YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ....

...olen kiitollinen teistä, ystävät!

Teidän tukenne auttaa meitä eteenpäin!

Yksin ei kukaan jaksa...

eikä tarvitsekkaan!

Meidän perhe...

kuvattuna lomamatkalla Kreetalla...

Kukan ojennan teille jokaiselle!

Tämäkin Kreetan kuvasatoa!
On ihana tietää, että kun omat voimat hiipuu...
on ystäviä, jotka jaksavat kantaa!
Kiitollisena ja nöyränä teitä kaikkia ajattelen...

Yllätysten yllätys odotti minua postilaatikossa.... :)

Ystävänpäivä lähestyy...

Sen kyllä olin tajunnutkin, mutta:

Tänään menin postilaatikolle...

Siellä oli minulle ISO yllätys!

YSTÄVÄNI oli lähettänyt ihan MINULLE

pienen paketin...

Tulin sisään ja kerroin vaarille,

että KUMMALLISTA,

en ole huutonetistäkään nyt mitään huutanut

ja mulle tuli tämmönen...

Vaari: "varmaan joku Sirpan juttu"...

ja niinhän se oli!

KIITOS SIRPA!

Kortti:

joka kannattaa lukea!

ja hämmästynyt ilmeeni...
IHANA!
Paketissa oli kaunis taulu

....jolle oli paikkakin valmiina:

Kuistilla ikkunan vieressä...

muiden kauniiden esineiden vieressä...

...se ON siinä!

KIITOS YSTÄVÄT!

Teidän tuellanne tässä eteenpäin jaksaa rämpiä...

Kulku on aina kevyempi, kun tietää,

ettei tarvi yksin kaikkea kantaa...

Elämä ON todentotta YLLÄTYKSIÄ täynnä!

juttu jatkuu

kurki siis taas tutkalle!

Muisteloa...ENNEN/NYT...ja mitäpä sitten..

Jostain syystä vaari kaivoi Wanhan Mummulan kuvia esiin...

Wanhan Talon kuvat ovat vuodelta 2004.

Ja nuo uudet, viime kesältä...

Paljon on muuttunut...

ja kun minä joskus tuskailen, että kun MITÄÄN ei saa aikaiseksi...

Nämä ihanat lupiinit olen tuonut tänne tuolta Iittalasta,

tien ojasta...

Ennen tuo lupiinipenkin kohta näytti tältä:

Talokin siis wanhassa kuosissaan...
Takapiha kasvoi ns. Paskapihlajaa, nokkosta, pajua, villiruusua...

Raivaamisen jälkeen istuttelin sinne kukkia, paljon kukkia...
Ruusuja siellä on kasvamassa myös.
Pensasruusuja...
Osa siirretty tänne MÖKILTÄ, Kostonjärven rannalta...
Hyvin ovat alkaneet täällä kasvaa...

Ja tuon katoksen tietämille,
haaveilen wanhoista ikkunoista huvimajaa...
"MUMMIN KAMMARIA"



Tältä näytti tuo katoksen paikka ennen...

Noille nurkille teimme myös pienen vesiaiheen...

ja sen ympärillä on kukkia, paljon kukkia!

lasten hiekkalaatikon paikka....

Nokkosten valtaama wanha pelto...

Hiekkalaatikon lähelle tuli myös kukkapenkki...

Kohdalla oli luontaisesti kuoppa,

jonka täyttämällä, sai helposti penkin

vaaleanpunaisille neilikkaruusuille,

ja Isoille särkyneille sydämille,

joita olen kuullut nimitettävän myös nimellä:

"MAJURIN SYDÄN"

Tuohon kukkapenkin taa, koivujen alle, pellon reunamaan,

tuli soma paikka eläinystävien muistolehdoksi...

Ennen oli paljon "ROSKA"kasvillisuutta takapihalla...

Kun ensimmäistä kertaa vaarille ehdottelin takapihan "haltuunottoa",

vaari sanoi, ettei se onnistu...

jaa-a, vai ei!

+++++

Katsokaa!

HYVIN mielestäni on onnistunut...

NYT siellä on paljon kukkia, kukkia, kukkia...

Nurmikko on ajeltavissa, nokkosia on yritetty hävittää...

Osin on onnistuttu, osin ei...

Kukat viihtyvät hyvin aurinkoisella ja suojaisalla takapihalla...

AAAH!

Tulisipa se kesä jo...

Olisi ihanaa päästä tuonne pihalle kuopsuttamaan...

ja uusia kukkia miettimään...

++++++

palataan siis asiaan.

kurki!

"LAATUAIKAA", täällä viettävät muutkin, kuin mummi :)

Mummilassa on ollut tänään erityisen leppoisa päivä.

Ei tarvinut käydä edes ruokakaupassa, joten aikaa jäi ihan vaan itselle...

Aamupäivän blogissa kerroinkin jo omasta hetkestäni, itseni kanssa...

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sanotaan...

Katsokaapa:

Reetta, piirtää....ja odottelee isiä, hakemaan...

Veljensä Tuomas, vetäisi ihan kertakaikkiaan päikkärit.

Mummin punaisen torkkuhuovan alla...

Juho taas puolestaan nappasi kuulokkeet korvilleen

ja käänsi "lasten kanavalle"

Reetta hokasi, että tietokone on vapaana...

siellä olikin kivaa!

....MUTTA:
mitä teki vaari?

Otti kirjan ja meni kiikkustuoliin lukemaan!

LAATUAIKAA nääs...
muuten, kuuluukohan vaari isoihin vai pieniin?

ehkä isoihin kuitenkin,

onhan häne meistä wanhin...

Jokatapauksessa kiva päivä illassa...
ja huomenna uudet jutut!
kurki siis tutkalle!

Jaa-a, minustako SINISEN ystävä...

Istuksin tuolla kuistilla...

Vietin itseni kanssa laatuaikaa

ja pohdin,

että oikeastaan olen "oppinut" tykkäämään myös sinisestä väristä...

Pakko oli siinä katsellessa hakea taas kamera

ja ottaa "pyynnöstä huolimatta", muutama kuva:

Tässä mielestäni kauniita esineitä:

Mummun tuohinen käsilaukku, jonka Aukusti-vaari on sodasta tuonut hänelle...

Naula, "jolla wanha eteinen"oli naulattu taloon kiinni....

Kirpparilta löytynyt pieni puuveistos: "KAKSIN"

ja

Kipsirelieffi itkevästä lottatytöstä ja lohduttvasta sotilaspojasta

vuosiluku 1939-1940 kertonee aika paljon tuosta.

Sen muuten löysin kerran myös kirpparilta ja se oli pakko ottaa mukaan...

Tuo hyllykkökin on tämän talon wanhaa perua.

Sen ikää tai alkuperää en tiedä,

mutta kaunis se on jokatapauksessa.

Tuon lipaston päällä olevan KOULUN, lahjoittivat mun siskokset Ahti-vaarille, hänen jäätyään opettajan työstä eläkkeelle...

ja sekin oli JO vuonna 2004!

Niin kuluu aika!

Sohvan nurkassa kököttää Alma-tädin taidokkaasti virkkaama koira.

Se on ollut täällä Mummulassa jo meidän lasten leikkejä varten...


Yleiskuvaa kuistilta.
Sen sinistä aamupäivän rauhaa....


Tuon liinan, tai sen kankaan, ostin kerran Marimekon alemyynnistä.
Mielestäni kaunis ja hauska sinänsä,
sillä meillä ensimmäisessä kodissamme,
oli juuri tuosta kuosista makkarin verhot,
silloin kultaisella 60-luvulla!
Väri oli hiukan eri sininen, mutta kuosi oli juuri sama!




Tälläistä tänään...
NYT pitää pudottautua arkeen,
sillä lapset tulevat kohta koulusta ja tarviivat ruokaa...

+++++

Juttu jatkuu
kurki siis tutkan tuntumaan!

Voi tätä ihmisen mieltä!

Voi, voi!

*nauraa*

Olen täällä "epätoivoisesti" yrittänyt siivoilla kaappeja ja nurkkia...

kerätä TURHAA tavaraa pois....

laitellut huutonettiin ja kerännyt kirpparilaatikoita...

sitten kauppareissulla sorrun

KIRPPARILLE

ja OSTAN

sieltä "uutta" tavaraa...

Tosin EN turhaa,

ENKÄ tarpeetonta!

Kun entistä on siivottu,

voi ihan hyvillä mielin hankkia jotain

tarpeellista ja tärkeää!

Kuten tämän kauniin, puisen peilin, hinta muutama euro...

ja vaarikin sanoi, että juuri tuollaista hän tarvitsee;)

Sitten siellä kökötti tämä ihana lampunjalka!

Olin tälläistä ihaillut jo eräällä toisella kirppiksellä,

mutta kun se oli hiukan rikki, jäi sinne...

VAAN: TÄMÄ on täysin ehjä,

kaunis ja juuri tuollaista tarvitsen,

kun keinutuolissa istun ja luen

PUUARHALEHTIÄ!

Nyt alkaa armoton varjostimen metsästys,

sillä tässä ollut oli likainen, rikki ja ruma!

Se lähti kaatsikalle...

Tämmöset tällä kertaa.

NIIN ja kolme talven yli mennyttä pelargoniaa on vaihdettu uusiin multiin!

Peukut tanassa odotan, selviävätkö vielä tuostakin.

HTSII, multa ei vaan ole mun juttu...

mutta silti!

+++++

Huomenna uudet jutut!

+++++

kurki tutkalle!

Maanantai...suloista sähköpostia...

Sain tässä eräänä päivänä näin suloisen sähköpostin.

Lähettäjänä nuorin lapsenlapsemme, KIIRA 1v

Kiira asuu perheineen,

hiukan kauempana meistä,

joten oli todella ihanaa,

kun sain tulostaa kuvan jääkaapin oveen,

ikävää laimentamaan.

Kohta on hiihtoloma ja

me lähdemme tapaamaan tuota kauimpana asuvaa,

tyttäremme perhettä.

Ikävä heitä on!

Hymyilevän Kiiran myötä, on kiva aloittaa uusi päivä!

Uusi viikko!

Ottaa uudet haasteet vastaan!

++++++

Juttu jatkuu

kurki siis tutkalle!

Mummeli täällä "ylpeänä" ONNITTELEE....

ONNEA IIDA!

3v, on hieno ikä!

Tänään täyttää Iida Anna Eerika, Jukan ja Virpin tytär

KOLME vuotta!

Kyllä aika rientää!

Aivanhan se oli äsken, kun saimme puhelinsoiton,

jotta TYTTÖ on syntynyt!

Me asuimme silloin jo täällä,

mutta Iidan perhe vielä Koillismaalla...

Nyt Iida on sääksmäkeläinen, henkeen ja vereen...

murrekin on hauskaa, hämäläistä!

Juhliin menemme tänään,

kunhan ensin on serkkupoika-Vilppu "palautettu" kotiinsa...

Touhua siis meillä isovanhemmilla riittää...

Jospa sitä ei ihan pääse sammaloitumaan...

Vaikka kyllä joskus itsensä sananmukaisesti muinaisjäännökseksi kokee...

Mutta se onkin aivan eri jutun aihe se!

kurki taas tutkalle,

meillähän tapahtumaa riitäää ikäänkuin paremmillakin Westivaaleilla...

Tuksulandia on hauska paikka...

(tai sitten ei)

Jokatapauksessa, juttu jatkuu...