BETONIA [osa 3.]

 

Siten kuulkaas vielä viimeinen kuvapläjäys betonipäivän jutuista, ja muutenkin kesän lopuista betonituotoksista. Näköjään tämä kesän alussa päälle puskeva betonikuume alkaa olla yhtä vakavaa, kuin joka syksyinen neuloosi! Ängen nyt nämä kaikki tähän samaan postaukseen, voimia toverit! Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tämä postaus sisältää mun lyhyellä matematiikalla laskettuna yli 11 000 sanaa. Tiedoksi vain.

Tämä kulhon muotteina toimi kaksi lasista jälkiruokakulhoa. Toinen (ulompi muotti) oli tasapintainen, toinen (sisämuotti) taas ulkopinnaltaan kohokuvioinen, josta syntyi betonikulhon sisäpinnan kuviointi. Huono puoli tällaisen sisämuotin käytössä oli se, että sitähän ei irti saanut, kuin vain hajottamalla. Mutta tuo kuvioitu pinta on ihana.

Viimeistelin tällä kertaa kulhon sisäpinnan maalilla. Se samalla kiinnittää betonia, ja estää murtumista. Vetäisin ensin kulhoon pohjamaaliksi valkoisen spraymaalin. Se ehkä toi tuolle toiselle maalille paremman pohjan, mutta ois tuo varmaan onnistunut ilmankin...Toisena, peittävämpänä maalina toimi valkoinen emalimaali. 

Ohjeen tähän alustaan löysin täältä. Tästä tuli ihan ok, ja ajattelin että se toimisi näppärästi pannunalusena...mutta mutta...Halusin testata miten matta spraylakka toimisi betonin pinnassa. Suunnittelin laittavani lakkaa betonikelloon, ja halusinkin ensin testata vaikuttaako se betonin väriin (vaikuttaa se vähän, ja jätti myös pinnan hieman kiiltäväksi vaikka mattalakka olikin...en laittanut siis kelloon). Testasin siis lakkaa tähän, ja mitäs ajattelette, voiko tällaiselle lakkapinnalle laskea kuumia kattiloita? No ei voi ei. Mutta eipä tämä tullut mieleen ennen lakkausta. Meinasin jo nakata tämänä ei-enää-käyttökelpoisen pannunalusen metikköön, vaan äiti sitten kekkasinkin, että tämä voisi toimia myös kynttilän alusena. Hyvä äiti!

Tämä on sitten taas nuppivastaavan, Minnan tekeleitä. Se on siis maljakko, tehty samoilla muoteilla joilla tein vuosi sitten oman, kissan kestävän maljakkoni. Myös Minnan maljakko on osoittanut kuulemma kissankestäväksi pystyssä pysymisen osalta, mutta maljakko on kuitenkin joutunut evakkoon, sillä toinen kissoista yrittää nuolla(!?) sitä koko ajan. Hmm? Betoniraukkautta ilmassa ehkä sielläkin?

*****

Ja ei betonipäivää ilman muutamia epäonnistuneita betonitöitä. Tällä kerralla voidaan puhua aika monestakin muutamasta. Suurinosa jäi nyt kuvaamatta, mutta voitte kuvitella kuinka hyödyllinen on betonikello, josta tuli liian paksu kellokoneiston tapille, tai tuoli jonka istun on halki. Tai kynttilänjalkayritelmä, jonka sisällä on korkin pala (korkin oli tarkoitus tehdä kynttilänjalkaan aukko kynttilää varten, ei irrota ja upota keskelle betonia..).

Tämä oli vähän harmillinen juttu. Muotti oli superhieno, ja me odotettiin siltä paljon. Mutta muotin materiaali reagoikin yllättäen betonin kanssa, jonka seurauksena valmiissa työssä oli tuollainen lila pinta. No, värjäytynyt pinta olisi voinut olla ihan sievä vähän tasaisempana, mutta värisävy vaihtelee laidasta laitaan ja lisäksi harmillisesti betoni osin murtui noiden harjanteiden päältä.

Kokeiltiin myös pitsin käyttöä betonitöissä. Näissä kuvissa pitsi on vielä paikallaan havainnollistamassa, kuinka joillain tekijöistä (Minnalla) pitsi asettui kauniisti suoraan ja sille kohtaa kuin pitkin.

Ja toisilla taas (mulla) pitsi asettui kaikesta säätämisestä huolimatta vinoon. Totesinpa myös oman pitsityöni osalta, että betonitöissä vielä suurempiaukkoinen pitsi tekisi hienompaa jälkeä.

Betonitöissä usein tavattu no-ei-kyllä-tullu-ny-aivan-sellainen-kun-meinasin -ilme. Ensi viikolla alkaa koulu (jee!), saapa nähdä kuinka tutuksi tämä ilme siellä tulee.

-hanne

BETONIA [osa 2.]

Tämä betoninen kello ei oo varsinaisesti betonipäivän tuotoksia. Yritin kyllä kelloa jo silloinkin, mutta en aivan onnistunut. Tai tavallaan en päässyt lähellekkään. Eli uutta yritystä matkaan vaan, Joken pienoisella avustuksella (eli mä valoin betonin, Jokke teki muut hommat). Ja tästä tulikin kiva. Jee! Betonina käytin tällä kertaa melko karkeaa betonia, en siis hienobetonia. Se käyttäytyi vähän tuolla tavalla rouheammin. Ensin harmittelin, että kello meni pilalle tuon epätasaisen pinnan vuoksi...mutta nyt mä ehkä pidän siitä juurikin tuon rikkonaisuuden vuoksi.

Haasteena tämän kellon kanssa oli erityisesti muotin löytäminen. Halusin ehdottomasti, että reunojen pitää olla täysin suorat, ja semmosta muottia olikin kuulkaas vaikea löytää. Ja vaikka olisinkin löytänyt, niin enpäs oo laisinkaan varma, että betonin olisi saanut irti muotista, jossa ei ole yhtään päästöä (eli reunat eivät kallistu lainkaan).

Aikani vinguin mielestäni vain hiljaisesti ja itsekseni tätä isoa ja merkittävää ongelmaa, mutta saattoinpa ehkä ääneenkin muutaman valitussävyisen äännähdyksen päästää, sillä aivan pyytämäni tuo armas mieheni tarttui puuhaan. Muotti syntyi viiluvanerista ja ruuveista. Kuivumisen jälkeen betonin saikin helposti irti ruuvit avaamalla.

Harmillisesti en tullut kuvanneeksi muotin muita osia! Mä en ymmärrä miksen, mullahan on aina kamera mukana! No, yritetään sanoin...Muotissa oli siis neljä seinää ja pohja. Koneiston syvennyksen tein maitopurkilla, ja kellon läpi kulkeva reikä syntyi taas sopivan paksuisella pultilla. Nämä koottiin yhteen siten, että pultti kulki ensin maitopurkin pohjan läpi ja sitten muotin pohjana toimivan viilulevyn läpi  (kellotaulua vasten oleva levy). Näiden kahden väliin jäi vajaan parin sentin rako betonia varten. Lisäksi muotin sivureunojen ja maitopurkin reunojen väliin jäi ympäriinsä vajaan kolmen sentin rako betonille.

Koneisto riittävän pitkällä tapilla löytyi lopulta Clas Ohlsonilta. Samoin kellon viisarit. Viisareista napsaisin sentin verran pois että mahtuivat pyörimään, ja maalailin ne spraymaalilla valkoiseksi. Jokke olisi halunnut viisareihin jonkun värin valkoisen sijaan, mutta kun kaapista nyt löytyi vain valkoista maalia, joten sillä mentiin nyt. Ehkä mä vielä syksyn kunniaksi innostun vaihtamaan tähän vaikka keltaiset viisarit.

Huomatkaa, sanat "syksyn" ja "kunniaksi" samassa lauseessa. Mikäköhän muhun on mennyt?

-hanne

BETONIA [osa 1.]

Kuvat yllä Minnan

Nyt on kuulkaas semmonen postaus vuorossa, että mulla ei oo näiden hienouksien kanssa valitettavasti oikein osaa eikä arpaa. No, paitsi että olin luonnollisesti mitä ihaninta ja tietty myös mitä inspiroivinta seuraa taannoisena betonipäivänä ystävälleni Minnalle. Eikös? Päivän tuotoksina saimme myös muita hienouksia, sekä kuten toisinaan betonihommissa, myös niitä ei-niin-hienouksia. Näihin muihin palataan myöhemmin.

Minnalla oli siis mielessä betoniset vetimet, joihin tulisi vähän korkkiakin. Muottina nupeille toimi jääpalamuotti, joka tarttui mukaan kirpparilta betonipäivän alkupuolella. Siihen vain hieman voiteluainetta pintaan (tällä kertaa vaselinia), muotteihin betonia ja ruuvi pystyyn. Vähän jännitettiin, että miten nuo ruuvit pysyvä suorassa pehmeässä betonissa, mutta näyttivät onneksi jämähtävän varsin nopsasti paikalleen. Varteen laitettu korkki antanee myös kiinnitysvaiheessa hieman anteeksi, jos ruuvi onkin aavistuksen vinossa. 

Sanoisin, että ehkäpä hienoimmat vetimet ikinä.

 Kuvat yllä Minnan

Osaan muoteista ei laitettu ruuvia, ja ne päätyivätkin jääkaappimagneetiksi. Riittävän voimakkaat magneetit löytyivät Clas Ohlsonilta. Liimana näissä on nyt pikaliimaa, mutta kaksikomponenttiliima toimisi kuulemma ehkäpä paremmin. 

Kuva yllä Minnan 

Myös tämän vetimen muottina toimi jääpalamuotit. Minna vuoli muotin reunaan pienen loven ruuvia varten niin, että ruuvi ei jää koholle, vaan pääsee uppoamaan puolittain betoniin. Näitä ruuveja piti hieman tukea paikalleen/suoraan kovettumista odoteltaessa. Betonin kuivuttua toinen ruuvi vain irti, liimaa väliin ja puolikkaat kohdilleen.

Että semmosia juttuja me ainakin saattiin aikaan. No, siis Minna sai, mutta mä ehdottomasti toimin henkisenä tukena. Mun omat tekeleet vaatiivat vielä vähän työstöä, joten laitan ne näytille jahka saan valmista!

Ja tulipa vielä mieleen, että huomenna on perjantai, ja sehän meinaa sitä, että huomenna on perjantai! Siinäpä teille viikon viisaus! :)

-hanne

BETONIPÄIVÄ

Klo 12:45

Suunnittelupalaveri ystävän luona. Tai suunnittelu on ehkä turhan mahtipontinen termi...sanotaanko että "aa, hei, tääkin vois olla kiva, ja tää ja tää" -palaveri. Suosittelen selailemaan läpi betoniaiheisia kirjoja ja googlekin tietty auttaa. Meillä oli käytössä Betonin ja mosaiikin taikaa sekä Betoni - hauska harrastus -kirjat. Kannattaa vilaista myös linkkikokoelma "50+ Things to Make from Cement mix and Concrete Blocks".

Klo 14:10

Kirpputorikierros muottien hankkimiseksi (Fida ja SPR -kirpparit) sekä Prismassa käynti, koska nälkähän tässä oli jo ehtinyt tulla.

Klo 16:05

Ruoan tekemistä ja syöminen. Suosittelen mitä lämpimimmin kokeilemaan osana salaattia hunajaisia auringonkukansiemeniä: Paistinpannu ja melko mieto lämpötila, pannulle kourallinen siemeniä sekä pari ruokalusikallista hunajaa.  Sekoittelua, kunnes hunaja on kunnolla sulanut. Sopii melkeinpä mihinkä salaattiin tahansa. Ja myös leivälle. Taivaallista.

Klo 17:55

Ja asiaan. Muottien tutkailua, sovittelua, suunnittelua, ajoittaista harmittelua jos ei löydy just sopivaa, valintojen tekemistä, ja aika monta "hei vitsi oisko ollu vähä hieno tehdä semmonen ja semmonen, äh ku ei oo siihen sopivaa muottia...! No, otetaanko uusiksi kohta uudelleen?" -tilannetta.

Sitten vielä valittujen muottien voitelu. Tällä kertaa me käytettiin voiteiluaineena osassa vaselinia ja osassa sekoitusta, jossa on puolet ruokaöljyä ja puolet fairya.

Klo 19.15

Betonin sekoittamista (sopivan vesi/betoni -suhteen hakemista).

Klo 19:30

Lisää betonin sekoittamista. Isän kätköistä löytyi mitä näppärin porakoneeseen liitettävä öö...betonivatkain? Sillä homma kävi huomattavasti nopeammin.

Klo  19:40

Jee! Vihdoin valuhommia! Betonia muotteihin, keskikohtien arvailua, määrän arviointia, ankaraa koputtelua ilmakuplien poistamiseksi, muutama hervoton naurukohtaus ironneiden teippien sekä betonimäärän virhearviointien vuoksi. Tää on kyllä se paras vaihe!

Klo 20:58

Valmiiden juttujen ihailua.

Klo 21:05

Vielä vähän betonin sekoittamista ja mystisiä kokeiluja. Loppusiivous ja tavarat paikalleen.

Klo 22:10

Valmista! Aurinko laskee betonitehtaamme taakse. No okei, viereen.

*****

Niin että sen verran rankkaa tämmönen betonihomma, koko päivä menee näppärästi näissä puuhissa. Mut oikeesti oli kyllä eri-ihana päivä! Valmiita tuotoksia esitelen sitten ehkä parin päivän päästä. Tsau!

-hanne

ESD ?

Vieläkin betonitöitä, bear with me! Nää vaan jotenkin tarttuu suhun, tai siis sä niihin. Miten sen nyt sitten ottaa. En todellakaan suosittele kenellekään näiden kokeilemista sitä ensimmäistä kertaa! Mutta nyt nämä betonihommat jää pakostakin hetkeksi tauolle, sillä mulla on nyt niin valtava määrä lankaa hamstrattuna, että meille pärähtää varmaan kohta joku 4D dokkariryhmä kuvaamaan dokumenttia himohamstraamisesta. Kämppä ainakin alkaa näyttää kaikkine lankapussukoineen samalta...4D: Tyttö, joka hukkui lankoihin?

Miksi E, S ja D, niin en tiedä. Nyt näiden tarkoitus on olla vaan, mutta tulipa tuossa hyllyyn asttelun aikana mieleen, että tuollaisesta saisi aika hauskan kirjatuenkin, jos kiiinnittäisi kirjaimen jotenkin näppärästi metallilevyyn. Miten, en tiedä. Voisin antaa tästä Jokelle pähkinän (tai betonin) purtavaksi. 

Materiaalit:

• Pahvisia kirjaimia. Omani ostin Näpsäkästä. Myös Sinelli myy vastaavia, mutta ne ovat hieman kapeampia ja korkeampia, mä pidin näistä Näpsäkän myymistä enemmän. Nämä ovat noin 15 cm korkeita ja 3 cm paksuja.
• Hienobetonia (+vettä), tarkempia ohjeita betonihommiin täällä
• Välineet kirjainten avaamiseen (mattopuukko, sakset)
• Vaselinia muotin voiteluun
• Ilmastointiteippiä muotin vahvistamiseen
• Rautalankaa, pihdit rautalangan muotoiluun

 

Ohje:

Viillä mattopuukolla varovasti kirjaimen takapuolelta tausta irti. Poista kirjaimen sisältä pahvinen tukirakenne ja viimeistele reunat vielä saksilla. Vahvista sitten kirjaimet (erityisesti kulmat) ilmastointiteipillä. Voitele muotit vaselinilla. Mulla karkasi tässä voitelussa vähän mopo käsistä, laitoin niin järkyttävän vaselin kerroksen, että se jätti betoniin uria ja lisäksi tarttui niiiin tiukasti valmiiseen kirjaimeen, että sain pestä jokaisen kirjaimen fairin ja karhunkielen kanssa viiteen kertaan. Ja vieläkin kirjaimiin jäi vähän vaselinia! Se näkyy erityisesti D -kirjaimessa tummentumana. Toivottavasti nuo vaalenee vielä kuivuessaan...

Kun muotit on valmisteltu, taittele rautalankaa kirjainten muotoon. Yleensä en oo harrastanut näitä betonitöiden tukemisia rautalangalla, mutta nyt ajattelin että se olisi tarpeen, nuo ovat sen verran ohkaisia kuitenkin. Kaada betonia muotteihin, avusta tarvittaessa kepillä tms. että betoni asettuu hyvin jokaiseen kulmaan ja kaarteeseen. Kun muotti on melkein täynnä, paina rautalankakirjain kevyesti betoniin muotin keskelle. Lisää vielä vähän betonia, niin että rautalanka jää kunnolla betonin sisään. Kun muotit on täynnä, kopistele kirjaimia huolellisesti ja useaan otteeseen, että kaikki ilmakuplat nousevat pintaan. Anna kirjainten kuivua pari päivää, sitten raottele muotin reunoja ja kopauta varovasti betonikirjain muotista. Mä sain kirjaimet ulos niin, että muotitkin säilyi ehjinä. Anna kuivaa vielä pari päivää. Lopuksi pese siis vielä vaselin pois.

Näistä tuli jännän rouheita, reunat murtui parista kohdin paljastaen tuollaisen vähän epätasaisemman pinnan. Ensin harmittelin sitä, mutta oikeastaan pidänkin noista tuollaisenaan.

Loppuun vielä tunnustusniputus. Olen saanut tunnustuksen Luovia hulluuskohtauksia,  Annukan aurinkoiset, Missä neuloimme kerran ja Riinan korutaivas -blogeilta, kiitos kiitos ystäväiset!

Yleensä olen vähän huonosti panostanut näihin tunnustuksiin, mieltä lämmittää tietenkin huomioiduksi tuleminen, mutta harvemmin tulee annettua niitä eteenpäin....Nyt kuitenkin panostin! Tai no, valitsin saaduista vain yhden tunnustuksen, mutta kuitenkin :)

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it - lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Itse lisäisin tuohon, että kukin tunnustuksen saajista saapi toimia tunnustuksen jatkamisen suhteen parhaaksi katsomallaan tavalla. Nyt tuli vaan semmoinen fiilis että haluan tunnustuksen kautta nämä blogit tänään erityisellä lämmöllä mainita. 

Nämä viisi blogia valikoituivat siten, että kukin niistä on jollain erityisella tavalla sykähdyttänyt, ilahduttanut, koskettanut tai inspiroinut mua kuluneen parin viikon aikana :) Tietysti monet muutkin blogit ovat, mutta nämä nyt jotenkin erityisesti. Jokainen näistä on tutustumisen arvoinen!!

Kisustusta: 

Blogissa sisustetaan kahden kissan kera, ja ennen kaikkea kissojen ehdoilla. Ah, niin tuttua meille ja epäilemättä kaikille muillekin kissojen omistajille. Mm. viimeksi toissa päivänä meiltä siivottiin rakkaudella tehty kakkainstallaatio...Blogi hauska ja kirjoitettu niin taitavasti, että mut se ainakin koukutti saman tien.

Harmaata arkea: 

Harmaa arki ei ole ollenkaan niin harmaata kuin nimi antaisi olettaa. Käsityöt on kauniita ja erityisen taidokkaita, ja postaukset kirjoitettu rennolla, mukaansa tempaavalla otteella. Käsitöiden luomisen  ihanuutta, sekä myös sitä välillä vähän tuskaistakin puolta ;)

Pari ovea: 

Pari ovea -blogiin jäin lukijaksi heti ekalla visiitillä. Katjan ja Tytin blogi on visuaalisesti erittäin kaunis ja pitää sisällään niin sisustusta, käsitöitä että huippuja DIY oivalluksia! Mitä muuta sitä blogi voisi tarvita?

Susannan työhuone: 

Susannan työhuoneella saa seurata elämää vanhalla, upealla rautatieasemalla sekä rehellisesti kuvattua käsityöyrittäjän arkea. Tämän blogin myötä on kasvanut kovasti arvostus käsityöyrittäjiä kohtaan, se on aikas paljon muutakin kuin hyvän tuotteen keksimistä ja valmistamista. Mielenkiintoinen, rehellinen blogi!

Kupla: 

Kupla ei ole ilahduttanut pelkästään kuluneen parin viikon aikana, vaan oikeastaan joka postauksella. Tiina on yksi niitä blogaajia, jonka tapaisin kyllä erityisen miellelläni ihan tässä oikeassakin maailmassa, tällaisen blogin takana ei voi olla kuin erityisen mukava blogaaja :) Kauniin kodin suloisia ja rehellisiä juttuja, ei lainkaan liian vakavalla otteella kirjoitettuna.

-hanne

Sata. Ja kissan kestävä maljakko.

Ihan alkuun pienenä sivuhuomautuksena haluan kertoa, että tämä on eilen tein postaus nro. 100. Aikamoista. Satun tietämään ainakin kolme tai neljä ihmistä, jotka ovat lukeneet ne kaikki :) Niin ja kuukauden päästä vietetään myös blogin 1v. synttäreitä. Pitänee kehitellä jotain kivaa. Vaikka päivätanssit tai jotain.

Sitten asiaan, vaihteen vuoksi pitkästä aikaa betonihommeleita :) Aikaisemmat takkuilut kokeilut löytyvät täältä ja täältä. Mä lupaan, että nää betonijutut on (ainakin melko) pian läpikoluttu. Mä yritän lopettaa ja jos en pysty, niin haen apua jostain, esimerkiksi vaikka lankakaupan hyllyltä. Nyt nimittäin tuntuu jo niin syksyiseltä, että alkaa taas neulotuttaa. Että kyllä tää tästä kohta helpotta. Mutta tässä ainakin vielä yksi betonityö, kissan kestävä maljakko!

Veikkaanpa, että muissakin kissatalouksissa on sama ongelma kuin meillä. Kun ihastuttavan leikkokukkakimpun iskee tavalliseen maljakkoon, menee noin seitsemän, maksimissaan yhdeksän sekunttia, että jompi kumpi noista ryntää repimään lehtiä, syömään kukkia ja lähes aina - kaatamaan maljakkoa. Mikäs sen hauskempaa. Mut nyt loppuu meillä kukkien jemmailu tiskipöydän syvimpään nurkkaan. Tää maljakko ei kaadukkaan ihan pienestä tönäisystä.

Tämän(kin) toteutus oli vähän niinku äiskän idea. 

Mä tein tästä jo kertaalleen yhden version, mutta koska muoteissa ei ollut lainkaan päästöä (eli reunat ovat täysin pystysuorat), en saanutkaan sisämuottia (lasipullo) laisinkaan irti. No, paitsi hakkaamalla sen palasiksi. Kun tuskailin tätä äitille, se kysyi saman tien, että miksen laittanut sisämuotiksi vaikka juomalasia JA JÄTTÄNYT SITÄ SINNE. No niinpä tietenkin. Oiskohan aavistuksen helpompi pestä maljakon sisäpinta käytön jälkeen, jos se on lasia? Hyvä äiti! No, ei muutakun uutta versiota tulille. Valoin sisälle siis yllänäkyvän hillopurkin ja jatkoin muottia hieman pidemmäksi muovipurkilla. Kun betoni oli riittävän kuiva, nyppäsin tuon sisämuotin jatkeen pois. Ja tadaa, sisältä lasinen, päältä betoninen, järkyn painava maljakko on valmis!

Että nyt rakkaat kissat, go ahead, make my day! Muhahahahaaaa!!!

-hanne

betoniruukku

Tässäpä lisää taannoisen betonisekoilun tuloksia. Tämä betoniruukku on nyt siis tehty siitä HIENObetonista, ja muotti (lasten muoviämpäri) on voideltu öljyn sijaan vaselinille. Pinnasta tuli huomattavasti vähemmän huokoinen, kuin öljyllä liukastetulla muotilla tehdyn betonin pinnasta. Ai että! Ruukku hakee meillä vielä paikkaansa, mutta pidän siitä jo nyt kovasti. 

Nuo tummentumat ruukun pinnassa tuli muuten ilmeisesti siitä, etten pessyt muottia ennen käyttöä erityisen hyvin mullasta. Hups.

Mä oon nyt kyllä ihan betonihurahtanut, kokeilkaa ilmeessä! Nää betonihommat on selvästi sellaisia to be continued -juttuja!

Eli älkää missään nimessä kokeilko, jos on muutenkin liian vähän aikaa. Ja tilaa :)

-hanne

kantapään kautta betoniin

Joskus (lähes aina) sitä tulee lähdettyä soitellen sotaan. Siis käsityökokeiluihin. Pari googletusta materiaalista ja vaiheista, ja eiku kokeilemaan. Yllättäen nämä ei sitten aina heti onnistukkaan ekalla yrittämällä...Tämän epäkesän yhtenä tavoitteena oli kokeilla betonitöitä. Ja senhän tein. Tässä vähän tiivistelmää haalimistani tiedoista sekä siitä, miten mun pienen kokemuspohjan mukaan betonitöitä kannattaa ja ei kannata tehdä.

Ei näin:

- Äiti osoittaa jauhesangon "tuosta saa tehtyä betonia". Mietin hieman sekoitusvaiheessa, että eikös betonissa ollut hiekkaa mukana. Että onpa tosi sileää jauhetta. Kuivaneet työt olivat todella hienon värisiä ja sileitä, mutta lähtivät heti halkeilemaan. Jännä juttu, kun eikö betoni oo tosi kestävää? Äiti kysyy "no kai sä sekoitit siihen sementtiin hiekkaa?". Ai se oli SEMENTTIÄ. Niin just. Sementti ja betoni ei ole sama asia. Sementistä tulee betonia kun siihen sekoittaa hiekkaa. Pelkkä sementti ei ole kestävää. Kiitos. Uusiksi vaan.

- Haen Rauta Prismasta kuivabetonia, koska en usko itseeni tuossa sekoitteluhommassa. Ymmärrän sentäs kysyä, että eikös tämä nyt ole sellaista BETONIA, mihin tarvitsee sekoittaa VAIN vettä. Joo on se. Raahaan 25kg pussin kotiin ja avaa sen. Mikä pettymys. Nyt on kyllä hiekkaakin, mutta on myös kiviä. Siis oikein sellaisia sormenpään kokoisia kiven murikoita. Äh, mä halusin sileetä betonia. Valitan asiaa äidille. "No siis yleensähän betonitöissä käytetään hienobetonia, betonia on katos eri karkeuksisia." No joo, olinhan mä sen lukenut. Enpä nyt vaan ajatellut. Teen kuitenkin muutamat kokeilut tästä "rumasta betonista". 

- Haen huomenna toisesta kaupasta myös HIENObetonia, taas 25kg. Nyt kysyn "eikös tähän tarvitse sekoittaa vain vettä, ja eikös tämä ole nyt nimenomaan hienobetonia?" Joo sanoo myyjäsetä. Raahaan taas säkin kotiin. Sanon äidille, että ostin nyt sitä hienobetonia, koska en halua noita kiviä tonne mun betoniin. "Ok, mut olishan ton voinut vaikka siivilöidä, et ois saanut ne isoimmat murikat pois?". No joo, niinpä niin. Tietenkin olis voinut, jos olisi TULLUT MIELEEN. 

Ja se "ruma" karkeabetoni osoittautui muuten ihan hienoksi betoniksi sitten valmiina (kuvat yllä). Jos olis vaan malttanut odottaa pari päivää, niin olis huomannut senkin. Terveisin 50 kiloa betonia varastossa.

Ohjeita betonitöihin

Materiaalit:

• Hienobetonia. Vinkkinä, että ainakin meidän rautakaupan betoneista S100 on karkeaa- ja S30 on hienobetonia. Näihin töihin meni ehkä noin 3-4 litraa betonijauhetta? Ja huom. Tämän postauksen työt on siis tehty nyt siitä karkeasta betonista!!
• Vettä
• Sekoitussanko
• Kauha sekoittamista varten
• Kumihanskat
• Hengityssuojain
• Ruokaöljyä/vaseliinia
• Muotit valua varten ( kaksi ruukkua tai/ja raparperin lehti, hiekkaa, halutessasi kanaverkkoa)

Esivalmistelut

Betoni on hyvä valaa hetikohta sen sekoittamisen jälkeen. Siispä muotit kannattaa valmistella ja asetella valmiiksi ennen sekoituspuuhia.  

Raparperilehtikulho:

• Asettele muovin päälle kasa (kosteaa) hiekkaa, ja muotoile siitä halutun kokoinen kumpu. Tuo mun kumpu on tosi korkea, kun halusin kunnolla kaartuvan vadin.
• Vuole raparperin lehden ruotopuolelta hieman pois korkeuta ruodosta (ettei se jätä liian syviä, rakennetta heikentäviä uria betoniin). Vuole myös varren tynkä sopivan lyhkäiseksi.
• Aseta raparperin lehti hiekkakummun päälle, ruotopuoli ylöspäin.
• Jos halua raparperikulhosta oikein kestävän, kannattaa betonin sisään valaa kanaverkkoa antamaan tukea. Itse en sitä tehnyt, mutta suositeltavaa se kai olisi...Leikkaa sopivan kokoinen verkon pala, jos sitä käytät.

Betonikulho:

• Valkkaa kaksi kulhoa muotiksi. Vinkkejä muotin valintaan: 

1. Kulhoista isomman pitäisi olla sen verran isompi, että kulhojen väliin jää ympäriinsä noin 2cm tyhjää. 
2. Kulhojen irrottaminen lopuksi käy helpommin, jos kulhoissa on hieman päästöä, eli kulhot kapenevat pohjaa kohden. 
3. Huomioi, että pienemmän kulhon kaikki ulkopuolen ja isomman kulhon kaikki sisäpinnan urat ja muodot jättävät valmiiseen kulhoon painaumat.  
4. Muottimateriaaleiksi sopii kaikenlaiset muovi- ja lasipurkit ja kipot, tasapintaiset metallikulhot, puupinnat jne. Huokoisiin pintoihin betoni tarttuu tiukemmin kiinni, joten öljyä ne todella hyvin. Terrakottaruukut ei ilmeisesti sovi muoteiksi, niihin betoni jämähtää liian tiukasti kiinni. Tämän voi kuitenkin estää elmukelmu kerroksella pintojen päälle.

• Että muotin saa rikkomatta irti betonin kuivutta, on hyvä öljytä ruokaöljyllä isomman kulhon sisäpinta ja pienemmän kulhon ulkopinta. Myös vaseliini käy. Öljyllä käsitelty pinta tekee betonin pinnasta huokoisempaa, vaseliinista en vielä tiedä, kokeilut on vasta tuloillaan! Kerron sitte! EDIT! Vaseliinilla voideltu muotti tekee betonin pinnasta on selvästi vähemmän huokoista (kuten myöhemmin tehdystä betoniruukusta näkyy).

Betonin sekoitus ja valaminen

Betoni on parasta sekoittaa ulkona. Suosittelen käyttämään hengityssuojainta ja kumihanskoja! Kaada ämpäriin muutama litra betonia ja lisää sitten vettä hieman kerrallaan, sekoittaen aina hyvin välissä. Varo lisäämästä vettä liikaa, ettei betonista tule liian vellimäistä.

Nyrkkisääntönä on, että betoni on sopivaa, kun se on niin jäykkää että siitä saa muotoiltua kämmenelle pallon, mutta niin vetelää, että kättä ravistettaessa pallo menettää muotonsa.

Raparperikulho:
Kauho lehden päälle betonia noin 2-3cm kerros betonia. Reunoja kannattaa muotoilla käsin (kumihaskat käsissä!!). Varmista, että joka kohdassa on riittävän paksu kerros betonia. Lopuksi tasoita betonikeon päälle hieman tasaisempi kohta kulhon pohjaksi.

Betonikulho:
Kauho isomman kulhon pohjalle reilusti betonia. Paina sitten pienempi kulho betoniin, mahdollisimman keskelle. Ole tarkka, että pohja jää sopivan paksuiseksi, eli noin 2cm sekin. Mikäli pienempi kulho ei pysy paikallaan vaan nousee ylöspäin, voit laittaa siihen painoja. Lisää sitten vielä tarvittava määrä betonia kulhon reunojen väliin jäävään rakoon. Lopuksi ravistele ja kopistele hieman kulhoja, että betoni asettuu tasaisesti. Silottele betonin reunat jos haluat tasareunaisen kulhon.

Lopuksi pese lämpimällä vedellä sekoitusämpäri ja kauha hyvin, ettei betoni jämähdä niihin kiinni. Huom. ÄLÄ kaada betonivettä viemäriin. Se voi jämähtää sinnekin.

Kuivumisesta:

Kaikissa betoninvaluohjeissa käskettiin peittämään betonityöt muovilla, sillä betonin ei saa kuivua liian nopeasti. Mä tein kuitenkin valuhommat entisessä navetassa, jossa on varsin viileä ja kostea ilmasto. Niinpä jätin muopussit rohkeasti pois, ja ihan hyvin nuo onnistuivat ilmankin. Mutta kuten sanottu, yleensä niitä suositellaan käytettävän.

Hitaan kuivumisen takaamiseksi suihkuttele suihkupullolla betonitöiden päälle vettä pari kertaa päivässä. Jos työt on muovin alla, riittänee sellainen yleinen suihkaisu sinne pussiin sisään. Mutta koska mulla ei ollut työt muovipussissa, mä suihkuttelin töitä kolme kertaa päivässä ja suoraan töiden pinnalle. Anna töiden kuivua ainakin kaksi päivää, mielellään kolme tai neljäkin päivää. Mä annoin kulhojen kuivua varmuuden vuoksi melkein viikon ajan, että ne olivat varmasti pohjastakin kuivat. Raparperinlehti oli kuiva kolmessa päivässä.

Kun betoni on varmasti kuivaa (väri vaalenee), voi muotit irrottaa. Raparperin lehti lähti ihan kivasti pois, mutta ruotoa joutui jonkin verran nyppimään vielä pinseteillä urista. Kulhomuoteista isompi kulho lähti hyvinkin helposti, pienemmän kulhon eteen piti tehdä töitä. Jokke neuvoi vinkinksi pakottaa paineilmakompressorilla kulhon reunan ja betonin väliin ilmaa. Näin muotti irtosi hyvinkin helposti. Irtoamiseen vaikuttaa paljon muotin muoto ja materiaali. Muovimuotit saattaa kai joskus vähän venähtää niin, että ne ei lähde irti kuin rikkomalla.

Tarvittaessa pese valmis betonityö fairylla ja vedellä, jos pinta tuntuu öljyiseltä. Reunoja voi myös hioa karkealla hiekkapaperilla.

Harmittaa muuten, ettei tullut otettua tuosta raparperin lehdestä kuvaa silleen että se on mun sylissä. Siitä tuli nimittäin aika massiivinen, eikä se oikein hahmotu noista kuvista. Lehden pituus tyvestä kärkeen reilu 40cm. Nyt se koristaa Joken vanhempien mökin rantaa.

Mulla on tuolla nyt siis vielä kuivumassa muutama kokeilu, ne on tehty nyt sillä varsinaisella hienobetonilla. Ko. kokeilut on valettu aivan liian ohueksi, reunat ovat noin 1cm paksuja, joten saa nähdä piteneekö tästä mun "ei näin" -lista. Kiinnostaisi kovasti kokeilla myös kuitubetonia, josta voi tehdä ohuempia betonivaluja. Näihin siis palataan myöhemmin!

Mun käyttämiä tietolähteitä omien yritys-erehdys -kokeilujen lisäksi:

• Kirja Betoni - hauska harrastus
• Monet blogit hakusanoilla esim. "betonityöt" tai "betoniaskartelu", katso vaikka Puikko hukassa -blogi. Muita juttuja esim. Ellit.fi.
• Äiti :)

-hanne