...ovat Ystävät!
Konkreettisesti koin sen taas kerran,
eilen,
kun Ystävä tuli kitkemään
kukkarinnettä.
Sinne mun vaivaisella jalalla ei ole vielä menemistä...
Eikä Vaarikaan jokapaikkaa repeä!
Vaan apuun saapui Ystävä:
Kohta alkoi rinteestä jopa huomata,
että siellä kasvaa muutakin kuin
vuohenputkea, pajua, nokkosta, voikukkaa, hiirenvirnaa,
vesiheinää, hukkakauraa...ja mitähän vielä...
Laina-Ystävä kaivoi sieltä esiin
ihania, kukkivia kukkia :)
KIITOS LAINA!!!
Kyllä olit ihana, kun tulit!
Ikinä en olisi koskaan kehdannut
edes haaveilla, että
joku on NIIN ihana!
KIITOS!
Koskaan en voi korvata sinulle
tuota vaivaa! ja hikipisaroita.
+++
Kuin taikasauvan iskusta
saapui toinenkin Ystävä :)
ja toi aivan ihanan tuliaisen:
Suloinen ovikranssi!
"ONNEA JA ILOA"
Ja nii-in mun näköinen :)
Se pääsi heti
eteisestä menevän pikkukammarin oveen :)
IHANA!
KIITOS!!!!
+++++
Mikäpä mun on kuntoutuessa,
Olen Läheisten ja Ystävien hellässä
turvassa :)
+++
Kun tämä poteminen vie henkisiä(kin) voimia
on turvallista ja lohduttavaa tietää,
että en kanna taakkaani yksin
vaan mukana on monta olkapäätä:
KIITOS TEILLE KAIKILLE!
Olette korvaamattomia :)
++++
Treenit jatkuvat! hiki virtaa,
ja toivotaan,
että edistymistäkin tapahtuu.
Jos ei, ei ainakaan voi tukijoukkoja syyttää :)
Eikä treenauksen vähyyttä!
++++
Mukavaa aurinkopäivää kaikille!
Tavataan taas Wanhan mummulan tutkalla
tuksu ja Vaari