En vaatinut itseltäni mitään

Se on kyllä hassu juttu miten keho ja mieli toimii. Päätin jo viime vuoden puolella, että tämän vuoden on oltava erilainen. Parempi, onnellisempi ja kevyempi. Ei sillä, että viime vuodessa olisi ollut mitään erityistä huonoa, halusin vain, että perus fiilis olisi positiivisempi. Päätin, että olisi oltava enemmän aikaa. Ei välttämättä aikaa itselle vaan aikaa mille tahansa.

Kun maanantaina sain yhdet kiireelliset duunikuvat eteen päin, päätin, etten loppuviikosta vaatisi itseltäni mitään. Päätin, että voisin käydä takaisin nukkumaan, kun lapset ovat päässeet kouluun ja hoitoon. Päätin, että saisin tarttua juuri sillä hetkellä haluamaani askareeseen tai sitten olla tarttumatta. Päätin, että halutessani ruuan suhteen voisin mennä sieltä mistä aita on matalin. En vaatinut itseltäni mitään.

Yhtenäkään aamuna en käynytkään takaisin nukkumaan, kun tytöt olivat kotiovesta ulkona. Tartuin lukuisiin askareisiin ja olin tarttumatta. Tein itseasiassa myös kaikki ne työt, joita olin tälle viikolle aikaisemmin suunnitellut, sillä siinä hetkessä niiden tekeminen tuntui hyvältä. Annoin tilaa inspiraatiolle ja tartuin siihen halutessani. Tein hyvää ja ravitsevaa ruokaa monta kertaa useammin, kuin edeltävinä viikkoina. Halasin, pussasin, kuuntelin, olin kiitollinen. Ajattelin, paljon.

Tein kaiken sen, mitä olisin vaatimuslistani kanssa tehnyt ja vielä paljon enemmän. Erona vain se, että tein asiat sillä hetkellä, kuin halusin ja nautin kaiken tekemisestä. Sen sijaan, että vaatimuslistani kanssa olisin ollut aivan loppu päivän päätteeksi, olo oli hyvä ja rauhallinen.

Monta opettavaista päivää jälleen takana ja pakko sanoa, että tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun voin ylipäänsä tehdä sellaisen päätöksen, etten vaadi itseltäni mitään. Yksin työskentelyn parhaita puolia ehdottomasti. Tunnen itseni onnekkaaksi myös sen vuoksi, että olen jo ainakin jossain määrin oppinut kuuntelemaan itseäni ja luottamaan siihen, mitä tämä ainutlaatuinen ihminen tuntee ja haluaa minulle kertoa.

Näiden ajatusten myötä toivotan teille onnellista ja tasapainoista loppuviikkoa.

Hieno päivä!

Täällä saaressa on ollut tänään aivan huikea päivä ja fiilis on myös sen mukainen! Aamu valkeni todella sankkaan sumuun ja kun sumu viimein selkeni, kuuran koristama maisema antoi aihetta hymyyn. Sain aamulla ihania vieraita kuvausten merkeissä ja vitsit, että jälleen kerran voi sen todeta, kuinka paljon toisen ihmisen energiasta ja positiivisuudesta voi saada virtaa ja inspiraatiota myös itselleen <3

Kuvausten jälkeen vedin lämmintä päälle ja lähdin ihailemaan kuuraa myös polun puolelta. Meillä ei ole vielä lunta, joten tuo kaikki valkoisuus toi valoa aivan mielettömästi. Ja tietysti kirpakka pikku pakkanen on aina piristävää!

Oli ihanan hiljaista. Kuului vain toppatakin hupun kahina korvissa.

Kellahdin hetkeksi selälleni polulle, koska silloin, kun siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus, siihen on todellakin viisasta tarttua. Tekee todella hyvää vaihtaa välillä tulokulmaa. Suosittelen lämpimästi.

Illemmalla piipahdettiin vielä kirjastoautossa ja pihasaunassa ja nyt mietin uskallanko avata lainaamani kasvihuonekirjan vai saako siitä tällaisen upean päivän päätteeksi liikaa mahtavia ideoita!

Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa <3 

Täällä Lohjansaaressa on ollut tänään aivan mielettömän hieno päivä! Aamu alkoi lämpimänä ja usvaisena. Elokuun aamut ovat parasta just nyt, satoi tai paistoi. Usvan hälvettyä suuntasimme metsään kanttarellien kuvat silmissä ja pikaisen piipahduksen aikana löysimmekin etsimämme. Metsän reunassa asumisessa on se etu, että metsään voi mennä ja tulla juuri siten, kuin haluaa eikä koskaan ole pitkä matka kotiin :) Maksimissaan puolen tunnin metsäilyn jälkeen nautimme eväät kalliolla, jolta koulumme näkyy puiden lomasta. Kuka sitä nyt kotiin asti kulkisi eväät reppuun pakattuna.

Remontti etenee ja kesäkeittiökin nytkähti taas hivenen valmiimmaksi, kun sudin vanhat ikkunapuitteet pellavaöljymaalilla. Daaliat kukkivat, perhosia ja sudenkorentoja liitelee aivan joka paikassa ja ilmassa tuoksuu aavistus syksyä. Elokuu <3 

Ilta-auringossa

Kiirettä on pitänyt, kuten kuun alussa ennustin. Ja sama meno jatkuu ainakin kesäkuun puoleen väliin, sen jälkeen olisi luvassa pikkuinen loma töistä.

Tänään piipahdin (työasioissa) tässä meidän metsässä, sillä yksi tuleva ylioppilas haluaa valmistujaiskuvansa metsässä ja kävin katsomassa sopivia ilta-auringon kuvauspaikkoja.

Kiireestä huolimatta jo huomenna olisi tarkoitus saada seuraava postaus julkaistua. Nimittäin kuun viimeisenä sunnuntaina järjestetään täällä meidän nurkissa villiyrttikurssi ja myös minun on tarkoitus siihen osallistua. Ehkä joku teistäkin innostuu! Mutta siitä lisää huomenna :)

No nyt!

Loppuu aivan liian pitkäksi venynyt blogihiljaisuus! On ollut vähän sitä sun tätä ja tota mutta eipä siitä sen enempää...ainoastaan kuvien muodossa :)

Aurinkoista viikon jatkoa, kuullaan pian taas <3