CURIOUS FEET

Kysymykseen on tavallaan kovin helppoa vastata. Toisaalta ei niinkään, koska en todellakaan ole vielä matkustellut lukuisissa maissa moneen kertaan, suurimmassa osassa en vielä yhtäkään. Miten siis valita vain yksi maa taikka paikka ja millä perustein? Joissakin maissa olen toki viettänyt useampia kuukausia ja asunutkin, toisissa vain käynyt pikaisesti. Yhden visiitin jälkeen en vielä menisi rakkauttani vannomaan. 

Vastaus ylläolevaan kysymykseen voi olla monien mielestä yllättäväkin. Tylsä. Koska jo tovin aikaa, olen kysyjille vastannut sen maan olevan Saksa.

Saksassa on vaikka mitä mielenkiintoista. Siellä on söpöjä ja kiehtovia kaupunkeja. Katutaidetta, joka ei missään nimessä rajoitu vain graffitteihin. Hylättyjä rakennuksia, kapeita kujia, hassuja yllätyksiä, linnoja ja ristikkotaloja. Saksassa on parhaimmat museot, joissa itse olen vieraillut; jokainen pienempikin museo on ollut mielenkiintoinen, koska esillepanot ja oppaat ovat osanneet tehdä niistä sellaisia. Ja se luonto! Kunnon vuoret ja meri puuttuvat suosikkiseudultani eteläisestä Saksasta, mutta ihanaa metsää riittää. Puhumattakaan edullisesta ruoasta, viinistä ja kaikenlaisista tapahtumista, joita Saksassa järjestetään usein.

Toki suurin rakkauteni on edelleen Tampere, enhän muuten täällä asuisikaan. Mutta jos joskus tulisi tarve muuttaa pidemmäksi ajaksi ulkomaille ja saisin edes muutaman läheisen mukanani ottaa, olisi suuntana Saksa. Asuinmaana se ei välttämättä ole täydellinen, pieniä viitteitä siitä sain ollessani vaihto-opiskelijana, mutta eihän mikään maa ole.

Saksassa asumisesta voi muuten lukea vaikkapa Lenan blogista, hän kirjoitti juuri tekstin 5+1 syytä miksi Saksa on loistava paikka asua. Itsekin olen Saksasta useasti jo kirjoittanut, tämä on 40. tekstini tuosta kiehtovasta maasta. Olen listannut Saksan hyviä puolia mm. tekstissä Monipuolinen ja kaunis matkailumaa Saksa. 

Kirjoitus on osa IGTT-kampanjaa, jonka tarkoitus on levittää matkailutietoutta ja matkailun ilosanomaa. Tällä hetkellä kampanjaa järjestävät blogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

Minut löytää Instagrammista nimimerkillä curiousteea.

Tietokoneeni kaipasi siistimistä ja sen takia ajauduin lukemaan kirjoituksiani keväältä, jolloin olin vaihdossa Karlsruhessa, Saksassa. Kirjoittaminen on minulle hyvin tärkeä tapa jäsennellä ajatuksiani ja selvittää päätäni, mutta se toimii myös loistavana muistojen taltioijana. Lukiessani tekstejäni Saksasta, pääsinkin samantien hyppäämään siihen fiilikseen mikä minulla oli tekstiä kirjoittaessa ja tunsin jo keväisen lämmön ihollani ja lintujen laulun korvissani.

Aurinko paistaa, linnut laulavat ja minä luen parvekkeen aurinkotuolilla maaten kirjaa. Vieressä on usein kahvikuppi, vesilasi, rypäleitä ja aina välillä lasillinen viiniä. Toisinaan olohuoneen pöydän ääressä kovasti yritän kirjoittaa opiskeluun liittyviä tekstejä sosiaalisen median vaikutuksesta turismiin taikka median vallasta meihin kuluttajiin, mutta vähän turhan usein koneen ääressä eksyn kuuntelemaan musiikkia tai suunnittelemaan matkoja. En ole vieläkään innostunut ruoanlaitosta, joten en juuri käytä aikaani kokkaamiseen vaan elän hedelmillä, vihanneksilla ja riisillä. Joskus iltaisin valutan veden kylpyammeeseen ja kynttilän valon liehuessa - koska vessan lamppu pimahti tovi sitten - makoilen vedessä ja mietin elämääni.

Kotona ei lopulta tule paljoa vietettyä aikaa, mutta näin päiväni ovat usein menneet silloin kun olen täällä talolla ollut. Toni on jo palannut ja jäänyt Suomeen, joten asunnossa on välillä hyvinkin hiljaista. Ennen hänen lähtöä ehdin miettiä, että tulenko tuntemaan oloni yksinäiseksi vanhassa talossa, joka erityisesti iltaisin pitää vähän ääntä. Rauhallisessa asuinympäristössä on kuitenkin ollut ihanat puolensa ja juuri nyt tämä rauha on se mitä elämääni haluan.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin, istun Tampereen kodissani, ja kuuntelen sateen rauhoittavaa ropinaa. Verhoni ovat suljettuina, mutta mikäli avaisin ne, näkisin kauniin metsämaiseman sijaan betonitaloja ja ruokakauppoja. En varsinaisesti pidä ikkunanäkymästäni, vaan vaihtaisin sen mielelläni esimerkiksi järvinäköalaan, mutta rakastan sitä, että lukuisat ystäväni ja tapahtumarikas Tampereen keskusta ovat vain kivenheiton päässä. Eloisassa asuinympäristössä asumisessa on ihanat puolensa ja juuri nyt tämä eloisuus on se mitä elämääni haluan.

Vaihtelu virkistää ja aikansa kaikella. Muistelen Saksan aikojani suurella lämmöllä. 

Me näemme vielä.

Nyt kun takana on jo useampi reissu Saksassa sekä kirsikkana kakun päälle, vajaa nelisin kuukautta eteläisessä Saksassa opiskelemassa, niin voin ehkä sanoa matkustelleeni maassa jonkin verran. Keväästäkin on jo koittanut aikaa, niin olen pystynyt miettimään Saksaa asteen neutraalimmin eikä matkakuume kohdennu enää pelkästään Saksaan.

Tavallaan on vaikeaa selittää mikä maassa viehättää; eihän tuo lähellä sijaitseva maapläntti ole mitenkään järin eksoottinenkaan. Saksahan on kovin normaali. Kuitenkin se on sopivasti erilainen ja se on se mikä minua viehättää. Tässä syitä miksi viihdyn Saksassa hyvin ja miksi tulen siellä matkailemaan jatkossakin.

Luonto

Saksan pinta-alasta kolmasosa on vehreää metsää. Maasta löytyy kirkkaita järviä, vuoria, leveitä jokia, luolia ja vesiputouksia. Patikointi- ja kävelyretkillä saa siis ihastella myös luonnon kauneutta ja korkeuseroja. Maa on hyvä matkakohde myös pyöräilijöille ja laskettelijoille. 

Arkkitehtuuri

Saksa on mukava sekoitus hieman kaikkea ja arkkitehtuuri tekee kaupungeista ja kylistä somia. On moderneja erikoisuuksia ja perinteisiä ristikkotaloja. Väreissä ei useinkaan säästellä vaan kävelyretkillä saa ihastella kaikkia sateenkaaren värejä ja kauniita pihoja. Ja linnat, niitähän Saksassa riittää!

Yllätyksellisyys

Välillä vastaan tulee niin kapeita kujia, että hyvä kun niistä mahtuu leveämpi ihminen kävelemään. Toisinaan istut rauhassa kotosalla, pienessä kotikylässäsi, kun joukko ihmisiä kulkee talosi ohitse tanssien, laulaen ja juoden keskellä päivää. Silloin tällöin kadulla tulee vastaan sellaista taidetta, että seisot hetken paikallasi suu auki ihmetyksestä. Saksassa yllätykset odottavat usein kulman takana.

Viinin ja oluen saatavuus

Halvasta hintatasosta niin viis, mutta onhan se elämää helpottavaa, että kun haluaa yhden lasillisen viiniä nauttia piknikin ohessa, niin sen pienen pullon saa kätevästi ostettua sieltä samasta paikasta mistä muutkin piknikeväät. 

Tupakoimattomana ihmisenä tupakan saatavuus taas ei kiinnosta pätkääkään, mutta kyllä sitä tuli pistettyä merkille, että tupakka-automaatteja oli saatavilla joka puolella. Tupakoitsijat arvostanevat sitä, että tupakkaa saa seinästä vaikka keskellä yötä, jopa kylistä, joista ei löydy ruokakauppaa. Saatoin muutaman kerran kuumuudessa kiroilla sitä, että Saksassa janoansa on hankalampaa sammuttaa kuin tupakan himoaan.

Edulliset ravintolat

Laitan kaikista mieluiten rahojani lentojen ja majapaikkojen jälkeen muihin palveluihin, erityisesti kahviloihin ja ravintoloihin. Saksan edulliset ravintolat houkuttelivat melko usein kokkaamisen sijasta suuntaamaan ulos syömään. Kebabbiahan ja muuta pikaruokaa saa parilla eurolla tai hieman sen ylitse, mutta vaikka haluaisi syödä ihan normaaliravintolassakin, niin lompakko ei paljoa köyhdy mikäli vain katsastaa menun etukäteen. 

Kävin Karlsruhessa toisinaan 7-8 euron salaatilla yhdessä lempiravintolassani ja kuulin useamman opiskelijan kommentoineen paikan olevan kallis. Olihan se siihen verrattuna, että saksalaisista ravintoloista samalla hinnalla saa ruoan kylkeen usein oluen taikka kaksi. Ruoka ei tosin välttämättä ole sitä kaikkein terveellisintä tai herkullisinta, mutta terveellistä ruokaa nyt on hankalaa löytää muutenkin. Mikäli laittaa 15-20 euroa pöytään, niin ravintola on yleensä jo minun mittapuullani fiinimpi tai oluita on korkattu illan aikana useampi. 

Kieli ja ihmiset

Eipä nuo saksalaiset taida maailman ystävällisintä tai vitsikkäintä kansaa olla, näin olen kuullut. Mutta kuten kaikkialla muuallakin, metsä usein vastaa kuten sinne huutaa ja positiivisella asenteella Saksan(kin) maassa saa yleensä todella mukavaa palvelua ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Pidän ehkä saksalaisista, koska he muistuttavat kotoisasti aikalailla meitä suomalaisia. Välillä junissa ollaan epäkohteliaita ja pidetään reppua viereisellä penkillä viimeiseen asti, suloisille mummeleille ei aina anneta istumapaikkaa ruuhkabusseissa ja small talk ei ole saksalaiselle välttämättä sen helpompaa kuin suomalaisellekaan, mutta kuten meiltä suomalaisiltakin, hymyily ja keskusteluhetket ventovieraiden kanssa onnistuvat kyllä oikein mainiosti kunhan vain joku sen suunsa ensimmäisenä avaa ja alkaa pölöttämään. 

Ja se saksan kieli, ah. Musiikkia minun korvilleni. On vaikeaa perustella miksi saksan kieli kuulostaa niin hauskalta ja kauniilta omiin korviini. Viroa se ei kauneudessaan voita, mutta kärkisijoilta se löytyy kun kivoimmista kielistä puhutaan.

Hyvät julkiset liikenneyhteydet

Saksan julkinen liikenne saa minulta kiitokset. Ratikat, junat ja bussit vievät jopa monen syjäisemmän lenkkipolun alkuun ja niitä kulkee niin usein, että auto ei oikeasti ole välttämätön vaikka asuisi vähän kauempanakin isosta kaupungista. En tietenkään voi joka kaupungin puolesta puhua, mutta samaa olen kuullut muuallakin maassa asuvilta. Saksassa junalla liikkuminen on normaalihinnoilla melko tyyristä erityisesti yksin matkaavalle, mutta kaikenlaisia alennuksia on tarjolla jatkuvasti ja pidempään maassa viihtyvä pääsee liikkumaan kaupunkien välillä toisinaan hyvinkin halvalla. Lisäksi bussit, esimerkiksi laadukas Flixbus, kuljettaa reissaajia ympäri Saksaa edullisesti.

Suosittelen silti myös automatkailua Saksassa, helpompihan se sillä on mennä, varsinkin mikäli aika on rajallinen ja eivät ne julkisetkaan kaikkialle kulje. Moniin kivoihin paikkoihin on helpompaa mennä autolla ja sellaisen vuokraaminen ei Saksan maalla ole edes kallista.

Etäisyydet muihin Euroopan maihin ja halvat lennot moneen suuntaan

Kun Saksa ei riitä, niin naapurimaihan - tai pidemmällekin - ei ole lainkaan pitkä matka. Naapurimaihin pääsee nopeasti junalla, bussilla, autolla tai vaikka pyörällä ja reissaaminen ei tietenkään rasita kukkaroakaan.

Sen lisäksi lentoja moniin maailman kolkkiin on tarjolla jatkuvasti niin halvoilla hinnoilla, että matkakuume voi kohota taivaisiin asti.

Täällä sitä ollaan, Suomessa. Saksa on enää muisto vain. Viimeiset viikot, kuten oikeastaan koko 3,5 kuukautta, menivät todella nopeasti.

Viimeisiin viikkoihini kuului paljon kaikenlaista; opiskelua, muutto asunnosta hostelliin, matkustelua naapurimaissa, kävelyretkiä ystävän kanssa, viiniä ja piknikkejä, herkullisia salaatteja ja hyviä ravintoloita, pianon soittoa kadulla, auringon ottamista terassilla.

Opinnot piti saada viittä vaille valmiiksi, joten koulussakin piti tosiaan käydä ja tietokonetta sen ulkopuolellakin näppäillä. Vaikka vaihto-opiskelijoilla on kyseenalainen maine melkein missä tahansa paikassa, niin osa vaihto-opiskelijoista ihan oikeasti opiskeleekin siellä vaihtomaassa, koska opintopisteitäkin pitäisi kotikouluun ulkomailta tuoda. Omalle kohdalle opiskeleminen oli pääsääntöisesti nautinnollista, vaikka välillä tuskastelin ääneenkin. Vielä on yksi essee kirjoittamatta, mutta sitten pitäisi olla vaihdon opiskelut purkissa.

Opiskelujen ohella halusin tietysti matkustella. Viimeisten viikkojen aikana kävin Ranskan puolella, Luxemburgissa, Belgiassa ja pyörin ympäri Karlsruhen lähikyliä, kuten tein kävelyretkiä Kraichtalissa kiehtovan hylätyn linnan raunion ja sitä ympäröivän seudun äärellä. Myös Zürichissä pistäydyin ja viihdyin, pidempään Sveitsin turneeseen ei ollutkaan enää loppuvaiheessa mielenkiintoa, joten päiväreissu Sveitsiin toimi hyvänä korvikkeena.

Viimeiset päivät myös asustelin hostellissa dormissa ja siellä oli huippuhauskaa. Tutustuin todella mukavaan pitkäaikaisasukkiin hostellissa, jonka kanssa tuli bondattua toden teolla sen jälkeen kun kolmas asukas huoneessamme käyttäytyi aggressiivisesti ja kävi meihin molempiin sillä seurauksella käsiksi, että piti soittaa poliisitkin paikalle miestä ulos heittämään. Kummallekaan meistä ei käynyt lainkaan pahasti ja enemmän itse tapahtumasta seurasi meille (ulos heitetty heppu voi olla eri mieltä) hauskoja muistoja, koska kaksin jäätyämme laitoimme saksalaiset rapit ja hauskat youtube-videot soimaan ja keskustelimme sekä nauroimme melkein aamuun asti. 

Ei ainakaan puuttunut jännitystä viimeisiltä päiviltäni, varsinkin kun juuri edeltävällä viikolla olin reissaamassa Luxemburgissa missä paluulentoa varatessa huomasin, että luottokortilta oli viety useampi satanen rahaa. Missä lie kopioitu sekin, noita kopiointiautomaatteja kun voi löytyä mistä vain. En jaksa selittää juurta jaksaen sitä miten hoidan raha-asioitani, mutta sanotaan vain, että oma neuvoni kahden eri kortin sekä kahden eri pankin suhteen ei tällä reissulla toteutunut, koska varakorttini sattui vanhenemaan matkan aikana ja toki huomasin tämän vasta reissun päällä. Siinä piti sitten useampaan paikkaan soitella ja vähän erikoisjärjestelyitä tehdä. Mutta niin vain asioilla on tosiaan tapana järjestyä ja jollain kierolla tavalla nautin tuostakin pienestä haasteesta mikä eteeni heitettiin.

Viimeinen päiväni ja iltani Karlsruhessa koitti vähän liiankin pian ja se oli niin ihana kuin vain on mahdollista. Päivä alkoi saksan suullisella kokeella mikä meni loistavasti, jatkui auringonotolla ja hyvällä ruoalla sekä jatkui sieltä piknikoiden ja yöelämää tutkien. Karlsruhessa sattui sopivasti olemaan puistokonsertti mikä veti paikalle runsaasti väkeä. Mekin piknikoimme ystävän kanssa puistossa ja siinä illan pimetessä herkkää biisiä kuunnellessa ei kyyneleiltä voinut välttyä.

Siellä musiikkia kuunnellessa fiilikset olivat ristiriitaiset, koska en ollut varma olenko vielä valmis sanomaan heippoja hyvälle ystävälle, muille kavereille, kivalle kaupungille ja upealle maalle. Toisaalta konsertista tuli myös hyvä fiilis palata Suomeen, se sytytti meinaan kipinän lähteä kuuntelemaan taas livekeikkoja ja toivon mukaan käyn fiilistelemässä hyvää musiikkia ennätysmäärän tänä kesänä festareilla ja konserteissa.

Kevät ja vaihto-opiskelut Karlsruhessa päättyivät mukavasti siihen kun Ryanairin lentoemäntä tarjosi minulle tilavan exit-paikan ihan pyytämättä ja tämä ikisuosikkini lennätti minut 26 eurolla ja suoralla lennolla kahdessa tunnissa Tampereelle, lempikaupunkiini, missä ilmakin oli lämpimämpi kuin olin luullutkaan.

Voi olla, että menee hetki sisäistää asia. Saksalle en kuitenkaan missään nimessä sano hyvästi. Jos minulla on vuosien ajan lyhyillä reissuilla ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä fiilis ja viime kesänä Berliinissä se viimein muuttui ihastukseksi, niin nyt on Saksa vihdoista viimein lunastanut hyvin erikoisen paikan sydämessäni. En ole hyvä antamaan lupauksia tai hakkaamaan mitään kiveen, mutta Saksaan tulen takuulla palaamaan vielä, ennemmin tai myöhemmin, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.