ETUPISTOJA

Helou! Oottehan jo tarttuneet Taitoliiton valitsemaan vuoden 2018 käsityötekniikkaan, kirjontaan?

Mä sain keväällä erityisen mielenkiintoisen, blogiin liittymättömän työehdotuksen. Unelmien käsityöt -lehden syksyn numeroon oli suunnitteilla juttu etupistokirjonnasta, ja mä sain tehdä juttuun tulevat kirjonnat. Lähetti kiikutti mulle laatikollisen kirjottavia tuotteita ja sain aikalailla vapaat kädet toteutuksessa. Lisäksi kirjoittelin juttuun ohjeet ja vinkkiviitoset. Nyt tämä mukava "kesätyö" on luettavissa uusimmassa Unelmien käsityöt lehdessä kolmen aukeaman juttuna! Ja vaikka nyt itse sanonkin, niin jutusta tuli tosi kiva!

Tekniikkana etupisto oli joo tuttu, mutta en kyllä muista että olisin pelkästään sitä käyttäen tehnyt mitään isompaa työtä, jos nyt ei lapsuuden ompelukuvia lasketa. Ja kuulkaas, siinäpä vasta pisto! Aiheeseen paneutuminen, sekä netissä että ihan käsin kokeilemalla kaikenlaista, valaisi jälleen kerran että yksinkertaisellakin jutulla voi saada tehtyä vaikka ja mitä. Lehdessä olevien juttujen lisäksi harjoitukseksi ja ihan vaan omaksi ilokseni (no ja ihan taas vaan puhtaasta tekniikkahurahtamisesta) mä esimerkiksi kirjoin tuon ylimmän kuvan pädipussukan täyttämällä pistoilla pintaa erisuuntiin alueittain. Tää oli ihan puhtaasti pinterestin haamupinnistä kopsattu idea, mutta hyvä esimerkki tekniikan monipuolisuudesta. Ja mikä parasta, näihin pistoihin pystyy ihan kuka tahansa!  Tekniikka on nopea, helppo, varioitavissa ja toteutettavissa monin materiaalein. Ja siinä kohtaa kun tuntuu että kaipaisi kirjontaan lisää variaatiota, ei muuta kun käyttöön hakusana sashiko embroidery, ja taas mennään!

-hanne

IHANISTA SAA IHANUUKSIA [ARVONTA]

Musta on tullut vähä nössö joustamattomien ompelun suhteen, mutta ihan pakko oli tarttua kuitenkin mahdollisuuteen päästä ompelemaan ihanaisen Nova Melinan maahantuomia Art Gallery -luksuskankaita. Varsinkin kun suunnitelmat oli heti selvät. Nimittäin rucksack -henkinen, simppeli reppu ja todella tarpeeseen tuleva projektipussukka neuletöille. Ja Jokke toivoi uutta "meikkikassia", niin sellainenkin vielä. Ja oon niin tyytyväinen! Varsinkin repusta tuli IHANA! Eikä varmasti vähiten tuon kuosin takia! Ja saanpas arpoa vielä teidänkin kesken lahjakortin Art Gallerryn kankaisiin, pysykää kuulolla!

Eli, sain siis valkata muutaman kankaan työn alle, ja pitkien huokailujen ja arpomisten jälkeen Art Gallery -kankaista kotiututin tuota joutsenkuosista Swanlings Bevy Nightfall -kangasta* sekä Joken pussukan mielenkiintoista Mimicry Hazel -kuosia*. Ja sainpa vielä palaset Libery Art -kankaiden puolelta palaset uskomattoman kaunista, maalauksellista Small Painters Meadow Lilac -kuosia* ja suloista Mitsi Blue -kuosia*. Ja paketin mukana tuli Novamelinalta myös nippu supersöpöjä kangasmerkkejä* sekä kissa ja karhu kynät* poikasen riemuksi (no paitsi toisen pihistin omaan penaaliin, hih). 

Kankaista sen verran että Liberty Art -kankaita oon aiemminkin työstänyt yhden neuvolakorttikotelon verran ja tiesinkin ennestään, että nämä kankaat ovat tunnultaan niin uskomattoman silkkisiä, että niitä ei heti puuvillakankaaksi uskoisi. Art gallery -kankaat olivat taas sitten uusi tuttavuus ja tunnultaan vähän paksumpaa puuvillaa, joskin yhä valtaisan pehmeää ja kauniisti laskeutuvaa, sileää puuvillaa, joka toiminee täydellisesti esim. vaatetuskankaana ja tämmöisissä pussukkahommissa. Art Gallery -kankaita suunnittelee kuulemma vaihtuva joukko suunnittelijoita, mikä tekeekin sen, että kuosit ovat keskenaan hyvinkin erimoisia, ja kuoseista löytyykin esim. kunnon taidepläjäyksiä, leikkisyyttä, graafisia muotoja ja herkkyyttäkin. Tai sitten kaikkea näitä samassa kuosissa!

Ja näistä ihanuuksista!

Reppu oi reppuni mun! Mä oon jo tovin haaveillut tällaisesta yksinkertaisesta repusta, jonkamoisia oon Pinterestistä ihaillut (löytyy esim. rucksack hakusanalla). Ja nytpä päätin, että sen teen. Tähän yhdistin useampia omaa silmää miellyttäviä juttuja eri inspisrepuista, arvoin pitkään mittasuhteita, tuennan määrää ja yksityiskohtia. Lopputuloksesta tuli tosiaan toimiva ja kiva! Reppu on erinomaisen kokoinen, vetoisuudeltaan mun vanhaa kånken -reppua vähän pienempi, mutta toisaalta reppu tarvittaessa kasvaa tilaa ylöspäin. 

Niin ja reppu on varsin yksinkertainen ja nopeakin tehdä! Itseasiassa kuvailin työvaiheita sen verran, että postaan vielä ennen joulua tarkemmat teko-ohjeetkin, jos vaikka jollain joululahjat on vielä mietinnässä (kuten esim. allekirjoittaneella...). Tätä reppua varten kangasta* tarvitsin 60cm, lisäksi olkanauhat, kaksi reppusolkea, kaksi magneettinepparia (1,5cm kokoista), vuorikangasta, kudottua tukikangasta (kahta eri paksuutta), ja nahkahihnaa sekä siihen sopiva solki.

Aitoa nahkahihnaa on muuten todella vaikea löytää! Omani ostin Seinäjoelta Taito Etelä-Pohjanmaan myymälästä Rustoopuorista. Rustoopuori teettää ite hihnoja heille myyntiin juurikin tämmösiä kasseja ajatellen. Mä ostin kivijalkakaupasta, mutta postituskin kuulemma onnistuu kirjeenä! Tuossa heidän myymässä setissään tulee kaksi 60cm mittaista nahkanauhaa, mulla tähän reppuun riitti yksi, kahteen osaan leikattuna.

Toisena tein itelleni siis projektipussukan. Niin että vanha Eurokankaan pieni muovikassini, pääset vihdoin eläkkeelle! Eka meinasin tehdä ihan vaan peruspussukan ilman kikkailuja, mutta sitten kuitenkin tuo ihana kangas* inspiroikin kirjomaan. Haeskelin netistä puutarhaan, kukkiin ja ehkä käsitöihin sopivia sitaatteja/laulunsanoja, ja vastaan tuli lapsuudesta tutun John Denverin Garden song -kappale sanoineen, ja sehän sopi neuletyöpussiin paremmin kuin täydellisesti!! Pussin sisäreunoja kiertääkin nyt teksti: 

"Inch by inch, row by row, gonna make this garden grow". 

Täydellinen kuvaus neuletyön tekemisestä, eikös! 

Vähän pientä lisäjujua sain vaihtamalla Joken pussukan ja oman pussukkani vetoketjujen vetimet päinsä, niin että Joken mintunvihreässä ketjussa on harmaa vedin, ja mun harmaassa ketjussa taas kaunis mintunvihreä vedin. Ai niin ja vuori on Eurokankaan palalaarista löydettyä, paksuhkoa ehkä puuvillaa.

Joken toiveesta tein kolmanneksi ja vähän myöhästyneeksi isänäpäivälahjaksikin tuommoisen meikkipussihommelin vanhalla kunnon Boxie pouch -ohjeella. Tämä ei ollut eka tällä ohjeella tehty, mutta nyt kyllä väitän että oli vika. Siis malli on kiva ja käytännöllinen, mutta pieneksi pussiksi tässä on ihan liikaa vaiheita meikäläisen hermoille! Varsinkin kun eka mokaa pussin mitoituksen ja saa purkaa sen melkein alkutekijöihinsä.....

Vuorina tässä on tavallista, mustaa lakanapuuvillaa ja varsinaiseen päällyskankaseen* silitin kiinni paksun tukikankaan tuomaan ryhtiä. Tuli kuulemma hyvä! Ja kangasta jäi vielä sen verran, että saatanpa pyöräyttää tästä itelleni vielä toisenkin projektipussukan, nyt kun pääsin vauhtiin niiden kanssa!

Ja sitten niitä arvontahommia, pitkästä aikaa!! 

Eli, arvon 30€ lahjakortin ART GALLERY -kankaisiin. 

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla alle  

mitä sinä tekisit näistä kankaista? Voi vinkata vielä lempikuosinkin! 

ARVONTA ALKAA NYT ja PÄÄTTYY jo sunnuntaina 11.12. klo 12:00, 

niin voittaja ehtii vielä ehkäpä saamaan itselleen joululahjan :) 

Osallistua voi kaikki (anonyymit, jättäkää mailiosoite valmiiksi) 

ja kaikki saavat yhden arvan!

Onnea arvontaan kaikille!!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUJILLE!

Suosittelen kyllä lämpimästi ja täydestä sydämestäni tutustumaan Nova Melinan Karuselli -kaupan tarjontaan! Näiden harvinaisten kangasherkkujen lisäksi Nova Melinalta löytyy karkkikaupan kaltainen valikoima kaikenmoista suloista, kuten noita kangasmerkkejä, kyniä, viivottimia, tarroja, kirjepapereita(!!) erilaisia pussukoita ja muuta sellaista "näitä et muualta löydä" tavaraa. Näin joulun alla Nova Melinan voipi bongata myös erilaisista myyjäisistä. Niistä ja muusta lisää Nova Melinan facebookista ja Instasta.

-hanne

*) saatu näkyvyyttä vastaan

SUOJAKUORTEN JÄÄHYVÄISASU

Mä oon ehkä aiemminkin maininnut, että mä oon niitä ihmisiä (onhan meitä?), jotka toisinaan silittää tavaroita hyvästiksi ja kiittää lempivaatteitaan ennen kuin pistää ne kiertoon. Ja kun niinkin henkilökohtainen tavara, kuin entinen hyvin palvellut iphone suojakuorineen lähti seuraavalle käyttäjälle, saatoin jopa vähän halatakkin. Siis ihan pikasesti vaan. Ei kyyneleitä. Suojakuoretkin oli tässä tapauksessa vähän, no, normaalisuojakuoria läheisemmät, kun ne olivat ne ristipistokuoret joihin kirjoin ruusun neljä vuotta sitten "väliaikaiseksi kuvaksi". Ja sen samaisen ruusunhan mä siitä nyt purin.

Mutta siis! Nyt kun puhelin suojakuorineen matkasi siis kaverini perheelle, kirjoin suojakuoriin uuden kuvan jonka veikkasin sopivan vähän paremmin uuden omistajansa, kolmasluokkalaisen pojan, makuun. Ja kun kerta tein kaaviot, niin ajattelin että laitan ne nyt tännekin. 

Mulla oli kirjontamalliksi nuo kaksi vaihtoehtoa,  mutta en osannut sanoa olisko tuo valosapeli ollut riittävän tunnistettava, joten päädyin tekstiin. Nuo kirjontamallit on nyt siis tehty vain kuvankäsittelyohjelmalla, eikä ruudukkokaan näy näköjään aivan kunnolla. Mutta jos joku just nyt sattumalta etsii tuon kokoista Darth Vaderin kuvaa kirjottavaksi, niin ehkä tästä on jotain apua.

Ja ai että muuten rassaa, että kirjoin tuon Darth Vaderin aavistuksen liian vasempaan reunaan! Argh! No, mieluinen se kuitenkin kuulemma oli!

-hanne

KAIKKI JÄRJESTYY

Joskus kymmenisen vuotta sitten mun kaverin kaveri väsäsi ja tulosti itse taroja, joissa oli peppipitkätossumainen surullinen hahmo, ja vieressä teksti "kyllä se siitä". Näitä tarroja sitten liimailtiin sinne tänne tsemppaamaan ihmisiä. Mä muistan, että liimasin ite yhden tarran silloisen kouluni lähelle bussipysäkille. Muutaman päivän päästä tarran reunaan oli joku kirjoittanut vihreällä tussilla "niinpä...". Tarra oli siis mitä ilmeisemmin koskettanut jotain pysäkillä värjöttelevää niin syvästi, että talvipakkasilla tämä oli kaivanut laukustaan kynän, lisätäkseen tarraan sen herättäneen tuntemuksen. Ja kuulin myös, että joku oli liimannut tarran jonkun kaupan ilmoitustauluun, ja tuon kaupan henkilökunta huolehti tarkasti ettei tarra peittyisi ilmoitustaululla muiden ilmoitusten alle.

Tämä tarra tuli mieleen, kun tuossa jokunen yö sitten pyörin sängyssä ja mietin alkavaa kevättä, opintoja ja niiden tuomaa työmäärää, opintojen yhdistämistä kotihoitoon, keskeneräisenä roikkuvaa kandityötä, rahaa, kelahakemuksia ja no, kaikkea sitä mitä ei pitäisi miettiä silloin kun pitäisi nukkua. Päätin siinä sitten, että meikä tarvii kyllä nyt kevääksi kouluun uuden penaalin, tsemppitekstillä. 

Ja vaikka aamulla ei murheet taaskaan olleet ollenkaan niin isoja miltä ne yöllä tuntui, koulun alkukin tuntuu oikeastaan vaan innostavalta, niin sen penaalin kirjoin silti. Sillä kyllä kaikki järjestyy.

-hanne

LAULUPEITTO

Tää vauva-aika on kyllä vaan aika erilaista kun mikään muu aika aiemmin. Ei, tämä ei tullut meille varsinaisesti yllätyksenä, oltiin sen verran aiheeseen paneuduttu että "kaikki mullistuu" oli ihan odotuksissa, mutta silti jotenkin huvittaa, että ne muutokset näkyy ihan pienissäkin jutuissa. Esimerkkinä nyt vaikka laulaminen. Kyllä me aiemminkin paljon lauleskeltiin, mutta nyt vauvan myötä lauluteemat on kyllä vähintäänkin värittynyt. Esim. Jokke tossa kuuluu juuri pesevän Milliä säestäen pesemistä "pylly pestään pylly pestään jee jee jee" laululla. Muita aina yhtä toimivia lauluteemoja pyllyn pesun lisäksi on Millin söpöys ja mussukkuus, imuroinnin merkityksen selostus sekä nukkumisen tärkeys. Mut lauletaan me välillä ihan oikeaitakin lauluja! Repertuoosi ei ehkä ole iso, mutta koko ajan laajentuva, kiitos lahjaksi saadun Kultaisen lastenlaulukirjan.

Tein tuossa jokin aika sitten Millille köllöttelypeiton ja halusin Tiinan innoittamana kirjoa peittoon jotain vähän muistoksikin. Tuolla oikeassa alakulmassa rapinalelun alla on kirjottuna Millin kokonimi ja syntymäaika, mutta jotain muutakin piti saada. Tovin mietittyäni päädyin kirjomaan otteita meidän ainakin tämän hetken suosikkilauluista. Aivan mainio päätös! Tästä tuli nimittäin todellinen korvamatomatto! Siihen kun istahtaa, niin alkaa välittömästi pyörimään päässä joku näistä kappaleista, kun sen sanat sattuu silmiin. Veikkaan, että ko. ominaisuus alkaa rasittaa jonkun ajan päästä, mutta nyt tällä hetkellä, ja näillä imetysaivoilla, on ihan jees ettei tarvi kauheesti miettiä että mitäs mä nyt laulaisin.

Ite matosta sen verran, että kangas on fb-kirpputorilta bongattu edukas pala Marimekon Kivet -kangasta, toinen puoli Eurokankaasta haettua vaaleanharmaata puuvillaa ja välissä on pehmikkeenä vanua. Peiton koko on noin 120x120cm.

Ja sitten "tunnetko tämän laulun" -tehtävä:

1. Kyllä vauvaa naurattaa
2. Hän lauleli kauniita laulujaan
3. Kotiluolaan näytän sulle tien
4. Suojassas suo mun olla
5. Perhonen korvanlehdellä
6. Sunnuntaina suukon antaa

Tästä tuli aika ihana, että mätsää sen puolesta hyvin käyttäjäänsä!   

-hanne

TAIDEPÖKSYT

Mulla oli keväällä koulussa monta kivaa tekniikkakurssia, mm. kankaanpainantaa ja kirjontaa. Pitääkin tehdä niistä yhteenveto tännekin! Nerokkuudella varustettu luokkatoverini pisti tuolloin tarkasti talteen kankaanpainannan kurssin "suttupaperinsa", siis sen kankaanpalasen, johon testaili pensselillä kaikkia sekoittamiaan sävyjä. Ja voi kuulkaas siitä kankaasta syntyi hienouksia sitten hieman myöhemmin kirjonnan kurssilla, kun suttukankaan väriläiskät täydentyivät ja muotoutuivat helmillä, käsinkirjonnalla ja konekirjonnalla!

Ja minähän terävänä tyttönä tunnistan kyllä pöllittävät ideat!

Keväällä sitten "painoinkin" palasen kangasta sutimalla siihen pensselillä pitkin ja poikin sävyjä toisensa perään, silleen suttupaperihenkeen, pieni vauvahaave mielessäni. Hieman pitkäpiimäisesti edennyt housujen ompelu taas valmistui vihdoin eilen. Kirjonnat jätin nyt näistä varsin räyhäkkäistä pöksyistä vähemmälle, mutta yksi pieni sydän tuolla pepun puolella vaati kuitenkin ääriviivat.  

Housujen kaavoina on Ottobre Design 3/2013 Summer Sea -housut, lahkeita vaan taisin hieman näissä pidentää. Kangas on Eurokankaasta hamstrattua puuvillaista collegea, jonka nurja puoli on ihanan pehmeäksi harjattu. Kangasväreinä toimii Emo-tuotannon Emo-painoemulsiota, johon sekoittelin sattumanvaraisesti eri saman firman väripigmenttejä.  

-hanne

KALENTERIN PÄÄLLYSTYS

Helou taas!

Mä oon aina ollut kalenteri-ihmisiä. Varsinkin lukio- ja AMK-opintojen aikana käytin vimpan päälle aikaa ja harkintaa just sen oikean ja kaikki kriteerit täyttävän kalenterin valintaan ja hankintaan. Kalenterin kannet päällystin yleensä yhtä tarkasti harkitulla kankaalla. Työelämässä käytin työpaikan kalenteria, mutta nyt taas yliopistossa saan hankkia aina ihka oman kalenterin! Jei!

Tänä vuonna päädyin yllättäen Helsingin yliopiston omaan kalenteriin, joka oli nyt paljon kivempi kuin viimevuoden kierreselkäinen läpyskä. Mutta kannet pitää nytkin päällystää, ihan jo senkin takia, että aika moni muukin on päätynyt tähän samaan kalenteriin. Menee pian kalenterit pöydällä sekaisin!

Kansien päällystyksen toteutan yleensä hyvälaatuisella yleisliimalla, joka ei rypistä paperia ja kuivahtaa nopeasti. Esim tuo yllä käyttämäni Scotchin Universal -geeliliima on oikein toimiva. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, ettei venytä kangasta liiaksi. Kansien sisäpuolen saa tosi siistiksi, kun lopuksi liimaa ensimmäisen sivun kiinni kanteen, kuten yllä.

Noin! No okei, kirjailuissani päädyin lähes samaan kuin mitä tuossa alkuperäisessäkin kannessa oli, heh! Mutta on se nyt vähän enemmän omannäköinen, ja lisäksi vohvelikankaassa on se hyvä puoli, että vaikka toi kangas on nyt tuohon liimattu, voisin yhä halutessani tehä tuonne taakse kankaan pinaan vähän perinteisempiä vohvelikirjontoja. Ehkä tästä vielä syksyn aikana tuunautuu mitä värikkäin kalenteri. Pitääkin jemmata vähän kirjontalankoja penaaliin mukaan tylsempien luentojen varalle.

Mukavaa viikonloppua toverit, meikä palaa nyt taas kandin alkutyöstöön (jaiks!).

-hanne

OSTOSLISTAKAUPPAKASSI

Mulla on yhä käynnistymisongelmia käsitöiden kanssa. Tai nyt kyllä olisi kauhea palo tehdä kaikkea ja neuloosikin on taas lyönyt päälle, mutta pää jumittaa! Hipelöin materiaaleja, mietin, hipelöin taas, mutta aloittaminen on vaikeaa. Silloin pitääkin kai tarttua vaan ekaan mieleen tulleeseen ajatukseen ja pitää siitä kiinni, vaikka ajatus tuntuukin välillä vähän hölmöltä. 

Niin syntyi ostoslistakauppakassi, lista pohjautuu tosielämään.

Kirjonnasta ja tekemisestä sen verran, että kirjoitin listan kassiin omalla taviskäsialalla (olkoonkin vähän tuollainen mitä on) käyttäen merkkauskynää, joka häviää kankaasta helposti hieman hankaamalla. Pistoina käytin tikkipistoja. En tällä kertaa käyttänyt kirjontakehikkoa tehdessä, sujuuhan tuo homma ilmankin, jos on vaan tarkka ettei kiristä liikaa pistoja. Siinäpä se! 

Jotain lisää tämä kassi ehkä vielä kaipaisi, ehkä otsikon tai muuta, mutta en osannut päättää, joten jääkööt nyt vielä ilman. Voihan tätä sitten aina jatkaa myöhemmin, ja esim. ensivuonna listaan pitänee lisätä ainakin vaipat ja piltti. Ja totuuden nimissä myös karkkipussi. Ja suklaata. Joo...suklaata....mä taidankin lähteä tästä käymään kaupassa! Tsau!

-hanne

VIRKATUT KORVAKORUT

Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 

Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?

Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.

Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne

KERÄPUSSI

Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 

Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 

b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 

c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ

Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.

Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne