Hotel Katajanokka

Otimme miehen kanssa pääsiäisenä pienen irtioton arjesta ja lähdimme Helsinkiin. Olin joskus sanonut miehelle, että haluaisin yöpyä Katajanokan vankilassa. Minun mieheni on aika hyvä muistamaan tällaiset toiveet ja niinhän me sitten nukuttiin vankilan kuuluisten kummitusten kanssa.

Katajanokan Hotellihan on tehty entisen Helsingin läänivankilan tiloihin. Vankilan vanhin osa on peräisin 1830-luvulta, joten tässä rakennuksessa todella tuntee historian havinan. Vankilan toiminta on päättynyt 2002 ja hotelli aukaisi ovensa vuonna 2017. Ihan uusi yksityinen hotelli siis kyseessä. 

Hotellin sisällä kävellessä tuli melkoisen jännä olo. En oikeastaan ole koskaan kokenut moista. Seinät huusivat tarinaansa, vaikka kaikki oli remontoitu. Meidän lisäksi tuolla on aikaansa viettänyt muun muassa Risto Ryti, "Volvo" Markkanen, Hella Wuolijoki ja viimeinen suomessa teloitettu nainen, Martta Koskinen. Myös omasta suvustani löytyy tämän vankilan sellissä aikaansa viettänyt. Melkoisia tarinoita varmasti kerrottavanaan. Seinät olivat paksua tiiltä ja jokaisessa ikkunassa vahvat kalterit. Pihaa reunusti korkea muuri. Vaikea oli siis kuvitella, miten tuolta on päässyt joskus kaverit pakoon. Aikamoinen veijari tuo Markkanen on tainnut olla miehiään. 

Tottakai halusin ottaa selvää vankilan historiasta ja sitähän riittää. Kannattaa ihan gooletella, varsinkin jos hotelliin joskus menette. En myökään jättäisi lukematta kummitustarinoita, koska ehdottomasti juuri ne loi sen viimeisen maagisen silauksen yöpymiselle. Puitteet ovat upeat. Tykkäsin ihan kympillä, että olivat todella remontoineet hotellin tyylikkääksi, mutta samalla muistaen paikan historian. Alakerrokseen oli jätetty kaksi selliä alkuperäiseen kuntoon ja ne oli minusta tämän hotellin helmet.

Hotellihuoneet oli rakennettu selleihin. Välttämättä ensi yötreffien paikka tämä hotelli ei kuitenkaan ole. Vessat ja suihku oli tehty maitolasien taakse ja äänieriste ei ollut maailman paras. Toki näin jo vähän "pidemmässä" parisuhteessa oli hauska katsella kun toinen kävi suihkussa :D. Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä lueskelin paikan historiikkia ja koska muutenkin nukun melkoisen levottomasti aina yöni, niin ilman muuta pari kummistustarinaa oli luettava..

Yöllä olikin sitten jännä odottaa, koska joku pyrkii ovesta sisään tai koska suihkusta alkaa valumaan vettä jonkun käydessä siellä meidän nukkuessa...

Huikea huikea hotelli. Tällä annan kyllä todella korkeat pisteet. Suosittelen!!! Ilman muuta minä menen toistekin.

Hanna-Riikka

Eteisen tuulia

Minä sain päähäni jokunen aika sitten laittaa maalipensselin heilumaan ja maalailin eteisessä olleet lipaston ja talonpojankaapin. Monta vuotta asiaa harkitsin ja päätin, että en maalaa ennenkuin olen täysin varma asiasta. No en ollut vieläkään, mutta tohinaksi vaan laitoin. 

Hiomista en lähtenyt taaaaaskaan suorittamaan, mutta sentään maalipesun noille tein. Nuohan olivat todella tumman ruskeita, joten muutamia kertoja maalia kaivattiin. Käytin tällä kertaa kalkkimaalia. Kalkkimaali tekee minusta ihanan pinnan huonekaluille. Loppusilauksena vähän hiomalla kulunutta pintaa ja lopputulos oli seuraava:

Kyllähän tuo ikkunaton tila kirkastui huomattavasti, joten sinällään muutos oli loistava. Jostain kumman syystä silti en ollut heti tyytyväinen. Nyt tästä muutoksesta on kuitenkin kulunut aikaa ja silmä on tottunut. Mutta itselle tämä oli opetus siitä, että kaiken ei tarvi olla valkoista. 

Vanhoja kuvia eteisestä löydät esimerkiksi täältä. Paljon lisää löytyy eteinen ja eteisessä hakusanojen avulla. Itsekin innstuin kurkkimaan noita vanhoja kuvia. On siellä tilassa jotakin vuosien varrella tapahtunut.

Meillä on tiedossa tapetointia yläkerrassa. Ensi viikolla tässä talossa tapahtuu kummia ja sitä varten laitetaan paikkoja kuntoon. Tästä aiheesta lisää lähempänä.. ( eikös ole ärsyttävää vihjata näin :D). Vielä tänään yksi työpäivä ja sitten vapaille. Oikein mukavaa tätä päivää kaikille. 

Hanna-Riikka

Banaaniletut

Yrjön valtakunnassa kaikki hyvin. Edelleenkään en siis osaa kertoa millaista on olla suurperheen äiti, jossa kaikki sairastaa miltei samaan aikaan vatsatautia. Ihan mieleläni kyllä olen tässä asiassa tietämätön tästä eteenkin päin. Mutta tämäpäs se onkin hyvä aasisilta päivän aiheeseen. Sokeriin!

Minähän olen kasvanut karkilla. Jossakin kiireisessä elämävaiheessa elin karkilla. Edelleen syön karkkia ihan liikaa. Saan päänsäryn, jos en saa karkkia miltei päivittäin. Suomennettuna: Olen todella pahasti koukussa sokeriin. Ei ole mikään maailman helpoin koukku muuten. Luvallista ainetta, joka todella koukuttaa elimistön. Tämän pystyy varmasti melkoisen moni allekirjoittamaan.

Olenkin nyt viime aikoina alkanut tuota koukkua vähän kokeilemaan. Ja vielä tarkennuksena, että minun selkärankani ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut riittävän vahva selättämään houkutusta. Nyt minulla on ajatuksena pikkuhiljaa vähentää sokeria ja olla lopulta tilanteessa, että en sekoa jos en saa makeaa. Koitan valita valkoisen sokerin sijaan esimerkiksi intiaanisokeria ja makeutan tarvittaessa hunajalla. 

Yhdeksi herkuksi on muodostunut banaaniletut. Supernopeita valmistaa, ärsyttäviä saada pysymään kasassa ja todella hyvänmakuisia. Ja ymmärtääkseni myös terveellisiä. Sitä ei hyvää sokeriahan näissä ei ole ollenkaan. Meillä myös lapset tykkäävät banaaniletuista ja muita lettuja en ole heille hetkeen tarjonnutkaan. 

Meillä lettujen kanssa tarjoillaan kreikkalaista jugurttia ja mustikoita. Nam nam naaaam! Piti nyt yksi ilta ottaa oikein kuvat, kun kerrankin sain lettuni pysymään kasassa :D.

Minä teen lettuni tällä ohjeella:

1 kpl iso banaani

2 kananmunaa

1 dl kaurahiutaleita

Soseuta kaikki keskenään ja paista voissa. 

Ennen sokerittomuusprojektiani lisäsin tähän myös hieman vaniljasokeria. Kaurahiutaleiden avulla saan tuon pysymään hieman paremmin kasassa. Tällä ohjeella tulee kaksi isoa lettua, joten perheelle triplaan ohjeen. Ja eihän kukaan kiellä syömästä näitä kermavaahdolla tai jätskillä. Puhumattakaan nutellasta... Oikeasti todella hyvä vaihtoehto perusletuille. Suosittelen testaamaan!

Hanna-Riikka