CURIOUS FEET

Kuukausi takaperin vietin pari tuntia valokuvia katsellen ja myös alkuvuoden Kaakkois-Aasian matkakuvia katselin haaveillen. Niitä selaillessa tulin miettineeksi, että olenkohan julkaissut Penangin luonnonpuistosta mitään tekstiä. Kävi ilmi etten ole ja muutama muukin paikka Penangilla oli jäänyt vähäiselle huomiolle. Tässä muutama vinkki Penangin saarelle, Malesiaan.

Olimme siis saarella helmikuussa 2013. Yövyimme ensin Teluk Bahangilla 12 yötä, minkä jälkeen siirryimme Georgetowniin kuudeksi yöksi. Tuossa ajassa ehdimme kierrellä saarta ympäriinsä melko hyvin, kolmen päivän ajan meillä oli skootteri käytössä ja muuten liikuimme jalan sekä busseilla.

Teluk Bahangilla siis sijaitsee Penangin luonnonpuisto, missä kävimme samoilemassa sekä piknikoimassa muutamaan kertaan. Olisimme menneet loppuvaiheessa vielä uudestaankin, mutta puisto oli muutaman päivän suljettuna meille tuntemattomasta syystä. Onneksi olimme ehtineet siellä aikaa viettää jo aiemmin, muuten olisi harmittanut!

Alueella on hienoja patikointireittejä ja se on bussimatkan (bussit 101 ja 102) päässä Georgetownista, joten siellä kannattaa käydä rauhoittumassa. Pääosin puistossa on siistiä, mutta välillä kyllä ihmetytti. Jotkut pölvästit kun olivat heittäneet roskansa luontoon. Bongasin pusikosta jopa McDonald´sin kääreitä. Jos metsään jaksaa kantaa ruoat ja juomat, niin luulisi, että jaksaisi kantaa niiden reilusti vähemmän tilaa ja painoa vievät roskatkin takaisin. Ei niitä roskia onneksi niin paljoa ollut, että ne silmään välttämättä pistäisivät, mutta roskaaminen jaksaa silti itseäni hämmästyttää.

Eläimet toivat hymyn huulille. Puistossa niitä on paljon ja varsinkin apinoita ja kilpikonnia voi nähdä. Meiltä jäi kilpikonnien näkeminen väliin, kun ei ensimmäisillä vierailuilla käyty siellä asti ja tosiaan myöhemmin puisto oli suljettuna. Apinoita nähtiin niidenkin edestä.

Kävimme tervehtimässä apinoita myös Penang Hillillä ja Botanic Gardensissa. Nämä paikat ovat lähellä toisiaan ja Botanic Gardensilta lähteekin vaellusreitti ylös Penang Hillille. Sen sijaan me kuitenkin kuljimme Penang Hillille ensin bussilla 204 (2 RM / hlö) ja sitten menimme ylös ja alas vaijerijunalla (30 RM /hlö). Lähdettiin vähän turhan myöhään liikenteeseen, mutta toisaalta pääsimme ylhäällä ihailemaan kaupunkia hämärän laskeutuessa.

Botanic Gardensille kuljimme myös bussilla. Apinoita näkyi sielläkin paljon, sekä sisä- että ulkopuolella. Ulkopuolella mies lapsineen olivat niitä ruokkimassakin, mutta me kyllä tyydyimme vain katselemaan. Apinoiden lähettyvillä ei parane syödä, koska voivat hyvinkin tulla nappaamaan eväät kädestä.

Juaran ranta Tiomanilla oli meidän pieni paratiisimme, missä vietimme viikon verran aikaa kolmen kuukauden pituisen matkamme loppupuolella. 

Aikamme Juarassa oli niin stressitöntä kuin kuvitella saattaa. Heräsimme aamulla kivasta huoneestamme ja joimme terassilla kahvia tai teetä, joskus söimme siinä aamupalaakin. Aamupalan jälkeen astuimme terassiltamme rantahietikkoon ja vietimme aikaa rannalla kirjaa lukien ja lepäillen sekä uiden. Kävimme herkullisella lounaalla ja luimme taas lisää, uimme, ehkä nautimme juoman ravintolassa, missä siestan aikaan toimii vain juomatarjoilu. Iltaseitsemän aikaan suuntasimme taas herkuttelemaan johonkin rannan mukavista ravintoloista, valintamme riippui siitä mikä ravintola sattui olemaan avoinna.

Juara oli huhtikuussa todella rauhallinen. Kyseessä on muutaman sadan asukkaan pieni kylä, jossa turismia on, mutta se ei millään lailla häiritsevästi näy. Kukaan ei tyrkytä eikä edes hienovaraisesti myy yhtään mitään. Kylttejä näkyy, missä mainostetaan kyytejä Tekekiin, snorklauskamojen vuokrausta ja joitakin retkiä, mutta hiljaista näkyy olevan. Turisteille suunnattuja ravintoloita löytyy, mutta erityisesti päiväsaikaan ne ovat kovin rauhallisia ja lähes tyhjillään. Paikallisia kylässä on, mutta rannalla he eivät viihdy, joten upea ranta seisoo lähes tyhjillään. Se on välillä luonut jopa tunnelman aavekaupungista, varsinkin eräänä sateisena päivänä, jolloin tuntui siltä kuin maa olisi niellyt kaikki ihmiset.

Juarassa voi snorklata, vuokrata kanootin, tehdä vaellusretkiä. Yöelämää ei ole. Muutamassa ravintolassa saattaa iltaisin olla enemmän ihmisiä, aasialaisia turisteja, ja se tuo mukanaan melua, mutta baareja on turha etsiä. Itseasiassa alkoholiakin saa vain muutamasta ravintolasta. Suurin osa ruokapaikoista ja muutama kauppa viettää siestaa, joka ajoittuu jonnekin kello 14-19 välille. Tänä aikana paikka on joko kokonaan suljettu tai siellä toimii vain juomatarjoilu. Ruokailut ajoitimmekin ennen ja jälkeen näiden aikojen, jotta ei nälässä tarvinnut olla.

Juarassa on kaksi rantaa, joita erottaa pieni niemi. Etelän rannalle pääsee vedessä kahlaamalla ja kivien päällä hyppimällä tai jalat kuivina tietä pitkin. Eteläisellä rannalla on ilmeisesti muutama majatalo ja vaikutti siltä, että siellä oli vielä hiljaisempaa kuin meidän ympäristössämme. Me löysimme elämää vain yhdestä majapaikasta, mistä kävimme huonetta myös kysymässä heti saavuttuamme. Sitä majataloa pitää vanhahko, australialainen mies ja sinne kannattaa suunnata mikäli surffaaminen ja/tai pilven poltteleminen kiinnostaa. Paikasta voi vuokrata surffilautoja, surffikausi oli kuitenkin jo ohitse meidän vierailumme aikaan. Katukioskin sieltä löysimme ja yksi taikka kaksi päiväsaikaan autiota ravintolaa tuli vastaan.

Pidin Juarasta kovasti! Kenelläkään ei ollut kiire, koska mitään aikatauluun kirjattua tekemistä ei ollut, joten siellä oli hyvä rentoutua. Oli todella loistava valinta mennä sinne ennen Suomeen paluutamme ja Juara / Tioman on potentiaalinen vierailukohde seuraavallekin Kaakkois-Aasian matkalle.

Juaraan pääsee Tekekistä tietä pitkin kävellen, viidakon halki vaeltamalla, taksilla (noin 25-30 RM / hlö, en tiedä toimiiko tinkaaminen), polkupyörän/skootterin vuokraamalla tai vaikka liftaamalla. Matkaa on noin 7 kilometriä. Julkisia ei Juaran ja Tekekin välillä tietääkseni kulje, paikallisetkin liikkuvat väliä skootterilla.

Teluk Bahang on pieni kalastajakylä Penangin läntisellä puolella Malesiassa. 

Muutaman kilometrin päässä on Penangin suosituin ranta-alue, Batu Feringghi. Bahang ei tarjoa kovinkaan monipuolisia palveluita, mutta alueella pyörii jonkin verran turisteja päiväsaikaan. Syynä siihen on pääkadun päässä sijaitseva Penangin luonnonpuisto, mikä onkin jokaisen luonnosta pitävän pakollinen vierailukohde. Myös Butterfly Farm vetää ihmisiä puoleensa. Ulkoilmaravintoloita kylässä kuitenkin riittää, ruoka on herkullista ja halpaa. Osa paikoista tarjoaa ruokaa aamuisin, osa päivisin, osa iltaisin. Me löysimme kolme suosikkiamme melko nopeasti, mutta teimme visiitteja kylän muihinkin ruokapaikkoihin.

Teluk Bahangilla oli joskus Penangin hienoimpiin kuuluva hotelli, mutta helmikuussa se näytti rähjäiseltä ja hylätyltä. Majoitusta löytyy muutamasta majatalosta. Niistä yhdessä, Fisherman Village Guest Housessa, mekin yövyimme ja voin sanoa ihastuneeni paikkaan sekä yleisestikin kalastajakylään ja sen iloisiin asukkaisiin. Paikallisten keskellä asuminen ja paikan vähäiset palvelut rentouttivat mielen. Aamulla heräsimme kukon kiekaisuihin ja naapuritalossa asuvan miehen kurkusta kuuluvaan köhinään. Ikkunat asunnoissa ovat heiveröiset tai ne puuttuvat kokonaan, joten puhe ja pesukoneen pyörintä kuuluivat naapuritalosta sisälle. 

Majatalossa on pieni piha-alue, missä muutamana iltana istuskelimme juttelemassa ja tähtiä katselemassa. Huoneemme vieressä oli pieni aula, jossa vieraita varten oli jääkaappi ja astioita, sohva, TV, vedenkeitin sekä lehtiä ja kirjoja, jotka edelliset asukkaat olivat sinne ilmeisesti jättäneet. Vessat olivat siistit kyykkyversiot ja suihkusta tuli sopivan lämmintä vettä. Pienessä pesuhuoneessa pyykkäilimme nyrkkipyykkiä loistavalla pesuainesaippualla, jonka löysimme paikallisesta kioskista muutamalla kymmenellä sentillä.

Merestä tuli rannalle välillä kaikenlaista