...joka wanhoja muistaa, sitä tikulla silmään...

Vaan muistelenpa kuitenkin:

Viime lauantaina, kun Vilppu juhli nimppareitaan,

serkuksia pistääntyi kylässä.

Vilppu sai oikean lahjankin!

Ja se olikin ihmeellinen juttu se!
Iida hiukan on huolissaan, että mitenköhän lie...

vieköhän Vilppu-serkku nyt kaiken huomion...

ei vie...Varmasti!

Uusi lelu kiinnosti Vilppua, olihan siinä ääntä ja meininkiä!

Tarjoilu maistui! kuinkas muuten!

..."ja meillä kaikilla oli niin mukavaa"....

Mummi pykäsi äkkipikaisesti kääretorttua...

pitihän juhlissa jotain hyvää olla...

Juhlien jälkeen sitten:

Mahatauti, joka sitkeästi näillä seuduin(kin) jyllää, tuli talooon.

Ensin Erika sairastui ja seuraavana minä itse!

Ja kylläpä olikin kova tauti.

Ensin pelkäsi, että kuolee,

sitten, ettei kuolekkaan,

kuten joku viisas mahataudin tilaa on kuvaillut,

aika osuvasti mielestäni.

Nyt elämä johtaa 1 - 0,

mutta poikki sitä on vieläkin,

on kiva, kun peti on lähellä, kutsuvana.

+++++

Rakas ystäväni Koillismaalta soitti.

Olipa mukavaa puhua,

huomasi siinä,

ettei välimatka ystävyyttä mihinkään vie,

toivon että tapaamme kanssasi pian, kaimaseni!

+++++

Jutun pitäisi jatkua...

Katsotaan, kuinka voimat palautuu...

kurkkaa siis tutkalle!