...ollut minulle aina tärkeä osa elämääni.
Sairastuin vakavasti lapsena ja vietin sairaalassa
pitkän tovin.
+++
Viisas Äitini keksi, että
tuo minulle koukun ja kauniita lankoja...
Kärsivällisesti hän opetti minulle,
silloin 9-vuotiaalle pienelle lettipäälle,
virkkauksen salat.
Toi upean MARY OLJEN kirjankin,
josta sain valita malleja ja toteuttaa niitä :)
+++++
Itse en muista, mutta Äitini on kertonut, että
"siitä
se sitten lähti"
++++
Opittuani innostuin aina vain enemmän ja virkkasin
"maailman täyteen", kuten Äiti joskus nauroi...
+++++
Äitini kuoli maaliskuussa.
Hänen jäämistöstään sain käteeni
virkatun verhon.
Kauniin ja herkän.
Tiedän, että mallin tähän Äiti on saanut
Enoni vaimolta, nyt jo edesmenneeltä...
Malli on siis arvokas.
Tälläisena, kahden mallikerran levyisenä,
se on juurikin sopivan levyinen meidän
kuusiruutuisiin ikkunoihimme.
Tavoitteena on virkata 8 verhoa,
jotta tupanen saa uudet verhot :)
+++++
Äiti opetuksen mukaan,
"Jumala ei kiellä suuria haaveilemasta"
joten katsotaan mihin rahkeet kestää...
Ihanalla uudella, ergonomisella koukulla uskon
kyllä tavoitteeseeni pääseväni.
+++++
Mallasin kuistin ikkunaan
tuota saamaani leveämpää versiota...
Se näyttikin niin kauniilta, että saa
olla nyt siinä
Sen verran "teen omiani" malliin,
että
virkatessani, vahvistan reunat,
pysyy paremmin kuosissa,
lankana kalastajalanka se ohuempi,
koukkuna Japanilainen Clover 1,5
+++++
Ja tästä se urakka lähtee:
Virkkaavalle Serkku-tytölle siis mukavia uutisia,
Yksi Äitisi malleista on löytynyt!!
++++++
Rauhaisaa sunnuntaita :)
Lämpöiset kiitokset teille kaikki!
Olipa eilen ihana istua koneelle
Raskaan Päivän jälkeen,
ja lukea kaikki ihanat viestinne
torkkupeittoon liittyen :)
+++++
Nyt siis verhoja virkkaamaan :)
Nähdään taas Wanhan Mummulan tutkalla :)
tuksu :)