PAAPIIN PALJOUS

kangas PAAPIIN KOLMIOT joustocollege / kaava ompelijatoverilta saatu

kangas PAAPIIN PIKKUHIPPU jersey / Kaava VILLIKKO (Ottobre 1/13) 

kangas PAAPIIN SPOTTY jersey / kaava Tiikerin (Ottobre 1/13) ja Ruusunpunan (Ottobre 6/12) risteytys

 kangas PAAPIIN HEPAT / kaava KISULIINI (Ottobre 6/12)

kangas PAAPIIN vaaleanharmaa trikoo / kaava Baby Boots Irinka itseteossa -blogista

kangas Eurokangas, alikeompelukangas Sinooperista / kaava PAAPII TSI- bambi

Selasin tuossa kangasvarastojani ja jo tehtyjä vaatteita, ja pistinpä merkille, että ilmeisesti yritän hitaasti mutta varmasti siirtää PaaPiin kangasvarastot omiin kaappeihini. Postauksen kankaiden lisäksi näyttäisi löytyvän vielä ainakin viittä muuta toistaiseksi koskematontakin kuosia. Ja tuskinpa tämä näiden hamstraus tähän päättyy! Taitaa Milli pukeutua Paapiin kuosiin vielä rippikoulussakin...Ja eilen näemmä ilmestyi myyntiin Paapiin kesän puuvillamallistot (ja uusia jersey-kuosejakin). Just kun päätin etten ainakaan kuukauteen osta enää kankaita. Aion pysyä kovana! Ehkä! Luulisin!

Tekeleistä ja kaavoista sen verran, että tuo jumpsuit on aivan ihana, ja täydellinen tämmöisinä puoliviileinä (vai puolilämpiminä?) "kesä"päivinä kantoliinailuun ja ostosreissuille. Se on ollut päällä paljon, ja joustokollarista on tullut mun lempimateriaali ompeluun. Suuperpehmeää ja valtavan joustavaa. Baby bootsit tein pidettäväksi myös kantoliinan kanssa. Tein jo toisetkin, mutta muokkasin bootsien varren, kuten Irinkakin, resorillisiksi. 

Villikko-kaavalla tehty potkupuku (vai miksikä noita terättömiä sanotaan?) on ollut tosi kiva, joskin nepparit ehkä pitäisi olla tiuhempaan tai sitten haaroissa/lahkeissa vähä lisää tilaa, meinaa nimittäin vaippa ja reidet vähä vilkkua tuolta neppareiden välistä jumppatuokioissa. Niin ja hihat on ainakin meillä valtaisan pitkät! Sama homma on myös tuon Kisuliini -bodyn hihoissa. Molempia on kuitenkin pidetty paljon, ja huomasinpa, että nyt tälleen pidemmässä käytössä alkaa nähdä, kuinka tärkeitä on hyvät säädöt saumurissa. Heppabodyssa on nimittäin parista kohden saumat näemmä ratkenneet, sillä saumurin neulalangat ovat olleet aivan liian kireällä...

Ja tuo bambi. Se oli niin suloinen mielikuvissani ja alikeompelut onnistuivat kivasti...mutta enpäs ollut tajunnut TSI-kaavoja jäljentäessäni merkata kaavaan myös silmien paikkaa! Niinpä tämän mun bambin silmät lipsahti hieman liian taakse, sillä seurauksella että kun bambia katselee takaapäin, niin se on...no, vähä vajaan näköinen. Niinkun ei nyt olisi aivan kaikki muumit laaksossa. Tai kaikki langat saumurissa? Kankaat kaapissa? 

Ressukka mikä ressukka! 

-hanne

ISYYSPAKKAUKSEN TEESEITSET

Postasin viime isäinpäivänä jutun isyyspakkauksesta, jonka tein Jokelle. Siitä on kyllä edelleen kovasti iloa! Saan aika ajoin kyselyjä, voisinko mailata ton äitiyspakkauksen sisällysluettelosta skannaamani ja muokkaamani kuvan muillekin isyyspakkausta rakentaville. Laitetaanpas siis se ja tuo postin saapumisilmoitus tänne ladattavaksi. Ja kun kerta aiheeseen palataan, niin laitanpa samalla näytille nuo omaan isyyspakkaukseen tekemäni jutut, kun kerta (sekin) on hieman unohtunut, vaikka meinasin, hupsan!

OHJE lataamiseen ja kuvien muokkaamiseen:

Klikkaa alla olevaa/olevia kuvia, niin pääset lataamaan ne. Jos käytössäsi ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, niin avaa Word tms. tekstinkäsittelytiedosto, lisää nämä kuvana ja lisää haluamasi teksti lisäämällä kuvan päälle tekstikehys. Tuosta saapumisilmoituksesta puuttuu siis saajan nimi ja osoite (ja leima tuosta keskeltä, mutta sitä ei oo aina). Ja sisällysluetteloon voi tietty lisätä juurikin ne jutut mitä oma pakkaus sisältää.

Ja sitten niihin isyyspakkauksen itsetehtyihin juttuihin!

Ehtodottomasti parhaat ja käytetyimmät itse tekemäni jutut ovat olleet pakkauksen harsot, jotka ovat toimineet pääosin imetysharsoina. Tämmönen vähän kivemman näköinen harso on paljon parempi unohtaa sohvalle kuin ne, no, vähän vähemmän kivat. Toisen isyyspakkausen harson liukuvärjäsin ja se on kyllä jo kulahtanut pesuissa näyttökelvottomaksi, mutta tämä toinen, painettu c-kasettiharso se yhä porskuttaa, vaikka takana on monen monta pesua. Iso peukku emotuotannon painoväreille! C-kasettikuosiin päädyin isän musaharrastuksen ja mystisen c-kasetti-innostuksen myötä.

Toinen musaharrastukseen liittyvä tekemäni juttu oli bodyn painaminen Radioheadin käyttämällä logolla. Jooh, no, tämä menee sarjaan "tulipa tehtyä". Bodya painaessa kävin läpi kaikki mahdolliset kankaanpainamisen mokat ja aivopierut, ei uskoisi että olin juuri käynyt koulussa oikein aiheesta! Painojälki ei siis todellakaan ole priimaa ja söhläsimpä väriä tuonne toiselle olallekin. Oikein klassikko! Kaiken lisäksi Milli näyttäiskin perineen isänsä ihanan tumman värimaailman sijaan mun vaaleuden ja punakkuuden, ja vaikka muuten kyllä oon sitä mieltä, että vauvalla voi käyttää mustaa, niin Millille väri ei vaan yksinkertaisesti sovi. Ja oivalsinpa tässä vielä, että lattialla myörivä vauva + kaksi valkoista karvaista kissaa + musta body on vaan aika toimimaton yhdistelmä. No mutta, eiköhän tämäkin jonkun kerran päälle eksy! Pitää vaan pitää tarraharja ladattuna!

Myös näiden muiden pakkauksen perusjuttujen, kuolalapun, ruokalapun ja tuttinauhan kanssa sain todeta kuten bodyn kanssa, että vauvan kanssa moni juttu osoittautuu eritavalla toimivaksi, kuin mitä etukäteen kuvittelee. Nyt oon jo paljon viisaampi!

Kuolalappu on kiva, mutta käytössä oon todennut että trikoiset laput ovat selvästi mielyttävämpiä käyttää kuin joustamattomasta puuvillasta tehdyt. Kernikankainen Muija-ruokalappu ei ole vielä päässyt täysimetyksellä olevalle käyttöön, mutta oon etukäteen tuuminut, että ehkä ruokalapussa toimivampi kiinnitys olisikin tarranauha nepparin sijaan? Nyt tuossa ei ole vielä kumpaakaan, kun olin suunnitellut nepparia, mutta ne olivat tuota tehdessä loppu. Ehkä siis laitankin sen tarranauhan. Kommentteja ja suosituksia otetaan vastaan!

Helmituttinauha on söpö, ja vaikka sen saa periaatteessa turvalliseksi pujottamalla tuon langan lisäksi esim. siiman aina klipsusta lähtien, helmien läpi ja solmii sen viimeiseen helmeen, niin siitä huolimatta mä en oo nyt enää uskaltanut oikein käyttää tuota Millillä, joka pyrkii intohimoisesti vetämään suuhunsa pienten ikenien jauhettavaksi kaiken mihin käsillään yltää. Eipä ylivarovaisuus ole tämmöisissä jutuissa koskaan pahasta!

No mutta, toivottavasti noista kaavakkeista on iloa muillekin isyyspakkauksen vääntäjille! Se oli kivaa puuhaa se!

-hanne

ps. Mä oon vihdoin selättänyt mun neulontajumin, jee! Siitä lisempää vähän myöhemmin! 

VINORAITAA JA KAAVOJEN PIIRTELYÄ

(Blogiyhteistyö)

Ompelumaniani ja kangashamstraukseni jatkuu, saaden yhä vakavempia muotoja, kuten mielivaltainen kaavojen piirtely. Asiaa ei lainkaan helpota se, että sellainenkin ihana suomalainen kangasputiikki kuin Ikasyr tarjoaa kesän uutuuskuosejaan kokeiltavaksi. Sain valita kuoseista mieluisinta, ja Vinoraitahan se sieltä mulle huuteli, vaikka suorastaan nerokas Giant dotskin houkutteli myös. Vauvalle valitsin keltavalkoista Vinoraitaa* ja mulle mustaharmaata Vinoraitaa*, ja molemmat laadukasta, sopivan napakkaa luomujerseytä. Siis kangasta mun makuun!

Mulle syntyi jälleen kerran tunikaa (imetysmahdollisuudella), koska oon nyt päättänyt muuntua mekkoihmiseksi. Vauva taas sai pöksyt ja jumpsuitin. Ja kaavoja tuli piirreltyä sen verran vapaalla kädellä, että laitanpa tänne nuo haaremihousuhenkisten pöksyjen kaavat ladattavaksi.

Me tykätään Millin kanssa sellaisista housuista, jotka on helppo pukea, ja jotka ei mistään yhtään paina tai purista. Nyt teki mieli lisäksi jotain todella simppeliä. Kahlailin omasta kaavalehtivarastosta sopivaa kaavaa pöksyihin, jotka olisivat rennot ja vähän haaremihousuhenkiset (muttei kuitenkaan aivan superlöysät) ja joissa etu- ja takakappale olisi tismalleen samanmoiset. En löytänyt sopivaa, joten niinpä piirtelin kaavat vertailemalla muutamia valmiskaavoja ja ostohousuja, sekä Millin mittoja. Yhden kokeilu+muokkauksen jälkeen Milli saikin supersimppelit ja mukavan rennot pökät.

Laitan kaavan tuohon alle, sen voipi siitä latailla omaan käyttöön, jos haluaa. Lisäksi surautin pöksyihin resorit (tai no tässä tapauksessa vaan joustocolleget) vyötärölle ja lahkeisiin. Vyötäröresorin korkeus on mulla noin 6cm ja lahkeiden resorin noin 4cm.

Kaavan kuvaa klikkaamalla pääsee lataaman kaavan pdf tiedostona. 

Tulostaessa kannattaa katsoa että skaalaus on 100%

 

Toinen vinoraitapuuha vauvalle oli jumpsuit. Tässä kaavana oli Ottobre 4/12 lehden Jumpsuit koossa 68. Muokkailin kuitenkin kaavaa kapeammaksi, ja lisäksi lisäsin lahkeisiin sekä niska-haaramittaan pikkasen pituutta. Hupun vuoritin. Lahkeissa, hihansuissa, hupussa ja kanttauksessa käytin kaapista löytynyttä harmaata trikoota, joka lienee mahdollisesti Paapiilta messuilta ostettua. Ikasyriltä löytyy myös samanmoista, ehkä asteen verran tummemman harmaana. Sävy on sama kuin tuon mustan vinoraidan harmaissa raidoissa.

Tykkään kovasti tuosta keltaisesta! Se on ihanan kirkas ja siinä on häivähdys punertavuutta, muttei kuitenkaan oranssiin asti. Sopii tuolle meidän sinisilmäiselle pojulle.

Oman tunikani piirtelin aiempien kokeilujeni pohjalta. Lauriida -blogista bongasin aiemmin hauskan kulmikkaan taskumekkosen jota piti kokeilla, vaikka kaava ei nyt ihan ekalla kerralla tietty nappiin osunutkaan. No mutta saumurisauman purkaminenhan kasvattaa vaan mukavasti pitkäjänteisyyttä, ja mekostakin tuli lopulta kiva! 

Tätä mallia voisin ehkä vielä jatkokehitellä, harkitsin joskos lisäisin tuonne tuonne taskujen sivulle kulmiin napinlävet, ja lonkkien kohtaan sivuille jotkut isot värikkäät napit, niin taskut saisi ikäänkuin napeilla kiinni. Oisko kiva?

Ja lopuksi vielä koska kesä ja <3


- hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta

KIIPEILYPUU

 

Ootteko laittaneet merkille, että siinä missä vauvan vaatteet on usein täynnä sydämiä ja hellyttäviä eläinprinttejä, niin eläinten tarvikkeet on usein eläinkuosisia tai tassunjäljillä koristeltuja. Ja minä kun haluaisin vaan yksinkertaisuutta ja yksivärisyyttä! 

Erityisesti kissojen kiipeily/raapimapuu on aiheuttanut päänvaivaa. Se on tuikitarpeellinen (jos haluaa säilyttää sohvat kunnossa) ja kuitenkin aika massiivinen välinen pieneen asuntoon. Olisi siis kiva että se olisi kiva! Mutta kun ei. Ne eläinkaupan tasopuut on A) tyyriitä B) ei yleensä oikein mun silmää mielyttäviä C) liian massiivisia ja D) ainakin meidän kissoille tylsiä, kun ne tykkäisivät kiivetä, eikä vaan loikata tasolta toiselle. On toki kivempiakin markkinoilla, niitä semmoisia tynnyrin muotoisia, mutta niissä ongelmana on kohta B) ja moninkertaisena!

Siispä siis itse tehden (tai laitetaan siis Jokke asialle)! Meidän puu ei ole täydellinen, ja vaatisi vielä vähän fiksausta, ja narukin loppui vähän kesken. Siinä oli myös ehkä aika kova hommakin...mutta se toimii! Sohva säästyy kynsiltä ja kissat saavat kiipeillä. Hintaa tälle tuli ehkä hieman alta 50 egeä. 

 

Materilaaleina meillä on tässä

- Ikean Stolmen pylväs 

- Stolmen ripustuskiinnike, 3 kpl

- aika monta metriä juuttinarua, joka on joskus vuosia sitten tullut ostettua joltain torikauppiaalta

- kuramatto

- tasot, meillä lastulevyä, mutta suositellaan ehdottomasti paksua vaneria

- koristemutterit, 6kpl

- koristemutterin sisään mahtuva ruuvi

- muttereita ja prikkoja kuromaan umpeen levyn ja ripustuskiinnikkeen välisen raon

- ruuveja kattokiinnitystä varten 

- kontaktiliimaa

- maalia

- Pieni vanerikiekko pylvään alaosaan tukemaan narua

Kiipeilypuun runkona toimii siis Stolmen pylväs, joka on kiilattu lattiasta kattoon ja katossa on vielä ruuvikiinnitys. Tasoina toimii lastulevyt ja kas tässä yksi juttu minkä olisi voinut tehdä toisin! Lastulevy on aikas pehmeä materiaali ja tulee varmasti vielä joskus murtumaan meidän keijukaisten hyppiessä puussa tasolta toiselle. Jo valmiiksi pari levyä oli vähän kierossa....parempi matsku olisi siis ihan kunnon vaneri tms.  

Levyt oli sahattu pyöreksi ja jokaiseen tehtiin putken mentävä reikä noin 5cm päähän reunasta. Lisäksi ripustuskiinnikkeiden kiinnitystä varten porattiin levyihin valmiiksi reiät. Pintaan sudittiin hieman maalia. Kuramaton palaset leikattiin tässä vaiheessa, mutta liimattiin vasta lopuksi paikalleen.

Rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän kokoaminen oli rasittavaa puuhaa. Ensin pujoteltiin levyt paikalleen putkeen ripustuskiinnikkeen päälle. Sitten levyn päälle tuollainen koristemutteri ja ruuvi levyn alta, ripustuskiinnikkeen läpi koristemutterin sisään. Niin ja parit mutterit sekä prikat väliin. Levyt kiristettiin paikalleen. Sitten vielä asemoitiin paalu paikalleen, pujotettiin pieni vanerikiekko alaosan kiristysmutterin päälle ja porattiin koko höskä kattoon kiinni. 

Seuraavaksi aloitettiin narun kieputus. Tämä se vasta rasittavaa olikin! Narun häntä jätettiin putkea vasten (niin että ensimmäiset kieputuskierrokset asettuu hännän päälle) ja kieputus aloitettiin alhaalta vanerikiekon päältä, koko ajan ylöspäin siirtyen. Aina välillä vasaroitiin narukierteitä tiukemmalle ja koko ajan kiskottiin niin kovasti kun pystyttiin. Kun päästiin levyn alle, vedettiin naru näppärimmästä kohtaa levyn reunan yli ja aloitettiin kieputus seuraavaan väliin.

Naru loppui meiltä kesken juuri  ennen viimeistä putken pätkää, mutta näinpä ei tarvinnut miettiä minne narun pään olisi lopuksi kiinnittänyt - nyt sen sai hyvin kiinni avaamalla yhtä mutteria ja pujottamalla narun pään tuonne levyn ja ripustuskiinnikkeen väliin (kuva yllä). Tuntuu siinä pysyvän tiukasti paikallaan!

Ihan lopuksi asetettiin vielä kuramaton palaset paikalleen. Ne me liimattiin kiinni kontaktiliimalla. Näin kissat pääsee kiipeämään myös niistä tukea ottamalla. Ja jos joku ihmettelee, niin tuo putken yläosassa näkyvä musta kohta on teippiä. Se odottaa vielä fiksausta nätimmäksi...tuossa kohtaa nimittäin Stolmen pylvään sisempi putki tulee ulomman sisältä, ja putken reunat kolisee toisiaan vasten kissojen riehuessa puussa. Teipillä kolina lakkaa, mutta toki tuo voisi olla vähän nätimpikin...

No mutta semmoinen "pieni" puuha! Juu, helpommalla olisi päässyt kukkaron nyörejä raottamalla tai laittamalla pylväs vain täyteen noita tasoja, ilman juuttinarua. Mutta nyt tuo on kyllä saavuttanut kovasti suosiota kissojen keskuudessa sekä kiipelyominaisuuksiensa että köllöttelymahdollisuuden vuoksi. Ja ihmiset tykkää kiipeilypuun siroudesta sekä sohvan ehjistä kankaista!

-hanne

MILLIN PIENI JA TUTTINAUHAT

"Työnimi" -tuttinauha nepparilla

Viimeksi kun postailin tuttinauhoista, sain kommentin anonyymiltä, että kai ymmärrän ettei tuttia tarvitse heti suuhun tukkia. Juuh, ymmärrän :) Mutta melko usein tutti kuitenkin on käytössä ainakin jossain vaiheessa tai joissain tilanteissa, ja no, tuttinauha on vaan mitä mukavin pikku kässäpuuha ja vauvavieminen, ainakin mun mielestä. Niitä onkin tullut tehtyä useita ja senpä myötä tuttinauhoja on tosiaan täällä blogissakin vilahdellut. Oon tehnyt aiemmin mm. muutaman amigurumi-tuttinauhoja ja nyt viimeaikoina on ollut hauska tehdä ystävien lapsille tuttinauhoja, joihin oon kirjaillut muistoksi vauvan odotusajan "työnimen". Semmoinen piti myös meille saada! Meillä työnimeksi tarttui heti pian plussan jälkeen Milli, kun totesin raskauden alussa Jokelle, että nyt se on aivan millin pieni. Milli jatkoi elämää meidän puheissa oikeastaan melkeinpä kastepäivään asti, ja nyt se on muistona tuossa mun suosikkinauhassa.

Mutta tosiaan, muutamia tuttinauhoja on tullut tehtyä ja nyt myös käytettyä. Ajattelin, että kirjoitan vähän yhteenvedon omaisesti mun tuttinauhakokeiluista. Kommentteja ja omia hyväksi kokemia malleja/vinkkejä otetaan vastaan!

Helmituttinauha lenkillä

MATERIAALIT JA TEKNIIKAT

Eniten oon tainnut tehdä tuttinauhoja ompelemalla, mutta virkattujakin nauhoja on tullut paljon tehtyä. Ommellessa materiaaliksi nyt käy tietenkin mikä tahansa kangas tai vaikka valmis nauha, virkatessa oon suosinut bambunlankaa, koska se on antibakteerinen materiaali. Molemmissa tapauksissa materiaalin on ehkä hyvä olla sellainen, että sen voisi tarvittaessa pestä pesukoneessa. 

Yhden nauhan oon tehnyt myös helmiä pujottelemalla. Se on sievä, mutta nyt käytössä ehkä vähän kömpelö, jos sitä täytyy esimerkiksi vetää vauvan alta pois. Lisäksi helmien kanssa saa olla supervarovainen, pelkän langan lisäksi kannattanee pujottaa helmet vielä siimaan, niin langan mahdollinen katkeaminen ei aiheuta vaaratilannetta. Muutoinkin tietenkin tuttinauhojen kanssa on tärkää muistaa että kaikki osat on tiukasti kiinnitetty. Turvallisuutta ei voine liikaa korostaa!

Solmimalla tehtyjä tuttinauhoja

Sitten oon tehnyt vielä tuttinauhoja solmimalla. Nämä syntyvät tietenkin aivan super simppelisti ja tuttinauha on helppo purkaa jos haluaa vaihtelua. Solmujen tiukkuus on tietenkin hyvä välillä tarkistaa, ehkä erityisesti tuon nipsun kiinnityksen irtoaminen voisi aiheuttaa mahdollisen nielemisvaaratilanteen vähän isompien lasten kanssa. Mutta ainakin tuon huivituttinauhan solmut kiinnittyi tosi tiukaksi. Toisen solmitun tuttinauhan tekaisin meille ristiäisiin. Olihan tuo vähän ehkä korni, mutta meillä ei muuten vaaleansinistä nähty, niin olipa nyt ainakin tuttinauhassa! Tuossa ei ollut lainkaan nipsua, vaan ajatuksena oli lähinnä, että nauhan sai itselle roikkumaan ranteeseen tai tutti ylipäänsä löytyi helpommin kun siitä roikkui nauha. Rusetin tein mainiolla Lauramaisen täydellinen rusetti -ohjeella. 

Nuo tuttinauhojen nipsut ja tuttirenkaat oon muuten aina ostanut Nappikauppa Punahilkasta. Pakko kehaista, että valikoima on erinomainen ja toimitus aivan supernopea! Ja tuolta löytää myös hyvän valikoiman erilaisia nauhoja, jos haluaa oikein helposti syntyvän tuttinauhan.

Tuttinauhoja lenkillä

RAKENNE

"Rakenteen" puolesta, mä oon tehnyt oikeastaan kahdenlaisia tuttinauhoja. Eniten on tullut tehtyä semmosia, missä on lenkki tai neppari, joiden avulla tuttinauhan saa kiinni joko suoraan lenkkitutiin, tai johon saa kiinni tuollaisen kumilenksun/tuttirenkaan, ja sen avulla sitten tappitutin. Nämä on näppäriä myös sen takia, että jos sattuukin olemaan sellainen vauva jolle ei tutti maistu, saa nauhaan kiinni jotain muuta. Just tuunasinkin jälkeenpäin Kalpa-vauvan tuttinauhaan nepparit, että siitä sai lelunauhan. Kalpa kun ei ole laisinkaan tutista kiinnostunut!

Välillä oon tehnyt myös pelkästään tappitutteihin käyviä tuttinauhoja, joissa on vaan suoraan kiinni tuo kumilenksu. Onhan tuokin toimiva, mutta se ei oikein käy lenkkituttiin, jos sellaista käyttää. Toisaalta näitä on ollut nopea ja helppo tehdä, jos nyt ei ole sattunut olemaan nepparia ja nepparipihtejä käsillä.

"Kalpa" -vauvan työnimituttinauhan muutin nepparilliseksi lelunauhaksi

Tuttinauhoja jotka käyvät vaan tappituttiin

KOKO

Nauhan pituutta tulee aina vähän arvottua. Nauhan olis hyvä olla mun mielestä niin pitkä, että voi vähän valita kiinnityskohtaa, mutta kuitenkin niin lyhyt, ettei nauhan kanssa tule kuristumisvaaraa, tai ettei tuttia tarvi aina kaivella jostain vauvan alta. Sopiva pituus on mun makuun jotain 20-25cm väliltä. 

Tuttinauhan varsinaisen koon kanssa voi toimia maalaisjärjellä; aivan ohut naru voi ehkä vaatia enemmän etsiskelyä, kun taas kauhean massiivinen nauha on tietenkin hankala sijoittaa vauvan vaatteisiin kiinni. Esim. tuo ylempänä näkyvä apina amigurumituttinauha on mun mielestä jo vähän siinä rajoilla, että onko se käytössä vielä näppärä. Mutta nämä lienee myös makuasioita.

*****

Mitkä on teidän tuttinauhaniksit ja lempi materiaali/tekniikat/mallit? Linkkejäkin otetaan innolla vastaan :)

-hanne