Elämä yllättää joskus,
ihan tavallisena arkilauantainakin,
Iloisesti :)
++++
Niin kävi meille,
seuraava tarina kertoo siitä:
Kun asuimme 70-luvulta lähtien
Taivalkoskella,
Oli ihanassa, Virkkusen koulussa,
Meidän Jukan luokkakaverina,
poika, nimeltään, Risto.
Olikin oikein mukava poika,
ja Jukan kanssa ritirinnan,
siirtyivät Virkkusesta kirkolle,
Yläasteelle ja sieltä Lukioon...
Kirjoittivat samana keväänä,
ja sitten nuo kaverukset lähtivät
kumpikin opiskelemaan ja elämään elämäänsä...
+++
Me muutimme Taivalkoskelta pois lopullisesti 2005...
Usein noita Taivalkosken ihmisiä ajattelen,
mietin, mitä kuuluu kellekin :)
Ristostakaan, en sitten 90-luvun alun tiennyt mitään,
kunnes päivänä muutamana hoksasin hänet
Naamakirjassa :)
+++
Eilen oli sitten "Se Päivä",
Jolloin Risto ja kumppaninsa Marcel,
tulivat ohikulkumatkallaan
ilahduttamaan meitä.
Sen tekivät, sananmukaisesti!
Oli kyllä niin lämmin ja ihana tapaaminen, että pois alta!
Kuvia muistoksi käynnistä
otettiin...
Jätskikahvit juotiin,
ja päivitettiin kuulumisia :)
Hassua, miten aika katoaa...
Taatusti vuosikymmenet katosi...
Oli ihana kuulla, ja kertoa...
Wanha ope keskellä :)
Asia, jota jäin vielä, Hämmästyneenä,
Vieraiden lähdettyä miettimään,
oli se,
Että miten He saattoivatkin yllättää/ilahduttaa,
kun toivat Ihanan, vaaleanpunaisen ruusun:
Lenardo da Vincin :)
Ihana nostalgiaruusu :)
Heillä on pakko olla erityisen hyvä kyky huomata,
mistä tämmönen mummeli ilahtuu...
Onnistui, paitsi yllättämään,
Myös tuomaan ilon :)
Kiitos Risto ja Marcel!
Ootte te ihania :)
+++++++++
Vieraiden lähdettyä menin "opiskelemaan"
Tuosta ruususta lisää...
Meillä se menee maahan istutettuna yli talven,
kunhan suojataan hyvin.
Meillä on talon eteläseinällä alue, jota kutsun ruusualueeksi.
L- muotoinen kukkapenkki,
jonka pitkällä sivulla kasvaa kahden väristä Neilikkaruusua,
lyhyellä sivulla erilaisia jaloruusuja...
Niinpä kiikutin Tuon Ihanuuden odottamaan istuttamista,
vesisankkoon...
Pakko oli ottaa Hänestä naamakuvakin.
Aivan ihanan kaunis, ja hennon tuoksuinen ruusu.
Tänään sitten lähdin aamulla mallailemaan,
mikä kohta olisi paras.
Tuossa, Canadan ruusun vieressä,
oli tyhjä paikka, kun "Elibeth Qvin", kupsahti siitä,
viime talvena, jostain syystä.
Aikalailla tähän kohtaan...
Hiukan vielä tarkensin paikkaa...
Nurkkauksessa ovat vaaleanpunaiset,
Penkin loppu on sitten
Punaisten ruusujen,
siihen saan muuten kaksi valkoista, jotka istuttelen
siihen vielä...
Maa ruusupenkin alla,
on aivan "hiekkalaatikko"hiekkaa,
siis ihan luonnostaan.
Sitä on terästetty ruusumullaksi niin,
että siihen on lisätty kompostia,
hyvin palanutta hevosenlantaa
ja tuhkaa.
Ruusulle kaivettiin syvä kuoppa,
jonka pohjalle hevosenlantaa,
ja tuhkaa sekaisin..
sitten multaa niiden päälle,
sitten ruusu kuoppaan niin,
että jalostuskohta jäi noin
15cm maan alle, hiukan enemmänkin,
koska katteeksi ympärille laitan
vielä sitä,
samaa hyvin palanutta hevosenlantaa.
Tein Hänelle nimikyltinkin,
kuten mulla on muissakin ruusuissa,
Pysyy nimi hyvin muistissa...
ja lastenlapsetkin tietävät, mikä
ruusu mikin on :)
On justiinsa oikealla paikalla...
Vaan sitten tuli sade,
menen kohta jatkamaan,
kate puuttuu, kun en viitsinyt itseäni kastella :)
Ihan pakko laittaa vielä muutama kuva,
eilen nimittäin aukesi ensimmäiset
Unikot, jotka oli kylvänyt Autonrenkaaseen
keväällä..
Aivan satumaisen kaunis unikko!
Tämmöstä viikonloppua täällä vietetty!
Toivotaan, että sade poistuu,
ja kesäsää palaa :)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ja kiitos täällä poikkeaville :)
+++++
Kesää on vielä jäljellä,
palataan tutkalle :)