NYT REPPU JUPISET!

Tervehdys pitkähköksi venyneen kesätauon jälkeen! Useampaakin postausta oon aloitellut pitkin loppukesää, mutta vasta nyt kun lueskelin oman graduaiheeni keksimisen tueksi ja inspiraation lähteeksi uunituoretta väitöskirjaa neuloblogeista, tuli tarve saada oikeasti elämää taas tänne eilen tein puolellekin. Olkoonkin, että tämä haiskahtaa pahasti sen graduaiheen päättämisen välttelyltä! Mitään en myönnä!

Tämän em. väitöskirjan viiden vuoden välein (2008 ja 2013) tehdyn kyselyn tuloksista väläyteltiin, että blogien suurin kukoistuaika olisi ohi. Ehkä näin onkin? Vai onko muoto jotenkin muuttumassa? Ainakin oma blogini on muuttunut, mutta se nyt on ehkä vain luonnollista, yhden ihmisen tarinan muutos. Mitään blogien suoranaista korvaajaa en myöskään oo löytänyt, siis jotain paikkaa missä samalla tavalla olisi ideat ja ohjeet tallennettuna ja samalla jaossa. Siis perusteellisemmin kuin vaikkapa instassa, helpommin löydettävissä kuin facen ryhmissä ja näppärämmin selattavana kuin youtube -videoilla. Ravelryn tyyppiset ryhmät on toki yksi...Onko? En tiedä. Ehkä mun pitää tutkia tätä! Minne kässääjät tallettaa tekeleensä? No, meikäläisen Eilen tein on edelleen mitä on, vaikkakin harvakseen päivittyen. Ja viimeksi toissapäivänä sieltä (täältä) tarkistelin mittoja, joita ei mulla missään muualla ole ylhäällä, heh! Musta tuntuu, että niin kauan kuin teen käsitöitä, en voi kokonaan lopettaa blogaamista, koska sitten en koskaan laita mitään mihinkään talteen. Ja sit harmittaa kun arvon uusiksi toimivia mittoja/materiaaleja/tekniikoita.

Ja siiiiis, aasinsiltana itse aiheeseen, näitä tarkistelemiani mittoja tarvin reppuun, jonka alustavasta suunnitelmasta poiketen toteutinkin lähes täysin samalla tavalla, kuin ihanan ihanan joutsenreppuni, jonka tein ohjeineen pari vuotta sitten. Sekin reppu on vielä hengissä, mutta hieman huoltoa vailla. Ja kun Jokke jäi nyt vuorostaan kotiin vauvelssonin (no okei yksivuotiaan) kanssa ja mä vapauduin takas koulunpenkille, tuli selkee tarve uudelle repulle, tietenkin.

Kankaan sukelsin Eurokankaan palalaareista, tämä on jotain verhoilukangasta, paksua, jämäkkää ja aika karheaakin. Ja valtavan kaunista! Jokke on varaillut kankaanjämää itselleen johonkin laukkujutskaan, koska kangas on vaan kerrassaan ajattoman tyylikästä. Repun vuorikankaasta järjestin muuten Instagramin storyssa äänestyksen, vaihtoehtoina oli tämä kässäopeopintojeni ekana keväänä yhtenä kurssityönä värjäämäni ja painamani kangas ja sitten Vimman värikäs puuvilla. Äänestys oli tiukka, mutta noin 10% enemmistön tuella päädyin tähän origamikankaaseen. Onhan se jo syntytaustansakkin vuoksi sovelias koulureppuun!

Parkkinahkaiset hihnat on Rustoopuorista jo ekan repun aikoihin ostettu, soljet on Hobby pointista, ja harmaa hihna Killinkosken nauhtatehtaan tehdasmyymälästä (menkää muuten ihmeessä käymään täällä jos satutte lähistölle!!!). Kankaan pintaan hinkkasin Fjällravenin mehiläisvaha/parafiinilla vähän kosteudensuojaa. Vuorin tuin tukikankaalla.

Ainut isompi muokkaus aiempaan reppuun oli Fjällraveinin yhdestä repusta tuttu muunneltavuus, jossa reppuhihnat saa kiskaistua yhdeksi pitkäksi olkahihnaksi. No, ekalla käyttökerralla jouduin toteamaan että hihnasysteemi ei kuitenkaan tuollaisena toiminut, nauhat luistaa liiaksi kun repussa on enemmän painoa. Pitänee joku nepparihommeli vielä lisätä. 

Sellaista siis! Luonnoksissa odottaa postauksen alkuja mekon muokkauksista ja niiden vaikutuksesta, taaperon ruokalapusta kaavoineen, koulutyönä parini kanssa tekemästäni sivustosta joustavien kankaiden ompelun tueksi sekä myös vähän tietoa vihdoin keväällä valmiiksi saamastani kandista, jossa tutkin inspiraatiota tuottavia tekijöitä käsityöllisissä blogipostauksissa. Varsinkin viimeinen näistä on sellainen jonka jakamista tänne teille odotan, oottehan te sitä tutkimusjoukkoa!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Hanne

KUPLIA JA DINOSAURUKSIA [alekoodi]

(yhteistyössä Ommelkuplan kanssa)

Tekemäni empiirisen tutkimuksen pohjalta voin kertoa, että ylläoleva kuva on tarkin mahdollinen, mitä on mahdollista saada kahdesta pojasta, joiden päälle puhalletaan saippuakuplia. Ja toisen empiirisen tutkimukseni pohjalta voin myös sanoa, että ompelumerkit* on yks semmonen hiljattain löytämäni juttu, millä saa ihan todella pienellä vaivalla omasta mielestäni todella paljon jujua ja fiilistä vaatteeseen.

Ja oonkin tässä viimeaikoina vähän noita ompelumerkkejä hamstrannut. Se eilen tein -saumamerkki on mulla yhä tilaamatta, mutta kun sain mahdollisuuden saada Ommelkuplan kankaita ommeltavaksi, niin halusin ehdottomasti myös noita superhienoja keinonahkaisia merkkejä. Varsinkin noi Vuorisaurusmerkit! En kestä! Tarkoitus oli joka tapauksessa ommella esikoiselle softshell -takki, mutta kun näin nuo dinomerkit niin no, tavallaan ompelin tuon kuopuksen softshelltakin ihan vaan siksi, että sain idean että oisko hauska jos molemmilla olis takit, ihan erilaiset muuten, mutta värit menis hauskasti ristiin, molemmissa olisi huppu vuoritettu upealla upealla Ommelkuplan Vuorisaurus -kankaalla (tällä hetkellä verkkokaupasta valitettavasti loppu, tulossa on kyllä kuulemma lisää pian!) ja sit vielä noi dino-ompelumerkit. Niin pakko oli ottaa työn alle ja aika ihanat niistä kyllä tuli!

Mahtaakohan Ommelkupla olla teille jo tuttu, siis ihan firmana, eikä pelkästään siihen sellaiseen ihanaan ompelukoomaan vajoamisena, heh. Ommelkupla on pieni ja uudehko Tamperelainen yritys jonka valikoimasta löytyy Öko-Tex Standardin omaavia kankaita, resoria, tupsuja, kaavoja ja tietenkin noita ompelumerkkejäkin. Ompelukupla lipui mun tietoisuuteen jo jokin aika sitten, kun näin ensi kerran kuvia tuosta ylläkin vähän näkyvästä, maalauksellisesta Vuorisauruskankaasta. Se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä! Tykästyin kovasti myös tuohon Kuplat -kankaaseen, sekä kuosina että teemana. Yritin saada valokuvaan näkymään molempien kankaiden valtaisan värisävyjen määrän, mutta ei ne oikein kuvana toistu. Mielenkiinnolla odotan mm. vähän myöhemmin ilmestyvää Kivikokoelma -kangasta. Aihe kun on tuttu ja löytyy yleensä joka ulkoilun jälkeen isomman poikasen taskusta.

Niin ja lycraakin on tulossa ennakkomyyntiin reilun viikon päästä, vink vink!

Sain jaettavaksi teille myös 10% alennuskoodin! Koodilla EILENTEIN10 saa alennuksen koko valikoimasta, eikä ole vähimmäistilausmäärää. Koodi on voimassa 17.5. asti. (Muokattu voimassaolopäivä, meni väärin sekä päivä että kuu :D)

Niin ja vaatteista vielä sen verran, että pienemmälle tein tommosen vielä hieman reilun vaunuhupparin koossa 74. Siinä kaavana on Ommelkuplan oma kaava Isohuppu, joskin muokkasin kaavaan taskut. Ja isommalle tein Ottobren hieman modatulla Trick kaavalla kesäpöksyt, ja kerrankin ihan just oikeaan hetkeen valmistui nämä, nimittäin nythän siellä on KESÄ!!! Takkien kaavat on myös Ottobresta, mutta en mitenkään saa nyt nimiä päähän, voin tarvittaessa nekin nimet kaivella. 

Nyt vois vaikka vetäistä kuplahousut jalkaan ja mennä pihalle puhaltemaan saippuakuplia! Mukavaista ihanaista pitkää viikonloppua ja äitienpäivää!

-hanne

PYJAMASANKARILLE PAITA KIRJASTON VINYYLILEIKKURILLA

Kuva

Meillä on tällä hetkellä aika tosi iso hitti FOXKidsilta löytyvä Pyjamasankarit. Se on (meidän vanhempienkin mielestä) hauska sarja kolmesta lapsesta, joista öisin kuoriutuu supersankarit Kolli, Pöllö ja Gekko. Jokaiselta löytyy tietenkin omat supervoimat ja ajopelit. Sitten lähdetään kattimobiililla tai pöllökiiturilla selvittämään, että onko koululta kadonneet soittimet vienyt Yöninja vaikko ehkä Kuutyttö, tai että onko yhtäkkiä levinneen yleisen kömpelyyden takana taas Romeo keksintöineen. 

Kun esikoinen alkoi nimetä erinäisiä sinisiä asioita Kolli -tavaroiksi, tuli västämättä mieleen, että Kollipaita vois olla aika hitti. Ja että josko vois taas ottaa hyötykäyttöön Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaan vinyylileikkurit! Testasin leikkuria reilu vuosi sitten esikoisen synttäripaitaan ja tykkäsin kovasti sekä jäljestä että käytöstä. 

Tuumasta toimeen! Yritin ensin tiirailla sarjasta ja pysäytyskuvista miten Kollin asun viivat ja kuviot menee, mutta sitten tajusin googgeloida vähän, ja kappas, en ollut ainut asiaa pähkäilevä äiti. Tämä toinen äiti oli jopa väsännyt tulostettavat kaaviot Kollipuvun tekemiseen, tattista vaan! Niitä käyttäen, vähän muokkaillen ja täydentäen kyhäilin omat versioni, jotka sitten kävin Kirjasto 10:Ssä tulostamassa ja painamassa kiinni. Sit vaan ompelu ja kovaan käyttöön!

Jos joku muukin on pohtinyt kirjaston vinyylileikkurin kokeilemista, niin suosittelen lämmöllä! Vinyylileikkureita ja niiden painamiseen tarkoitettuja lämpöprässejä löytyy pääkaupunkiseudulla Kirjasto 10:n Kaupunkiverstaan lisäksi ainakin Isosta Omenasta, Sellon kirjastosta, Soukan kirjastosta, Tapiolan kirjastosta ja Vuosaaren kirjastosta. Varaustilanteen ja muut varattavat laitteet näkee kirjaston Varaamosta. Vinyyli maksaa 1,2€/10cm, joten ei mun mielestä juuri mitään, varsinkin kun huomioi että vinyylin leveys on 45cm!

Ja siis hei! Näistä kirjastoista löytyy myös mm. ompelukoneita, saumureita, pinssintekolaitteita, 3D-tulostimia, kirjova ompelukone ja jopa semmonen vinyylileikkuri, jolla voi käydä tulostamassa värikuvaa!!! Valikoima vaihtelee kirjastottain. Kolme hurraa huutoa Helmet -kirjastoille näistä palveluista!

Homma kirjastolla menee siis näin.

• Varaa kirjastolta aika haluamaasi kirjastoon. Aikoja tuntui olevan ihan kivasti saatavilla jos nyt ei heti samana päivänä tarvi päästä.
• Haluttu kuva pitäisi olla JPEG-muotoinen ja selkeä kontrastinen, mielellään niin, että kuva on musta ja tausta valkoinen, sillä ohjelma tunnistaa nimittäin kuvan ääriviivat kuvasta. 
• HUOM. kuva tulostuu peilikuvana. Peilikuvaksi kääntämisen voi tehdä etukäteen tai vasta tulostusohjelmalla
• Kuva mukaan kirjastoon muistitikulla. 
• Esipese, leikkaa ja silitä haluttu kangas. Käsittääkseni kaikki lyhyen präyssäyksen (165 astetta/15 sekunttia) kestävät kankaat käy. Mä oon painanut onnistuneesti joustocollegelle ja puuvillacollegelle.

Paikan päällä mä oon molemmilla kerroilla pyytänyt ja saanut kädestä pitäen apua henkilökunnalta, joten ei tarvi jännittää! Suurinpiirtein tulostus ja painaminen etenee näin:

• Muistitikku tietokoneeseen ja avataan työpöydältä leikkuriohjelma
• Haluttu kuva avataan ohjelmaan ja asetellaan alustaan haluttuun kokoon. VINKKI! Mun piti tulostaa noin miljoona pientä kuviota, joten olin etukäteen järjestänyt tulostettavat kuviot yhteen kuvaan niin, että säädin kuvan leveyden valmiiksi vastaamaan vinyylin leveyttä (45cm). Tällöin pystyin asettelemaan kaikki leikattavat kuviot viereikkäin ja päällekkäin niin ettei kuvioiden koot suhteessa toisiinsa muutu ja että saan käytettyä vinyylin mahdollisimman taloudellisesti. Vinyylistä laskutetaan 10cm mitan mukaan korkeussuunnassa, siksi kannattaakin hyödyntää vinyyliä nimen omaan leveys suunnassa! Mutta asettelun voi siis tehdä ihan hyvin useammastakin kuvasta ja ohjelmalla raahaten/säätäen, se on vaan vähän työläämpää jos on tarkoitus tulostaa monta pientä kuvaa.
• (noh, ohjelmassa oli muutama vaihe vielä mitä piti tehdä, piti klillailla jotain aktiiviseksi ja heivata pois tms. mutta näitä en muista koska avulias kirjastonhoitaja auttoi, heh)
• Kun kuviot on halutusti aseteltuna ja sijoiteltuna ohjelmassa, käynnistetään vinyylileikkuri ja asetellaan halutun värinen vinyylikalvo leikkuriin ohjeiden mukaan. 
• Leikkurilla vielä tarkistetaan missä menee vinyylin reunat, ja sitten vain klikataan kone leikkaamaan.
• Kun kuviot on leikattu, pitää siitä nyppiä pinsettien (saa kirjastolta lainaan), kynsien ja hyvien hermojen (ei saa kirjastolta lainaan) avulla pois kaikki ylimääräinen. Eli vinyylin läpinäkyvään kalvoon jätetään kiinni vain painettavat kuviot. 
• Jos kerralla tulostettiin monta erillistä kuvaa, pitää kuvat leikellä erilleen toisistaan
• Laita lämpöprässi päälle lämpenemään. Tässä menee noin 10min.
• Asettele kangas lämpöprässiin (varo kuumaa yläosaa!) ja aseta haluttu kuva kankaalle, vinyyli kangasta vasten ja vinyylin muovitausta siis päällepäin. 
• Paina lämpöprässi kiinni. Kone laskee automaattisesti 15 sekunttia ja piipaa. Avaa prässi.
• Anna jäähtyä hetki ja vedä muovitausta pois. 

VALMIS! 

Muutama huomio vielä:

• Painettu kuvio on ainakin mun aiemmassa kokeilussa kestänyt erinomaisesti 40 asteen pesun nurinpäin käännettynä. 
• Vinyylin voi kuulemma kiinnittää myös silityslaudalla, mutta se on vaikeampaa koska alustan pitäisi olla aika kova, silitysraudan riittävän kuuma ja vinyyliä tulee painaa juuri oikea sekunttimäärä. Jos kalvoa painaa liian kauan, se alkaa kutistua ja vetää kangastakin ryppyyn.
• Älä silitä kalvon päältä pesujen jälkeen, kalvo sulaa hetkessä rautaan! Mä oon kevyesti ja pikaisesti nurjalta silittänyt onnistuneesti. 
• Kalvokohta ei jousta valmiissa vaatteessa. Jos siis kuva on iso tai kappaleen laidasta laitaan tms, huomioi tämä kappaleiden väljyysvaroissa, nimimerkillä Onneksi Kollipaidan hihoissa oli riittävästi leveyttä.

Niin ja kuten ehkä kuvista voi päätellä, paita oli enemmän kuin mieluista. Mua vähän harmittaa kun arvioin etu ja takakappaleiden kuviot liian isoiksi suhteessa paitaan, mutta samapa tuo. Paidan kaavana on muuten Ottobren Fearless Eagle koossa 104. Huppuun muokkasin korvat leikkaamalla hupun kappaleet halki.

Niin ja housun kaava on muuten Paapiin kaavakirja lapsille -kirjan housujen kaava. Ihan suosikkipöksykaava tällä hetkellä! Kankaat on sekä housuissa että paidassa Kangaskapinasta ostettu. 

Mukavaa alkavaa viikkoa toverit!

-hanne

SALAMATOSSUT

Miljoona kuvaa yksistä tossuista, mutta näitä oli varsin hauska kuvata, erityisesti kun esikoinenkin oli niin kamerasuotuisa! Jännästi, kun kuvaus piti sisällään Autot -elokuvan katselua ja pikkuautojen esittelyä...Mutta mitäpä sitä ei bloggeri ja hänen lapsensa tekisi kuvien eteen! 

Nämä valmistuivat siis jo tammikuussa, esikoiselle kolmevuotislahjaksi. Hän pitää cars autoista, jos voitte uskoa! Antohetkellä ilon kiljahduksia aiheutti kyllä enemmän tossuista löytyneet Muumi- ja Puuha Pete karkkiaskit, mutta kyllä nämä ovat mieluisat olleet. Kuulemma näillä pääsee kovaa! Päiväkodin tädit kiittää epäilemättä, hih!

Tossut on tehty taas Marian Ateljee -blogin hieman poikasen jalkaan sopivammaksi muokatulla kaavalla, koossa ehkä jotain 25. Kankaana on NOSH:n farkkucollegea, jokin kauan sitten hamstrattu pala, oiskohan värin nimi ollut chili? Juuri sopiva kuitenkin, niin materiaaliltaan kuin väriltään.

Kuvat aplikoin yksinkertaiseen kankaaseen. Silmiä piti tehdä muutamassa vaiheessa. Ensin kiinnitin valkoisen kankaan (liimakankaalla), ja kirjoin silmät ompelukoneella. Tämän olisi toki voinut tehdä käsinkin, mutta laiskotti. Sitten aplikoin valkoisella langalla silmien yläosan kiinni ja lopuksi kiersin mustalla silmien alaosan sekä nuo ikäänkuin silmäluomien reunat. Salamat kiinnitin kantapäähän aplikoimalla. Pohjaan olisin halunnut mustaa nahkaa, mutta varastoista ei löytynyt riittävän isoa palaa, niin ruskealla mentiin.

Hyvät tuli tossuista! Pitää muuten vielä vilauttaa kakkua jonka tein synttäreille! Sankari nimittäin esitti jo hyvissä ajoin toiveensa karkkikakusta. Ei sen tarkempaa ohjeistusta, kunhan on karkkikakku. Ja hän kuulemma söisi sen niin että kuuluisi vain namnamnam ja kaikki ihmettelisivät "mihin kakku hävisi?? Aaaa synttärisankari söi sen". Tämän ohjeistuksen ja parin googeloinnin pohjalta syntyi tällainen versio. Täytteenä jonkinlainen mukaelma Kinuskikissan Kinuski-vadelmatäytteestä. Päällä ensin voikreemi, sitten valutettua kinuskia ja, no, karkkia. Reaktiosta päätellen onnistuin täyttämään kakkutoiveen!

-hanne

LIIKENNEMATTOREPPU

Mä oon saanut jo esikoisen alkuraskaudesta asti olla osana ryhmää, jossa meitä on sellainen sopivan kokoinen joukkio samanikäisten lasten äitejä. Tämä ryhmä on ollut parhain mahdollinen vertaistuki, tietotoimisto ja henkinen tukiverkko. Edelleen tämän porukan puoleen käännyn kun meinaan repiä hiukset päästäni tahtoikäisen kanssa tai kun kaipaan vaikka kokemuksia haalareista. Mutta myös silloin kun etin parasta kakun täytettä, suosituksia hyvästä kirjasta tai kun tarvii jonnekin purkaa ärsytys/jakaa hyvä fiilis. Ja onpa meillä oma ompelulaniporukkakin!

Ja tämä siis liittyy postaukseen siten, että me ollaan myös tehty tämän superporukan sisällä joitakin lahjavaihtoja lapsille, viimeksi nyt kun nämä meidän lapset täytti kolme. Meille arpa antoi lahjansaajaksi tällä kertaa Jaskan, joka sattumoisen tykkää myös autoista, jos voitte kolmevuotiaasta pojasta uskoa! Jaskan äiti ompelee myös, joten ajattelin että teenkin tälläkertaa jotain muuta kuin vaatetta (joita oon siis aiemmissa lahjavaihdoissa tehnyt).

Mulla on ollu mielessä lelureppu, joka toki käy moneen muuhunkin käyttöön, mutta siis myös semmoseen että repun voi ottaa vaikka junareissuille mukaan, pakata täyteen puuhaa ja sitten kohteessa avata leikkikäyttöön. Kun ompeluryhmä Saumavaran viime syksyn huutokaupassa näin Villa & Villa -blogin mahtavan käärittävän liikennematon, alkoi ajatus tarkentua tämmöseksi liikennemattorepuksi, jonka saa avattua kokonaan. Repun pohjalla on vielä tunneli, josta pääsee ajamaan läpi.

Ja tästä tuli kyllä tosi kiva! Upposi ainakin sekä meidän poikaan että lahjansaajalle! Reppu on malliltaan tosi simppeli, jätin kaikki taskut ynnä muut pois. Ompelujärjestys vaatii vielä vähän hiontaa jos meinaan tehdä tällaisen uudelleen...sitä pitää siis pohtia, nyt vuorin kiinnitys vetoketjuun meni vähän kikkailuksi eikä jälki ollut oikein priimaa.

Repussa hyödynsin kerrankin kierrätysmatskuja! Vain metrivetoketjun ostin tätä varten Jyväskylän kangaskaupasta. Sininen kangas on vanhaa pöytäliinaa, nauhat purit vanhasta mainosrepusta joten vältyin kaikilta solkien kiinnittelyiltä, ompelin vain sellaisenaan tähän reppuun kiinni! Tukikankaat ja nahkanpalan kaivelin omista varastoista. Liikennematto on taas sitten vahankangasmaista matskua, jonka kaveri diilasi mulle Villa & Villa -blogin Jaanan vinkkaamana Turun Jätti-Rätistä (MUOKS ja netistä sitä löytää Tampereen vaahtomuovista). Ostin sitä sen verran ison palan että siitä riittää nyt muutamaankin liikennemattoprojektiin. Kankaan tausta on harsomaista kangasta eikä kudottua, joten se ei taida olla yhtä kestävää kuin semmoset pöytäliinakernit, mutta toivotaan että se kuitenkin kestää tässä käyttökohteessa.

Nyt pitäisi sitten löytää inspis jossain kohtaa vielä toisen repun tekemiseen, että oma poikanenkin saa tällaisen. Tätä on nimittäin koeajon jälkeen muutamasti jo kaipailtu, ja ois se junamatkakin muutaman viikon päästä tiedossa! 

Mukavaa alkuviikkoa ja just startannutta helmikuuta kaikille!

-hanne

NEUVOLAKORTIN KANNET

Tavallaanhan mulla oli jo kankaiset neuvolakortinkannet molemmille pojille, mutta sitten sain ystävältä palaset Vimman puuvillaa kahdessa eri värissä, niin oli tietenkin ihan tosi välttämättömän pakko saada tiimikannet pojille. Ja niistä tuli aika ihanat! Molempien kankaat ovat tietenkin Letti -kuosia ja nimet painoin kässämessuilta ostettuun parkkinahkaan, Jokelta joululahjaksi saamallani meistisarjalla. Esikoinen valkkasi itselleen tuon hieman turkoosin kankaan ja pikkuveljelle jäi siis ruohonvihreä. Tigeristä tarttui joskus aiemmin mukaan puuvillanauhaa, jossa toistuu teksti Handmade with <3 ja siitä napsaisin palat näihin.

Mainio ohje neuvolakorttikansien ompeluun löytyy muuten sitten vanhasta kunnon Villapata kiehuu -blogista! Mä en säilytä näissä kelakortteja tai muita kortteja, joten en nyt tehnyt korttitaskuja. Tukikangaskin on vain päällyskankaassa, sillä mä käytän näiden kanssa noita neuvolasta saatuja muovikansia.

Vauva kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt esikoisen vauva-aikaa verrattuna tulee mietittyä enemmän, että mitä sitä haluaa säilyttää ja jemmata muistojen laatikkoon. Että mitkä on niitä asioita kuvien ja videoiden lisäksi, joita on sitten myöhemmin kiva näyttää että tämmöstä se oli silloin, kattokaapas. Jo siitäkin syystä oli hauska tehdä nämä neuvolakortin kannet just tästä Letistä kun se on kyllä just niin hitti, ainakin ompelupiireissä. Samoin nuo nahkaiset yksityiskohdat. Saa nähdä että onko Letti -kuosi sitten joskus vuosien ja vuosien päästä korni vaikko ihanan retro! Mitäs veikkaatte?

-hanne

LÄMMINTÄ KÄTTÄ JA PUHTAAT PÖYDÄT

Tämä oli ensin hyvää joulua -postaus, sitten välipäiväpostaus, sitten uudenvuoden postaus ja nyt on tammikuutakin menty jo viikko! Hups vaan! Syytän kaikkea sitä joulusuklaan määrää! No, napsin lopulta joulukuvat postauksen raakileesta pois, heh, ja esittelenkin vain nämä kaksi käsityöllistä hurahdusta, ommellut lapaset ja kestorätit!

Tänä vuonna itsetehdyt lahjat jäi ihan muutamiin pieniin juttuihin, mutta haittaako se, jos ne on näin ihania! Kukkakuosilliset, ommellut lapaset ehti olla vuodenpäivät To do -listalla, mutta kun saatiin tietää, että meidän isompi poikanen siirtyy joulun jälkeen isojen ryhmään(!!) päiväkodissa, hylkäsin aiemmat kestorättilahjasuunnitelmat ja halusin ennemmin antaa hoitajille lämpimän kädenpuristuksen kuluneesta puolesta toista vuodesta.

Olin siis jo aiemmin suunnitellut ompelevani lapaset nimen omaan kukkakuosista. Jotenkin mua viehätti ajatus että talvellakin saa upottaa kätensä kukkasiin. Ja ihanimmat kukkakuosit löytyy ehdottomasti Nuppu Printiltä! Kipaisinkin vielä ainakin toistaiseksi Helsingistä löytyvään Kuusi Colleciveen kukkakaupoille. Mukaan valkkasin mustavalkoista Sydäntalvea joustokollarina. Vuoriksi leikkein jo aiemmin Kangaskapinasta hankkimaani tummanharmaata merinovillaa. 

Niin ja kaavana käytin Tehtaamo -blogin superhyvää lapaskaavaa! Resoria vielä ranteeseen ja Kismet "kiitos" tekstillä lapasten väliin mukaan. Näistä tuli kerrassaan ihanat! Tätä Sydäntalvea jäi vielä semmoinen pieni palanen, että saan siitä ehkä itellenikin samanlaiset, jahka ehtisin taas ompelukoneen ääreen.

Ja sen verran tosiaan innostuin näistä, että kun aiemmin suunntitelemani lahja veljen vaimolle meni puihin, hyödynsin vielä uudelleen Kuusen tarjontaa ja ostin toistakin Nupun kuosia, tällä kertaa harmaata Kanervaa trikoisena. Näistä tuli, jos mahdollista, jotenkin vieläkin ihastuttavammat lapaset! Mukaan ompelin vielä tuollaisen kaulurin/tuubihuivin, ja sekä lapasissa että tuubihuivissa on merinovillavuori.

Toisena juttuna sitten nämä ommellut kestorätit, olkoonkin että oon vuosia jäljessä tämän villityksen kanssa!

Mutta siis, ennen kun saatiin tietää päiväkodin ryhmänvaihdosta, olin tosiaan alustavasti suunnitellut ompelevani hoitajille muutamat kestorätit muistamiseksi. Ja koska olin jo hankkinut vähän materiaalejakin näihin, ompelinkin muutamat rätit pieniksi joulukukkasiksi. Osaan näistä kokeilin ottaa pojatkin mukaan tekemiseen siten, että pienemmän poikasen jaloilla painettiin rätteihin sydän ja isompi poikanen askarteli puuvärien ja paperileikkureiden kanssa rätteihin vyötteet. Tämä kyseinen on mummalle viety rätti.

Kuosipuoli on Verson puodin Satukumpua joustofroteisena ja nurjapuoli on bambutrikoota Myllymuksuilta. Näistäkin tuli tosi kivat! Harjoituskappale jäi omaan käyttöön ja oon tykännyt siitä sen verran, että suunnittelin surauttelevani näitä jonkin verran varastoonkin, nämä nimittäin syntyy nopsasti ja on kiva pikkuvieminen jokaiselle, joka joskus pyyhkii pöytiä tai pölyjä. Ja ihania kuosejahan on rajattomasti, joten näistä saa vaikka minkälaisia! Nämäkin siis ehdottomasti jatkoon!

Nyt mulla on työnalla muuten pitkästä aikaa neulehommia, akuuttiin tarpeeseen! Joulusuklaatkin on jo syöty, joten yritän saada blogiinkin asti ne, jahka valmistuvat. Tsau!

-hanne

YHDEN KÄSITYÖN TARINA (ja arvonnan voittaja)

Irrotin tuossa taannoin pesemistä varten makkarin ovesta todellisen arjen apurimme, ja tuli mieleen siinä samalla, että tämä kaksi ja puolivuotta sitten eräänä myöhäisyönä epätoivoisesti vauhdilla väsätty tekele on ehkä kaikista mun käsitöistä se hyödyllisin ja aktiivisimmin käytetyin.

Homma meni siis näin: Meillä on kaksi kissaa, jotka nukkui meidän makkarissa. Sit tuli vauva ja perhepeti, enkä uskaltanut antaa kissojen nukkua ekan parin kuukauden aikana makkarissa. Mutta kissareppanat varsin pitkään jaksoi pitkin yötä ja yleensä päivälläkin vauvan päiväunien aikaan käydä kokeilemassa onneaan raapimalla makkarin ovea, joka sitten kolisi karmeja vasten. Ja sitten me, toisinaan vauvakin, heräiltiin tähän pitkin yötä. Kiva lisä vauva-arkeen! Tovi pidettiin oven päällä pyyhettä, joka esti ovea heilumasta sitä muutamaa milliä mitä se pääsi heilumaan, mutta sit meni hermot pyyhkeisiinkin. Ja niinpä minä kaivoin esiin vanhan pöytäliinan, leikkasin siitä parit palat, taittelin ja ompelin tommosen.....jutun. Ja se kuulkaas toimii! Ei enää kolinaa tai pyyhkeitä. Tekeleen kappaleet lipsui ommellessa toistensa päältä, tikit vähän vaeltelee vinoon ja nauhoista tuli pikkasen liian tönköt, mutta silti, tämä on ihan paras! Just niin paksu että ovi menee helposti kiinni ja pysyy kiinni, mutta estää kuitenkin sen pienen liikkeen ja sen sietämättömän klonks klonks klonks.

Kissat pääsi joskus puolen vuoden jälkeen takaisin makkariin yöksi, mutta edelleen aina jos makkarin ovi oli kiinni esim. päikkäreiden takia, kissat protestoi raapimalla ovea, oli ne kummalla puolella ovea tahansa. Vaan eipä kolissut ei! Ja nyt on seuraava vauva ja taas kissat yöt makkarikiellossa. Eikä muuten vieläkään kolise. Niin että voittamaton tuote jo vuodesta 2015!

Niin ajattelinpa jakaa teillekin tämän käsityöllisen onnistumiseni! Joskus näköjään parhaat jutut ei vaadi pitkää suunnittelua tai teknistä panostusta, riittää ihan vaan ärsyyntyminen, heh!

Mikä on teidän hämärin/onnettomin/pikaisin mutta kuitenkin toimivin/tarpeellisin/käytännöllisin käsityötuote? Tai voiko käsityö edes olla onneton, jos se on kuitenkin tavallaan onnistunut?

  *****

Hei ja sitten muuten vielä arvonnan voittaja! Oli taas eilen tehty monet sukat, ruuat ja työt! Ja joululahjojakin jo vino pino, pitäis varmaan itekkin startata. True random number generator arvoi ystävällisesti mulle voitokkaaksi Aino P:n, joka eilen teki aroniamehua! Onnea! Laitatko mulle mailia niin saadaan lahjakortti perille :)

-hanne