Tauti on selätetty!
:) :) :)
Vaan koneen ongelmat jatkuvat.
Kai sitä pitää turvautua wanhaan kierrätyskoneeseen ;(
+++++
Vaikka sama se, mun on jollain konstilla saatava blogit tehtyä,
sehän on mun HOMMA
*nauraa*
+++++++
Ihania asioita:
KUNNIAKIRJA!
Siksi koen Vilppulan väeltä saamamme kylpylä-lahjakortin!
KIITOS!!!
Lähdemme lilluttelemaan, jahkas hommissa sopii!
Isoa Iloa tuottaa heräilevät
PELARGONIAT!
Katsokaa kuinka terhakkoina ne alkavat kasvaa...
KEVÄT, sitä se on :) :)
vaikka kun ulos vilkaisee,
omenapuut ovat ennätys-paksun-lumikerroksen alla.
SILTI!
Ulkonakin tuoksuu jo kevät,
(tai sitten mä vaan kuvittelen)
*huokasee*
WANHOJA Aarteita:
Ensin esittelen yhden,
vaikkei se nyt NIIN wanha ole,
vanha kummiskin...
Tästä tekee mieli lähettää terveiset
Taivalkosken Työkeskukseen!
He ovat tämän tehneet.
Ja Vaari sai sen arpajaisvoittona josku 90-luvun alussa.
+++++
Se on palvellut Jaanaa, kun hän lähti opiskelemaan Ouluun...
Siirtyi hänen mukanaan kodista seuraavaan...
vaan sitten ei enää sopinutkaan heille.
ja
palasi meille.
Tuolla se on wanhan keittiön seinällä odotellut uutta tulemistaan.
++++
Sairasvuoteella keksin, että sen aika on NYT!
Laitan sen tuohon lautashyllyn alapuolelle...
...sitä ennen hiukan maalia pintaan...
kuten sanottu,
en erikoisemmin tykkää kellastuneen männyn väristä.
Ajatus lähti tästä:
Tämä pyyheliinapeite tuli mun mieleen, kun
joutessani sairaana mietiskelin tämän talon historiaa,
sen entisiä, jo edesmenneitä asukkaita.
++++++
Kun tänne muutettuamme, aloin siivota paikkoja,
löytyi tämä erään piirongin laatikosta.
Vaari muisti, että hänen lapsuudessaan tuo on ollut heillä käytössäkin.
Varmaan on ollut, sen verran kulunut se on,
käyttämättömänä kellastunutkin,
mutta sanomattoman kaunis!
Mietin, että kukahan tämän on tehnyt.
EN TIEDÄ sitä,
mutta mieleeni on tullut, että varmaan se on,
taitavan käsityöntaitajan,
Rakkaan,
ALMA-TÄDIN taideteos.
++++
Päätin korjata tuon kauniin pyyhepeiton,
ja
ottaa sen käyttöön!
Laitoin viileään veteen kloritea,
jotta kellastumat kirkastuvat...
Pyyhepeiton reunat olivat rikki.
Muistin, että tuolla wanhankeittiön pyyheliinakaapissa on yksi AARRE.
Astiapyyhe, kulunut,
mutta kun reunoiltaan oli ehyt,
en sitäkään raaskinut pois laittaa,
kun siivousta tein.
Nyt hain sen.
Ja ällistyin.
Osin poiskuluneet nimikirjaimet L I, kertovat
että pyyhe on kuulunut Lyydia Innalalle,
Tämän talon ensimmäiselle emännälle.
Siis Ahti-vaarin mummulle....
Varovasti leikkasin siitä "paikkapalat"
pyyhepeittoon.
Sellaisenaanhan tuolle ei käyttöä ollut.
Joten minusta tämä oli sallittu juttu
"tässä konservoinnissa"
Paikattuna, pestynä, silitettynä
näyttää tältä...
Nyt pitää korjata vielä pitsien reiät.
Siinä multa iltapuhde menikin.
Mutta tulos on mielestäni hyvä.
Arvokas ja kaunis pyyhepeitto
on tullut uuden elämänsä alkuun...
Kiitos Suoma-mummulle,
joka säästi noita hienoja käsitöitä,
Nyt me saamme niistä iloita.
+++
Muuten, kun tuota pitsiä korjasin,
mieleeni tuli Alma-tädin pitsit.
Kyllä hän on taatulla tämänkin pitsin tekijä.
Niin uskon!
Kunhan saan kertaalleen vielä maalaitua tuon pyyhenaulakon,
on tämä projekti valmis.
+++++++
KIITOS vielä teille kaikille, jotka lähetitte tsemppitoivotuksia tuonne sairasvuoteelle.
Ette taida arvatakkaan, mikä merkitys niillä oli.
Voin kertoa, että SUURI!
++++
On ihanaa tiertää, että minulla ON ystäviä, ympäri Suomea.
+++
NYT lähdetään piipahtamaan kauppareisulle...
ja sitten polkaistaan taas remonttihommat käyntiin.
+++++
PAKKO kertoa vielä.
Eräs henkilö, joka täällä blogissa piipahtelee...
kertoi minulle ihmettelevänsä, miten me VOIDAAN asua täällä,
remontin keskellä.
VOIDAAN me, hienosti ja onnellisina!
Vaarin sanoin:
"TÄÄ ON TÄTÄ MEITIN ELÄMÄÄ"!
++++
Kurki tutkalle!
Vaikkei kuvista näekkään, tänne tuli myös Janne.