...Wanhassa Mummulassa...
+++++
Meillä täällä kaksi pientä poikaa,
joten heidän kanssaan täällä on oltu,
välillä juhlavia, välillä vähemmän...
+++++
Juhlallinen lipunnosto täälläkin...
Päivä oli harmaa, ja taivaalta
riipi jäisiä kyyneleitä...
Valtin kanssa "ruokahalua hakemassa"...
Naapurin Alma-hevonen on Valtin Ystävä,
sitä käydään morjestamassa jokaikinen kerta,
kun Valtti Mummilaan tulee..
Suomenlippu on kaunis,
ja kertoo meille sen arvokkaan tarinan,
kuinka Isämme ja Äitimme
Lunastivat meille
tämän maan...
He uhrasivat nuoruutensa ja uransa...
Juhlapäivän kunniaksi
viriteltiin pihatuijaan valot...
Päivällä ei vielä näy, mutta kun päivä
ehtii iltaan, saadaan varmaan katsella sitäkin kauneutta...
Lähdimme hautausmaalle,
vietiin kynttilät isovaarin ja isomummin haudalle...
Valtti: "Missäs se Isovaari täällä on?"
Mummi: "Isovaari lepää tuolla haudassa,"
Kolmevuotiaalle on vaikea kertoa kuolemasta,
Valttihan ei asiaa muista, joten yritin kertoa,
että Vaari on siellä ja nukkuu levollisesti...
++++
"Ollaan ihan hiljaa, ettei Isovaari herää"...
++++
*liikuttuneena kuuntelin tuota pientä poikaa*
Isä ja Äiti... Nyt jo mummiksi "kasvanut" tyttärensä,
Sekä meidän kuopukset pojat...
Nuo linnut liikuttivat mieltä...
++++++
Sitten Sääksmäen hautasmaalle,
siellä lepäävät Isovaari ja isoMummu,
joita nämä pojat eivät ehtineet nähdä...
Kynttilät jäivät heidänkin leposijalleen...
Ilta alkoi hämärtyä,
Tälläiselta meidän koti näkyy tieltä...
Tuijat ovat kasvaneet jo isoiksi,
joten yhteen laitoimme juhlavalaistusta...
Siinä se on, meidän kotimme,
ja noiden pienten poikien ja
yhdentoista muun mummila...
Ilta laskeutuu...
+++++
Kiitollisena ajattelen kaikkia noita ihmisiä, jotka
meille tämän maan rakensivat.
Panivat maan edun omiensa edelle...
+++++++
"Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä,
siivilläsi meidät peitä,
älä meitä koskaan heitä"
+++++
Palataan taas Wanhan Mummulan tutkalle
tuksu :)