reisussa ♥

Mies päätti yllättää viime sunnuntaina ja vei minut "etukäteissynttärilahja" reissulle.

Osa reissusta oli jo etukäteen suunniteltu, mutta mies järjesti lähestulkoon kaiken.

Pojat menivät mammalaan yöksi ja me lähdettiin aamupäivällä ajalemaan. Sen verran tiesin, että yökamppeet tulee ottaa mukaan ja että maanantai aamusti
meillä oli aika Rauman Needle Point Tattooseen. 

(Noh, kerron myöhemmin aamupäivästä, sillä se on vielä vähän salaisuus.)

Saavuttiin Raumalle noin viiden aikaan. Mies oli varannut meille hotellista huoneen yöksi ja kävi ilmi, että koko hotellissa ei meidän lisäksi ollut todennäköisesti muita. :D 

Sitten mieheni kysyi haluanko 2D:hen vai 3D:hen, joten päättelin että leffaan ollaan menossa. 

Käytiin ensiksi syömässä Wanhan Rauman Kellarissa, ruoka oli mainiota ja paikka ihanan tunnelmallinen! Sitten vähän kierreltiin ja leffaan suuntasimme yhdeksän aikaan.

En ollut ennen käynyt Raumalla elokuvissa, joten Rauman leffateatteri Iso-Hannu oli uusi kokemus :)

Paikka oli mukavan pieni ja idyllinen. Käytiin katsomassa viimeisin Hobitti, tykättiin kyllä! Toki ehkä minun makuun vähän liikaa taistelukohtauksia, mutta se oli odotettavissa; viimeisen leffa sarjan elokuvan, nimi Viiden armeijan taistelu :D 

Aamulla mentiin aamupalalle, joka oli ihan meitä varten valmistettu! Oli tosi hyvä ja kattava. 

Sitten lähdettiin ottamaan tatuointeja. Nämä tatuoinnit otimme nuoremman poikamme kunniaksi. Ensiksi tehtiin miehelle Vincentin kädenjälki rintaan. Ja sitten minulle pöllönkuva käsivarteen.

Tuli ihan mahtavat! Onneksi jaksoin sen neljän tunnin tuskan, sillä lopputulos oli uskomaton! (kuvassa ihan tuore, hiukkasen painsunutkin ;) )

 

Reissu oli myös mahtava ja oli mukavaa irtautua vielä hetkeksi kunnolla lomalle ennen kuin arki taas painaa kunnolla päälle!

vuosi vaihtui.

Vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa. 

Muutama paukku ja sädetikku pitämään pahat henget poissa ensi vuodesta.

Hyvää ruokaa ja herkkuja.

Toivottavasti teidänkin vuosi vaihtui iloisissa merkeissä!

ps. Joo äiti vähän innoistui ottamaan kuvia uusilla asetuksilla :D

odotusta ilmassa.

On odotusta ilmassa. 

Yulea jo juhlistettiin hyvällä ruoalla,

 yulehalolla, ystävien seurassa ja kynttilöiden loisteessa.

Huomista odotetaan innolla, ainakin pikkuruinen väki. 

On leivottu torttuja ja pipareita, on kinkkua ja lanttulaatikkoa, 

kuusi ja glögiä ja LUNTA.

Ihanaa lunta! 

Rauhallista Joulun aikaa kaikille!

1v synttärit ♥

Viikko sitten meillä juhlittiin käppyräsydänkävyn 1-vuotis synttäreitä!

Taas saa ihmetellä, että niin se aika rientää! Joko siitä nyt vuosi on,

 kun tuo pieni sydänten valloittaja ikiliikkuja syntyi! ♥

 Meillä oli ihanat synttärit, vaikka synttärisankarilla onkin nyt kova vierastamisen vaihde.

 Oli sukulaisia ja ystäviä tupa täynnä :) 

Nyt on myös pikkumies oppinut heiluttelemaan, seisomaan hetken ilman tukea, muttei vielä uskalleta lähteä liikkeelle. Myös tanssi on kova juttu, pienikin "rytmi" niin tanssi alkaa :D

Voi että kuinka paljon rakkautta mahtuukaan niin pieneen ihmiseen!

♥

5v hääpäivä ♥

2.päivä

Heräsin aikaisin aamulla hiljaisuuteen. Nousin istumaan teltassa ja kuuntelin. Järvi ei enää liplattanut, oli melkein täydellisen hiljaista. Yhtäkkiä kuulin raskaita siiven iskuja ja suhahduksen. Jokin lensi aivan telttamme oli. Kömmin ulos katsomaan ei ketään missään,

 silloin kuului kauempaa kovalla äänellä "kraak". 

Mies jäi vielä nukkumaan telttaan, kun ajattelin lähteä katsomaan luonnon heräämistä ja jos löytäisin tuon äänen omistajan. Kävelin ensiksi järvenrantaan ihastelmaan maisemaa, järvi oli täysin tyyni ja ilma raikas. Ihana kesäaamun tuoksu. Kuinka lempeän kauniita kesä aamut ovatkaan.

Lähdin sitten kävelemään metsäpolkua pitkin läheiselle laiturille. Kävelin mäkeä ylös pikkuhiljaa ja taas kuului "kraak". Hidastin vauhtia ja yritin kävellä oikein hiljaa, kun saavuin mäenharjalle näin kolme pikimustaa isoa korppia järvenrannassa. Samassa ne lehahtivat lentoon ja kraakkuivat mennessään. Sydämeni hakkasi hulluna. Se oli uskomattoman kaunis näky. Korppi on yksi itselleni tärkeistä eläimistä, olen aina pitänyt sitä jotenkin pyhänä. ja nyt pääsin näkemään sen luonnossa!

Kävelin laiturille ja yritin tirkistellä aamuauringoon, mihin korpit olivat lentäneet, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään. Jatkoin matkaa polkua pitkin koivulle, jonka muistin nähneeni edellisiltana. Vähän matkaa käveltyä edessäni näkyi tuo seitsemän runkoinen koivu! Siinä oli jotain maagista. Muistinkin joskus lukeneeni, että seisemän runkoinen koivu on portti tuonpuoleiseen tai pyhä (?). En vain nyt yhtään muista mistä olen sen lukenut.. Puussa oli kuitenkin jotain erityistä ja halusinkin käydä sitä tervehtimässä heti aamusti ja lähettämässä sille kiitoksen ja rukouksen.

Kun saavuin takaisin teltalle mieheni olikin jo herännyt ja suunnitteli ammupalan laittoa. Hän jäi siis keittelemään puuroa ja minä lähdin poimimaan mustikoita. 

Aamupala oli herkullinen ja kahvi maistui hyvälle.

Pakkasimme kamppeet. Lopuksi molemmat kalastimme vielä viimeiset kerran 

ja katselimme edessämme aukeavaa järveä.

 Jätimme hyvästit, tietäen palaavamme vielä.

5v naimisissa ♥

Lähdettiin miehen kanssa viime perjantaina ihan KAKSIN viettämään hääpäivää. Pienenpikin oli ensimmäistä kertaa yökylässä (äitiä taisi taas jännittää se enemmän kuin poikaa). 

1.päivä

Vietiin siis pojat perjantai aamuna mammalaan hoitoon ja suunnattiin rinkat auton takakontissa kohti Joutsijärveä. Oltiin jo pitkään haaveiltu, että pääsisimme kahdestaan vaeltamaan ja nyt oli hyvä hetki siihen! Olimme katsoneet kartasta sopivan reitin, ei liian pitkää, nyt vain nautittiin toisistamme, luonnosta ja hiljaisuudesta. Tunnelma metsäpolulla oli juuri niin rauhallinen

 ja rentouttava kuin voi kuvitella. (eikä ollut edes hyttysiä ;)) 

Aluksi kävelimme pienemmän järven (retkitaipaleenjärvi) ympäri. Yksi parhaimpia fiiliksiä on se kun ensiksi on tarponut metsässä useita kilometrejä ja sitten yhtäkkiä eteen aukeaa laakea suuri kaunis järvi! Pidimme ensimmäisellä nuotiopaikalla pienen henkähdys- ja kuvaustauon

 ja jatkoimme matkaa Hiivaniemeen. 

Hiivaniemessä mies kalasti ja minä kuvasin. Söimme. Minä piirsin ja mies kalasti lisää. Istuttiin laiturilla ja katseltiin auringossa välkkyvää järveä. Ei pidetty mitään kiirettä. Elettiin vaan hetkessä. 

Jatkoimme matkaa muutaman tunnin jälkeen, kohti Kulhaa, jossa yöpyisimme. Matkaa sinne oli noin kolme kilometriä. Ensiksi synkkää kuusimetsää, sitten kirjavaa sekametsää jonka jälkeen suota. Ihan mahtavaa kuinka kauniita kaikki nuo metsät ovat omalla tavallaan ja eniten

 tykkäänkin kulkea vaihtelevassa maastossa! 

Jossain kohtaa kun synkempi metsä taas loppui aukesi eteemme järvi, siitä jatkoimme pitkospuita pitkin järvenreunaa ja ylitimme kauniin mystisen pienen joen. Siitä noin parisataametriä pitkospuitapitkin ja oli taas pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa. Tasainen sammalmatto, siellä täällä vähän vänkyräisiä mäntyjä, kallunat kukkivat violeteissa sävyissään, vaaleansiniset ja kullanruskeat perhoset lentelivät hohtaen auringon valossa. Satumainen näky!

Pian saavuimmekin Kulhaan. Laskimme rinkat ja menimme järvenrantaan.

 Liplattava järvi, aurinko, kevyt tuuli, pulahdus viileään järveen, kalastusta, nuotio, ahventa iltapalaksi, auringonlasku, kesäsade, telttaan kylkikylkeen nukkumaan ♥

♥