lauantai 11. huhtikuuta 2015

Näyttivät ihan kurjilta

Satuin illansuussa vilkaisemaan ikkunasta pellolle päin. Näin siellä yhden kurjen. Samalla kun ajattelin, että haen kameran, niin sinne laskeutui kaksi kurkea lisää. 
Eipä muuta kuin kameran ja jalustan kanssa pellonreunaan kuvaileen.

Tässä kolmikko yhteiskuvassa.

Tässä seurasin vasemmanpuoleisia, koska ne olivat lähempänä toisiaan

Iltapalaa siinä ilmiselvästi oltiin haeskelemassa.

Mutta kuvaajan mielikuvituksessa tässä saatoi olla muutakin mielessä. Olihan tänään kevään lämpimin päivä ja iltapäivälehdissäkin julkaistiin mm. joutsenista herkkiä "rakkauskuvia".

Mutta ei tässä "siitä" kuitenkaan ollut kyse!

Kaukaa otettu kuva hieman "väärensi" noita keskinäisiä etäisyyksiä toisistaan.

Iltapalan syöntiä vaan jatketaan.

Sainpas kuitenkin yhteiskuvan näistä kahdesta.

Sitten tämä yksilö lähti kävelemään kohti tuota kolmatta, ..

¨
... joka oli jäänyt näistä kuvista melkein paitsi.

Kun tulin sisälle ja asettelin kamerani vakipaikalle ikkunan eteen "valmiustilaan", siellä oli kisumirri juuri tekemässä tarkistuskierrostaan.

Hyvää viikonloppua toivottavat tuhti ja Aksu / Ahti ja tuksu


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Eläinkuntaa, kivikuntaa ja kasvikuntaa

Tänä aamuna, kun ekaa kertaa kurkistin pihalle, huomasin, että Herra Fasaani oli tullut ihmettelemään outoa ilmestystä: leppäkerttua.

Se vähän arastelee, uskaltaisikohan mennä lähemmäksi.
Sehän ei ymmärtänyt, että tuo oli kivileppäkerttu!

Pikkuisen sitä arvelutti ja meinas kääntyä takaisin. Sitten se varmaan kuuli Rouva Fasaanin äänen, ja ...

... lähti kävelemään eteenpäin. Jostain syystä Rouva lehahti lentoon.

Rohea rokan syö!

Lintulaudan alta tippuneita kuorittuja auringonkukansiemeniä löytyy maasta.

Niitä käyvät naakatkin nokkimassa päivittäin. Eipä ole lintulaudan alle paljoa jäänyt talven jälkeen siivottavaa.

Sitten juoksujalkaa seuraavaan paikkaan. Lentäen olisi jo perillä!
(Huom. viimeiset lumenrippeet)

Kun päivällä tuksu-Mummin kanssa palasimme äänestysreissulta kaupungista, huomasimme tämän talon kohdalla, että leskenlehdet ja sinivuokot olivat heränneet. Hetken päästä palasin kuvaamaan niitä. 
Tuo talo on kuvataiteilija Mikko Carlstedtin koti. Siitä ja muistakin Sääksmäen ja Huittulan jutuista löytyy tietoa Tarinoiden Sääksmäki -blogista: 
http://tarinoidensaaksmaki.blogspot.fi/2011/01/huittulan-kesalinnut.html

Tällaista väriläiskää ei voinut olla huomaamatta.

Leskenlehdet.

Sinivuokot, ensimmäiset minun huomaamani tälle keväälle.

Kotona oli sitten vuorossa kerätä ruusujen päältä kuusen oksat pois. Takapihalla on hiekkainen kuoppa, jossa nuo ja viime syksyiset omenapuun oksat ja muutkin voi hyvällä säällä polttaa.

Sen verran oli kuitenkin tuulenpuuskia, että enempi polttelu piti jättää tyynempään hetkeen. 
Onneksi vesipiste on lähellä pahimman varalta.
Hyvää kevää jatkoa ja kesän odotusta.
Seuraava päivitys saattaakin sisältää pitkästä aikaa lapsienergiaa!

Ahti ja tuksu