Keskiviikko illassa.
+++++++++++
Aamupäivällä sain puhelinsoiton Taivalkoskelta.
Eräs Ystävä sieltä ilmoitti, että
Ystäväni vuosien takaa, on kuollut!
++++++
Nämä kukat JENNY VÄISÄSEN MUISTOLLE!
Hän pääsi lepoon,
minä ja monet muut menetimme rakkaan Ystävän!
++++++
Sanattomana, surun edessä,
Otan osaa Jennyn läheisten suruun.

++++++++
Täällä Wanhassa Mummulassa kuitenkin:
Elämä jatkuu...
Kirjoitinkin tuolla edellä, että meille on tulossa lämpöpumpun huoltomies.
Tuli...
+++++
tutki
+++++++
imuroi pölyjä......

ja totesi, että:
Moottori, sisäyksiköstä, oli finiitto!
ja paskat, sanon minä,
suorasukaiseen tyyliini...mutta kuitenkin...
++++++
se pumppu asennettiin meille:
PERJANTAINA 13.10. 2006!!!
Joten tietenkin TAKUUaika oli mennyt umpeen...
++++++
No huoltomies oli ystävälinen ja osaava.
hän neuvoi meitä, että:
VAKUUTUSyhtiöltä voi "ehkä" hakea korvausta...
katsotaan, olen aika skeptinen...
Hienon näköinen osa....
ja perästä kuuluu!

Päivä taipui jo iltaan....
VAAN meille tupsahti sisareni ANNIKKI,
jota myös "ANNUKSI" kutsutaan...
mukanaan EILA, lapsuuden ystävä...
JUUSONtieltä!
Siis olen kertonutkin,
että sain viettää lapsuuteni aivan ihmeellisessä paikassa.
JUUSONTIELLÄ,
kerrostalossa, "jossa asui sata lasta, ja elämä oli puuhakasta!"
lainaan tässä runon sanoja, mutta totta joka sana.
+++++++++
Sieltä monet muistot, opit ja viisaudetkin...
VIISAITA aikuisia ja tyhmiä...
+++++
heille nauroimme tänäänkin...
ja muistelimme niitä ihania tapahtumia...
+++++
ja surullisia.
+++++
Kuinka eräs pieni poika kuoli ja toinen hukkui ja kuoli...
Koskettavia tapahtumia.
+++++
NYT:
Muistan jotain ihan erityista:
Leikimme siellä, kuten lapset aina.
kuitenkin kotiemme vieressä kulki tie:
JUUSONTIE,
sitä pitkin ajoi RUNKSU!
siis paikallisliikenteen linja-auto...
++++++
leikki: sota.
Mukana varmaan suurin osa JUUSONTIEN lapsista.
muut olivat sotilaita.
Yksi, kehitysvammainen "OLLI"
hän oli tähystäjä.
kuitenkin hän oli haka koko leikissä....
!!!!!!!
Olli huusi : "RUUMIIT YLÖS, RUNKSU TULEE"!!!!
Se oli elämän leikkiä se!
Mukana jokainen lapsi , ja omalla tavallaan tärkeänä.
Ketään ei haukuttu, tai torjuttu....
++++++
TÄHÄN PÄIVÄÄN:
Me mietimme mukavia ja surullisia tapahtumia....
+++++++
Mutta sitten taas mieleen tuli jotain oikein mukavaa,
sellaista jonka muisto naurattaa yhäti...

Kahvit joimme kuistilla...

...kuistilla, jonka "katoin" jo ennen
mieluisten vieraiden tuloa.
++++++
Tässä vielä kahvipöytä odottaa...

Kun vieraat lähtivät LÖYSIN jääkaapista sinne unhoittuneet tarjoilut!
SORRY!!!!
Vanhuus ei tule yksin...
se on todettava....
ja yritän olla nauramatta enää koskaan WANHOILLE, jotka eivät muista.
tämä olkoot tämän päivän "opetus"
+++++
juttu jatkuu
kurki siis tutkalle!