torstai 22. joulukuuta 2016

Kauan odotettu tapaaminen

Naapurimme tyttö Taivalkosken ajoilta, Leppäsem Veera, nykyisin Salovaara, poikkesi miehensä Petterin ja poikansa Veikan kanssa Wanhassa Mummulassa keskiviikkona 21.12. He olivat menossa joulua viettämään Mänttään Veeran mummon luo.

Kaikki olimme toistemme mielestä saman näköisiä, kuin toistakymmentä vuotta sitten. Nämä olivat ensimmäiset kommentit, kun toisemme näimme. "Nyt vanhakin jo nuortuu.." tuli mieleeni.
Kahvin tippumista odotellessa oli hyvä tilaisuus antaa Veikalle välipala, niin saavat aikuiset rauhassa rupatella ja muistella aikoja Koillismaalla. 

Tässä on Veikka, reilut kaksi vuotta vanha.

Kun Veikka huomasi, että otan valokuvaa, hänen ilmeensä muuttui "Atte-setä-syndroomaksi". 

Vanhan setäni ilme jäykistyi aina, kun hän huomasi, että hänestä otetaan valokuvaa. Tästä onkin tullut sellainen "juttu", että aina joskus pelleillään asialla. Tämä pelleily on vuodelta 2008, tuksu-Mummin syntymäpäivänä.

Tässä Veikka huomaa, että olen ottamassa valokuvaa.

Hän ilmoitti muillekin, että katsokaas nyt kameraan päin!

Veikka jaksoi olla pöydän ääressä kiitettävästi,...

.. mutta välillä piti keksiä jotain mielenkiintoisampaakin tekemistä. Kaukosäätimet ovat kuulemma kotonakin mielenkiintoinen harrastus.

Kuistilta löytyi iso nalle. Sen kanssa oli kiva painia.

Salovaaran "perhekuva".

Veikasta tulee varmaan isona puutarhuri.
Tämä ruusupuu on muuten ollut Taivalkosken kirkossa silloin, kun Jaana ja Antti vihittiin. Toinen samanlainen puu on tallella aitassa.
Veerakin oli aikoinaan ollut avaamassa paperinarua, kun Tuulikki ja Polojärven Iida noita ruusuja väkersivät varmaan satoja ellei tuhansia kappaleita.

Oli kiva vierailu, toivottavasti tämä poikii jatkoja!

Tänään on jo muuten päivä hieman pidempi kuin eilen!
Hyvää joulua toivottavat Wanhan Mummulan tuksu ja Ahti

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Iida jälleen "päivähoidossa"

Iidan isillä ja äidillä oli tänään tilaisuus käydä kahdestaan jouluostoksilla. Kun Iida tuli Mummilaan. hänelle oli annettu kilon piparkakkutaikina "ajankuluksi", ettei tule aika pitkäksi. Se Vaarikin on niin vähäpuheinen. Onneksi Mummi tasoittaa tilanteen!

Eilisellä Iidan käynnillä Mummi oli kysellyt Iidan mielipidettä jouluaaton lihapullatarjoilusta. Niitähän lapsia varten useimmiten on tarjolla, jos ei kaikille kinkku maistu. Mummi olikin jo pakkaseen tehnyt tavallisia lihapullia. Mutta sitten Iida muisti, että kerran oli sellaisia lihapullia, joissa oli mukana jotain yrttejä ym kasvikunnan tuotteita. Niistä Iida oli erikoisesti tykännyt. Siispä kävin aamupäivällä kaupassa ostamassa jauhelihaa näitä "erikoislihapullia" varten.

Tämän näköisiä erikoisherkkuja syntyi.

Iida sai olla koemaistajana. Me wanhukset syötiin eilistä makkarasoppaa.

Iidan isi antoi minulle luottamustehtävän avata Iidan säästöpossu. Lievää väkivaltaa käyttäen se onnistuikin.

Nyt kun uunikin oli lihapullien jäljiltä vapaa, niin Iida päääsi tekemään hänelle annettua luottamustehtävää.

Piparkakkumuotteina oli myös viime vuoden Amerikanreissulta ostettuja muotteja.

Ulkona sininen hetki, ainakin näin kuvassa siltä näyttää.

Vaari toimi paistajana, niin Iida sai keskittyä pelkästään yhteen hommaan.

Ettei Mummi jäisi ihan unholaan, otin yhteiskuvan Iidan juttukaverista.

Iidalla oli mukana "viimeistelyvälineet", joilla hän sai piparit koristeltua.

Tässä Juhon pipari.

Koko perheen koristellut piparit on tässä. Parkkilan Mummi ja Pappakin saivat omat piparinsa. Hekin ovat tulossa jouluaattona meille joulupöytään.
Näin päivä päivältä lähetymme joulua.
Hyvää alkavaa jouluviikkoa toivottavat tuksu-Mummi ja Ahti-vaari

Tänään lauantaina 17.12. oli Wanhassa Mummulassa pasteijoiden leipomispäivä - ja vähän muutakin

Aamupäivällä kävin Koskin S-marketista hakemassa tarveaineita: jauhelihaa ja torttutaikinaa. Kun tuksu-mummi oli jo hommia aloittamut, soitti Iidan isi ja kysyi että mikäs teillä on tilanne. Mummi kertoi, että pasteijoita ollaan tekemässä. Sitten hän kysyi, voisiko Iida tulla "iltapäivähoitoon" kahden maissa, kun heillä olisi omia menoja ja olisiko Iidalle jotain hommaa. No sehän sopi. Mutta kun Iida oli kuullut tämän "hänelle jotain hommaa", niin hän hetken päästä soitti, että voisinko tulla jo nyt heti. Ja niin Iida tuli.

Tässä on hommat aluillaan.

Sama toiselta suunnalta.

Sitten Iidalla ja Mummilla jutut alkoivat luistaa.

Pasteijatkin kypsyivät siina samalla.

Makkarasoppa meillä oli tulilla. Onneksi sitä oli niin paljon, että Iidallekin riitti masu täysi.

Sitten se Iidan homma. Iida on jo aikaisemminkin tehnyt meillä samaa hommaa: kiillottanut hopeaesineitä.

Siitä Iida tykkää, kun heti näkee työnsä tulokset.

Tästäkin lautasesta tuli kuin uusi.

Sitä voi käyttää vaikka peilinä.

Sitten oli vielä hopealusikoita putsattavaksi.

Tässä työn tulokset.

Näin rattoisasti kului meidän wanhusten iltapäivä. Kiitos Jukka ja Virpi ja Iida!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Isäni kuolemasta tänään 11 vuotta

Yksitoista vuotta sitten olin aamusella lumitöissä, että pääsisin autolla pihasta tielle. Olin lähdössä lapsenlapsemme Samun joulujuhliin. Samuhan oli syksyllä aloittanut koulunkäynnin Rauhalan koulussa.
Sitten Sääksmäen vanhainkodilta soitettiin, että isäni on huonossa kunnossa ja pyysivät pikaisesti tulla käymään. Lähdin heti sisälle vaihtamaan vaatteita. Ennenkuin ehdin lähteä, sieltä soitettiin uudestaan ja sanottiin, ettei ole enää kiirettä, isä on kuollut.
Soittelin sitten lapsilleni suruviestin ja lähdin Samun joulujuhlaan. Sen jälkeen sain rauhassa käydä vanhainkodilla jättämässä jäähyväiset.

Tänään kävin viemässsä kynttilän isäni haudalle.

Muistoja. Edellisen vuoden kesäkuussa käytin isää hautausmaalla. Kun tulimme haudalle, hän kysyi, kukas tuo Suoma oli. En ollut tajunnunkaan, miten pitkälle hänen muistisairutensa oli edennyt, ei muistanut oman vaimonsa nimeä.

Kun palasimme hautausmaalta, Matti-poikamme "kesätyttönä" oli laulattamassa vanhuksia. Matti kysyi vaariltaan, että mitäs sinne hautausmalle kuului. Hiljaista oli, tuumi isäni.

Isäni on ollut ikänsä innokas laulaja. Niinpä hän ryhtyi heti porukan mukaan laulamaan.

Vanhainkodin pihalla on grillikatos ja sen vierellä kaunis syyshortensia. Tämä kuva on otettu elokuun lopussa 2004.

Isäni oli kuollessaan 89-vuotias. Hänet haudattiin 90-vuotissyntymäpäivänään 29.12.2005.

Hyvää joulun odotusta toivottavat Wanhan Mummulan pariskunta!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Vilpun, Valtin ja Iidan itsenäisyyspäiväloma Wanhassa Mummulassa, osa 2

Lauantaina olimme Valtin kanssa Rauhalan koululla myyjäisissä. Ostin neljä arpaa. Sanoin Iidalle, että soittaisi minulle, jos arpaonni suosii. 

Soittoa ei kuulunut, mutta illansuussa, kun Iidakin pääsi tulemaan Mummilaan, niin hänellä olikin voitot mukanaan. Valtti sai pienen repun, taskualbumin valokuville ja karkkiaskin.

Sitten jatkuivat jutut siitä, mihin olivat edellisellä kerralla jääneet.

Ennen saunaan menoa, paistoin lättyjä valmiiksi. Taisi olla levy liian kuumalla, koska tuli hieman savua tupaan.

Valtti on nukkunut jo pitkän aikaa. Tässä "isoset" odottelevat Nukku-Matin tuloa.

Seuraavana aamuna kyselin Iidalta, oliko mukavaa ohjelmaa. Iida sanoi olleensa hereillä. Tämä kuva kyllä vähän toista todistaa!

Nyt siirrymme sunnuntain puolelle. Iltainen valvominen teki ainakin Iidalle tepposet. Tänä kuvan otin kello 11.30.
Tämä päivä jatkui sillä tavalla, että Matti palasi Kouvolasta trubatuurikeikalta klo 13 Sääksmäen tienhaaraan. Siitä hän käveli kitaroineen ym. soittokamppeineen kaksi kilometriä Mummilaan.
Minä olin samaan aikaan hakemassa Tiinaa ja koirakolmikkoa Espoosta. Koirat jäivät Jussin ja Marjun "hoitokotiin". 

Puoli kuuden maissa saavuimme Iittalaan.
Tässä on ihka ensimmäinen kuva Kertun ja Lucan tapaamisesta. Kävimme sitten pienen lenkin ulkona, ennenkuin koirulit pääsivät sisälle.

Sisällä tutustelua sitten jatkettiin.

Eipä mitään ihmeellisempää yhteenottoa tapahtunut.

Täällä syötiin iltapalaksi ranskalaisia. Mattikin näkyy istuskelevan sohvalla.

Tiina tekee käsitöitää keinustuolissa.

Saunassa on käyty ja jatketaan illanviettoa.

Yks tekee yhtä ja toinen toista. Mummikin on päässyt kuvan.

Valtti piirtelee.

Ilta kuluu rattoisasti.

Mattikin on juonessa mukana. Isoisovanhemmat taustalla seuraavat tuvan meininkiä.

"Mummo kutoo sukkaa hämä.. eikun valosassa!

Valtilla on Mummilassa oma kamera käytössä. Ja kiinnostavia kohteita kyllä löytyy!

"Nukku-Matti" soittaa unimusiikkia Valtille.

Kun Valtti nukahti, muu porukka vielä jatkoi iltaa juttelemalla.

Itsenäisyyspäivän aattona, maanantaina 5.2. kävimme Iidan ja Vilpun kanssa viemässä hautakynttilät isovaariensa haudoille. Mummin isä on haudattuna Valkeakosken hautausmaalla.

Oman isäni hauta on Sääksmäen hautausmaalla.

Näyttäisi olevan saunanjälkeistä elämää.

Matti ja Valtti olivat käyneet päivällä tekemässä metsäretken. Matilla oli videokamera mukana ja tässä hän Vilpun kanssa aloittaa editoida elokuvaa.

Vilppu selostaa Tiinalle omaa hommaansa.

Metsäretken editointi jatkuu.

Anoppi ja Miniä.

Parasta iltahetkeä!

Itsenäisyyspäivä kuluikin etupäässä ...

Matin ja Vilpun editoimispuuhissa.

Nyt alkaa olla valmista.
Elokuva löytyy osoitteesta:
https://www.youtube.com/watch?v=NaD7upwUQw8

Sellainen itsenäisyyspäivän seutu Wanhassa Mummulassa oli vuonna 2016.
Hyvää joulun odotusta toivottavat
tuksu-Mummi ja Ahti-Vaari