Vanhoja muistellen

Vuonna 2006 teimme retken Tallinnaan. Mukana Tuulikki, Elina, Samu ja minä.

Linkki reisuun löytyy tästä:

https://lukkala.kuvat.fi/060724_tallinnaan_1.html

Koipoi ja liitä otsikkoriville.

Rampen ja Viktorin muistolle

Eilen Vilpun ja Valtin isi tuli pienelle joululomalle tänne Wanhaan Mummulaan. Pojat eivät olleet vielä saaneet tietoa Rampen kuolemasta. Kun Matti kertoi asian, oli se kova paikka varsinkin Vilpulle, jolle Rampe oli ollut läheisin.

Tänään pidimme pienen muistohetken koiria muistellen.

Kävimme sytyttämässä kynttilät haudoille.

Kauniilla paikalla on rakkaitten viimeinen leposija.

Matti ja Vilppu olivat tehneet kauniin muistokuvan Rampesta ja Viktorista.

Sitten joimme kahvit ja limsat vadelmamunkkien kera.

Tällainen kolmas adventti oli Wanhassa Mummulassa.

Terveisin Mummi ja Vaari sekä Matti, Vilppu, Valtti ja Iida

Tiinan ja Matin Rampe-koiran haku viimeiselle matkalleen Espoosta

Eilen iltapäivällä sain Matilta soiton, että Rampella on nyt menossa viimeiset hetket. Hän kysyi, voisinko tulla huomenna hakemaan Rampen Wanhan Mummulan eläinten hautausmaalle, jonne heidän Viktor-koiransa haudattiin elokuun 9. päivänä tänä vuonna. Lupasin ja Matti vei Rampen Espoon eläinsairaalaan. Sieltä hänet sitten tänään haimme. Hän oli saanut olla yön siellä.

Poikkesin hetken Matin ja Tiinan kotona. Ensi kertaa näin söpöläisen Mauri-koiran. 

Söpöläisen Tiinan olen jo nähnyt muutaman kerran aikaisemminkin!

Piti ottaa - ja otinkin, useamman kuvan, jotta kaikki näkysisivät terävänä ja silmät auki. Melkein onnistuin. Tässä kuvassa Kerttu etsii, löytyiskö illan ensimmäinen varjo "pyydystettäväksi"!

Kotiin päästyäni kävin kaivamassa Rampelle haudan takapihallemme pellon reunaan. Maa oli täysin sula ja homma onnistui kohtalaisen helposti. Jokunen puun tai pensaan juuri hiukan hidasti kaivamista.

Tuon keskimmäisen kynttilän kohdalla on Viktorin hauta ja taaimmaisena Jussin ja Marjun Joonan hauta. Joona sai kutsun koirien taivaaseen viime joulupäivän aamuna.

Tässä kuva ilman salamaa, jotta tunnelma pääsee paremmin esille.

Kuvat on otettu vähän ennen viittä, jolloin oli jo oikeasti melko pimeää. Taskulampun kanssa piti laittaa tuijahavut haudan päälle.

Kaukana taustalla loistaa Valkeakosken kaupungin valot.

Päivitysten aiheet vaihtelevat. Tänään tällainen surullisempi juttu.

Hyvää illanjatkoa!

Terveisin Ahti ja Tuulikki

Jalkahoitaja Wanhassa Mummulassa

Tuulikki oli Valkeakosken Marjapörssi -fb-ryhmässä nähnyt ilmoituksen eräästä jalkahoitajasta, joka oli saanut kovasti kehuja. Niinpä hän lähetti hänelle yksityisviestin ja tilasi hänet kotiimme. Hänellä on oma yritys, "Veikeät Varpaat",  ja hän tekee laitos- ja kotikäyntejä.
Tänään hän sitten saapuikin luoksemme.

Sain luvan ottaa kuvia - ja minähän otin. Tässä Veera ohentaa isonvarpaan kynttä hammaslääkärin poran näköisellä ja -äänisellä pyörivällä terällä. Ei tehnyt kipeetä!

Tässä oli varmaan jotkut pinsetit - mitä lie löytänyt pikkuvarpaastani?

Tässä hän kirurginveitsen näköisellä veitsellä kuorii/veistelee kuivunutta ihoa isonvarpaan nokasta.

Tässä on menossa "viimeinen voitelu". Hän teki merkittäviä huomioita jalkapohjistani ja antoi hyviä ohjeita, miten saan jalkani tulevaisuudessa pysymään hyvässä kunnossa. Voin sen kyllä kertoakin: pitää rasvata jalkapohjat vaikka joka päivä!

Tässä toinen "potilas" jalkahoidossa.

Monenlaista instrumenttia hänellä oli mukana.

Tässä tuksu-Mummi saa lampaanvillaa varpaidenväliin.

 Tämä oli uusi tieto ja pussillisen villaa ostimmekin Veeralta.

Tässä Veeran yhteystiedot. Voimme lämpimästi suositella. Hän on miellyttävä, rauhallinen ja taitava nuori ihminen!

Tästä alkoi Wanhan Mummulan väen uusi jalkaelämä!

Joulua kohti mennään kovaa vauhtia.

Terveisin Tuulikki ja Ahti

Viikonloppua Wanhassa Mummulassa

Lastenlapset olivat lyhennetyllä viikonlopulla tällä kertaa. Mukana oli myös lapsenlapsi Samu tyttökaverinsa Siirin kanssa.

Vilppu hoksasi, että Vaarin kamera oli vapaana. Hän otti heti kättelyssä hyviä kuvia porukasta.

Eivätkö olleetkin kivoja kuvia?!

Vilppuhan (Erlend) kuvaa nykyään paljon videoita Youtubeen, ettei nämä kuvat ihan kylmiltään syntyneet.

Kesällä sain Kalevi-serkultani ja vaimoltaan Lainalta vanhat kysymys- ja vastauskortit, jotka itsekin muistin lapsuudestani/nuoruudestani. 

Siinä riittikin iloa ja naurua pitkäksi aikaa. Samu luki kysymykset ja lapset vuorotellen lukivat vastaukset, mikäli naurultaan kykenivät.

Tässä muutama esimerkki:

-Kuunteletko mielelläsi mandoliinin soittoa?

- Ei kissa vieköön!

-Ajatteleko sinä koskaan läsnäolijoista hyvää?

-Siihen tunnen olevani täysin kykenemätön.

- Lähtisitkö saunaan kanssani!

- Ei sitten ikinä eikä missään tapauksessa!

Iida "piereskelee"! (Pinkki rasia jossa jotain lällyä ainetta. Kun sitä puristelee, niin ääni kuuluu, mutta hajua ei tuu.)

Tuli mieleeni vanha sanonta: "Lapset tekkee lasten töitä, paskantiivat pitkin teitä!"

Vilppu elementissään.

Mummi ja Iida suunnittelivat jouluaaton kattausta. Meille on tulossa pitkälti toistakymmentä ihmistä joulupöytään. Iida tulee ensi viikonloppuna jatkamaan suunnittelua. Iidalla on jo vankka kokemus vuosien takaa!

Sitten oli aika lauantai-illan iltapalalle.

Valtti on jo nukkumassa, mutta isommat pelaavat vielä "Laivan upotusta".

Samu ja Siiri ovat lähteneet illanviettoon kavereittensa kanssa.

Tässä serkukset vielä viettävät viimeisiä yhteisiä hetkiä tältä viikonvaihteelta. 

Sunnuntaina kotiinpalautus olikin hieman normaalia aikaisemmin, jotta Wanhan Mummulan pariskunta ehti katsomaan Tuntematonta sotilasta Valkeakosken Kino-Sampoon.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Tuulikki ja Ahti

Hyvää Suomen sadannen itsenäisyyspäivän iltaa Wanhasta Mummulasta

Muutama tunnelmakuva tältä illalta vähän kuuden jälkeen pihaltamme.

Samalla toivotamme hyvää joulun odotusta!

Tuulikki ja Ahti

Tervehdyskäynti sotaveteraani-isiemme haudoilla

Tuulikin isän haudalla Valkeakosken hautausmaalla kävimme ensiksi.

Sitten ajoimme Sääksmäen hautausmaalle.

Illalla nostin lipun salkoon koko yöksi ja seuraavaksi päiväksi.

Löysin aitasta 100 watin kohdelampun valaisemaan lippua. Kun vielä jätämme pihavalot yöksi palamaan, niin eiköhän sinisen ja valkoisen erota toisistaan.

Huomenna Suomi 100 vuotta!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!

Tuulikki ja Ahti

Rauhalan koulun oppilaat laskivat havuseppeleet sankarihaudoille

Serkkuni Maire soitti minulle eräänä päivänä, että hän aikoo mennä Sääksmäen hautausmaalle  katsomaan, kun Rauhalan koulun oppilaat laskevat havuseppeleet sankarihaudoille.

Maire asui lapsena lähinaapurissa ja asuu nyt Valkeakoskella.

Minä en ollut ilmoitusta huomannut, mutta innostuin itsekin lähtemään.

Maire, 80-vuotias, on aikoinaan käynyt myös Rauhalan kansakoulua. Opettajanaan hänellä oli Rafael Palomäki. 

Itse aloitin myös koulunkäyntini Rauhalassa 50-luvulla. Opettajinani olivat Sylvi Pirilä, Ester Sohkanen ja Kimmo Palomäki.
Sikäli mielenkiintoinen tapaus on myös se, kun muutimme Taivalkoskelta 2005 Sääksmäelle, Kuusamossa asuva Jukan ja Virpin perhe muutti "hajun" perässä tänne myös.
Kaikki heidän lapsensa ovat siis myös käyneet Rauhalan koulua. Iida-nuorimmainen oli tänään seppeleenlaskijoiden joukossa.

Koulun oppilaat ovat juuri saapuneet paikalle Ossi Kolehmaisen ja Sari Veuron johdolla. Pappi oli myös vastaanottamassa. Havuseppeleet ovat valmiina odottamassa.

Seurakunnan edustaja antaa käytännön ohjeet ja piti myös pienen puheen lapsille.

Tässä jokainen oppilas ottaa seppeleen ja vie sen määrätylle paikalle.

Tässä ja seuraavissa kuvissa odotetaan, kunnes kaikki ovat paikoillaan ja odotetaan H-hetkeä, jolloin kaikki yht'aikaa laskevat seppeleensä.

 Pappi piti lyhyen puheen.

Tässä se H-hetki. Tilaisuus onnistui hyvin!

Tässä Maire sytyttää kynttilän oman isänsä hautapaikalle.

Ennen oppilaiden lähtöä he lauloivat vielä Maamme-laulun.

Iidakin oli mukana laulamassa.

Tilaisuuden jälkeen toin Mairen vielä kotiini kahville. Tässä huoneessa Maire on muuten asunutkin sota-aikana. Hän muistaa, että hänen sänkynsä oli siinä, missä meillä on nykyään tiskipöytä. Äidilläni oli sisaruksia seitsemän kappaletta. On talossa ollut kuhinaa joinain aikoina!

Äitini vanhemmat ostivat talon vuonna 1913 ja äitinikin on syntynyt tässä Lukkalan talossa kuten minäkin.

Tulipas tästä historiallinen juttu!

Hyvää itsenäisyyspäivää toivottavat  Wanhan Mummulan (entisen Lukkalan) uusi isäntä ja uusi emäntä!