HUOVUTETUT TUMPUT VAUVALLE [ohje]

Jo esikoisen vauva-aikana oon jemmannut pari kerää pesukonehuovutettavaa lankaa ja Pizzicaton -blogin ohjeen huovutettuja vauvantossuja varten. Onneksi langat ei vanhene, eikä hyvä ohje huonone, niin sai tämäkin projekti toisen mahdollisuuden tälleen pikkasella kolmen vuoden viiveellä uuden vauvan myötä! Ja pariksi tossuille tein ohuemmat huovutetut tumput vaikkei nyt ihan just samaa savyä löytynytkään.   

Ja juu juu kyllä se kevät siellä jo ehkä hiljalleen kolkuttelee, mutta luulen että sekä nämä tumput että tossut on oikein käyttikset vielä pitkään keväällä ja sit taas syksyllä. Tossut ajaa kenkien asemaa vaunuissa ja tumpuista ei mene viima läpi. Ja eiköhän näitä saa juhannuksenakin kiskoa päälle, jos "kesä" on yhtä talvinen kuin viime vuonna. 

Tumput on siis neulottu tuollaisesta vähän ohuemmasta langasta niin että huovutettunakin tumput vastaa paksuudeltaan vain ehkä kirjoneuletta, mutta ovat toki tavallista neuletta tiiviimmät. Käytössä nämä ovat helpot pukea ja semmoset hyvät välimallitassut jostain neulottujen tumppujen ja toppatumppujen välimaastosta. Pitkä resori pitää nuo hyvin päiväunilla paikallaan ja lämmittää enemmän, mutta kauppareissulla toimii tumput varsi kaksinkerroin käännettynäkin, niin on näppärämpi pukea/riisua. Mitoitus on sellainen että nämä menevät ainakin yksivuotiaaksi, mutta varmaan pidempäänkin. Nyt poitsu on siis 6kk, pian 7kk.

Ja kirjoitin ohjeenkin ylös, nämä on superyksinkertaiset tehdä! 

Vauvan huovutetut tumput

Materiaalit:

• 100% villalanka, mulla oli näissä Hjerte Fine Highland Wool, varmasti moni muukin käsinpestävä, vastaavan paksuinen villalanka passaa (tässä juoksevuus 180m/40g ja tiheys 26s = 10cm)
• Puikot 3,5

Tumput:

Luo 50 silmukkaa ja neulo aina oikein kunnes kappaleen korkeus on venyttämättä noin 11,5cm. Aloita kärkikavennukset:

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros

Neulo kaksi kierrosta aina oikein 

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros

Neulo kaksi kierrosta oikein

Neulo *2 s oikein yhteen, 1 s oikein*, toista *-* koko kierros
Neulo kaksi kierrosta oikein

Neulo 2s oikein yhteen koko kierros

Katkaise lanka (jätä ainakin 20cm mittainen pätkä päätteelyyn) ja vedä lanka silmukoiden läpi. Valmiin kappaleen korkeus venyttelemättä on noin 14cm ja kappale leveys leveimmillään on noin 20cm.

Päättely ja huovutus:

Taita kappale kaksinkerroin kuten kuvassa alla, ja pistele neulalla ja päättelylangalla tumppu sivusauma kiinni. Huovuta pesukoneessa esimerkiksi parin froteepyyhkeen kanssa, mulla oli 40 asteen tavisohjelma. Muotoile huovutuksen jälkeen tai tarvittaessa huovuta uudelleen. Mulla valmis tumppu on (tasona mitattuna) noin 7,5cm leveä ja 9,5cm korkea.

Varsi:

Luo mahdollisimman joustavalla aloituksella (samalla langalla) 40s, ja neulo joustinneuletta 2 oikein 2 nurin noin 38krs/9cm, tai halutun mittaiseksi. Päättele joustavasti. Pistele varsi kiinni tumpun alareunaan niin että kappaleet menee puolisen senttiä päällekäin. Mun mielestä oli parempi kiinnittää huonommin joustava varren pää tumppuun niin ei varren pää kiristä kun tumppu puetaan varsi suorana.

Päättele kaikki langat, höyrytä tarvittaessa kevyesti. Valmis!

Mukavaa viikkoa toverit!

-hanne

SUOMI100 VAUVANSUKKIA + OHJE LUMIHIUTALESUKKIIN

No niin terveppä vaan toverit hyvät ekaa kertaa tälle vuodelle (hups), suomi 100 ja silleen! 

Ootte varmaan monet kuulleet jo kamppanjasta "villasukkakeräys juhlavuonnasyntyville"? Ootteko jo ottaneet haasteen vastaan? Mä yhtäkkiä joululomalla innostuin tästä, ja nyt oma alustava tavoitteeni on neuloa ikävuosieni verran sukkapareja tässä vuoden aikana. Vielä on matkaa...ja ikävuosia! 

Jos juttu on vielä vieras, niin tässäpä tiiviisti homman idea:

Tempaus on kässääjien oma kunnianosoitus 100-vuotiaalle suomelle ja sen tavoitteena on kutoa sukat jokaiselle suomessa 2017 syntyvälle vauvalle sinivalkoiset sukat. Keräys on avoin kaikille neulomaan innostuville ja keräys jatkuu läpi koko vuoden. Tempauksella on sekä faceryhmä että nettisivut, joista saapi lisätietoa ja inspistä.

Lankana Teetee Pallas, puikot 3mm

Lankana Adlibrikseltä blogin kautta saatu Baby Merinovilla -lanka, puikot 3mm

Lankoina Teetee Pallas vas. ja Sandnesgarn Lanett Baby Ull oik. Puikot 3mm

Ohjeet on simppelit: 

1. Sukat neulotaan vastasyntyneelle (kanta-kärkimitan suositus on noin 9-10cm)

2. Sukkien on oltava sinivalkoiset (ei muita värejä, ja sekä sininen että valkoinen pitää löytyä edes pienenä mausteena) 

3. Sukat pitää yhdistää langalla (ettei parit huku toisistaan) tai pussittaa (koskee eläintalouksia), ja laputtaa (jossa tieto langan materiaalista ja ennen kaikkea pesuohjeet. Käsinkirjoitettu käy hyvin) 

4. Sukkia ei viedä itse sairaalaan, vaan toimitetaan keräyspisteisiin

Siinäpä ne!

Sinisen ja valkoisen sävyt saa itse valita, käy siis esim. luonnonvalkoinen ja vaaleansininen. Turkoosia toivotaan vältettävän. Samoin sukan mallin voi itse valita, se siis voi olla sukka tai tossu, pitkävartinen tai lyhempi. Kirjoneuleella, pitsillä, raidoilla tai vaikka raitalangalla. Ja sukan saapi myös virkata. Tää on musta huippu juttu, koska mä en ainakaan jaksa tehdä montaa samanlaista ja lisäksi näihin pikkusukkiin on helppo kokeilla uusia juttuja, kuten vaikka mä kokeilin yhteen pariin tehdä kirjoneulekuvion tasona kantalappuun ja tein yhdet putkisukatkin.

Jos sukka neulotaan eläintaloudessa, kuten meillä, sairaala tosiaan toivoo että sukat pussitettaisiin (eikä pussia enää avata) sekä pakastettaisiin parin päivän ajan, että mahdolliset loiset yms. kuolevat. Pussiin tulisi vielä kirjoittaa että "eläinkoti".

Sairaana neulomista ei tietenkään suositella. 

Neulomisaikaa on tämän vuoden loppuun asti ja sukkia tarvitaan semmonen kevyt 55000 kappaletta! Jossain päin suomea ollaan ahkeroitu todenteolla ja esim. Etelä-Karjalan keskussairaalan vuoden sukkatarve on jo täytetty! Mutta sitten taas täällä Helsingissä päin ja Vaasassa on sukkia vasta juuri tammikuun-helmikuun tarpeisiin. Sairaaloiden sukkatilannetta voi seurata täältä.

Ai ja sairaalakohtaiset keräyspisteet löytyy täältä

Että ei muutakun mukaan vaan! Yhdellä parilla, tai useammalla!

Jos oot hyviä sukkaohjeita vailla, niin kannattaa tsekata esim. Marttojen vauvansukka tai vanha kunnon Junasukka. Tapahtumalle on nyt avattu tosiaan nettisivutkin, ja sieltä löytyy myös Lankamaailman suunnittelema Lippusukkamalli tätä tapahtumaa varten, ja kovan suosion saavuttaneiden Anelmaisten tekijä on suunnittelut myös minianelmaisten mallit käytettäväksi (ohje taitaa olla ainakin toistaiseksi saatavilla vain tuolla faceryhmässä). Myös tommoset kierrejoustimella tehdyt putkisukat on kuulemma pienellä hyvät. Hupsistarallaa Terhi on paahtanut näitä sukkia jo kymmenittäin, ja Terhi on parit kirjoneulekaaviotkin tehnyt.

Mun saldo on nyt kuusi paria. Mä oon tehnyt näitä pääosin silleen lennosta suunnitellen, mutta tässä ohjetta yhteen pariin, mihin piirsin kirjoneulekaavionkin.

Lumihiutalesukat vauvalle

Lanka: Baby Ull Lanett

Puikot: 3mm

Luo 40 silmukkaa, aloituskierroksen pitäisi olla mahdollisimman joustava vauvan sukassa.

Neulo 2 oikein, 2 nurin joustinta 12 kierrosta.

Neulo 2 kierrosta sileää. Lisää jälkimäisellä kierroksella 2 silmukkaa, jolloin silmukoiden kokonaislukumäärä on 42.

Aloita kirjoneulekuvio kaavion mukaan. Kuvio mahtuu sukkaan yhteensä kolme kertaa.

Kun kirjoneulekuvio on tehty, neulo taas 2 krs oikein sinisellä, ja kavenna jälkimmäisellä kierroksella 2 silmukkaa pois, jolloin silmukoita on taas 10/puikko

Neulo taas joustinta 2 oikein, 2 nurin, 12 kierrosta.

Kantapää:

Neulo 1. ja 4. puikoilla nurjalla nurin ja oikealla oikein yhteensä 14 krs. Neulo sitten kantapää kavennuksineen (mä jaoin kantapään silmukat 6+8+6) eli: Neulo (oikealla puolella) oikein, kunnes jäljellä on 7 silmukka. Nosta 1s neulomatta, neulo 1s ja nosta neulomatta nostettu neulotun yli. Käänny. *Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 6s nurin, neulo 2s nurin yhteen. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 6s oikein. Nosta taas 1s neulomatta, neulo 1s oikein, nosta neulomatta nostettu neulotun yli. Käänny.*
Toista *-* kunnes kaikki reunasilmukat on kavennettu pois. Keskellä neulotaan siis koko ajan kahdeksaa silmukkaa, joiden lukumäärä pysyy koko ajan samana.

Kantakiila:

Nosta sitten kantalapun molemmilta sivuilta puikoille noin 9 silmukkaa. Jaa kantapään 8 silmukkaa tasan samoille puikoille joilla on kantalapun reunoista nostetut silmukat (1. ja 4. puikot). Neulo yksi kierros oikein.
Aloita sitten kantakiilakavennukset: neulo 1. puikon silmukat oikein (neulo kantalapun reunasta nostetut silmukat kiertäen ettei niihin jää reikää) kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa. Neulo nämä kaksi oikein yhteen. Neulo 2. ja 3. puikon silmukat oikein. 4. puikon alussa nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1s oikein ja nosta neulomatta nostettu silmukka neulotun yli. Neulo loput puikon silmukat oikein (kiertäen). Jatka kavennuksia kunnes 1. ja 4. puikoilla on 8 silmukkaa ja 2. ja 3. puikoilla on 10 silmukkaa.

Jaa silmukat tasaisesti neljälle puikolle ja jatka sileää neuletta näillä 36 silmukalla 14 kr oikein (tai kunnes terä on noin 7-8cm.

Kärkikavennus:
Aloita kärkikavennukset: Neulo 1. ja 3. puikon silmukat oikein, kunnes jäljellä on 2 silmukkaa. Neulo viimeiset kaksi silmukkaa oikein yhteen. 2. ja 4. puikkojen alussa nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 1s oikein ja pudota nostettu silmukka neulotun yli. Neulo loput silmukat oikein.

Toista kavennukset joka kierroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Päättele kaikki langat ja höyrytä sukka kevyesti.


Mukavaa viikonloppua kaikille! 

-hanne

TAPAAMISIA, TUUBIHUIVI JA TURVALONKEROITA

Sain osallistua tuossa taannoin toistamiseen Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamiseen, jossa saatiin tuntumaan kevään uutuuslankoihin, tavata toisia bloggareita ja vähä herkutellakin. Niin ja viime syksyisen tapaamisen väriluennon jatkona saatiin nyt kuulla muotojen vaikutuksesta. Ja juu, kivaahan siellä taas oli! Vaikka aluksi mulla oli kyllä vähän orpo olo, kun tajusin että olin lähtenyt kiireessä ilman kameraa, eikä mulla ollut neulomustakaan mukana, kun olin aatellut että valkkaan langan Lankamaailmasta enkä sitten heti löytänytkään sopivaa. Olin siis neulebloggareiden tapaamisessa ilman neulomusta ja kameraa. No mut, onneksi pöydällä oli kuitenkin niitä uutuuksia hipelöitäväksi ja karkkeja syötäväksi! Kaikki siis hyvin!

Lankamaailmasta saadun pussukan sisältöä*

Uutuuslangoista mua kiehtoi ehkä eniten 6 Karat herkkulanka, joka on merinovillan ja silkin sekoitus. Langassa on normaalien kierteiden sijaan punos, mikä kuulemma auttaa silkkikuitua pysymään paremmin kiinni villassa. Toinen mielenkiinnoinen lanka oli Cotton Linen*, sekoitelanka puuvillasta ja pellavasta. Kuullostaa aikas kesäiseltä! Ja tätä mä pääsen nyt testaamaankin, sillä saatiin Lankamaailmasta mukaan pussukat, joista paljastui mm. juurikin tätä kesäherkkua! Jea!

Lahjapussukasta paljastui myös kerä Superba Cotton Stretch* -sukkalankaa, Cotton nr.8* puuvillalankaa sekä mun vanhaa rakasta toveria, Blend Bamboota*. Tuo bambun ja puuvillan sekoitelanka on ehkä parasta ei-villalankaa. Se pitikin nostaa heti puikoille, tai siis koukulle, ja kokeilla tehdä jo pitkään mielessä ollut turvalonkero. Blend Bamnoo on niihin kyllä mitä paras lanka! Se on nukkaamaton, antibakteerinen ja kestää kovankin pesun. Samasta syystä se on kyllä aivan lyömätön rättilanka!

Mut hei, tuo turvalonkero, siis siitä tuli niin pieni! Kuvissa ne vauvojen rinnalla näyttää paaaaljon isommalta! Kylläpä nuo pikkuiset keskoset ovatkin vaan aivan valtavan pieniä.

Ja löysinpä sitten tapaamisen lopussa semmoisen langan, mitä olin etsimässäkin. Ompelin nimittäin just poikaselle kevättakin ja halusin sen pariksi harmaan tuubihuivin. Hankalaksi langan valkkaamisen teki se, että halusin langan olevan tuollaista värjättyä harmaata, ei siis meleerattua. Olipa vaikea löytää oikeaa sävyä! Mutta lopulta käsiin osui Hjertagarnin Ciao Trunte -lankaa (väri 1361). Arvoin pitkään ostanko harmaan kaveriksi sinistä, päätin että en ja kotona päätin että päätin väärin. Niin että uusi ostosreissu Lankamaailmaan vaan seuraavalla viikolla sinistä (väri 8633) hakemaan. Ja otinpa vielä toisen kerän harmaatakin, sillä yksi kerä ei olisi riittänyt. Punainen ja vihreä lanka löytyivät kotoa jämälankavarastoista. Vielä kesken neulonnankin kyllä epäröin kuvioiden kanssa (kiitos kaikille instagramissa asiaa kommentoineille!!), mutta onneksi tein ne - huivista tuli tosi kiva!

Ja sainpa muuten "mä en oo koskaan" listalta tätä huivia tehdessä yhden asian pois, mä en oo nimittäin ikinä aiemmin neulonut intarsiaa(!!), vaikka teoriatasolla tekniikka olikin tuttu. Kuvioiksi valitsi ison kolmion, mitä olin jo etukäteen suunnitellut, ja neliön kun se vaan tuntui hyvältä...mutta sitten oli pakko vielä lisätä huiviin pieni pallo, sillä mulle oli jäänyt tuolta muotojen vaikutuksesta kertovalta luonnolta mieleen erityisesti se, mitä pallosta kerrottiin: "Pallo on muodoltaan koskematon ja täysi. Siinä on kaikki mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Pallo on täynnä sisäistä voimaa". Pallo edustaa myös liikettä, koska siinä ei ole kulmia mitkä pysäyttäisi tai vaihtaisi suuntaa. Niin että kyllä mun oli saatava tuon todella rauhallisen ja ihanan poikasen huiviin yksi pallokin tuomaan energiaa!

Takin kuvaan ja bloggaan jahka ehdin, Lakki on Punaiselta Norsulta ostettu

Huivista sen verran, että neuloin sen 40 silmukalla ja 3,5 puikoilla aina oikein. Huiville tuli korkeutta noin 17cm. Pituutta neuloin reipas 90 cm, koska ainaoikeinneule joustaa kovasti ja huivi varmaan vähän venähtääkin käytössä. Harmaata lankaa kului tähän vähän reilu kerällinen. Lanka on merinovillaa, muttei kuitenkaan pehmeintä mahdollista merinolankaa, joten nuo isommat puikot teki neuleesta vähän paremmin laskeutuvaa. Ja lopuksi kun kastelin ja puristelin huivin kunnolla, siitä tuli oikein tosi passeli huivi kevääksi poikaselle!

Niin ja muuten, note to my self, on turha yrittää kuvata sisätiloissa tuubihuivia rauhallisenkaan taaperon yllä.

Kiitos taas Lankamaailmalle järkkäämisestä ja blogikollegoille seurasta!

-hanne

*) saatu

SUKAT VIRITETYIN VÄREIN

Sanokaas, noin niinkun lonkata ja mutulla ennen kuin rullaatte alaspäin, että mitä veikkaatte, mikä on ollut näissä mun inspiraation lähde? Mikä siis teille tulee ensimmäisenä mieleen näistä sukista?

Ai ei mitään? Vai oudot värivalinnat? Optikon tarve? Vai ehkä jotain kuitenkin...? Jotain, mitä ei ole tarvinnut enää vuosiin katsella? 

No oikei mä annan vihjeen! 

Jooh, vanha kunnon telkkarin virityskuvahan se! 

Joskus jo syksyllä tuli mieleen, että oisko hauska jos tekis virityskuvaa mukailevat sukat. Ihan vaan siis tavalliset raitasukat, mutta aiheeseen liittyvin värein. Silloin ensimmäisen version vilautinkin jo instagramissa ja ainakin osa siellä tuntui sukan innoituksen lähteen nopeasti tunnistavan. Kun sain neulottua ekan parin (alla tuossa vasemmalla) niin aloin miettimään, että mitähän näillä sukilla nyt sitten tekisin. Tarjosin näitä pikkuveljelle, joka oli innokas ottamaan, mutta harmitteli että ois ollu hauskempi jos nuo värit olisi sukan terässä. Että ne näkyiskin johonkin. No hei, ei muuta kun toiset sukat vaan tulille! Mutta ylimääräisten sukkien ongelma ei kyllä varsinaisesti ratkea sillä kun neuloo vielä toiset...hmmm...no, ehkä mä lyhennän terät ja jätän kuitenkin omaan käyttöön. Ja sitten tavallaan haluaisin tehdä vielä yhdet, mutta vielä kapeammilla raidoilla. Vaikeaa on!

Kummat on teidän mielestä tunnistettavammat? Entä jos on lisäksi housut jalassa ja lahkeet peittää varren?

Riittävän kirkasta keltaista en löytänyt ja tuo pinkki/lila kohta on mun sukissa paljon violetimpi. Mutta toisaalta, kun hakee googlella virityskuvia, on hakutulostenkin väreissä paljon heittoja. Osan langoista löysin omista ja äidin varastoista, mutta muutama kerä piti toki myös ostaa, niinkuin aina näissä mun "jämälanka" töissä, heh! Langat on sekalainen seurakunta Jannea, seiskaveikkaa ja mitä lie eikkaa. Sillä lailla kuitenkin, että veljelle menevät sukat on konepestävistä.  Omien kanssa voikin sitten taas ottaa riskin että saikos nää pestä pesukoneessa vai ei! 

No, nyt mä jatkan telkkarin katselua, moikka!

-hanne

JOULULAHJUKSIA

Mähän en oo koskaan tehnyt mitenkään isoa määrää joululahjoja ite, mutta joka vuosi aina jotain ja poikkeuksetta aina ihan just ennen joulua. Yleensä päättelen vipoja juttuja aattoaamuna, eikä se poikkeus ollut tämäkään vuosi. Hei, miksi rikkoa perinteitä! Ja jos ihan totta puhutaan, niin kaksi aikomistani lahjoista on itseasiassa vielä tekemättäkin...heh!  

Äitille tunika

Päätin jo kesällä että teen kyllä äitille lahjaksi tunikan. Kangasta haeskelin hiljalleen syksyn aikana ja marraskuussa totesin, että paras voisi olla mun melkeimpä suosikkimateriaaliksi noussut NOSH:n farkkucollege aquan värisenä. Mutta silti vielä emmin ostamista, pelkäsin että väri olisi liian vihertävä ja pastelli, eikä semmonen harmahtavan sinertävä. Jahkailin pitkään ja sitten vielä posti hukkasi hetkeksi paketin. Niin että sakseni upotin kankaaseen lopulta kolme päivää ennen aattoa. Harkitsin kyllä, että joskos antaisinkin tunikan puolivalmiina, ajattelin nimittäin että joitakin muutoksia siihen kuitenkin ehkä pitäisi tehdä...Mutta kun kerta ompelutti, niin tein valmiiksi asti. Jätin vain sellaisia väljyyksiä että muokkaus olisi mahdollista.

Väri oli muuten sitten just tosi hyvä, ja lahja muutenkin tosi mieluinen! Sovituksen jälkeen me äitin kans päätettiin kuitenkin yhteistuumin tehdä muokkaukset sekä pääntielle että helmaan. Pääntielle olin alun perin tehnyt huolittelun alavaralla, mutta vaikka se kuvissa näyttää kivalle, niin käytössä se oli vähän toimimaton ja tönkkö ratkaisu tälle paksuhkolle kankaalle. Lisäksi olkasaumaa piti vähän suoristaa, joten mä purin alavaran pois, ja tein huolittelun kapealla resorinsuikaleella. Istuu paljon paremmin!

Alkuperäinen helma (yllä) taas päätyi muokkaukseen, koska se oli jotenkin liian raskas siron äitini päälle. Niinpä surautin saumurilla sivut kapeammaksi, ja napsaisin helmasta pätkän pois. Käänsin helmaa sen verran, että sinne voipi pujottaa kuminauhan, tai sitten helman voi jättää tuolleen auki. Kumpi on teidän mielestä parempi? Taskupussit on Vimman ihanaa Lettiä ja tunikan malli jälleen sekoitus Ruskamekkoa, Annukan aurinkoisen piilotaskutunikaa ja Noshin taskumekkoa. Kokonaisuudessaan tästä tuli tosi tosi kiva!

Veljelle pipo

Veli oli kirjoittanut joulupukin listaan toiveeks "pipon, joka sopii kaiken kanssa". Törmäsin vähän ennen joulua Nupu nupu -blogin tyylikkääseen Nökö-pipoon, ja se valikoitui esikuvaksi, kun lähtin automatkalla joululoman viettoon neulomaan pipoa. Langaksi olin kotoa napannut mukaan Lang yarnsin ihanaa Novenaa, se on pipossa kevyt, ja sitä sattui mulla olemaan pari kerää kahdessa eri harmaan sävyssä. Kuten esikuvaansa, tätäkin pipoa voipi pitää tuolleen vähän myssynpänä tai sitten vähän skarpimmin päätä myöden. Neulepinnaksi valkkasin Broken Seed Stitchin, josta oonkin halunnut kokeilla pipoa.

En nyt tiiä täyttääkö tämä aivan veljen vaatimuksia kaiken kanssa sopivuudesta, mutta hieno ja mukavan tuntuinen tästä ainakin tuli! Mää voisin tästä kirjoitella ohjeenkin jossain kohtaa, niin jäis itellekin talteen. 

Veljelle ja isälle...pussillinen kissanhiekkaa?

Toisinsanoen, kosteuden kerääjä autoon! Fb-ompeluryhmissä levisi villityksen lailla just ennen joulua nämä helposti valmistuvat pussukat, joiden fuktiona on siis estää kostealla ilmalla auton ikkunoiden huurustuminen. Ja taikana näissä toimii silicakissanhiekka. Ei siis sellainen harmaata paakuuntuvaa hiekkaa, vaan sellaista kirkasta silicageelihiekkaa. Mä käytin S-marketin omaa.

Sujautin hiekkaa vanhan sukkahousun lahkeeseen (sisäpussi ei kuulemma ole pakollinen, mutta ei siitä haittaakaan ole), ompelin lahkeen umpeen molemmista päistään. Sitten ompelin puuvillasta noin 20cmx25cm pussin, jonka yhteen saumaan kiinnitin vielä tuollaisen lenkin. Ajattelin että lenkistä voi kosteuden kerääjän ripustaa autoon roikkumaan tai vaikka sitoa kiinni jonnekin. Auton ollessa parkissa nämä siis kannattaa sijoittaa lähelle laseja, mutta turvallisuussyistä liikkeessä ne on hyvä nakata vaikka lattialle.

Omiin pusseihin kirjoitin vielä mukaan tällaisen saatteen:

AUTOILIJA!

Huurtuuko auton lasit?

Pääseekö naapurit starttaamaan ennen sinua?

Väsyttääkö odottelu ja tuulettimien huudatus?

Oletko aina halunnut kasan kissanhiekkaa autoosi?

Ei hätää! Ongelmasi on ratkaistu!

Uusi, mullistava supermegahuurusieppari on täällä! 

Sinun tarvitsee vain sijoittaa tämä tyylikäs ja huomaamaton pussi autoosi, ja huuru on poissa!

Supermegahuurusieppari kerää kosteuden autostasi ja näin saat heittää hyvästi sumeille laseille ja odottelulle! Supermegahuurusieppari sisältää uskomatonta keksintöä, silica-kissanhiekkaa, joka suorastaan imaisee helposti laseihin tiivistyvän vesihöyryn itseensä. Ja mikä parasta, kun sen teho hiipuu, voit kuivata pussin uunissa tai saunan jälkilämmössä 

ja se toimii taas kuin uusi!

Kokeile heti ja ihastu!

Koska olemme varmoja että ihastut tuotteeseemme, sillä ei ole lainkaan palautusoikeutta!

Hyvää joulua!

Semmosta! Katotaan että saankohan ne kaksi puuttuvaa lahjaa vielä joskus valmiiksi...ensijouluksi nyt ehkä ainakin?

-Hanne

NEULEKAAVIOT MARISUKKIIN

Hei sehän se olisi jo joulukuu! Ja sen kunniaksi pikkanen throwback tuonne marraskuuhun 2013.

Tulipa nimittäin tossa koneella vastaan kaksi vuotta vanhat neulekaaviot, jotka silloin väsäsin marisukkiani suunnitellessani osana koulun Neulonta ja virkkaus -kurssia. Jänistin ja jätin kaaviot silloin postaamatta, mutta koska niitä yhä aika ajoin kysellään, niin aattelinpa että näistä voisi jouluiloa joillekin sukkia suoltaville irrota.  Tuskinpa näiden julkaisu ketään loukkaa, eihän?

Sukat neuloin 48 silmukalla ja nro 4 puikoilla. Näistä tuli oikein sopivat mun 39 koon jalkaan. Lankoina on kokoelma Drops Designin Karismaa, Novitan seiskaveikkaa, Hjerte Garnin Limaa sekä Gjestalin Jannea.

Klikkaa kuvaa, niin saat auki sen isompana.

Pitäis itekkin tehdä nämä tai näiden sovellukset uusiksi, niilllehän kävi näin. Hupsista vaan! Mutta olivat kyllä mun lempisukat, sen aikaa kun olivat! 

-hanne

OSAAN MÄ VIELÄ NEULOA!

Enpä olisi arvannut, että kun keväällä ostin saumurin vähän niinkun heräteostoksena, niin ompelu pyyhkäisikin mut aivan totaalisesti mukaansa! Mut! Mä kuitenkin tituleeraan itteeni ensisijaisesti neulojana ja aiemmin ompelin vaan silloin kun piti. En innostunut edes koulun ompelukursseilla. Ja sitten nyt yhtäkkiä, huhheijaa! Mut sitä piti kertomani, että mä osaan edelleen myös neuloa! Niin että vaikka puikkoparat ovat vähän päässeet pölyä keräämään, niin kyllä nekin vielä töihin pääsee. Ois parikin juttua kesken ja muutama oottaa aloitusta.

Ja jotain on valmistunutkin, itse asiassa jo jokin aika sitten. Se on odottanut kaapissa sileytystä, joka jäi nyt sitten loppupeleissä kuitenkin tekemättä, ja sikspä nuo reunatkin vähä kuvissa rullautuu, jaiks! Kun kävin tossa syksyllä Snurressa Puikkomaisterin kirjan julkkareissa, niin me juhlijat saatiin napata mukaamme kaksi kerää Lamana Piuraa*.  Ostin vielä kolmannenkin kerän, sillä kerrankin tiesin het mitä näistä syntyy. Olin nääs aiemmin jo ihastunut Veera Välimäen Huivileikki -kirjan nerokkaaseen Kappa -huiviin, ja sehän se oli puikoille saatava. Aika tommonen kevyt "neulonpa pitkästä aikaa" -työ, kun aloituissilmukkamäärät huitelee pitkästi yli sadan ja lopussa määrä on, no, paljon. Mutta jos jaksaa tikuttaa isoa silmukkamäärää sileänä neuleena, kaposella langalla, niin malli sinänsä on helppoakin helpompi.

 

Mä tein ite huivin siis kolmesta kerästä ja siitä tulikin vähän kirjan versiota lyhyempi. Mutta mun makuun tämäkin oli jo valmiiksi aivan riittävän muhkea ja pitkä. Piura oli mukava lanka neuloa, aavistuksen pörröinen niin, että sitä voi neuloa vähä isommillakin puikoilla (olikohan mulla neloset?) mutta neuleen pinta on kuitenkin sileää ja kutittamaton. Ja huivi on henkäyksen kevyt ja sitten kuitenkin lämmin! Ja Kapan nerokkuushan se näkyy kuvista, se käy tuubihuiviksi, pontchoksi ja kaulahuiviksi. Mä tykkään!

Niin että jos armoton neuloosi painaa päälle, eikä kuitenkaan marraskuun summentamat aivot pysty monimutkaisiin malleihin, niin eikun kuulkaas vaan Kappaa puikoille! 

ps. Joken vinkki kuitenkin on, että huivia ei kannatta käyttää viimeisessä kuvassa näkyvällä tavalla. Näyttää kuulemma hylkeelle. Mut onneksi hylkeet on suloisia!

-hanne

*) saatu

PUIKKOJUMI JA KUINKA SIITÄ PÄÄSTÄÄN

Mä päästän teidät heti jännityksestä ja kerron. Siitä pääsee hamstraamalla lisää lankaa! Who knew! Mä olin neulonut viimeksi ehkä tammi, vai helmikuussa? Jokatapauksessa semmonen 3-4kk neulottamuus. Varmaan pisin neulontatauko koko blogin olemassaolon aikana! Toki kädet on ollut täynnä vauvaa (vaikeuttaa hieman puikkojen pitelyä) mutta kyllä tässä on ollut ihan sellainen selkeä innon puutekkin. Toinen toimiva kikka puikkojumin selättämäiseen on toisten neulojien kanssa yhteenlyöttäytyminen. Mä yhdistin nämä kaksi näppärästi osallistumalla Snurren bloggaajien tapaamiseen.

Ja tadaa - mä neulon taas!

Ihana Snurre on tosiaan muuttanut uusiin tiloihin, aivan Kampin kauppakeskuksen kulmille. Aivan erinäppärä sijainti, varsinkin kun Kamppi on ainakin mulle yks niitä helpoimpia kauppakeskuskohteita vauvan ja vaunujen kanssa. Myös Snurreen pääsee muuten erittäin hyvin vaunujen kanssa.

Ja olipa kiva päästä taas lankojen sekä kanssaneulojien keskelle! Juttelun ja herkuttelun lomassa huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen Louhettaren luolan Tuulen Tyttären eteen tuijottelemaan yhtä tiettyä sinistä. Tiettekö, silleen silmät hieman kiiluen, pää raksuttaen ja sormet lompakkoa hapuillen. Ja niinpä se siitä sitten lopulta kassiin pääsi. Olkoonkin, että tajusin sen olevan hyvin samansävyistä kuin aiemmin työstämäni Väinämöinen. Mutta kun väri on ihana ja  käy sekä mulle että Millille, niin näin siinä nyt kävi. Katotaan kumpi siitä sitten jotain saa. Ostin vaan yhden vyyhdin, mutta koska metrejä on 500, niin kyllä siitäkin aikaan saa vaikka mitä! Blogitapaamisen yhteydessä me saatiin valkata itsellemme vielä kaksi kerää ihanaista Lamanan Piuraa*, ja mä ostin vielä lisäksi kolmannen.

Ja tiedättekö minkä työn valkkasin itelleni neulottavaksi tauon jälkeen? Veera Välimäen Kapan! Niin että neulotaan sitten ilmeisesti sen tauonkin edestä, sillä Kapassahan pelkästään aloitussilmukoiden määrä huitelee pitkälle yli sadan ja huivin lopussa silmukkamäärä lienee yli kaksin- ellei peräti kolminkertainen. Huivi on siis valtava, kaksimetrinen putkilo! Ja se neulotaan (mun mittapuun mukaan) minilangalla! Just tommonen kevyt "neulompa vähä jotain pientä pitkästä aikaa" -työ. Laskeskelin, että keskimäärin yhden kierroksen neulomiseen mulla menee joku 5 minsaa (alussa tietenkin vähemmän ja lopussa paljon enemmän), ja jos lasken kirjan ilmoittamalla kierrostiheydellä / 10cm niin tämän tekemiseen hurahtaa viimeistelyineen semmonen vähän vajaa 60 tuntia. Huhheijaa! No, nyt on valmiina noin 30cm että ehkä se tästä, hiljalleen, ilta kerrallaan. Kai joku teistä on joskus saanut tuon valmiiksikin? Eikös?

Mutta ai että kun on taas kiva neuloa!

Kiitos vielä Annelle ja Mikolle kutsusta ja muille blogaagille seurasta ja inspiraatiosta :)

-hanne

*saatu