maanantai 13. kesäkuuta 2022
tiistai 26. huhtikuuta 2022
Nyt ollaan käyty pitkä matka syövän syövereissä…
Hei, Rakkaat Ystäväni.
En ole toiveestani huolimatta jaksanut postittaa ainuttakaan päivitystä aikoihin.
Nyt on sen aika.
Tämän kuvan nappasin itsestäni,
Oli tärkeä päivä, ensinnäkin Ahdin synttäri
Ja mulla viimeinen sytostaatti-päivä,
Tällä erää.
………..
Maksaan tulleet etäpesäkkeet poistettiin isossa avoleikkauksessa
15.12-21 oli vähän kaksijakoiset tunnelmat
Toisaalta oli kiitollinen ja onnellinen siitä, että sain parasta mahdollista hoitoa,
Toisaalta siellä kovien kipujen kourissa ajattelin, että ”miksi minä”,
Tai, ” mitä pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tämän rangaistuksen”.
Mutta onneksi ne ajatukset eivät pysyneet kauaa mielessä.
Pari ensimmäistä pävää olivat kurjia, en jaksanut edes puhua.
Mutta Ahti kävi vieressäni, hän sai, korona määräysten takia viipyä
Vain puoli tuntia…
Mutta sen sallitun ajan hän piti minua kädestä kiinni, ja minä nukuin lääketokkurassa.
Kolmantena päivänä alkoi helpottaa, jaksoin muutamia askeliakin ottaa.
Ja joulun aluspäivinä, tai tarkalleen, 20.12 oli sitten kotiuttamispäivä.
Lääkäri sanoi, että ”tämä Tyttö pääsee kotiin, nenänpää näyttää siltä.”
No, minä tulin kotiin, hui,
Hb oli alle 80, koko ajan oksetti, ruoka ei maistunut, juominenkin oli tuskan takana,
Niinpä aatonaattona hakeuduin päivystykseen. Sain muutaman litran nesteitä,
Ja pahoinvointiin lääettä, ja pääsin jouluksi kotiin.
Hb oli niin matala, että syöpälääkäri määräsi kotisairaalan tiputtamaan mulle rautaa,
Sain sitä kaksi kertaa, ja johan olo koheni.
Ihana palvelu kotisairaalassa.
Nyt on huhtikuu. Aika joulusta tähän,
on eletty kolmen viikon jaksoissa.
Kävi nimittäin niin, että:
Maksassa piti olla kolme etäpesäkettä. Ne saatiin hyvällä varoalueella pois,
Mutta sitten löytyi vielä neljäs, sen yhteen reunaan jäi liian kapea alue,
Sen vuoksi on pinnistelty sitkeästi
vielä neljä, kahden viikon sytojaksoa, yksi lepoviikko välissä.
Nyt ollaan eletty 4kuukautta leikkauksesta
Koen, etten ole vieläkään ”kokonaan toipunut”
Väsymys, se joskus hauskakin olotila kiusaa, tai
Vierailee joskus liian tiuhaan…
Ikkunat on yhäti pesua vailla ja moni muu asia repsottaa.
Mutta suljen niiltä silmäni.
Vaatteet on päällä oikeasti ja vuode on petattu.
Koen itseni toipilaaksi, en enää potilaaksi.
Seuraava kontrolli on heinäkuussa.
Sitä ennen labrat ja magnaattikuvaus
Nyt on aika Ihanien kevät töiden ja touhujen,
Haluan olla menossa mukana,
Voimieni mukaan.
Yksi lapsenpasi on luvannut tulla kitkemään rikkoja,Se on ihanaa, se❤️
Minä jatkan maskielämää 
Ainakin toistaiseksi.
Kiitos, Te Kaikki❤️
On ihana tunne, kun Olette
❤️❤️❤️❤️
lauantai 12. helmikuuta 2022
Wanhan Mummulan kuulumisia
Vuosi 2022 alkoi kuten muuallakin Suomessa.
Valtteri kävi heittämässä lunta meidänkin rappusille.
Tuulikkihan pääsi pois sairaalasta 20. joulukuuta ja arpi näytti tällaiselta. Iso arpi on siis maksaleikkauksen arpi ja noi pienemmät sen alla on aikaisemman suolistoleikkauksen jälkiä.
Jälkikontrolli oli tammikluun lopulla. Jälkihoito jatkuu 2. helmikuuta alkaen. Vielä varmistukseksi annetaan Tuulikki-Mummille sytostaattikuurit 4x3 viikkoa. Hoito aiheuttaa paljon väsymystä, koska veriarvot ovat laskeneet hoidon myötä. Tässä kuvassa Valkeakosken kotisairaalan hoitaja kävi tiputtamassa rautaa suoneen, jotta kunto pysyisi kohtuuden rajoissa.
Mummilla on ollut kauan mielessä tehdä tänne päivitystä, mutta väsymys on ollut siihen esteenä. Siksi sovimme, että minä annan tällaisen välitilannetiedotuksen.
Kotioloissa selviämme ihan hyvin. Pahoinvointia ei ole tähän mennessä juuri ollut, mutta maha on joskus kovalla ja joskus taas ei.
Mutta näillä mennään ja perästä kuuluu!
Terveisin Ahti ja Tuulikki
Tilaa:
Kommentit (Atom)