"Kato tarkkaan", sanoi.....

...Iida, "Näytän sulle tän yhden ainoon kerran"!

Kysessä siis se "nyttyräruusuista" tehty pallokoriste..

Se, joka meiltä jäi silloin yhtenä päivänä kesken....

+++++

Iida oli aivan haka tekeen noita ruusuja ja

siinä häntä kehuskelin ja sanoin, että voi, kunpa mummikin olisi yhtä taitava...

Siihen tämä näpsäkkä tyttö sitten sanoi nuo ed. kirjoitetut sanat...

*nauraa*

Yritin katsoa tarkkaan...

Mutta sitten Iida alensi mut "vaan liimaajaksi"

nimittäin: "Siinä sotkeentuu mun kädet", hän sanoi..

ja niinpä sitten liimailin hänen nyttyräruusujaan...

+++++

Kun Pallo oli ruusuja täynnä, teimme pitsisen rusetin siihen,

laitoimme perhoset ja vaaleanpunaiset "timantti sydämet",

 sekä alas vielä kristallisen prisman,

 "Jotta näyttää oikein arvokkaalta"

Arvatkaapa oliko mummille erityisen hauska hetki...

ja sitten kuvia:

Yritin katsoa tarkkaan...

"Ensin ryppäät, sitten kierrät ja lopuksi painat"

siinä tarkka ohje!

*nauraa*

Ruusuntekijä työssään :)
++++++++
Vaari laittoi meille soimaan
"SINISIÄ, PUNAISIA RUUSUNKUKKIA..."
Reetta Jakkulan versiota kuuntelimme,
Terkut Vaan VILPULLE :)
http://www.youtube.com/watch?v=kK3yiS3fUyM&feature=related

Sitten mallailtiin perhosten paikkoja.

Sehän varsinaisen tarkkaa touhua olikin :)

ja sitten pienet vaaleanpunaiset muovikristalliset sydämet..

"Ne kiiluu niin hianosti", sanoi tämä

"HARAKKA, jo kolmannessa polvessa, (ainakin) :)

"Kato"

Tekijöiden on helppo nauraa :)

"Ollaanhan me taitavia, vaari"??

Vaari vakuutteli, että Olette te :)

ÖHÖM! kun ite päästään kehuun...

Mummi laittoi pallon kuivumaan ...

...ja Iida jatkoi "omia hommiaan"

teki isille ja äidille kauniit kortit.

Jotta he muistaisivat, että Iida rakastaa heitä.

(ei varmaan muuten muista :)

Kiitos Iidalle mukavasta iltapäivä-tuokiosta!

Sovittiinkin jo, että otetaan taas uusiksi, kun mummille tulee

"TYLSÄ"-päivä :)

Vaari laittoi hellan päälle uuden valon,

että kelpaa siinä lättyjä syyspimeällä lastenlapsille paistella...

Ainakaan ei valonpuutteesta laiskuus riipu :)

Syyskuvia jonain toisena päivänä lisää,

vaan on niin nätti tuo Pilvilinnan reunamalla kasvava villiviini,

niin kaunis :)

Oli ihan pakko laittaa kuva siitä tähän postauksen lopulle.

+++++

Jutut jatkuu täällä,

tavataan taas Wanhan Mummulan tutkalla!

+++++

Kiitokset jokaiselle vierailijalle!

Erikoiskiitokset kommentoijille!

Iloiseksi teette minut noilla :)

KIITOS!

Aurinkoinen lauantai :)

..ja mulla tulossa mukava iltapäivä.

Iida tulee tekemään ne keskenjääneet askartelut valmiiksi, kanssani :)

Piristää varmaan meitä molempia *uskoo*

Soitinkin jo heille ja Innokas askartelija saapuu :)

Kuvia siis tulossa, mutta nyt muihin asioihin ensin:

Kuva tuvan eteläisen ikkunan ääreltä, jossa kuusi pelargoniaa jatkaa kukkimistaan...

hiukan jo väsähtäneinä ahkeroinnista kesällä, mutta kukkivat niin kauniisti,

etten suostu noudattamaan

oppikirjani ohjetta napsia nuput pois...

Sen aika koittakoot myöhemmin.

*uskoo, että kesää ON vielä jäljellä*

Eihän tämmösiä raaski kompostiin, eihän!

Torstaina äitini ja "meidän vaari" kävivät siistimässä Isäni haudalta kuihtuneita pois...

Siistimisen jälkeen, kumpu näytti tältä.

Muutama kaunis kimppu ja Sotainvaliidien ja -veteraanien havuseppeleet

olivat vielä kauniita.

Minusta koskettava tuo isonsiskon kimpussa oleva lintu.

Juuri niin Isälleni sopivassa kimpussa...

Hän oli  niin Lintujen ikuinen Ystävä...

+++++++

Koimme ikävän yllätyksen perjantai-aamuna, kun menimme

vaarin kanssa haudalle,

 ajatuksena viedä kynttilä palamaan sinne.

Kaikki kukat haudalta oli riivitty pois.

Kumpu oli hutiloimalla lapioitu "vinoon"

yksi loppuunpalanut kynttilä oli jäänyt hautasiivoojilta kököttämään

lohduttoman rumalle kummulle..

Minusta tuntui, että Isäni hauta oli häväisty!

Pakko oli hautasiivoojien nähdä, että haudalla oli KÄYTY ottamassa kuihtuneet kukat pois.

HAVUTKIN oli meidän sinne viemät..

nekin oli viety.

Hauta oli alaston.

++++

Itkin.
++++

Lähdimmekin sitten takaisin äitini luo kertomaan havannoistamme.

Hän oli kanssamme samaa mieltä, että ikävästi toimittu.

ja päätimme viedä haudalle kauniit "talvikukat"

Pelkkä hiekkakumpu oli niin lohduttoman alaston ja ruma.

Tässä kukat laitettuna.

Havuja lähdimme sitten hakemaan kotipihamme reunamalta...

Nyt Isäni hauta näyttää

kauniilta.

Vaari oikoi kummun suoraan,

ja asettelimme havut kauniisti...

Toivottavasti hautasiivoojat antavat haudan olla rauhassa.

Siellä lepää Rakas Isäni.

Haudalle tulee kaunis kivi aikanaan,

niinkauan haudalla on seurakunnan

"lainaama" risti, jossa Isäni nimi.

++++

Palaute seurakuntaan haudan kohtelusta laitetaan.

Jos kukaan ei palautetta anna, ei asioihin ikinä tarvitse parannusta odottaa.

Toivon, ettei kenenkään tarvitse kokea samaa oman Rakkaansa haudalla.

+++++

Ulkona kaunis, aurinkoinen päivä..

ja näillä näppylöillä Iida-tyttö tulee askarteluseurakseni,

vaari kuuliaisesti siivoilee...

ja

mä saan siis "parannella polveani ja mieltäni"

Iidan seurassa.

Juttu jatkuu...

Tavataan Wanhan Mummulan tutkalla taas.

+++++

LOPUKSI:

TERVETULOA MUKAAN UUDET LUKIJANI!

Ja TE kaikki:

KIITOS ihanista kommenteistanne.

Ne merkitsevät minulle hyvin paljon.

Kun Yritän pitää itseäni pinnalla

Suuren menetyksen jälkimainingeissa.

Ja mennä valoisasti eteenpäin.

Kiitollisena siitä,

 mitä Elämä on minulle antanut...

Nähdään!

tuksu

Juttua Pelargonioista :)

Nonnukka-Ystäväni kyseli, että kuinka talvetan Pelargoneja...

Kerron, mutta ottakaa huomioon lukiessanne,

että olen vielä hyvin untuvikko "hortonomi-hommissa"...

Ohjeeni semmosia mu-tu-ohjeita.

Kirjoja olen lukenut ja oikein hyvä oppikirja onkin

"IHANAT PELARGONIAT"-kirja,

josta voi sitten tätä omaa mutuaan tarkistella, halutessaan...

Kesä oli suosiollinen Pelargonioille,

 jotka luonnostaankin pitävät siitä, että kuivahtavat välillä.

Keväällä olin purkin pohjalle laittanut kanankakkarakeita,

kastelulannoitetta, (sitä vaaleanpunaista),

 sitten kesällä..

miltei jokainen kastelukerta.

Kukat olivat valtavan isoja ja kauniita ja kestäviä :)

Pihassa mulla on kolme tämän talon wanhaa rautapataa

niissä perinteiset punavalkoiset Pelargoniat.

Osa näistä viisi vuotta talvetettuja...

Joskus talvettaminen onnistuu, joskus ei..

se tosiasia pitää vaan hyväksyä :/

Olen istuttanut uusia, keväällä ostettuja ja wanhoja talvettuja sekaisin,

koska talven yli menneet kasvavat nopeasti isoiksi...

Näin istutukset näyttävät jo keväästä kauniilta..

(Talvetukseen kaivan padasta ylös ja laitan kukkalaatikoihin...

leikkaan nuput pois ja vien sinne missä ne sitten nukkuvat talviunensa.)

pikkuhiljaa Pelargonia-hullun valikoimiin ilmaantuu aina vaan uusia ja uusia...

toinen toistaan kauniimpia...

kuten tämä ruusunnuppu-pelargonia.

Se on nyt kaksi talvea "wanha"

Keväällä näytti kituliaalta,

mutta hienosti on kasvanut ja kukkinut loppukesäsätä valtavasti :)

Minulla oleva yksilö on kyllä kaunis, sanalla sanoen, Kaunis!

Juuri "oikean" vaaleanpunainen...

kuin kimppu ruusuja..

Jotkut yksilöt jaksavat vieläkin puskea nuppujaan auki..

Vaikka suurin osa näyttää kyllä jo nyt aivan loppuun väsyneiltä, rangoilta suorastaan...

Ja ennen pakkasen tuloa pitää pelargoniat kerätä sisätiloihin,

siis ne, jotka haluaa "yrittää" viedä talven yli.

MInä valitsen aina ne kauneimman väriset, ja sellaiset, joilla on takanaan tarina...

kuten Ystävältä saadut, tai jotenkin erityisen rakkaaksi tulleet.

+++

Tila, jossa talvehditaan, asettaa rajaa...

Oppikirjan mukaan parasta olisi viileä, mutta valoisa paikka.

Pakkaselle ei saa mennä.

++++

Meillä on semmonen, vielä remonttia odottava ns. "Wanha keittiö"

jossa lämpötilaa pidetään + 10 asteessa...

ja sinne vaari tekee mulle aina semmosen "kukkapöydän"

se tarkoittaa tukevia lautoja/tukevaa levyä Wanhojen puutarhatuolien päällä...

"Taso" on sitten pohjoisikkunan edessä...

ja sydäntalven pimeydessä, siellä palaa kukkavalo..

++++++

Taisi kolmisenkymmentä pelargoniaa mulla siellä viime talven olla.

Niistä n. 10 kuoli...

joten onnistuminen tässä ei se tärkein juttu ole,

vaan se Riemu,

kun ensimmäisen talven yli menneen kukka aukeaa :)

+++++

Oppikirja neuvoo saksimaan nuput pois...

vaan minä, hellämieli, en raaski,

pidän pelargoniat tuvassa,

eteläikkunalla niin kauan,

 kun ne kukkivat ja alkavat sitten luontojaan väsähtää...

Silloin siirrän ne sinne viileään...

Ja kun kaikki eivät tänne lämpimään mahdu,

en saksi noitakaan, joiden kohtalo on tuo WanhaKeittiö,

sitten vasta, kun ne väsähtää.

+++

KASTELUA ei saa kokonaan unohtaa.

muutamia kertoja pitää ohikulkeissaan muistaa roiskasta vettä juurelle.

Keväällä sitten, kumma kyllä ihanat vihreät, uudet versot alkavat kasvaa...

mutta se on sitten aivan eri juttu se..

+++++

Mulle tuli mieleen, että seurataan tätä talvettamis-juttua,

pitkin talvea.

Olkoot tämä se ensimmäinen osa :)

+++++

Vaari lähti Isomummin avuksi haudalle...

siivoavat kuihtuneet kukat pois, aikoivat kanervia laittaa sinne...

Ankealtahan se näyttää, kun nurmikko kasvaa vasta ensikesänä,

siksipä taidamme peittää hautaa havuilla talven...

Mutta SEKIN on aivan eri juttu.

+++++

Mä lähden järjestämään talvehtimipaikkaa tupaseen, noille kauniille, kukkiville

Pelargonioille :)

+++

Mukavaa päivää kaikille,

KIITOS kommentoijille ja

TERVETULOA UUDET LUKIJANI :)

Tuntuu hyvältä, kun teitä ilmaantuu aina vaan lisää :)

kuten mulle pelargoneja :)

Tavataan taas Wanhan Mummulan Tutkalla

"Lehti puusta variseepi...."

Tämä lalu on soinut "päässäni" monta päivää.

Kai se vaan on haikeutta siitä, että kesä on mennyt menojaan...

ja siitä, että minulle niin rakas Isäni on mennyt...

minä vielä jäänyt jatkamaan matkaani täällä.

Kai se on haikeutta siitäkin, että kiireisen kesän jälkeen on tullut hetki

kuunnella "omaa päätään"

Kaunis tuo laulu joka tapauksessa on!

Muistatteko, kun sitä laulettiin koulussa laulutunneilla.

+++++

Lehti puusta variseepi.

Päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Viimeisetkin pelargoniat on kannettava sisälle,

 talvehtimaan, turvaan tulevan kylmän kynsistä.

Syksy on tullut!

++++

Muttei masennuta!

Jatketaan! sillä elämää on kesän jälkeenkin :)

uskoo tämä ja

kuvittelee oikein tarttuvansa toimeenkin...

paitsi että tuo polvi, se vaan on kipee edelleenkin...

+++++

Paitsi, että onhan niitä hommia, joissa polvi ei haittaa...oli se tahi ei.

Joten

tavataan taas Wanhan Mummulan tutkalla :)

tuksu

Tunnustus ja Paljastuksia :)

...joko kyllästytte.

Hyvä että sainkin tämän uudelleen,

 sillä viimeksi olin ymmärtänyt tehtävän väärin.
Rakastamieni asioiden sijaan, kerroin unelmista...
Vaikka voihan unelmiaankin rakastaa, ja niin kyllä teenkin :)
Siksi ne varmaan joskus jopa toteutuvat :)
++++++

Isäni oli juuri kuollut ja siksi ajatukset olivat hakoteillä.

Kiitollisena otan tunnustuksen vastaan,

ALIISALTA, VILLA LAURILASTA.

KIITOS!

KOLME asiaa, joita rakastan:

1. Perheeni, käsittäen mieheni, lapseni, Äitini, miniät, vävyn, lastenlapset, heidän ystävänsä...

perhepiiri on siis suuri. ja niin Rakas!

2. Ruusut, (kukat ylipäätään), ovat suuri rakkauteni kohde.

3. Enkelit! Rakastan enkeleitä ja uskon niiden suojelevan ja varjelevan minua ja rakkaitani

Kuva, joka on minulle tärkeä:

Isäni, tässä kuvassa 87vuotias.

Isä oli minulle niin rakas ihminen, kuin vain joku voi olla.

Sanoja ei ole edes kertoa siitä...

Koska hänen kuolemastaan on vielä niin lyhyt aika, katselen hänen kuviaan usein

ne ovat tässä vaiheessa tärkeitä ja rakkaita.

+++++

Sitten tämä pitäisi jatkaa viidelle eteenpäin.

Nyt en kykenen laittamaan kaikkia ihania blogeja mihinkään järjestykseen, joten toivon, että te, joilla ei tätä ihanaa juttua vielä ole, nappaatte tämän tästä itsellenne.

+++++

KIITOS Aliisa!

Tulin kyllä iloiseksi tästä ihanasta tunnustuksesta!

Sunnuntain aatoksia

...Vilppukin vilahti mummilassaan...

Ilahduttamassa.

Isomummin luonakin kävimme ja Vilppu kyllä toi auringonsädettä sinnekin.

+++++

Polven potemista on tämä viikko ollut.

ja taitaa samankaltaisena jatkua.

Keppi on aika hyvä apuväline...

ja särkylääkkeet.

 Kaikkein iloisinta ja parasta on se,

että lapsenlapsi Tuomas Ehätti apuun...

Kappas, kun syyslannoitukset olivat kohdaltani ihan vaiheessa...

eikä tällä polvella semmosia hommia tehdä...

Tuo lapsi, hän osaa ja tekee...

KIITOS TUOMAS!

Ruusupenkeistä aloitettiin.

Mummi hiukan neuvoi alkuun...

Vaikka oikeasti Tuomas oli "jyvällä" heti..

Veikkaanpa, ettei monessa talossa niin huolella lannoituksia tehdä, kun täällä, meillä,

Tuomaksen toimesta :)

Mikäpä tässä on mummilla potea, kun on tuommoiset apulaiset

*kiitollisena hymyilee*

Vaarikin tuli Tuomaksen apupojaksi kitkemään.

Ihmeesti siellä vaan rikkaruohot taas kukoistivat :/

++++++

Sitten Vilpun vierailuun:

Tärkeästä Traktorista on koppi kadonnut.

Kadonnut kertakaikkiaan...

muttei hätää,

isi-Matti teki uuden...

piimäpurkin pohjaosasta :)

tarkkaa puuhaa...

Gladiolukset ilahduttavat ihanilla kukillaan..

ja ihmeen pitkään ne maljakossa kestävät.

Kynttilät palavat, (koko ajan)

Pimenevässä syysillassa ne tuovat valoa ja iloa.

Huomaattekos, Vilppukin kuvassa vilahtaa...

+++++

Vilppu halusi kamerani

"En koske linssiin"...

Hän halusi ottaa kuvan Mummista ja Tuomas-serkustaan:

Aika edustava, vai mitä..

ja "hymyile", sekin näkyy, selvästi :)

Kun Tuomas oli puuhansa tenhyt, "mummi kiitelee Tuomasta"

++++

Taitava kamerankäyttäjä tuosta pienestä pojasta kehittyy...

niin uskoo mummi.

+++++

Tänään Tuomas tuli jtkamaan.

Vuorossa marjapensaat, luumupuut, jne....

Urakka on iso ja sitä pitää tehdä paloissa,

 monena päivänä,

ettei ala maistua syyslannalta koko elämä :)

++++

Sitä tässä taas ihmettelen, mihin joutuisin,

 jos minulla ei noita ahkeria käsiä/jalkoja avuksi olisi :)

++++

Niin soljuu elämä eteenpäin täällä Wanhassa Mummulassa.

Kiitokset, Nöyrät kiitokset teille kaikille taas.

Olette jaksaneet olla mukana surussa ja ilossa...

Kommentit tuovat päivääni iloa.

+++

Hommat ja jutut jatkuvat!

Tavataan taas Wanhan Mummulan Tutkalla :)

tuksu