Yksitoista vuotta sitten olin aamusella lumitöissä, että pääsisin autolla pihasta tielle. Olin lähdössä lapsenlapsemme Samun joulujuhliin. Samuhan oli syksyllä aloittanut koulunkäynnin Rauhalan koulussa.
Sitten Sääksmäen vanhainkodilta soitettiin, että isäni on huonossa kunnossa ja pyysivät pikaisesti tulla käymään. Lähdin heti sisälle vaihtamaan vaatteita. Ennenkuin ehdin lähteä, sieltä soitettiin uudestaan ja sanottiin, ettei ole enää kiirettä, isä on kuollut.
Soittelin sitten lapsilleni suruviestin ja lähdin Samun joulujuhlaan. Sen jälkeen sain rauhassa käydä vanhainkodilla jättämässä jäähyväiset.
Tänään kävin viemässsä kynttilän isäni haudalle.
Muistoja. Edellisen vuoden kesäkuussa käytin isää hautausmaalla. Kun tulimme haudalle, hän kysyi, kukas tuo Suoma oli. En ollut tajunnunkaan, miten pitkälle hänen muistisairutensa oli edennyt, ei muistanut oman vaimonsa nimeä.
Kun palasimme hautausmaalta, Matti-poikamme "kesätyttönä" oli laulattamassa vanhuksia. Matti kysyi vaariltaan, että mitäs sinne hautausmalle kuului. Hiljaista oli, tuumi isäni.
Isäni on ollut ikänsä innokas laulaja. Niinpä hän ryhtyi heti porukan mukaan laulamaan.
Vanhainkodin pihalla on grillikatos ja sen vierellä kaunis syyshortensia. Tämä kuva on otettu elokuun lopussa 2004.
Isäni oli kuollessaan 89-vuotias. Hänet haudattiin 90-vuotissyntymäpäivänään 29.12.2005.
Hyvää joulun odotusta toivottavat Wanhan Mummulan pariskunta!