Valtilla ja Vilpulla oli tullut ikävä Mummolaan. Koska meillä ei mitään suunnitelmia tuolle viikonlopulle ollut, lähdimme Iidan kanssa pojat hakemaan Tampereelta. Iidan koulu loppui yhdeltä ja Vilpun puoli kahdelta, joten olimme lähes samaan aikaan Tampereella, kun Vilppu saapui kotiin.
Tällä kertaa emme tulleetkaan suoraan Sääksmäelle, vaan poikkesimme Bauhausin kautta ostaamassa painepesurin ja verkkoaitaa. Etsintä menossa.
Sitten Iidan viime käynnin jälkeen Mummi oli tilannut Ifolorilta kolme kuvakirjaa. Niitä Iida ensi töikseen rupesi katselemaan.
Iidalla oli varmaan ollut raskas viikko, koska hän jonkin ajan päästä nukahti pikkukammarin sohvalle.
Pojilla aika lähti kulumaan X-boxin kanssa.
Mummi kun tuli kammaristaan huhuilemaan, että mitä kuuluu, niin Iida heräsi.
Puoli kahdeksan maissa telkkarissta tulee sellaista ohjelmaa, mitä Iidakin haluaa seurata.
Saunassa kävimme myös. Lapset olisi halunneet mennä vilvoittelemaan paljain jaloin ulos, mutta sanoin, että ei vielä, koska maa on niin kylmää.
Mutta sitten he hoksasivat, että laitetaan kengät jalkaan! Pakko oli heidän antaa kiertää talo pariin kertaan.
Mummi laittoi Iidan hiukset ojennukseen, tai oikeastaaan letille.
Sitten olikin jo iltapuuron aika.
Ja sitten hampaitten pesulle.
Mummilla ja Valtilla oli jotain mielenkiintoista juteltavaa. Käsi kädessä ollaan, niin ei ainakaan jännitä niin paljoa.
Mikähän mahtoikaan olla niin mielenkiitoista?
Muutaamaan kuukauteen isommat lapset eivät ole enää lukeneet "iltasatua" kännyköistään, vaan ne on jätetty tupaan yön ajaksi. Nyt he lukevat oikeita kirjoja,
Valtille mieluisia kirjoja ovat edelleen Miina ja Manu -kirjat.
Puoli yhdentoista aikaan Valtti oli jo unessa ja isommatkin hetken päästä.
Kun kävin laittamassa oven lukkoon, kuu paistoi ohuen pilviverhon läpi ladon takaa.
Sellainen oli perjantai Mummilassa.
Lauantaiaamuna lähdin Valtin ja Iidan kanssa omalle reissullemme. Vilppu halusi jäädä pitämään Mummille "seuraa" jalkapallopelin kanssa.
Kävimme viemässä orvokkeja Siskoni haudalle. Sisko kuoli 41 vuotta sitten. Samaan hautaan on sitten haudattu äitini ja isäni.
Ilma oli melko kylmä, siksi Iida antoi omat sormikkaansa Valtille. Kävimme nimittäin kiertämässä kuusi eri hautaa, joita hoidan.
Sitten kävimme kaupungissa, koska Iida halusi osallistua Jopo-arvontaan, jonka uusi Koskikaran Apteekki järjesti. Samalla kävimme ostamassa muutamat tikkarit ja patukat.
Apteeksissa oli pikkulapsille myös piirustuskilpailu, johon osallistuneet saivat tikkarin ja ilmapallon. Kaupasta pois lähtiessämme huomasimme, että kilpailutöitä oli ripustettu apteekin sisäänkäynnin seinään.
Valtin työkin siellä komeili.
Sitten lähdimme ulos ruokahalua hakemaan. Naakkakin ihmetteli, mitäs siellä pihalla oikein touhutaan.
Valtti ja Iida keräsivät puiden oksia sahauspaikalle. Pellon reunasta kaadettiin hiljattain viisi koivua, pari kuusta sekä muutama pihlaja. Vilppu oli potkimassa jalkapalloa etupihalla.
Sitten vietettiin Vaarin 72-vuotisrääppijäisiä.
Iidan isoveli Juhokin sattui sopivaan aikaan poikkeamaan.
Valtti ja Vilppu heräsivät aamulla tasan kuusi ja Iida 10 yli 11. Silti Iidaa väsytti iltapäivällä niin paljon, että hän taas nukahti sohvalle. Sairas hän ei sanonut olevansa, kun kyselin vointia. Mutta huiloo ei mee hukkaan nuaressa ruumiissa, ruukattiin aikoinaan sanoa.
Valtti sai pelata Vilpun puhelimella, näin aika kului sopuisasti.
Iidaa ei jalkapallopelit kiinnosta, vaan hänellä on omat juttunsa.
Synttäriherkuiksi toimme päivällä Iidan ja Valtin kanssa sipsejä.
Sillä aikaa, kun lapset herkuttelivat sipseillä, minä rupesin paistamaan lättyjä. Iida söi yhden ainoan lätyn, pojat eivät jaksaneet sitäkään.
Aikainen aamuheräääminen vaati veronsa: Valtti nukahti sohvalle!
Kun kannoin hänet sänkyynsä, hän senverran havahtui, että iltasatu kuitenkin piti lukea hänelle.
Sunnuntaiaamuna odottikin sitten aikamoinen lättykasa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
Aamupuurot syötiin kuitenkin ensiksi, ja sitten lättyjä jälkiruuaksi.
Loput oksat lapset kantoivat yhdessä paikoilleen.
Kotiinlähtöä odotellessa Iida ja Vilppu muistivat, että talossa on "Laivan upotus" -peli. Siinä aikaa kuluikin mukavasti.
Valtti sai sillä aikaa ihan itse harjoitella jalkapallopelin pelaamista.
Sellainen oli viikonloppumme tällä kertaa.
Hyvää kevään jatkoa!
Terveisin tuksu-Mummi ja Ahti-Vaari