PUIKKOMAISTERIN SUKKAKIRJA

Sain kutsun elämäni ekoihin kirjanjulkkareihin ihanaiseen Snurreen, juhlistamaan uunituoreen Puikkomaisteri -blogia pitävän Tiina Kaarelan jokseenkin kaunista Puikkomaisterin Sukkakirjaa*. Siellä lankojen keskellä kilistettiin kirjalle, joka lienee ensimmäinen osa Puikkomaisterin neulekirjasarjaa. Käsi(ne)kirja on kuulemma jo hyvällä alulla! 

Mun hermothan ei oo laisinkaan kirjoneuletta-pienillä-puikolla-ja-superkaposella-langalla -tyyppiä, ja vitsi kun sukkien kohdalla niitä pitäis vielä tehdä kaksi! Ylivoimaista! Ainoat tekemäni kirjoneulesukat onkin paksusta langasta ja vieläpä eriparia! Niinpä olikin vähintäänkin mielenkiintoista kuulla kun Puikomaisteri heti ensitöikseen kertoi, että hänen kärsivällisyytensä on samaa luokkaa ja että ikäänkuin siksi juuri hän on kirjoneuletta lähtenyt neulomaan. Niin että kirjonneulekirjan voi julkaista myös ihminen, jonka kotoa löytyy parittomia sukkia ja joka on opetellut kirjoneulepitkäjänteisyyttä aivan tosissaan.

Ja siitä kirjasta. Onko teistä kukaan päässyt tätä jo selailemaan? Kirjasta löytyy siis reipas parikymmentä ohjetta, pääasiassa kirjoneulesukkiin. Niihin semmosiin, mitkä mahtuu kunnolla tavallisiinkin kenkiin ja joita kuuluu ulkoiluttaa mielellään vaikka läpinäkyvien kenkien kanssa. Kuviot on värikästä toisintoa mm. eri maiden kansanomaisten kirjontakuvioiden malleista. Löytyy kuulkaas ötökkää ja kukkasta, mutta samoin myös vähän geometrisempaa ja hillitympääkin. Omat suosikki on pitkällisen selailun jälkeen ehkäpä yllänäkyvät Susamikat, keltaharmaat Ohdakkeet tai nokkelasti nostettuja silmukoita hyödyntävät Otsot. Kirjassa on yleensä kaksi kokoa per sukka, ja selkeät kaaviot.

Kirja ei ole aloittelijoille, eikä tarvikkaan olla. Alussa käydäänkin läpi vain oleellisimpia juttuja ja kirjailijan itsensä vinkkejä. Puikkomaisterin persoonaa pilkahtaa "Kantapään kautta, mutta lue ainakin tämä" -kappaleen nimikoinnissa. Jooh, itellä ainakin tulee usein vähä skippailtua alkuhöpinät, vaikka niissähän se kirjailijan kokemus olisi varmaan tiivistettynä. Mutta nyt luin! Ja luin muuten myös "Äidillä on parhaat lelut" -kappaleen, ja sekin oli selkeästi munlaisille suunnattu. Nimittäin vinkkiviitosia erilaisista ohjelmista yms. teknologian tuottamista (kirjo)neulojan apuvälineistä. Peukkua tälle!

Jähtäväksi nää, saanko tsempattua itseni ohkaisen kirjoneulesukkaparin neulontaan. Mutta innostavalta kirja ainakin tuntuu! Ja inspiroituminenhan se on se kaikista mukavin juttu! Kirjailija itse kehotti lukemaan kirjan, katsomaan kaaviot ja sitten neulomaan mitä neuloo. Sen ainakin teen.

Kiitos kutsusta Snurren väelle ja vinkkinä muuten, että Moreeni kustantamolta näyttäis olevan tulossa muitakin jokseenkin mielenkiintoisia kirjoja tässä syksyn aikana. Erityisesti jäi kiinnostamaan Anna Verschikin Saumattomat neuleet. Niin ja tarttuihan sieltä Snurresta väistämättä pari lankakerääkin mukaan, se kun tuo syksy tuloillaan, niin pitää hiljalleen valmistautua. 

-hanne

*kirja saatu julkkareissa

SAIPPUAT LIPEÄÄ KÄSISTÄ!

Eikö ole siis kerrassaan nerokas otsikko! Siinä on saippua, joo, ja siten on lipeä mainittuna, tietenkin. Ja otsikon mukaisesti tämä mun saippuainnostus meinaa todellakin saman tien karata multa käsistä (ei yllätys sinänsä). Niin että mä ikäänkuin naulasin tuohon yhteen otsikkoon aika lailla kaiken olennaisen, eikös! Kerrankin sitä onnistuu! Voittajafiilis!!

Eiku ei ookkaan, yksi asiahan siitä jäi puuttumaan, nimittäin ARVONNAN VOITTAJA! No, saapa ainakin joku teistä voittajafiiliksen. Kiitos taas miljoonasti teille kaikille osallistuneille, kiva että noinkin moni teistä on aiheesta kiinnostunut. Saattaapi nimittäin olla, että saippuoita nähdään jatkossa jonkin verran täällä blogissa.

Random.org toimi ystävällisesti jälleen onnettarena, ja arpa osui MERVIN kommentin kohdalle. Merville siis lähtee tuommoinen alla oleva Saara Kuhan Saippuakirja. Sillä pääsee aivan erinomaisesti saippuanteon alkuun. Laitatko Mervi minulle mailia tuonne sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan kirja perille asti :)

Sitten vielä saippuasta

Jokke on tuossa seuraillut mun touhuja ja eilen se lopulta sanoi että "hei Hanne, kuka muuten oikeesti enää käyttää palasaippuaa?". Heh, aivan totta. Me ei ainaskaan olla käytetty palasaippuaa enää aikoihin, ja nyt mä yhtäkkiä suollan niitä laatikkotolkulla. Mutta mä jotenkin haluaisin ajatella, että nämä mun pienet palasaippuat tulee lyömään laudalta ne kaupan kuivattavat ja kirvelevät palasaippuat. Mä kerron sitten lopputuleman. Mutta kävi miten kävi, on tämä kyllä aika koukuttavaa touhua!

Tän Saara Kuhan Saippuakirjan oon nyt lukenut monelta osin läpi varmaan jo ainaski kolme kertaa. Suosittelen sitä todella, jos haluaa saippuahommiin kunnolla paneutua. Saaralta löytyy myös blogi, sekä puoti josta saa saippuantekovälineitä. Saippuakirjan lisäksi oon lukenut blogeja. Erityisellä lämmöllä suosittelen Kotikemistin pieni paja -blogia. Sieltä löytyy myös tosi hyvä postaussarja "aloittelijan saippuanteko-opas", joka kannattaa myös lukea läpi, jos aihe kiinnostaa. Ja muutenkin, mä luulen että mitä enemmän tähän paneutuu ja mitä enemmän tästä hankkii tietoa, niin sen antoisampaa tämä on.

  
Ja lipeästä
Todella monet teistä kommentoi tuonne arvontapostaukseen, että saippuanteko on ollut mielessä, mutta lipeän vuoksi ei oo tullut kokeiltua. Ja samaahan mäkin jännitin. Saara Kuha vertaa kirjassaan lipeää tulikuumaan veteen: molempien kanssa on oltava varovainen ja molemmat polttavat joutuessaan iholle. Mutta kun suhtautuu varotoimiin vakavuudella (siis kumihanskat ja suojalasit käyttöön!) ja tutustuu lipeän käyttöön riittävästi, niin sen kanssa pärjää hyvin. Eli ei kannata siis pelkän lipeänpelon antaa estää kokeilemista!

Omalla reseptillä tehtyä kehäkukkasaippuaa, joka näyttääkin kasvissosekeittosaippualta. Öö...nam?

 

Ja mikä siinä on niin kivaa 

Aivan parasta on se suunnittelu. Että mitä saippuaa tekisin, mitä ominaisuuksia haluaisin, ja mitä siihen vois laittaa. Öljyjen, värien ja muottien miettiminen. Miltä se vois näyttää sit valmiita...aina ei nimittäin ehkä onnistu. Voi esimerkiksi suunnitella tekevänsä ihastuttavaa, marmorikuvioista kehäkukkasaippuaa, ja saadakkin aikaiseksi huonosti sekoitetun kasvissosekeiton näköistä saippuaa (kuten yllä). Sähläsin tuon kanssa sekä värin, kuivatun kehäkukan käytön ja lipeän osalta. Käytön kannalta lipeän kanssa sählääminen on tietenkin se hankalin juttu (lipeää tuli saippuaan hieman vähemmän kuin piti), mutta onneksi saippua vaikuttaisi kuitenkin kovettuvan käyttökelpoiseksi. Toisaalta käytössä vasta näkee kuinka rasvaiseksi saippua jää.

 

Toiseksi parasta on kovettuneen saippuan kuoriminen esiin muotista seuraavana päivänä. Ja sen leikkaaminen. Saa vähän tuntua siitä miltä saippua tulee näyttämään, vaikkakin erityisesti väri voi vielä ajan kanssa muuttua suuntaan tai toiseen.

Kolmanneksi parasta on se itse tekeminen. Tämä on vasta kolmantena siksi, että vaikka lipeän kanssa läträäminen on helpompaa kuin pelkäsin, niin on se silti ainakin vielä vähän jännittävää. Lipeän lisäksi pitää vähän seurailla myös kokkailujen lämpötiloja, riippuen mitä aineksia saippuassa käyttää. Homma siis vaatii vähän keskittymistä. Ai ja se tiskaaminen lopuksi on vähän tylsää. 

Omaa saippuaa mä pääsen kokeilemaan kunnolla vasta kun eka satsi on kypsynyt (noin parin viikon päästä). Toivon kovasti että sitten se varsinainen saippuan käyttö hyppää tuonne kaikista kivoimmaksi asiaksi! :)

Suolasaippuaa, jolta odotan suuria! Tehty Saara Kuhan suolasaippuareseptillä

JA HEI VIELÄ, IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT HYVÄT!!

JA MUISTAKAA TSEKKAILLA TÄNÄÄN NEULOJIEN YÖN TARJOUKSIA 

NEULOJIEN SIVUILLA SEKÄ FACEBOOKISSA! JEE!

-hanne

SAIPPUA // ARVONTA

Saippuan teko on yks semmonen projekti, mistä mä oon haaveillut kauan. Mutta kun sen aloittaminen on tuntunut vähän vaikealle...Mä yleensä lähen vähän soitellen sotaan kässäprojekteissa, mutta saippuahommissa läträilläänkin vähän villaa voimakkaampien aineiden kanssa. Niin että nyt pitäis ihan oikeasti perehtyä aiheeseen. Sit pitäis olla ko. työhön joutava sauvasekoitin, grammapuntari, lipeää (mistä ihmeestä saa lipeää?!), erilaisia rasvoja ja muotteja. Ja sitten kun mieleen tulee vielä väkisinkin Fight Club ja sen lipeäpalovamma. Hui.

Mutta joskus joku muu tönäisee arkailevan asiat eteenpäin. Mulle tarjottiin tossa joulun alla blogiyhteistyötä, jossa saisin itselleni Saara Kuhan uuden Saippuakirjan* sekä toisen kappaleen teille hyvät ystävät arvottavaksi. Nyt osui tämä kirja niin sopivaan saumaan että!

Eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa. Lipeää tilasin Lahtisen vahvalimosta, sillä luin että sieltä saa parasta lipeää saippuan tekoon. Grammapuntaria lainasin kotoa ja sauvasekoittimenkin jostain sitten kaivaisin. Ja ohjeet tekemiseen sain sitten siitä Saippuakirjasta. Luin kirjan oikeasti kannesta kanteen, ja selasin vielä moneen kertaan osioita, joissa käytiin läpi eri tapoja valmistaa saippuaa, eri öljyjen ominaisuuksia, eri lisukkemahdollisuuksia ja eri reseptejä. Siis todella innostuin asiasta! Tiesittekö esim. että itsevalmistetun saippuan tulee kypsyä ainakin kuukauden päivät ennen käyttöön ottamista saippuan syntymiseen tarvittavan kemiallisen prosessin läpikäymiseksi? Opin kiisselivaiheesta, geelivaiheesta, ylirasvoittamisesta sun muusta. Saaran resepteistä valikoin turvallisen kuuloisen avokadosaippuan, johon rohkaistuin lisäämään vähän vielä tuoretta muussattua avokadoa.

Teko oli yllättävänkin nopsakkaa. Ja ehkä hyvä niin, koska sen verran jänskää kemistin puuhaa se oli ainaski nyt ekalla kerralla, että mulla sydän hakkas ja jalat tärisi koko ajan. Niin että jos homma oliskin kestänyt oikeen tosi pitkään, olis meikäläinen varmaan jossain kohtaa pökertynyt keittiön lattialle. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, mulla säily taju ja tänään aivan järkevän näköistä saippuaa leikasi onnellinen pieni hanne. Mun oma rakas eka saippua!

Ja tosiaan, pitkästä aikaa ARVONTAA! 

Jos joku teistäkin kaipaisi tönäystä saippuan maailmaan tai muuten vaan on aiheesta kiinnostunut, niin laitetaas arpoen yksi kappale Saara Kuhan Saippuakirjaa. Arvontaan voi osallistua kaikki, ja jokainen saa yhden arvan. Arvontaan osallistutaan jättämällä postauksen alle kommentti. Kertokaas mulle samalla, että ootteko koskaan tehneet/harkinneet tekevänne itse saippuaa? Ja anonyymit, muistakaas jättää mailiaosoite tai ainakin nimimerkinpoikasta. 

Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.2.2014 puolelta öin.
Katotaan että oisko mulla silloin jo seuraava satsi saippuaa valmiina!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUJILLE!!

kuva

- hanne
*saatu blogin kautta

ps. Meikä pisti pystyyn muuten Instagram -tilin Eilen teinille. Aloittelen vasta sen käyttöä, mutta tarkoitus on jatkossa napsia sinne kuvia keskeneräisistä töistä, kouluhommista, tulevista postauksista sun muusta. Saa seurata sielläkin :)

KERÄLLÄ

Tänä vuonna on ilmestynyt kyllä aika monta kivaa kirjaa. Ehkä eniten niistä odotin Kerän Jonnan omaa Kerällä -kirjaa. Ja onhan se nyt vaikka kuinka ihana. Kaunis katsella, helppo lukea ja innostava selata silleen, että (pidentyvä) TO DO -lista on koko ajan toisessa kädessä.

Ja kun mä sain käytyä kirjan läpi, siirtyi selailuvuoroon Jokke, teemoilla "tämän sä voisit tehdä mulle" ja "tämän sä voisit tehdä meille". Joken ensimmäinen valinta "tämän sä voisit tehdä mulle" -listalle oli tuo alla oleva pipo. Lupasin tehdä sen sille synttärilahjaksi, ja synttärithän on maanantaina, että tuleepa samalla testattua kuinka nopeasti tämä syntyy. Mun omalle listalle taas pääsi mm. villatakki tuossa alempana. 

Jotain kirjasta piti tehdä heti, mä tartuin virkattuun muovipussien pussukkaan. Siitä tuli ehkäpä maailman hienoin kissankakkapussien säilytyspaikka. 

Ja siis selvennykseksi, että siellä säilytetään pusseja, joihin joskus tulevaisuudessa tullaan keräämään kissan hiekkalaatikon paakkuja. Eli ei, emme siis jemmaa kotonamme kissojemme kakkoja. Karvoja kyllä sitten senkin edestä, mm. tuon kyseisen pussin kyljessä. Mutta leikitään, ettei me nyt huomata niitä, eikös?

 

Ja ai niin vielä, ne tai siis te jotka kesällä kyselitte tuon mun tekemän, ylempänä näkyvän tuule läpi -postauksen paidan ohjetta, niin tästä kirjastahan se tosiaan löytyy! Jei!

-hanne