Kangasvärejä, meillä oli Emo-Tuotannon painopastaa sekä väripigmenttejä
- Kertakäyttölautasia värejä varten
- Lusikoita värien sekoittamiseen
- Pensseleitä (kirjoittamiseen, värin levittämiseen)
- Vaahtomuovitöpöttimiä (värin levittämiseen)

Ja painosabluunoiksi "mistä on pienet pojat tehty" -teemaan varasin:

- Muttereita
- Palapelinpaloja
- Jakoavaimia
- Legoja/dubloja
- Erilaisia geometrisiä muotoja (Brion puisia rakennuspalikoita)
- C-kasetti
- Appelsiini, omena jne hedelmiä
- Traktoreita (joiden renkailla voi painaa ajojälkeä)
- Vanhat kengät
- Nappeja
- Ja lisäksi vielä kontaktimuovia, josta voi tehdä itse sabluunan

Kun molemmat harsot oli valmiit, alettiin katsomaan että itseasiassa se pieni harsotilkku jota käytettiin painamisen harjoitteluun ja värien testaamiseen, oli aika hauska sekin, kaikessa kaoottisuudessaan! Että tässä saatiin nyt vähän tämmöstä variaatiota siihen, mistä on pienet pojat tai (ehkä paremminkin vauva-arki) tehty; välillä on siistiä ja suloista, välillä sitten taas vähän vauhtia ja vaaratilanteita, heh heh. Joten otinpa sitten sen testiharsonkin talteen, päärmäsin vielä senkin reunat ja virkkasin siihen pienen ripustuslenkin, niin saa senkin sitten käyttöön. Molempiin harsoihin äiti vielä taiteili vauvan työnimen, Uunon. Musta tuli kerrassaan ihanat harsot näistä kaikista!

Me tehtiin babyshowerillan jälkeen niin, että mä otin harsot itelleni ja kiinnitin vielä värit huolellisesti silittämällä ja heitin harsot kertapyöritykseen pesukoneeseen. Harsot vein sitten äidille kun pieni ihana Uuno saatiin maailmaan. 

Ja samalla reissulla vein vielä vauvaviemisiksi tulokkaalle kettupöksyt kerrassaan ihanasta Nappinjan Kettu -kuosista (kaavana Ottobren Tiikeri) ja lisäksi ompelin tuoreelle isosiskolle taskutunikan (kaavana muokattu Blomma blomma), sillä edellinen samaiselle neidille tekemäni taskutunika on ollut kuulemma aika suosikki ja nyt jo jäänyt pieneksi. Tunikassa kankaana on Kangaskapinan Luumu joustocollege ja taskun ihana kangas on Verson Puodista aikanaan tilattu.

Vaikka nyt ite sanonkin, niin musta tuo harsonpainanta oli aika kiva numero vauvakutsuilla (käsitöitä itsekkin harrastavalle äidille). Siinä meni kyllä aikaa enemmän kuin ajattelin, mutta toki siinä pystyi samalla jutskaillemaan ja oli meillä vieraillakin siinä vähän puuhaa. Ja harsot jää sitten kivaksi muistoksi ja ovat tietenkin myös ihan oikeasti tarpeellisia sitten vauvelin kanssa.

-hanne

TALVEN ISOIMMAT PROJEKTIT

Aattelin esitellä teille kaksi lopputalven/alkuvuoden isointa ja tärkeintä projektia. Molemmat voi tuosta yllä olevasta kuvasta nähdä. Toinen, se tärkein mahdollinen projekti, on vielä kovasti kesken, mutta jo aika hyvällä malilla. Toinen taas on valmis ja päällä!

Ensin se valmiimpi, takki. Oon käynyt koulussa tässä talven aikana ensin Tutkiva vaate- ja kaavasuunnittelu -kurssin ja siihen perään Tutkiva vaatteen valmistus -kurssin osana kässäopen tutkintoani. Ja työtä riitti! Ensin kaavoitus, ratkaisujen pähkäilyt, proto ja sen korjaukset. Sitten materiaalien hankinnat, leikkaaminen ja ite valmistus. Ja vielä kun fiksusti päätin tehdä takin, jossa on kolme kerrosta (miehusta, välivuori, vuori), kaksi tuulilistaa, nepparit, vetoketju ja huppu, niin voin kertoa että tuli tunti jos toinenkin mietittyä ompelujärjestyksiä ja omaa älynvähyyttä.

Mutta valmista tuli ja vieläpä niin, että takki ehtii hetkeksi päällekin ennen lämpimämpiä kelejä. Siitä tuli kiva ja semmoinen kun toivon. Ainut vaan, että töppäsin totaalisesti materiaalivalinnan kanssa! Kävin varmaan kuudesti eri eurokankaissa penkomassa, miettimässä ja juttelemassa. Alkuperäiset väri- ja tekstuuritoiveet hylkäsin nopeesti mahdottomina, ja päätin että tuttu ja turvallinen musta, mutta näköjään senkin kanssa voi mennä pieleen. Päädyin nimittäin pitkän hakemisen ja myyjien suositusten jälkeen Twill -nimiseen puuvillakankaaseen, josta oli Euriksessakin tehtynä kiva parkatakki. Mutta! Kankaassa lieni joku käsittely tms. sillä jo esipesun jälkeen mulla olikin tukevahkon puuvillan sijaan käsissä pehmeää, kissankarvoja imevää ja melko helposti rypistyvää puuvillaa. Ai että nyppi, ja nyppii vieläkin, kun aamusin ulkovaatteiden pukemisritulaaleihin kuuluu nyt kiinteesti tarraharjaus. Mutta näillä mennään, takki on kuitenkin muuten kiva ja mahakin mahtuu sinne vielä hyvin!

Ja sit tää toinen projekti! <3 Mä totesin tässä taannoin Jokelle, että mun voimakkaimmat raskausoireet on näköjään käsityöinnon lopahtaminen ja bloggausjumitus! Ihan sama kuin viimekierroksella. Mutta kyllä tästä taas rämmitään! Nyt puolenvälin paremmalla puolella (ja takin valmistuttua....) alkaa taas jo helpottamaan. Ja ostin mä uuden saumurinkin!

Mutta tämmöisiä kuulumisia siis tänne. Elokuussa me päästään toivottavasti taas tutkimaan elämän ihmeellisyyksiä nelihenkisenä perheenä! Se on se uuteen ihmiseenkin tutustuminen jo vallan jännää, ja nyt sitten saadaan seurata vielä mimmonen isoveli tuosta esikosta kuoritutuu. Ja miten sitä sitten ite riittää ja venyy. Ruuhkavuodet, täältä tullaan!

-hanne