Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu Etelämerellä

Kirjailija: Astrid Lindgren
Teos: Peppi Pitkätossu Etelämerellä
Alkuteos: Pippi Långstrump i Söderhavet

Julkaisija: WSOY, uusi suomennos 2018

Suomentaja: Kristiina Rikman

Kuvittaja: Ingrid Vang Nyman

Kovakantinen, 124 sivua

Lisätietoja: Adlibris.

Tarina alkaa siitä kun hieno herra ajaa pikkukaupunkiin ja näkee kyltissä nimen Huvikumpu ja nuolen. "Ei muuta kuin nuolen suuntaan. Hän sai ajaa kaupungin toiselle laidalle ennen kuin löysi etsimänsä. Ja siellä - kaatumaisillaan olevassa puutarhanportissa - oli punakynällä raapustettu kyltti: Huvikumpu. Portin takana rehotti villiintynyt puutarha, vanhoja sammaloituneita puita ja hoitamaton nurmikko ja kukkia jotka saivat kasvaa oman mielensä mukaan. Ja puutarhan perällä oli talo, oijoi millainen talo! Se näytti siltä että voisi romahtaa milloin hyvänsä. Hieno herra tuijotti taloa henkeä haukkoen. Verannalla seisoi hevonen.Verannan portailla kirkkaassa auringonpaisteessa istui kolme pikkulasta. Keskellä istui tyttö, jolla oli kovasti pisamainen naama ja kaksi suorana sojottavaa punaista palmikkoa." 

Astrid Lindgrenin 110-vuotisjuhlan kunniaksi WSOY julkaisee valloittavia Peppi Pitkätossuja uusina suomennoksina. Aidot, alkuperäiset kuvitukset muistan lapsuudesta. Kuvia ei ole järin paljon. Ehkä niistä jokaista tulee siksi tuijottaneeksi ja tutkineeksi pitkään. Kuvitus on mustavalkoista.

Eräänä aamuna Pepin isä, kapteeni Efraim Pitkätossu, saapuu merten yli Hepsankeikka-laivallaan ja pian Peppi, Tommi ja Annika matkustavat yhdessä Kurrekurreduttsaarelle. Se on korallisaari jonka yhden rannan jyrkät seinämät viettävät mereen ja sisältävät luolia. Pepin apina Herra Tossavainen pääsee viidakkoon sukukokoukseen ja hukkaa olkihattunsa. Lapset kokevat jännittäviä seikkailuja ja leppoisina päivinä uivat kirkkaassa vedessä, leikkivät aidoilla helmillä, loikoilevat rannalla ja syövät leipäpuun hedelmiä ja kookospähkinöitä. Vaaratkin vaanivat, on haikaloja ja merirosvoja. Kaikeksi onneksi Peppi on maailman vahvin tyttö. 

Välillä vaaratilanteet kauhistavat lukijaa, välillä kammottaa Pepin karmea käytös ihmisten seurassa. Hän latelee mitä uskomattomimpia valeita, tekeytyy välillä tyhmäksi, hevostelee ja on nenäkäs. Luvussa joka on otsikoitu Peppi piristää Laura-tätiä minulla nousi melkein tukka pystyyn kun hän hallitsi keskustelua rempsein ottein ja keskeytti Laura-tädin joka kerran kun tämä yritti kertoa jotain juttua. Tommin ja Annikan äidin, rouva Tammilehdon, tarjoama vanha käytössääntö: "Pienten lasten tulee näkyä, ei kuulua" kaikui kuuroille korville. Hitonmoisen suunsoiton jälkeen täytyi nostaa hattua sekä Laura-tädille että rouva Tammilehdolle kun he eivät menettäneet hermojaan vaan suhtautuivat Peppiin ymmärtäväisesti ja ystävällisesti.  

Luku Peppi järjestää tietokilpailun oli aikamoisen hauska. Siinä hän vieraili koulussa, ja lopulta, kaikenlaisen sekoilun ja kaaoksen jälkeen auttoi sorrettuja lapsia. Astrid Lindgren oli suuri lasten ystävä ja ihmisoikeuksien puolustaja. Se käy ilmi Peppi-tarinoistakin. Silläpä niistä niin tykkäänkin. Peppi tekee hyviä tekoja, on antelias ja hyväsydäminen. Usein hän keksii jotain muiden ilahduttamiseksi. 

Olen lukenut kirjaa viikon verran 1 - 2 lukua päivässä vauhtia. Kaikkein paras oli viimeinen luku, jossa lapset palaavat Etelämereltä takaisin kotiin, talvisiin maisemiin juuri joulun jälkeen. Lukija suree heidän kanssaan sitä että he eivät ehtineet jouluksi... mutta sitten... jaa, eipäs paljasteta enempää. Sen verran kerron että lapset ottavat krumeluuripillereitä jotta eivät koskaan kasvaisi aikuisiksi. Uskon että minäkin olen niellyt niitä lapsena. Muuten en näin nauttisi Peppi Pitkätossu - tarinoista. Ehkä Astrid Lindgrenillekin oli syötetty samaisia pillereitä.

Voi että Peppikirjoissa on kauniit kannet! 

Aiemmin olen lukenut ja esitellyt ekan Peppi-kirjan täällä: klik. 

Esimerkkejä tämän teoksen lukujen nimistä:

Peppi keksii uuden sanan.

Peppi puhuu järkeä haille.

Peppi Pitkätossu ei halua kasvaa aikuiseksi.