TEIN JA TEIN

Eka mä tein lankaa ekan kerran ikinä. Olin siitä iloinen, sen kaikista möykyistä ja mytyistä, lirukohdista ja alikierteestäkin. Piti saada kokeilla tehdä siitä jotain, vaikka paksuuden vaihtelun vuoksi tiesin, että tulos olisi vähintäänkin vino. Eka kokeilin puikoilla, mutta päädyin koukkuun nro 7. Siitä tuli pannunalunen, malli syntyi pään sopukoista työn tuoksinnassa.

Tommonen noin. Mutta nyt mua kuitenkin vähä mietityttää, että oisko se pitänytkin jättää vyyhdiksi, oisko se ollut kivempi säilyttää silleen? Kehystää vaikka. Tehdä semmonen kollaasi, missä on nuo kolme-ekaa-ikinä vyyhtiä on rinnakkain, numeroituna, 1., 2. ja 3. Oisko se ollut parempi kuiteski? Se sopisi mun täydellisen käsityöhuoneen seinälle, joka on siellä täydellisessä talossa, minkä saan sitten vielä joskus.

Vasemmalla nro 2 ja oikealla nro 3. Ne ovat jo selvästi ykköstä tasalaatuisempia, joskin omalla pikku lisämausteella tietty. Kolmonen on paksudeltaan jossain ehkä isoveikan tuntumassa. On tää vaan hauskaa puuhaa. Nämä ovat siis värttinällä kehrätty koko joukko, rukkin ääreen en ole ehtinyt sitten viikonlopun kurssin, vaikka sormia (ja jalkoja) syyhyttäis!!

-hanne

RUKKIKURSSILLA

Mukavaista lauantai-iltaa ystävät!
Nyt on pakko hieman hehkuttaa taannoista rukkikehruukurssia. Keskiviikkona vetäisin buranaa naamaan pitämään kurissa keväistä vierastani flunssaa, ja kipaisin rukkikurssille Villavyyhtiin. Mä olin edellisenä iltana kokenut valaistumisen villan käsittelyn kanssa värttinäkehruuta harjoitellessani, ja odotinkin näitä opintoja innolla. Mä oon epäilemättä isältäni perinyt mieltymyksen vekottimiin, joiden tarkoituksena on hoitaa joku työ aiempaa nopeammin ja näppärämmin (poikkeuksena tähän neulekone, jonka kokeilemiseen en oo toistaiseksi tuntenut vetoa). Niinpä epäilin jo valmiiksi, että pitäisin ehkä rukilla kehräämisestä vielä enemmän kuin värttinällä kehräämisesti.

Ja kyllä, kyllä, näinhän se oli!

Vaikka onhan molemmissa puolensa tietenkin...rukilla kehrääminen on (mun mielestä) helpompaa, ergonomisempaa ja paaljon nopeampaa; kärsimättömänä ihmisenä pidin siitä, että rukin kanssa sai aikas nopeasti valmista, tai ainakin valmiimpaa. Toisaalta taas värttinällä kehräämisessä on jotain erittäin meditatiivistä, eikä sen kanssa oikein voi lipsahtaa liialliseen tehokkuuteen, käsillä tekemisenhän pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea rentouttavaa puuhaa. Mainittakoon vielä, että värttinä maksaa vähintäänkin 500€ vähemmän kuin rukki, ja mahtuu vaikka käsilaukun pohjalle, toisin kuin rukit...Mutta silti!

Kurssilla käytettiin modernia rukkia, jotka eroavat perinnerukeista kokonsa ja ulkonäkönsä lisäksi myös sillä, että niissä on useimmiten kaksi poljinta, mikä helpottaa kovasti hommaa. Yllä Villavyyhdin Jenni näyttää mallia. Tällä kurssilla keskityttiin nyt yksisäikeisen langan kehräämiseen, lisäksi me saatiin ottaa näppi- ja jalkatuntutumaa erilaisiin rukkeihin. Mä ihastuin Schachtin Ladybug -rukkiin, joka oli simppeli hallita ja sieltä edullisemmasta päästä. Ja arvatkaa nyt vaan, mikä siintää tämän materialistin hankintatoiveissa tulevaisuudessa...Onneksi tähän akuuttiin innostukseen auttaa Villavyyhdin rukit, joita saa käydä kaupassa polkemassa.

Yllä siis ihastuttava Ladybug. Joo, punainen ei ole mun väri ja suosisin ehkä ennemmin kokonaan puista vehjettä, mutta tämä se on kuitenkin nyt ajatuksissani kehrännyt vielä ehkä hieman möykkyistä ja yli- tai alikierteistä lankaa, mutta omaa, itsetehtyä lankaa kuitenkin.

Tuonne värttinäkehruu -postaukseen oli pari jo kommentoineet pitävänsa myös kehräämisestä. Onko teistä muista kukaan kokeillut? Suositteko värittinää vai rukkia? Entäpäs perinnerukkia vai moderniarukkia?

-hanne