Juhlaa ja juhlaa....ja arkea :)

Onnea Poikamme Jussi,

 joka juhlit eilen synttäriäsi,

 sekä Jukka, jolla synttäri on tänään :)

Kukat täältä Mummilan pihalta :)

Vilppu saapui :)

Hiukan niinkuin "evakkoon"

Kotona kun odotetaan malttamattomasti...

ODOTETAAN :)

Vilppu löysi jo paketista "pikku-Putin"

poikanuken, jonka hankimme hänelle

"kaveriksi"

Lisää Vilpun jutuista myöhemmin...

Meillä on täällä ollut niin monta juttua päällekkäin,

 että kamerointi on hiukan ollut vähissä...

Eteisen lattia edistyy hienosti.

Siitäkin kuvia luvassa :)

++++++

Vilpun äiti oli virkannut Mummilaan parikin PUNAISTA koria :)

Tykkään:) KIITOS!!!

Näille on käyttöä :)

Ovat mieluisan värisiä ja hyvän kokoisia :)

KIITOS!

+++++

Kynsitohtorikin piipahti.

Mummeli sai taas "uudet" kynnet

Tykkään :)

KIITOS, Sari :)

++++++

Tänään luvassa puuhaa monenmoista.

Siinä sivussa jänskätään Tampereen kuulumisia :)

+++++

Tavataan Taas Wanhan Mummulan Tutkalla :)

tuksu

Nyt SEN sain minäkin :)....kun

ihan itse ostin :)

Myöhästyneen synttärilahjan,

 vaarilta :)

Kauan olen korua kuolannut...

ja puhunutkin, että SEN haluaisin...

Ja nyt tänään

Hämeenlinnan reissulla kävin ja ostin :)

Perussetti :)

Mukana yksi piskuinen Enkeli.

Halusin sen Isäni muistoksi.

Olihan mulla nyt ensimmäinen syntymäpäivä ilman Isää.

Ranteeseenkin sovitin :)

tykkään :)

ja pikkuhiljaa hankin siihen lisää mieluisia paloja...

+++++

Vaari oli askarrellut ihan oikean homman parissa...

Tänään päsee laittamaan villoja lattian alle :)

Alkaa lämmin pysyä pirtissä :)

Käsittämättömän iso homma...

tuossa eteisprojektissa.

++++++

Eikä kait(!?!) ihan oikeudenmukaistakaan,

että mää vaan rilluttelen ja vaari puurtaa hommat.

++++++

Piipahdeltiin Marju-miniäni kanssa useammassakin kaupassa...

Jyskistä löysin tämän ihastuttavan

pelti/peili-tarjottimen.

Justiinsa, kuin meille :) JIHUU!

ja maksoi vaivaiset viisi euroa :)

++++

Prismasta osui käpäliin muutama ihan arkinen menovaate Vilpulle,

jahkas tänne saapuu. (huomenna ilmeisesti)

+++++

JEP! Nyt peppu ylös tuolista ja hommiin.

Huomenna on loppiainen, meidän tuvassa KAAOS!

jotain tarttee alkaa tehdä.

++++++

Lämpöisiä kiitolsia teille, jotka jaksatte piipahtaa.

Tavataan taas Wanhan Mummulan Tutkalla :)

tuksu

Vaari se ahertaa....ja...

...puput... :)

Aamulla ikkunasta pari kuvaa Jänisten "Hauskasta"

ja minä, epäromanttinen mietin,

 mitähän hallaa nuo taaskin olivat tehneet :-/

Nämä pölyt Vaari oli mun tullessa jo kiltisti siivonnut.

Hyvä niin.

Kurkistus talon alle :)

Kunnon hirret on tämän talon perustana :)

Nuo pyöreät hirret otetaan pois ja tilalle vaari rakentelee

uuden rossipohjan.

Pönttöuunilla on kunnon perustus :)

Huomenna alkaa sitten rossipohjan naputtelu toden teolla.

AAmulla haetaan kuorma eristettä :)

JESS!

++++++

Mukavaa viikkoa jokaiselle :)

Tavataan taas Wanhan Mummulan Tutkalla :)

tuksu

Kaikki ei aina ole "vaan"....

...KORVIEN VÄLISSÄ...

Sen totesimme tyttäreni kanssa,

harmillisesti, kun....

+++

SE on pitkä juttu,

 mutta tärkeä, siksi kerron sen,

toivon,

 että jotkut voivat "siirtää" kokemuksemme omaan elämäänsä...

saada ehkä apuakin...

Tulin kotiin siis eilen, myöhään iltamassa,

kun IterCity-juna toppasi Toijalan asemalle...

Kiva, joskin surullisen lopun saanut Ihana Loma

oli ohi....

Ja sitten se kertomus:

Tyttäreni on perinyt minulta, (paitsi ison äänensä),

valitettavasti myös astmansa...

ja sen mukana erityisen ärhäkän/vaikean

 eläinallergian.

Siitä syystä hänen elämänsä on "omanlaistaan"

Eläinallergeeneja yrittää välttää,

sen minkä suinkin voi....

no:

Meillä käy paljon väkeä,

heillä, joillakin, on kodeissaan kissoja ja koiria...

Itsekin olen allerginen, mutten niin vakavasti, että olen pärjäillyt,

joskaan en kykene "eläinihmisten" vaatteita/petisellaisia,

enkä muutakaan tavaraa koskemaan,

kun silmät alkaa punottaa ja yskittää...

Kerran sain "Hevos-lapsenlapsen"

 vaatteita etsiessäni vakavan astmakohtauksenkin..

+++

Valmistellessani matkaa Tyttären Perheeseen,

pesin kaikki mukaani otettavat vaatteet, silitin huolella...

Matkalaukun, yms mukaan otettavat yritin pyyhkiä...

(käsidesillä mm.)

Kuvittelin olevani tarpeeksi "puhdas" mummeli vieraisille...

+++++++

Muutama päivä meni,

 sitten Tytär alkoi oireilla,

Yskiä ISOSTI...

arvelin...ja pelkäsin...ja

se oli totta, Tytär sanoi, että "Kissa maistuu suussa"

Niinpä tilasimme paluulipun ernsimmäiseen mahdolliseen junaan...

ja palasin aiemmin kotiin, kun oli ensin tarkoitus.

++++++

Vakava asia pohdittavaksi.

Taivaan Isälle lähetän rukouksen, että pikkuhiljaa, kun läheisten EläinYstävät

lähtevät, tilanne paranee ja pikkuhiljaa helpottaa.

Nyt en voi mennä tapaamaan Tyttären Perhettä heidän kotiinsa...

eikä voi Vaarikaan...

Olen hyvin surullinen....

+++++++

Tyttären perhe asuu kauimpana ja nyt

tapaaminen on entissestäänkin vaikeampaa...

Mutta UUSI vuosi VOI tuoda

Helpotusta, niin Toivon

Mun JouluAmaryllis on UPEA!

Vaari on osannut hoitaa sitä hyvin :)

KIITOS KEMPELE!!!

Uskotaan parempaan huomiseen :)

+++++

Ja te KAIKKI lukijani

Arkeen siis palattu hemmottelulomasen jälkeen...

KIITOS siitä tuesta, jota Vaari sai täällä yksin puuhatessaan...

++++++

Nyt puuhataan kahdestaan :)

Juttu jatkuu

tuksu

Rossipohja vuosisadalta 1800

Hämäläinen "hullu mies Huittulasta" rupesi yksinäisen olonsa ajankuluksi tutkimaan, mitä "laskettavan" lattian alta löytyy. Olihan lankkujen alta jo löytynyt jotain, mutta niitä voidaan esitellä joskus myöhemmin, jos silloinkaan. Mulla oli kymmenen kuvan sarja tuloillaan jokunen päivä takaperin, mutta tottumattomana bloginkäyttäjänä jotain meni pieleen, enkä sitten enää jaksanut aloittaa alusta!

Mutta tässä on tämän uudenvuodenpäivän alkutilanne.

Hengityssuojainta yritin pitää sinnikkäästi. Mutta loppujen lopuksi siitä oli pakko luopua: oli niin raskasta hengittää, että tahtoi mennä pelkästään taukojen pitämiseksi!

Vihdosta viimein alkoi tulla "maata näkyviin" lankkujen raoista.

Sama täällä. Taskulampun avulla pystyin jo tutkailemaan, että kaikkien näiden lankkujen alla on erittäin tukevat pyöreät hirret, jotka pitävät kaiken päällä olevan tavaran tukevasti paikoillaan.

Nämä puut olivat kaikki ihan irrallaan alimmaisten lankkujen päällä.

Tällaiselta rupesi rossipohja näyttämään 1.1.-11, n. 23.50.

Elämää lattian alla on aikanaan ollut! Tuonnehan olisi voinut asentaa vaikka piilokameran!

Yksi avainkin vielä löytyi.

Seuraavaksi pitää miettiä, saako näiden lankkujen päälle rakennettua uuden lattian, vaiko otanko kaikki läpi asti pois, kuten aikoinaan makuuhuoneessamme.

Mutta "Aika sen näyttää, sano Alhontaustan Kalle"! Tämä oli äitini usein käyttämä sääksmäkeläinen lausahdus.

Jäämme pikku hiljaa odottelemaan, jospa se "virallinen bloginpitäjä" sieltä Kempeleestä laskeutuisi tänne etelän maille. Mutta muutama päivä vielä, rakkaat ystävät!