Lauantai, "kun saapuu syys..."

Syksy kolkuttaa jo ulkosalla.

Syksyn ihmeitä ihmettelen...

Orvokki, se vain kasvaa ja kukkii,

vaikkapa kaskellä joutomaata, nokkosten keskellä...

Se on niin kaunis!

Syyshortensia,

joka on tuossa nyt toista syksyä, kukkii kauniisti.

Kukkii, vaikka eka talvena myyrä söi siitä juuret niin,

ettei ikinä olisi uskonutkaan, että se siitä kasvamaan alkaa.

Pitää tehdä sille vain hyvä kehikko ympärille.

Takapihalla on kaunista, vaikka syksy onkin.

Kukkia siellä riittää,

Ihanaa!

Jottei totuus unohtuisi, pitää katsella,

mitä tälle kaapille tänään on tapahtunut.

Uppouduin niin hinkkaamiseen,

että miltei unohdin lähteä ruuanlaittoon.

Että niin mukavaa elämä voi joskus olla!

Tämä kuva on oikeasti "päiväni viimeinen"

Etupuoli ja toinen sivu ovat nyt valmiit vahattaviksi.

Toinen reuna pitää hinkuttaa huomenna,

tänään ei enää siihen voimia ole...

Tuon yläosan tekeminen oli hankalaa.

Ohuen, ohuet ikkunalasit, niitä pitää varoa.

Ulkonevat reunuslistat lasien ympärillä oli hankala hioa.

Niissä valkoinen maali oli niin kamalan tiukassa.

Rapsuttelin sinnikkäästi kaiken, minkä irti sain, loput saavat olla.

Kaapista en mitää UUTTA huonekalua ole tekemässä,

ihan vain kunnostamassa kaapin uuteen käyttöönsä.

Hinkutusta luvassa siis vielä huomennakin...
Ihan pitää vielä palata tuohon,

että malaataanko/poistetaanko maali ja vahataan "puulle"

+++++

Mielestäni käyttötarkoitus ja kodin muut huonekalut "määräävät" asian.

Tuon kaapin kohdalla kyllä maalinpoisto kannatti.

En tästä mitään entisöijän/kunnostajan blogia halua,

mutta nuo puuhat,

ne vain ovat minun puuhiani,

ja siksi niistä kerron teillekin...

ja varmaan joskus innoissani, kyllästymiseen asti.

+++++

Huomenna uudet hommat uusilla voimilla.

Kylläpä olenkin nyt naatti!

+++++

Huomennahan oikeasti onkin LEPOpäivä!

kurki...

Perjantai, ja SONERAKIN pelittää taas.... :) :) :)

Anteeksi ihmiset!

Joskus se vain maailma kaatuu...jos netti ei pelaa.

Juuri niin mulle kävi eilen.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että jostain se "viimeinen pisara" tulee...

++++++

Vaari lähti YKSIN aamulla Sonerapisteeseen.

Hyvä niin, sillä mulla olisi palanut pelihousut, jos sinne olisin mennyt.

On se kuulkaa hieno juttu, että mulla on toi vaari!

*hymyilee*

+++++

Ilokseni huomasin, että KUUSAMOLAISETKIN olivat blogissa käyneet.

Halausta sinne Koillismaan suuntaan!

KUVIA sieltä on ikävä.

Johonkin tuhrasin sen Vanten antaman osoitteenkin, jossa olisin voinut käydä katselemassa kuviasi.

Nonni!

Alkupuheen jälkeen, asiaan:

Eli hinkutus se vaan jatkuu...

Tänään kyytiä sai ikiwanha,

alunperin Rauhalankoulun kirjaston kaappi...

Se, johon oli taululiidulla kirjoitettu "ROMUTETAAN"

Onneksi ei romutettu,

vaan se jotenkin on päätynyt tänne ja

palvellut useita vuosikymmeniä Suoma-Mummun keittiössä kuiva-aine ja astiakaappina.

Olin ajatellut, että maalaan tuon kauniin kaapin valkoiseksi,

vaan sitten ystäväni LAINA, joka kaappia kävi ihailemassa,

neuvoi minua raaputtamaan puulle...

Näin sitten teen....

Ennenkuin edes tyhjensin kaappia,

(sehän meillä onkin ollut tuolla wanhassa keittiössä, liinavaatekaappina),

Halusin hiukan kokeilla, montako maalikerrosta mahtaa löytyä...

YLLÄTYS oli suuri,

kun löytyi VAIN kahta maalia...

Ensin kaappi on ollut valkoinen, sitten ruskea.

Vaari tuli apuun ja kaatoi kaapin tuolien päälle, raaputettavaksi.

Irrottelin ovenrivat.

Ne joutuvatkin vaihtoon, sollä ne on aika rumat(!!)

Levitin maalinpoistoaineen...

Ihanasti alkoi maali kupruilla!

IHANASTI!

Ruskea maali lähti kerralla,

ei paljon tarvittu edes "raapimisrautaa",

Valkoinen maali oli hiukan tiukemmassa...

n. kolmen tunnin raapimisen jälkeen

kaapin alaosa alkoi näyttää aika "puulta".

Kauniissa listoissa on vielä valkoista maalia,

mutta kaapin pitää kuivahtaa

ennenkuin uskallan alkaa hiomaan sitä.

Voimat alkoivat olla "kortilla",

joten kaapin yläosan kanssa en päässyt, kuin alkuun...

...joten raaputus jatkuu huomenna!

Kun kaapin "kaadoimme",

huomasimme,

että jalat kaapista on otettu joskus pois.

Suunnittelimme, että alle tehdään sokkeli,

tulee kaapista hiukan tukevampikin...

+++++

Hyvä kaappi tuosta tulee

ja tuolla raapiessani ajattelin, että on se hyvä,

että mun ystävänäni on tuo Laina!

Kamalaa,

jos olisin pilannut tuon kaapin maalaamalla sen valkoisekseksi.

+++++

KIITOS LAINA!

Muuten asiasta viidenteen...

aika hauska ylläri odotti,

kun tulimme iltapäivällä kauppareissulta kotiin...

Pihalle oli "joku" tuonut sireenin alun...

Arvelen tietäväni, kuka asialla on ollut..

varmaan sain nyt sen toivomani violetin alun...

En uskalla kiittää, etten pilaa sireenin kasvua,

vaan kerron vain, että kovin olen iloinen!

++++++

Nyt lähden kohti suihkua...

olen aivan poikki!

mutta huomenna päivä uus!

kurki!

HÖH! ja mulla ei siis ole YHTEYTTÄ...että semmonen kannettava...:(

HIITEEN koko SONERA!

Kyllä se firma osaa kiskoa kaiken irti.

Maksut pitää hoitaa ajallaan,

mutta yhteys voi sitten olla ihan mitä vain...

Yleensä tökkii---tökkii----ja tökkii...

+++++++

vaari teki,

kuten SONERAN MAKSULLINEN asiakaspalvelvelija kehoitti...

painoi yhtä nappia modeemista ja siihen katkesi mun yhteys maailmalle...

EIKÄ NAURATA yhtään!

ONNEKSI vaari ei hoksinut ottaa kuvaa naamastani.

++++++

ja niin kun tämä päivä oli ihana!

No kerron nyt kuitenkin iltapäivän puuhista.

HUOMENNA astelen modeemin+kannettavani kanssa SONERA-pisteeseen...

ja sanon pari sanaa ASIAKASPALVELUSTA siinä firmassa...

MUTTA se on sitten eri juttu se...

ASIAAN siis:

tuolla se perunalaatikko kuivuu...omalla paikallaan.

Ainoastaan se ruusuinen sisus puuttuu, sen ompelen, kun aika on.

Olen joskus kertonutkin kaapista, joka täällä on

Kaappi, jonka vaarin vaari on tehnyt vuonna 1923.

Isännän kaappi.

Sen jo hätäpäissäni maalasin, (siis silloin muutama vuosi sitten),

kun se oli aiemmin maalattu HOPEANväriseksi...

Mutta nyt päätin liottaa siitä kaikki turhat maalit pois.

Tässä kuvassa maalinpoistoaine on hetken vaikuttanut...

Sitten alkoi armoton rapsutus...

Rapsutin, rapsutin ja raaputin....

Alta löytyi aivan hurmaava kaappi:

Oven sisäpuolelle on Aku-vaari, eli Vaarin isä kirjoittanut kaapin historian.

Ovi on toiselta puoleltaan valmis.

Tuo kupru on mielestäni hieno yksityiskohta.

Onhan ovi auennut jo ainakin 50 vuotta...

Huomenna alan käsitellä oven toistapuolta....

ja käyn siellä Sonerassa ja Samun kanssa Ideaparkisssa..

että odotettavissa:

puuhaa

kurki!

Torstaina koin ihania, ihmeellisiä asioita :) :)

Tuiki tavallinen torstai muuttui juhlapäiväksi yllättäen.

Aamulla piti rientää kaupunkiin. Mulla oli "tapaaminen" kampaajani kanssa, vaarilla taas isomummin...

Samalla tietty hoitelimme kiireisiä kaupunkiasioita ja palasimme kotiin...

++++++

Iida ja Juho olivat tulossa pariksi tunniksi "hoitoon", että heidän äitinsä pääsi asioita hoitelemaan kaupunkiin...

Siinä lapsia odotellessani,

käsittelin hiukan ikiwanhaa, puista perunalaatikkoa.

Ajattelin tehdä siitä säilytyslaatikon tuonne, Wanhan kaapin katolle.

Teen siihen vain ruusukankaasta kauniin sisustan...

*suunnittelee*

Lapset tulla pörähtivät...

Juho parka oli märkä, kuin uitettu koira, oli satanut koko päivän...

No, riisuttiin päällimmäiset narulle kuivumaan ja sisällä kyllä tarkenee hiukan vähemmilläkin vaatteilla.

Niin kauan, kuin tuo ruusuwessa on ollut olemassa,

minua on harmittanut se,

ettei sinne MUKA saanut laittaa kristallilamppua.

Tänään kaivoin tuolta yläkaapista yhden, "ylimääräisen", vaari sen asensi lasitiilien eteen...

NYT se wessa on sellainen, kuin olin haaveillut...

Kimaltelevaa kristallilampun valoa!

Laitoin myös tuolle Raijan Wihtorin hyllykölle pikkulampun.

Kun sataa, tulee ja on pimeää, nuo pienet lamput tekevät sielulle hyvää...

Varsinaisen yllätyksen koin, kun postilaatikko kolahti:

Siellä oli krje ystävältä ja liina.

Liina, sellainen,

joita virkkasin 30-40v sitten useita,

mutta joita en itselleni sitten koskaan saanut tehtyä.

YSTÄVÄNI oli omasta kaapistaan tuon esiin kaivanut

ja ajatellut sen olevan TUKSUN LIINAN!

Se ON!

KIITOS SIRPA!

Tuolle liinalle on taatusti arvoisensa paikka!

IHANAA on elämä joskus!

Vaikka sataa, tuulee on harmaata ja ankeaa...

Voi silti kokea iloisia yllätyksiä, aivan tavallisena torstaina...

Ilmassa on taikaa!

++++++

Puuhat jatkuvat ja jutut

kurki siis tutkalle!

Keskiviikko, syksyä ja suuren urheilujuhlan tuntua ilmassa :)

Keskiviikko.

Olen joskus ennenkin kertonut,

että JOS meillä jotain suunnitellaan,

se ei ehkä toteudu suunnitellusti,

vaan niihin tulee muutos.

Niin tänäänkin.

++++++

Aamu oli niin kaunis, kuin vain syksyinen aamu voi olla.

Hento usva leijui pellon yllä...

Samu heräsi kouluun, vaan sitten:

"Mummi mun maha on NIIN kipee!"

siitäpä se meidän ohjelman muutos sitten alkoi....

Meille oli tulossa pikku-Iida hoitoon täksi päiväksi.

++++++

Vaari pelasti taas kerran tilanteen.

Vaari hoiti Iidaa, ja haki muita koulusta/oli mukana urheilukilpailuissa koulun kentällä...

kun mä istuin miltei neljä tuntia TK:N päivystyksessä Samun kanssa,VAIN kuullakseni, "että mitään hätää ei ole"!

Juho pärjäsi juoksussa hyvin!

Iida oli kannustusjoukoissa vaarin kanssa...

Tuomaksella on tyyli ainakin hallussa...

Taitaa hän ollakin Evilän manttelin perijä(??)

Reettaa ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa...

hänkin on sairas,

ei vain malttanut pysyä noista karkeloista kokonaan pois.

Vaan yritti, ressu, sairaana...

Mummilaan tultuaan sitten sai lääkettä, ja lepäsi...

JESSS! ja pojat voitti TAAS viestin...

Kun lapset lähtivät kotiin, jatkoi mummi "oviprojektia"
Eka kerros Helmimaalia pintaan.

Tuossa maalatessani mietin, kuinka olikaan tuuri tuonkin asian suhteen...

Mä luulen, että tuo ovi palvelee vielä pitkään!

Sitten "sokerina pohjalla" meidän viimeisin huutonettilöytö:

BETONIMYLLY
haettiin se maanantaina, kun huuto umpeutui pyhäiltana.

Että tämmösiä hämäläisiä olemme me.

Ajattelen, että tuolle ehkäpä on meillä käyttöä, jahkas ehritään...

Nyt sitten laitan päiväkirjan, (lue: läppärin), kannen kii ja alan mennä kohti suihkua.

Mun päivä on täysi!

juttu jatkuu huomenna

kurki siis tutkalle!

Tiistai, ja taas mä räknään... historiakin havisee...

Tässä se on paikoillaan, meidän "uusi" kaappi.

Tuntuu kivalta.

Kaapin takaseinään laitoin lapun,

jotta jälkipolvi joskus voi lukea tästä kaapista....

vaari otti kuvan taka"puolen" lautaseinästä,

hyllyt on kiinnitetty puunauloilla!!!

Silloin,

kun tämä kaappi oli vielä tuolla wanhalla puolella..ja toimi wessan seinänä,

siinä oli tälläinen "ohjelappunen"

kaikenvaralta...

Mutta sitten "se varsinainen LÖYTÖ!"

Oven sisäpuolta tutkiessani löysin nämä nimikirjaimet: A P

Vaari arveli sen tarkoittavan AARNE PIETOLAA,

joka eli wanhana miehenä hänen lapsuudessaan,

ja jonka jäämistön huutokaupasta,

kaappi mahdollisesti on tähän taloon tullut.

VARMUUTTA asiaan meillä ei ole,

vain tämä hämärä muistikuva "vaarin omasta päästä"...

TIETÄISIKÖHÄN JOKU????

Katseeni suuntautuu tuonne harjun toiselle puolelle, Kalevin suuntaan...

Iloisia olemme,

jos saisimme tuon kauniin kaapin alkuperän tietoomme...

Tässä kaappi siis vielä odottaa,

että tuo oviaukko saa "villat" ja kipsilevyseinän eteensä...

..oveen jätämme enkelitaulun, joka siinä on ollut koko ajan,

kun täällä olemme asustaneet...

Taulun nurkkaan kirjoitin hiukan tietoa "tuleville sukupolville".

Kun joku joskus saa päähänsä purkaa tuon seinän,

kaapin takaa, hän sitten tekee "löydön".

Villaa...

Villan päälle siis tehtiin kipsilevyseinä..

Kuvien järjestys on hassu,

kun en oikein osannut oikeaa järjestystä...

Mutta pääasia se, että nyt kaappi on paikkansa löytänyt...ja mä sen sanoin, missä se on!

*nauraa*

huomenna uudet jutut, kurki siis tutkalle

Mutta pääasia se, että

Tiistain puuhia.... :)

Ostin avainkaapin.

Sellaisen "halpatuontituotteen",

maksoin siitä muutaman euron ja

NYT oli aika tehdä siitä avainkaappi Meille.

+++++

Tietysti hiukan vaaleanpunaista maalia...

Tuossa kaapissa olikin kaunis ruusuinen sisus, ulkoapäin vain se oli keskeneräisen näköinen...

Olen kerännyt vuosia jo kauniita lautasliinoja,

ruusuisia,

niistä päätin nyt tehdä ovikoristeet.

Samalla on kiva "vahtia" puhelinta ja kuunnella SUN-radiota

Decupite-lakkaa hiukan ja ruusut kiinni.

...ja tälläinen siitä tuli:

Sitten jatkuu "sen oven" tarina,

jonka maalasin pohjamaalilla kerran jo "piloille",

kun ulkona aloin sutia sitä.

++++++

Tarinahan alkoi siitä,

kun huomasin huutonetissä kiinnostavan, (40-50-luvun ), oven.

Ovikauppaan kuului myös kaunis wanha karmi,

jossa oli ihana, kulunut kynnys.

Hintakin oli aika mukava, muistaakseni 5 euroa.

Ovessa satumaisen kaunis "lumikidelasi".

+++++

Kaupassa oli jännitystä kerrakseen,

kun myyjä soitti minulle kaupan sulkeuduttua

ja ilmoitti, ettei voikkaan ovea myydä,

kun koira oli purrut nurkasta palan pois.

Kysyin, saanko käydä kuitenkin ovea katsomassa, myyjä lupasi.

++++++

HÖH!

se koiranpurema oli aivan piskuinen nirhaisu...joten ovi karmeineen lähti mukaani.

Myyjä ei meinannut huolia edes sovittua maksua.

++++++

Liottelin kesäpäivänä ulkona,

maalinpoistoaneella pois n. viisi maalikerrosta tuota kauniista,

wanhasta ovesta ja sitten tein jotain erityosen tyhmää:

Laitoin pohjamaalin siihen ULKONA, tuulessa, auringonpaisteessa...

Sehän onnistui epä...ja mulla kärähti käämi...

ja sitten ovi vietiin "jäähylle"

NYT tuli sen aika:

Ovi oli saanut kosteutta joskus, ja vaari korjasi kuprun ensin..

Sitten tuo kuuliainen ja ihana vaari,

teki oven alle "tellingit",

jotta sain sen käsittelyyni.

Onneksi minulla on kätevä ja hyvä hiomiskone.

Sillä ja 120-paperilla hion kökkömaalit pois.

Laittelin maalarinteipit ikkunanreunaa suojaamaan ja maalasin sen puolen, johon en ollut vielä koskenutkaan...

NYT homma onnistui hyvin.

Kitin kuivumista pitää odotella ja

huomenna saan maalata sen eka kertaa "oikealla" maalilla.

Eli pikkuhiljaa tuokin asia hoituu.

Karmi on valmiiksi hiottuna aitan portailla odottamassa vuoroaan.

Pitihän hiukan vaarille esittää:

"Kato, kuin tulikaan hieno"!

Jep!

Iltapäivässä ollaan jo...

juttu jatkuu, kurki tutkalle!

Maanantaita...ottaako nuppiin?

Mä itse aloinkin sommitella tuota nuppia paikoilleen

Näyttää kyllä kauniilta, mun silmään.

NYT sitten kaappi on käyttöön valmis!

Mukamas yritin kuvata nuppia, joka tulee siihen lipastoon...

huono kuva, ja lupaankin paremman, jahkas ovat nupit paikoillaan...

JESSS!
Innoissaan täällä hän.

juttu jatkuu, kurki siis tutkalle

Uusi viikko...wanhat hommat :)

Mulla on "urakka", mieluisa sellainen.

Olen ottanut hommakseni kunnostella meidän wanhoja kalusteita, jne...

Wanha kaappi on nyt valmis,

odottaa ainoastaan nuppia oveensa ja sitä "oikeaa paikkaa".

Seuraavana oli järjestyksessä lipasto.

Sellainen muutama vuosi sitten ostettu,

mäntypuinen, mutta juuri sopivan kokoinen meille.

Vaalea mänty,

käsittelemättömä menee muutamassa vuodessa kyllä niin rumaksi,

että hetken jo mietin, josko laitetaan tuonne polttopuu kasaan koko höskä...

VAAN:

Ikeassa käydessämme, osui silmiini idea:

Ostin purkin kuultomaalia, tummaa, ja maalailin tuon lipaston sillä.

Ostin jo aiemmin siihen kauniit posliininupit,

sellaiset, joita wanhoissa kaapeissa näkee...

Joten taisi saada uuden elämän tuo rumaksi mennyt lipasto...

katsotaan, kunhan maali kuivuu...mutta luulen, että hyvä siitä tulee.

päältä kuvattuna:

toisen ovista mallailin tuohon, jotta hiukan näkee,

mitä tulossa on..

aika kiva, luulen...

Perästä kuuluu, kuten se kuuluisa torvensoittajakin sanoi...

kurki tukalle