...eli tarinaa surullisista Pelargonioista...
Joita olen rakkaudella vaalinut...
Onneksi tarinalla on onnellinen loppu...
Tältä näytti kesäkuun alussa,
kun suurin toivein kannoin Pelargoniat,
huolella vaalitut, talven yli viedyt,
Ulos...
Aurinko paistoi ja Pelargoniat viihtyivät...
Mutta sitten kääntyi sää...
jokapäivä, tai lähes jokapäivä satoi,
välillä rankastikin...
Sateesta Pelargoniat eivät pidä...
Yhtenä päivänä, aurinkoinen päivä,
muuttui aivan omituisen väriseksi...
Sade lähestyi...
Kuvanottohetkellä meillä ei vielä satanut,
mutta tuolla pellolla satoi jo..
Vettä tuli niin paljon,
että päätin lopettaa Pelargonien ulkoilun justiinsa,
siihen paikkaan...
Niinpä sateen tauottua, kannoin ne, purkki kerrallaan turvaan..
Ulkona on enää ikkunoilla olijat ja isoissa purkeissa olevat,
niitä kun en kykene yksin siälle siirtämään...
Kelpaa niiden kauniilla kukillaan,
seurailla sadetta pihalla :)
Vinksin-vonksin ruukku pärjää hyvin..
Samoin Jannen lahjoittama riippupelargonia,
se ei yhtään sateesta välitä..
Tämän kaunottaren sain Marju-miniältäni.
Hän on sen siemenestä kasvattanut kauniiksi
ja nyt se ilahduttaa minua kauniilla kukillaan..
Miten se värikin sattui niin somaksi :)
Leikoin kaikki ruskeat kukat pois,
Nyt saavat kukkia maailman tappiin,
ennen talvilepoa :)
Enkelipelargonia on varmasti yksi
niistä, jotka ovat kärsineet sade-kesästä eniten.
Tämä ihana, vanhan-ajan punainen :)
On kyllä yksi lempi-pelargoneistani :)
Kaunis :)
Ikkunoilla Pelargoniat ovat pärjänneet hyvin.
Istuttelin keväällä petunioiden kanssa,
pelargoniat olivat kevään pistokkaita,
Ja kukkivat ihanasti..
Joka ikkunalla "sama kattaus"
kukkien väri vain vaihtelee...
Pistokkaista kun en vielä keväällä tiennyt,
minkävärisillä kukillla kukkivat.
Loppu hyvin, kaikki hyvin..
Pelargoniat turvassa sateelta ja tuulelta.
+++++
Seuraavaksi tuon verenpisarat...
Ne raasut likoavat myös sateessa...
++++++
Palataan tutkalle, Ystävät :)
tuksu