Lauantai, viikko "pulkassa"

Voi te lukuisat,

Rakkaat Ystäväni!

Kiitos runsaasta s-postistani!

+++++++++++

Tänään kävin Isäni luona.

Hän on erittäin sairas, väsynyt, hauras

Mutta se tieto kuitenkin lohduttaa,

että Hän on täysin selvillä kaikesta,

mitä ympärillä tapahtuu,

++++++++

jaksaa muistella ihania asioita elämässään,

Ihan esimerkkinä:

kun hän opetti Jukalle pajupillien tekoa...

Muisteli,

kuinka Jukka omaksui hänen oppinsa nokkelasti.

+++++++++

Ette ((ehkä))

tiedäkkään, kuinka ihanaa on,

kun on ISÄ,

joka on ollut mukana koko ikäni ajan,

rakastanut, kannustanut,

jakanut sekä hyvän,

että huonon päivän.

++++++++

ja kun läsnä on elämän ehtoo,

hän tietää senkin...

Raskaan päivän iltana

Ahti-vaari sytytti pihalle kynttilän...

Iloksi ja voimaksi.

++++++++

Kiitos teille myötä-eläjät,

ja mukana olijat!

+++++++

huomenna uudet jutut....

ja uudet voimat

kurki

Perjantain ajatuksia...

Ihan ensimmäiseksi ojennan ruusut

kaikille niille,

joiden mieli on jostain huolesta raskas.

++++++++

Itselläni on huoli Isästäni.

Huomenna menemme hntä tervehtimään.

Suren sitä, että hän voi huonosti

ja

sitä että hänen pitää kärsiä.

Suren myös sitä,

etten voikkaan olla koko aikaa läsnä.

"tarkistelemassa", että hänellä olisi mahdollisimman hyvä.

++++++

Elämä menee niin.

VOIMIA jokaiselle!!!

katsokaa noita kauniita ruusuja.

Niistä tulee hyvä mieli.

Leppikset pääsivät ulos.

Ne pyrähtivät rinteen alle,

"Saharaan"

ja ilmiselvästi kolmea porukkaa tuossa on...

eka kivellä on miltei ruuhkaa...


tokalla on hiukan rauhallisempaa...
tässä taitaa ollakin eläkeläiskerhon kokous...

ja tässä on isoäiti laitettu katsomaan,

että lapset ovat turvallisesti pihalla..

Päivä illassa siis.

Huominen pitää huolen itsestään,

niin sanotaan.

+++++++

Huomenna kuitenkin uudet jutut.

kurki siis tutkalle

Torstai, mistäs noita leppäkerttuja oikeen tulee....

...Mummin leppäkerttutehtaasta tietenkin...

Tässä näitä.

yteensä 29 kappaletta.

+++++++

Kivet tuotiin "tuliaisina" Kempeleestä.

KIITOS LASSI!

Hän niitä "poimi"

vaarin ja minun kanssa.

Tästä se alkoi:

Wanhin, Taivalkosken mökiltä tuotu

oli jo uuden maalin tarpeessa.

Wanha,

rapistunutkin piti pestä putipuhtaaksi...

Kempeleestä tuodut kivet olin pessytkin jo aiemmin.

Kivet pitää tosiaan olla pestyjä, kuivia,

jotta maali, (Miranol)

tarttuu siihen ja säilyy vuosikaudet hyvänä.

Aloitin maalaamalla punaiset siivet ensin...
aika paljon noita tänne lennähtikin...
Kun punainen oli hetken kuivahtanut
maalasin vartalon ja pilkut.

..lopuksi silmät ja iloisen suun...

Siinä ne ovat valmiina lasten pihaleikkeihin,

laulujen innottajiksi...

Eilen otin kuvaa kodistamme...

kukat ovat jo hieman räntsähtäneitä,

mutta

kukkivat kuitenkin vielä...

Kukkapadat kaivohuoneella ovat kyllä kauniit!

Kissakin niistä nauttii!

jaa-a.

Mankeli kutsuu,

joten alkaisinkohan "oikeisiin töihin"

+++++++

juttu jatkuu

kurki tutkan tuntumaan...

Upean keskiviikon ilta.

Upea päivä takana!

Vaarin kameranlinssiin osui myös takapihan luumupuu.

Se on erittäin runsaan sadon kantajana.

Ikinä en ole tuossa puussa tuollaista luumumäärää nähnyt.

Puu on kaunis.

Takapihan kukkapenkissä kukkivat myöshäisen syksyn kukkjat.

Aamulla katsoin ulos ja sanoin:

"KATSO KUINKA ONKAAN KAUNIS TAKAPIHA MEILLÄ"

Tämä pellonreunassa kukkija...

Joltain lapselta oli mehumuki jäänyt hiekkakasan reunalle.
Siitä olikin tullut
mehiläisten akvaario...

Ja sitten:
Kävimme noutamassa Hämeenlinnasta
mieluisista mieluisimmankin "vieraan".
Tuulikin.
Matin kummitädin
ja
Ystävämme vuosikymmenten takaa...
Vuonna 1968,
kun Vaari aloitti opettajan pestinsä Pudasjärvellä,
sinne muutti piskuisen poikansa kanssa myös Tuulikki...
Tamperelainen..
ja siitä se ystävyys sitten lähti.
ja
vaikka viimeisestä "naamakkain tapaamisesta"
oli kulunut laskujemme mukaan n. viisi vuotta...
Olimme jutuissamme heti "jäljillä"

KIITOS TUULIKKI KÄYNNISTÄSI!
Tuulikki tutustui pihaamme...
Olihan hän "hajulla",
ahkerana blogin lukijana,
mutta "live esitys" oli kuitenkin paikallaan...

Tupasemme...
ja Tuulikki....

Tätä kuvaa otettaessa Tuulikki sanoi:

"Olen kyllä kamera-kammoinen"

Jaa-a, sitä ei kyllä huomaa...

Ihana päivä illassa.

KIITOS Tuulikki käynnistäsi.

Toivottavasti tapaamme pian taas...

++++++++

Huomenna uudet jutut!

kurki siis tutkalle!

Keskiviikon terveisiä :) :)

Eilinen meni ihmetellessä.

Mummila hiljeni totaalisesti.

Illalla ihmettelimme Samun kanssa,

kuinka onkaan mahdollista,

että olemme kolmisin.

Se tuntui vauhti-kesän jälkeen aika omituiselta.

++++++++

Itseni olen tuntenut kyllä oikeasti väsyneeksi

ja

siksi tälläinen pieni lepotauko tuli oikeaan saumaan.

+++++++++

Kun Samu aamulla lähti kouluun,

ja olimme mekin aamupuuron syöneet,

mentiin ihan vielä köllöttämään...

++++++

Ei siinä kauaa pötkötelty, kun puhelin soi ja

yksi pommiin nukkunut lapsenlapsi kyseli,

josko olisi meillä menoa kaupunkiin päin.

Sanoin, ettei ole nyt menoa.

Kerroin, että olimme vielä pötköttämässä...

Joten sori, Elina...

++++++++

Kohta puhelin soi uudelleen....

Siellä olikin erityisen mieluisa ylläri.

Rakas Ystävämme

viimevuosituhannelta asti,

soitti ja kertoi olevansa Hämeenlinnassa,

vierailulla siskonsa tykönä.

Tuo Ystävä,

joka siis asustelee Koillismaalla....

Sovimme tapaamisen...

+++++++

Siitä riemastuneena unohtui haukottelu

ja aloimme laittaa

kotiamme kuntoon,

kun en huomannut siinä kysäistä

tuleeko hän tänne,

vai onko meillä

KOKOONTUMISAJOT Hämeenlinnassa.

+++++++

ELÄMÄ VOI olla joskus todella hauskaa!

Tuo Ystävämme, on myös Matin kummitäti.

Ja siitä on pitkä aika kun olemme naamatusten tavanneet.

Blogin välityksellä kyllä..

Tänä kesänä jostain syystä mun Gladiolukset epäonnistuivat.

Johtui varmaan siitä, että istutin ne "vain"

ruukkuun...

Ne olisivat varmasti vaatineet kunnon multamaan.

Ensi vuonna korjaan tuon virheen.

+++++++

Sen sijaan Freesiat kukkivat kilpaa!

Kukkia on ollut todella paljon,

eri värejä,

joukossa tietty mun lempparia,

PUNAISTA

Ruotsin kuninkaan vierailun kunniaksi aukesi myös keltaista ja sinistä.

Lapsena luulin, että Freesia on aina vain valkoinen tai keltainen...

Niitä on koko värien kirjo.

Tulee taatulla meidän kukkamaan valikoimiin jatkossakin.

Tätä kuvaa katsellessa vakuuttuu siitä,

että kesää ON vielä jäljellä...

Niin paljon on ruusuissa aukeamassa olevia nuppuja...
jaa-a.
Kiva päivä tiedossa...
Eiku kohti Hämeenlinnaa!
+++++++
Juttu jatkuu
kurki siis tutkalle!

Pienen ihmislapsen suuret ihmeet!

....oli eilen pellolla ajeleva

"ISO JUOHONLEIKKUJI"

(lue: ruohonleikkuri)

Vilppu sen huomasi

ja sitä ihmettä sitten piti lähteä katsomaan

hiukan lähempääkin:

Isi otti sitten kuvan myös kaveruksista:

Vaari ja Vilppu
"Kattokaa"
Vilppu seurasi ilta-auringon valossa ajelevaa leikkuria...

Syksy on tullut.

Illalla vielä saunottiin.

Tänään Matin perhe sitten lähteekin taas Tampereen suuntaan...

täällä

juttu jatkuu

kurki tutkalle!

LOISTOhetkiä...Vierailureissua ja ihania Vilppu-videoita

...Aloitan kuitenkin eiliseltä.

Iida tuli Vilpun kanssa leikkimään...

Voi noita suloisia serkuksia!

Tänään kävimme IKIN luona.

Ikki on mun pikkusisko...

Harrastimme kierrätystä...

++++++++

Ikki sai wanhoista heinäseipäistä tehdyt tikkaat.

Me saatiin peräkärryllinen kelpoa tavaraa.

++++++++

Että ei mennyt ihan tasan...

ja kuvatkin tulivat väärään järjestykseen.

Tässä oltiin jo kotimatkalle lähdössä.

Tässä ihastelimme Ikin ja Mikon pihassa olevaa lampea.


Halaus!
Voisin sanoa, että "tankilla"
Voimarutistus!



Ikkki on iki-ihana emäntä.
Tarjottavat...NAM!
ja KIITOS!!!



ja tässä...
Pikkusiskolle liian isot pöksyt,
ne olivat juuri parahultaiset minulle...
KIITOS!!!
Se on huippua,
että meillä on sama lemppariväri...
PUNAINEN!



Lopuksi kaksi videota eiliseltä:
Katsokaa ja nauttikaa:
Solistina Vilppu

Huomenna uudet kujeet!

Kurki!