Ootteko laittaneet merkille, että siinä missä vauvan vaatteet on usein täynnä sydämiä ja hellyttäviä eläinprinttejä, niin eläinten tarvikkeet on usein eläinkuosisia tai tassunjäljillä koristeltuja. Ja minä kun haluaisin vaan yksinkertaisuutta ja yksivärisyyttä!
Erityisesti kissojen kiipeily/raapimapuu on aiheuttanut päänvaivaa. Se on tuikitarpeellinen (jos haluaa säilyttää sohvat kunnossa) ja kuitenkin aika massiivinen välinen pieneen asuntoon. Olisi siis kiva että se olisi kiva! Mutta kun ei. Ne eläinkaupan tasopuut on A) tyyriitä B) ei yleensä oikein mun silmää mielyttäviä C) liian massiivisia ja D) ainakin meidän kissoille tylsiä, kun ne tykkäisivät kiivetä, eikä vaan loikata tasolta toiselle. On toki kivempiakin markkinoilla, niitä semmoisia tynnyrin muotoisia, mutta niissä ongelmana on kohta B) ja moninkertaisena!
Siispä siis itse tehden (tai laitetaan siis Jokke asialle)! Meidän puu ei ole täydellinen, ja vaatisi vielä vähän fiksausta, ja narukin loppui vähän kesken. Siinä oli myös ehkä aika kova hommakin...mutta se toimii! Sohva säästyy kynsiltä ja kissat saavat kiipeillä. Hintaa tälle tuli ehkä hieman alta 50 egeä.
Materilaaleina meillä on tässä
- Ikean Stolmen pylväs
- Stolmen ripustuskiinnike, 3 kpl
- aika monta metriä juuttinarua, joka on joskus vuosia sitten tullut ostettua joltain torikauppiaalta
- kuramatto
- tasot, meillä lastulevyä, mutta suositellaan ehdottomasti paksua vaneria
- koristemutterit, 6kpl
- koristemutterin sisään mahtuva ruuvi
- muttereita ja prikkoja kuromaan umpeen levyn ja ripustuskiinnikkeen välisen raon
- ruuveja kattokiinnitystä varten
- kontaktiliimaa
- maalia
- Pieni vanerikiekko pylvään alaosaan tukemaan narua
Kiipeilypuun runkona toimii siis Stolmen pylväs, joka on kiilattu lattiasta kattoon ja katossa on vielä ruuvikiinnitys. Tasoina toimii lastulevyt ja kas tässä yksi juttu minkä olisi voinut tehdä toisin! Lastulevy on aikas pehmeä materiaali ja tulee varmasti vielä joskus murtumaan meidän keijukaisten hyppiessä puussa tasolta toiselle. Jo valmiiksi pari levyä oli vähän kierossa....parempi matsku olisi siis ihan kunnon vaneri tms.
Levyt oli sahattu pyöreksi ja jokaiseen tehtiin putken mentävä reikä noin 5cm päähän reunasta. Lisäksi ripustuskiinnikkeiden kiinnitystä varten porattiin levyihin valmiiksi reiät. Pintaan sudittiin hieman maalia. Kuramaton palaset leikattiin tässä vaiheessa, mutta liimattiin vasta lopuksi paikalleen.
Rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän kokoaminen oli rasittavaa puuhaa. Ensin pujoteltiin levyt paikalleen putkeen ripustuskiinnikkeen päälle. Sitten levyn päälle tuollainen koristemutteri ja ruuvi levyn alta, ripustuskiinnikkeen läpi koristemutterin sisään. Niin ja parit mutterit sekä prikat väliin. Levyt kiristettiin paikalleen. Sitten vielä asemoitiin paalu paikalleen, pujotettiin pieni vanerikiekko alaosan kiristysmutterin päälle ja porattiin koko höskä kattoon kiinni.
Seuraavaksi aloitettiin narun kieputus. Tämä se vasta rasittavaa olikin! Narun häntä jätettiin putkea vasten (niin että ensimmäiset kieputuskierrokset asettuu hännän päälle) ja kieputus aloitettiin alhaalta vanerikiekon päältä, koko ajan ylöspäin siirtyen. Aina välillä vasaroitiin narukierteitä tiukemmalle ja koko ajan kiskottiin niin kovasti kun pystyttiin. Kun päästiin levyn alle, vedettiin naru näppärimmästä kohtaa levyn reunan yli ja aloitettiin kieputus seuraavaan väliin.
Naru loppui meiltä kesken juuri ennen viimeistä putken pätkää, mutta näinpä ei tarvinnut miettiä minne narun pään olisi lopuksi kiinnittänyt - nyt sen sai hyvin kiinni avaamalla yhtä mutteria ja pujottamalla narun pään tuonne levyn ja ripustuskiinnikkeen väliin (kuva yllä). Tuntuu siinä pysyvän tiukasti paikallaan!
Ihan lopuksi asetettiin vielä kuramaton palaset paikalleen. Ne me liimattiin kiinni kontaktiliimalla. Näin kissat pääsee kiipeämään myös niistä tukea ottamalla. Ja jos joku ihmettelee, niin tuo putken yläosassa näkyvä musta kohta on teippiä. Se odottaa vielä fiksausta nätimmäksi...tuossa kohtaa nimittäin Stolmen pylvään sisempi putki tulee ulomman sisältä, ja putken reunat kolisee toisiaan vasten kissojen riehuessa puussa. Teipillä kolina lakkaa, mutta toki tuo voisi olla vähän nätimpikin...
No mutta semmoinen "pieni" puuha! Juu, helpommalla olisi päässyt kukkaron nyörejä raottamalla tai laittamalla pylväs vain täyteen noita tasoja, ilman juuttinarua. Mutta nyt tuo on kyllä saavuttanut kovasti suosiota kissojen keskuudessa sekä kiipelyominaisuuksiensa että köllöttelymahdollisuuden vuoksi. Ja ihmiset tykkää kiipeilypuun siroudesta sekä sohvan ehjistä kankaista!
-hanne