CURIOUS FEET

*Blogiyhteistyö Visit Swedenin kanssa*

Ruotsin reissu on enää muisto vain. Täällä Tampereen keväässä on kovin vaikeaa uskoa, että kuukausi sitten me hiihdimme, moottorikelkkailimme, lumikenkäilimme ja hetken verran laskettelimme Ruotsin Lapin valtavilla kinoksilla.

Björkliden oli maaliskuun lopussa kaunis kuin mikä. Paluu 1,5 vuoden jälkeen tuohon pieneen, mutta monipuoliseen ja kauniiseen kylään oli mieluinen. Luonto näytti voimansa tälläkin reissulla ja muutti suunnitelmia moneen kertaan. Vaikka kaikkea matkaohjelmassa alun perin ollutta emme päässeetkään kokeilemaan, oli tämäkin reissu upea.

Ne lumikinokset! Adjektiivien sadetta voisi olla tämä kirjoitus, koska en vain tiedä mitään kauniimpaa kuin luonto ja sen vuodenajat. Koko kylä oli upeiden lumikinosten valloittama ja esteettinen silmäni tykkäsi.

Luminen tie mökeille

Majoituimme hotellin mökkikylässä

Kirjoittelin jo reissun päältä matkatunnelmia kuten aina, mutta nyt kävi kuulkaas niin, että menin deletoimaan kaikki muistiinpanoni Björklidenistä. Matkaohjelmassamme oli kuitenkin muun muassa lumikenkäilyä, joka kinoksien keskellä oli toki huomattavasti hauskempaa kuin aiemmilla kerroillani Pirkanmaan melko vähälumisissa talvissa, sekä lyhyt laskettelureissu. Ja todellakin lyhyt, koska lumipyryjen vuoksi pääsimme vain yhteen rinteeseen ja sitäkin ehdimme laskea vain hetken ennen kuin näkyvyys taas huononi niin paljon, että oli parempi luovuttaa. Oli se hauska kokemus siltikin, pääsin vähän kompuroimaan mäkeen ja nauramaan itselleni muutamaan kertaan. 

Vierailimme myös Låktatjåkkon vuoristomajalla, mistä minulla on rentouttavia muistoja ennestään. Syyskuussa 2015 vietimme muutamien bloggaajien kesken siellä yhden illan ja yön saunoen, syöden ja höpisten. Nettiä ei majalla ollut ja sinä yönä tuuli hakkasi ikkunoita​. Älyttömän rentouttavaa. Tällä kertaa visiittimme oli lyhyempi ja ylhäällä oli yhtä heikko näkyvyys kuin viime kerrallakin, mutta kaunis paikka oli vieläkin. Ja saimme tälläkin kertaa hyvää ruokaa, herkullista keittoa ja makeaa taikka suolaista vohvelia. 

Yksi reissun kivoimmista aktiviteeteista oli moottorikelkkailu. Alunperin meidän piti mennä vuoristomajalle 9 kilometrin matka suuntaansa moottorikelkalla, mutta sään vuoksi jouduimme tyytymään pienempään lenkkiin hotellimme lähettyvillä. Saimme käyttöömme moottorikelkan per pari ja vaihdoimme puolivälissä kuskia. Alun haparoinnin jälkeen ajo sujui hyvin ja ai että se oli hauskaa! Vaikka ajoimmekin keskellä lumikinoksia, herätti se myös kipinän moottoripyörän päälle. Ja nyt täällä Tampereella kun tiet ovat jo kuivat ja kaksipyöräisiä näkyy ulkona satunnaisesti, sitä on herännyt ajatus, että ei ne omat moottoripyöräajat ehkä olekaan vielä ohi. Ehkä vielä kymmenen vuoden päästä innostun siitä vapauden huumasta niin paljon, että nousen taas skootteriakin isomman kaksipyöräisen päälle.

Mitä ylemmäs lumikenkäilimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi

Silloin kun on lunta, on lumikenkäily hauskaa

Saanan kyydissä paluumatkalla

Låktatjåkkon vuoristomajan sisäänkäynti

Saimme myös mielenkiintoisen luonnon vuoriturvallisuudesta Arctic Guidesilta. Osallistuimme viime reissulla heidän järjestämälle upealle jäätikkövaellukselle, joten luennon pitäjät Merja ja Anders olivat jo entuudestaan minulle ja Saanalle tuttuja. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta sen enempää en siitä horise kun en kaikkea muista kuitenkaan. Katsoimme kuitenkin videon Know Before You Go ja sen suosittelen katsomaan mikäli on asiaa vuorille!

Meidän matkan kruunasi muuten yksi näytös, jota kaikki odottelimme innolla, eli revontulet. Etelässä olen nähnyt revontulia useastikin, mutta pohjoisessa en ennen tätä reissua laisinkaan. Viimeisenä yönä taivas sitten järjesti meille kauniin näytöksen ja palkitsi odotuksemme. Revontulten tanssia oli mukava katsella mökkimme pihalta, melko kauan ne taivahalla tanssivatkin. Kyllä luonto vain on upea.

Lämmin kiitos Visit Swedenille kutsusta ja Joonakselle, Arctic Guidesin Merjalle sekä Andersille, oppaallemme Ann-Marielle, matkabloggaajaystävälleni Saanalle sekä toimittajille Erjalle ja Pauliinalle seurasta ja hienosta reissusta!

Reissu toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Legoland* kutsui pienen ryhmän matkabloggaajia Legolandiin muutamaksi päiväksi. Nyt kun Finnair aloitti suorat lennot Helsingistä Billundiin, niin puistossa vierailusta tuli entistä helpompaa meille suomalaisille.

Legoland on ollut oma haaveeni lapsesta saakka, mutta matka on ollut suunnitelmissa vasta muutaman vuoden. Aina se on kuitenkin kaatunut johonkin, joten kutsu tuli loistavaan aikaan. Minä otin mukaani siskoni ja hänen kuusivuotiaan poikansa, joka elää tällä hetkellä suurta lego-villitystä. Muutama vuosi takaperin hänen synttärinsä teemanakin oli Lego, joten oli hienoa olla mukana toteuttamassa pojan(kin) unelmaa.

Lentomme lähti Helsingistä kahdeksan aikoihin ja perillä Billundissa olimme paikallista aikaa tunnin myöhemmin. Lentokenttä sijaitsee kätevästi vain muutaman minuutin päässä Legolandista. Alueella on useampia hotelleja, mutta me yövyimme itse Legoland Hotellissa aivan alueen vieressä. Hotellista oli oma sisäänkäynti alueelle, mikä osoittautui todella käteväksi ja aikaa säästäväksi.

Jo hotelli on suloinen. Huoneisiin on panostettu toden teolla ja ihastuimme erityisesi yksityiskohtiin. Yövyimme merirosvohuoneessa, jonka teema soveltui varsinkin meidän porukalle hyvin. Huoneessa oli TV, josta tuli lego-ohjelmia jatkuvalla syötöllä, sängyllä odottivat lego-yllätykset perheen pienelle ja hyllyltä löytyi legoja pari laatikollista. Aika ei tullut tylsäksi hotellihuoneessakaan.

Legoland oli juuri niin kiva kuin odotinkin sen olevan. Pienoismallit ovat pirun söpöjä ja jo niitä tuijottamalla saa aikaa hyvin puistossa kulutettua. Meillä oli puistossa aikaa puolitoista päivää, saapumispäivämme sekä yksi kokonainen päivä. Se oli sopiva aika puiston läpikäymiseen.

Parhaat laitteet näin aikuisen silmin olivat Polar X-plorer sekä Private Splash Battle, joista jälkimmäinen nousi rytinällä omaksi suosikikseni. Kuinka hauskaa voi vesisota olla? Laitteen hauskuus on siinä, että hekin, jotka eivät ole itse laitteessa, voivat ulkopuolelta osallistua ja ampua laivoissa olevia. Ja hupi on tietysti hauskinta juuri silloin kun ampujia riittää! Oli mahtavaa katsella kuinka ei vain lapset, vaan aikuiset miehet ja naiset ulvoivat naurusta ampuessaan meitä veneessä olevia ja kastuessaan myös itse.

Puistossa oli kahviloita hyvin ja meidän aikana suuria jonoja niihin ei onneksi ehtinyt syntyä. Laitteisiin jonotusajat vaihtelivat; joihinkin pääsi suoraan kävelemään sisälle, toisissa luki 30-40 minuuttia, mutta 15-20 min taisi olla pisin mitä me odottelimme. Matkassa mukana ollut Kohteena maailma-blogin Rami oli ollut puistossa aiemmin, joten toisena päivänä teimme heti puiston avauduttua täsmäiskut suosituimpiin laitteisiin, kuten Ninjagoon, ja pääsimme ensimmäisen tunnin aikana käymään useamman laitteen lävitse ilman jonottamista.

Nyt on yksi lapsuuden haave toteutettu! Ja tiedoksi muillekin lapsenmielisille; paikka on tosiaan kiva ihan aikuistenkin kesken kuten muutkin huvipuistot. Hupia riittää takuulla kaikenikäisille, mutta mikäli halajaa kaikkiin laitteisiin, pitää pituutta olla varressa vähintään 120 cm.

Finnair lentää Helsingistä Billundiin suoraan, mutta toki Kööpenhaminankin kautta pääsee. Suorien lentojen hinnat vaihtelevat,  mutta elokuussa 2016 ne pyörivät n. 130-220 eurossa. Huvipuisto on kätevä yhdistää myös Euroopan roadtripille, kuten oli oma suunnitelma joskus, ja lähteä matkaan Tukholmasta.

Hotel Legoland on kallis, vaikkakin hieno hotelli loistavalla sijainnilla. Alueella on kuitenkin muitakin majapaikkoja. Huvipuistoliput kustantavat noin 44 euroa lapselta ja 47 euroa aikuiselta portilta ostettuna, mutta netistä hankittuna ne saa edullisemmin. Ajankohtaiset hinnat voi tarkistaa ja liput ostaa Legolandin sivuilta.

Lähistöllä on myös mm. vesipuisto Lalandia, joten tekemistä riittää useammaksi päiväksi. Itse Billundin kaupunki on pieni, mutta suosittelen sitä iltaisen kävelylenkin kohteeksi. Matkalla voi ihastella vaikkapa erilaisia patsaita, joita löytyy yhden kävelytien varrelta.

Lisää postauksia Legolandista voit lukea blogeista; Lähtöselvitetty - Viisivuotiaan kanssa Legolandissa, Lapsiperheen matkat - Tehoisku Legolandiin, Lähtöportti - Koko perheen Legoland ja Life in order - Omalla autolla Legolandiin.

*Reissu toteutettu yhteistyössä Legolandin kanssa.

Sky100 on Hong Kongin korkein sisätiloissa oleva näköalapaikka. 393 metriä merenpinnasta, 100. kerroksessa sijaitseva Sky100 tarjoaa 360 asteen upeat näkymät kaupungin ylle - paitsi tietysti pilvisenä päivänä.

Olin Hong Kongissa vajaa viisi päivää ja aurinko ei juuri näyttäytynyt sinä aikana. Hyvää aikaa vierailla korkeuksissa ei siis ollut, mutta noin 19 euron arvoinen lippu kuului Big Bus Tourin* lippuuni, joten päätin kokeilla onneani ja pistäytyä ylhäällä. No eihän sieltä mitään nähnyt.

Yläkerta on kyllä mukavan valoisa ja siisti. Voin kuvitella, että kirkkaalla säällä torni lunastaa lupauksensa ainakin joillekin reissaajista olemalla Hong Kongin reissun kohokohta. Itse en nähnyt kaupunkia ihan näin korkealta, mutta Hong Kongin epätasaisen maaston takia tulihan tuota kaupunkia ihailtua monet kerrat milloin minkäkin nyppylän päältä tai bussin ikkunasta.

Lippu maksaa normaalisti 168 Hong Kongin dollaria eli noin 19 euroa. Jos et halua maksaa maisemien ihailusta, niin harkitse vaikkapa Bank of Chinan tornia keskustan puolella mikä on ilmainen.

*Sisäänpääsyn Sky100 torniin minulle tarjosi Big Bus Tour Company.

Vaikka suurimman osan aikaa haluankin mennä omia reittejäni ja kiertää ruuhkaisimmat paikat kaukaa, niin siinä on myös puolensa kun antaa muiden vähän johdattaa. Big Bus Tour* tarjosi minulle kahden päivän Deluxe Tourin (norm. hinta 57-67 eur), jonka turvin kiertelin lukuisia paikkoja. Viimeksi taisin käyttää heidän palveluitaan Lontoossa yhdessä siskoni ja ystäväni kanssa, jotka molemmat olivat ensikertalaisia kaupungissa, joten täysin uusi kokemus kyseinen firma ei minulle ollut.

Lippuun kuului vaikka mitä; kolme eri bussireittiä, kaksi laivaristeilyä, kolme lauttamatkaa Sky Ferryllä, sisäänpääsy Maritime Museumiin, yöbussikierros Kowloonin puolella sekä joko lippu Peak Tramille (norm. hinta 9,40 eur) tai pääsy kaupungin korkeimman rakennuksen 100Sky Deckin näköalakerrokseen (norm. hinta n. 16 eur). Vaikka kiertelin aamusta viimeisen bussin lähtöön saakka, niin ihan kaikkea en itse parissa päivässä ehtinyt tekemään, koska jalkauduin välillä pidemmäksi aikaa kaupungin kaduille ihmettelemään.

Kolmesta reitistä vihreä eli Stanleyn reitti oli oma suosikkini, koska sillä pääsi käväisemään Stanleyssa ja kauempana keskustasta. Punainen reitti sen sijaan kulki monien nähtävyyksien ohitse, joten lyhyellä vierailulla se lienee useimpien suosikki. Sininen reitti kiertää Kowloonin puolella ja sitä en pitänyt niin mielenkiintoisena. Vaikka itse yövyin Kowloonin puolella ja pidin kylläkin siitäkin puolesta (erityisesti Kowloon Parkista), niin keskustan seutu taiteen ja kahviloiden vuoksi veti enemmän minua puoleensa. 

Peakin ja 100 Skyn väliltä valitsin jälkimmäisen, koska se oli kahdesta vaihtoehdosta huomattavasti kalliimpi ja Peakille olin ajatellut mennä vasta myöhemmin. Lopultahan kävi niin, että Victoria Peak jäi tyystin välistä, kiitos sumuisen ilman. Se taitaakin olla vierailulistalla jos joskus vaikkapa teen stopoverin Hong Kongissa. Merenkulkumuseossa piipahdin ihan ensimmäisenä ja aiottu pikainen vierailu venähtikin hieman, koska museo oli mielenkiintoisempi kuin etukäteen oletin.

Bussien kyydissä oli leppoisaa matkustaa. Vaikka hyvin usein kuljenkin niillä omatoimisesti, niin oli kiva pitkästä aikaa nousta turistibussin kyytiin ja huristella sillä ympäriinsä. Moniin asioihin, kuten asiakaspalveluun, bussien siisteyteen ja vierailtaviin kohteisiin olin hyvin tyytyväinen. Kiitosta saa myös se, että lippu on tosiaan voimassa 24 tai 48 tuntia ostohetkestä, joten ei haittaa vaikka sattuisi olemaan myöhään sitä ostamassa, koska lippua voi hyödyntää myös seuraavana päivänä (toisin kuin julkisten liikenteen matkalippuja joissakin kaupungeissa).

Bussien odottelu, kiitos myöhästymisten, joita Hong Kongin ruuhkat aiheuttivat, oli jotain mihin toivoisin muutosta, busseja siis tulisi olla useampia kierroksessa samaan aikaan. Lisäksi pysäkit voitaisiin merkitä vähän selkeämmin Hong Kongissa, Kowlooninkin puolella jouduin hetken lähtöpaikkaa etsimään. Tosin onneksi ainakin lähtöpysäkeillä näytti aina olevan yksi työntekijä punaisessa takissa heilumassa, joten niillä kyytiin nouseminen on helpompaa.



Nousenko jatkossakin turistibussin kyytiin? Lippu on melko tyyris budjettimatkailijalle ja omatoimiset seikkailuni kiehtovat edelleenkin enemmän, mutta uskon, että tulen näitä jatkossakin satunnaisesti joillakin reissuilla käyttämään, matkaseurasta ja kohteesta riippuen.

*Toteutettu yhteistyössä Big Bus Tourin kanssa.