Osaatko olla ääntämättä H:n?

Hyödyllinen hauska löytö kirpputorilta, opas lukutaitoon ranskalaisille lapsille. 123 sivua. Totisesti hyödyttää myös aikuisopiskelijoitani ja minua. 

Katso kuvia ja sano missä sanoissa on ch. Se sanotaan ranskassa suhu-ässänä. Siis ei sama sääntö kuin espanjassa tai italiassa. Espanjassa ch on aivastusäänne (cha cha cha) ja italiassa se lausutaan k (chilo = kilo). 

Ranskan kielessä on h-kirjain, mutta sitä ei äännetä. Sama sääntö on italiassa ja espanjassa. Jos suomen kielessä olisi sama systeemi, eli h-kirjainta ei äännettäisi, sanoisin että teos *urjan yödyllinen* ja *urraa!* *ienoa* kun se osui silmiini.

Hibou merkitsee "pöllö". Kuvat toimivat oppimisen apuna. Tekstin ja kuvan avulla opitaan kaksi erilaista tapaa millä h-kirjain toimii ranskassa, vaikka sitä ei äännetäkään. 

Haaste suomenkieliselle: osaatko jättää h:n ääntämättä? Haaste ranskalaiselle suomen opiskelijalle: Osaatko sanoa h-äänteen?

Helsinki vai Elsinki? 

Minulla on tänään ranskan opetusta. Super! Merveilleux!  Génial! Formidable! Parfait! 

Opettajien kokous ja ranskan ääntämistä

Kieltenopettajien kokous ei ollut etänä verkossa vaan tapasin kollegoita henkilökohtaisesti Kalliolan päärakennuksessa. Oli antoisaa ammatillisesti ja mukavaa muutenkin. Kahvitarjoilu. Piirakoita. Viinirypäleitä.

Kirstinkuja Porvoonkadun ja meidän koulun välissä. 

Tavattoman kaunis tiilen ja kiven yhdistelmä.

Muuten puusta rakennettuja taloja. 

Kiva visiitti koska tänä keväänä opetan muualla.

Kalliolan opettajana mutta naapuruustalossa,

ihan eri puolella Helsinkiä.

Plussaa: Matka on lyhyempi kuin Kalliolaan.

Ranskan opettaja Anneli Taimio esitteli muutaman tekemänsä oppikirjan. Halusin ehdottomasti itselleni ääntämisoppaan. Onneksi hänellä oli yksi mukana myytäväksi niin ei tarvinnut tilata ja odottaa. Fonetiikka on isoimpia intohimojani elämässä. Opiskelin sitä yliopistossa lukemieni kielten ohessa ja lisäksi erillisenä omana aineenaan. 

Teos vaikuttaa yhdistävän tieteellisyyden ja kansanomaisuuden hauskalla tavalla. Nautinnollista luettavaa, ja saan samalla lisää ideoita opettamiseen, toivon. Olen vasta lukenut 25 sivua. 

Ennen ja jälkeen kokouksen juttelin tanskan opettajan kanssa ja saimme toisiltamme ideoita ja ajatuksia. 

Iltapäivä oli samalla eräänlainen kaveritapaaminen. Paikalle oli päässyt noin 10 opettajaa, joista minulle entuudestaan tuttuja puolet. 

Huomenna opetan suomen alkeita lyijykynä - vihko - kuva - pantomiini - puhe - menetelmällä. Unplugged. Ilman teknologiaa. Ihminen ihmiselle. Todella mukavaa. Naurua. Tutustumista. Tauolla kahvi ja keksi. Opiskelua. Vuorovaikutusta. Oivalluksia. Välillä tunnen itseni lavakoomikoksi. Ei hassumpi homma. 

Kepeän kiva leffa. (DVD) Eilen katselimme.

 

Colin Firthin seurassa viihtyy aina.

Amanda Bynes oli uusi tuttavuus. Söötti.

Tukka vai tikka?

Ajatella että vasta hiljattain hoksasimme että tiskialtaiden siivilät voi laittaa astianpesukoneeseen. Älyn väläys! 

Meillä on kaksi allasta, remontin yhteydessä totesimme että laitetaan taas kaksi kun olemme tottuneet, vaikka meiltä kysyttiin että riittääkö yksi. 

Syömme aika usein perunaa tai pastaa. Minä pidän nuudeleista. Hiukan harvemmin syömme riisiä. Silloin tällöin. 

Ulkomaalaisten kielitunnilla eilen puhuimme ruuasta. Riisiä syövät paljon heistä kaikki, minä ainoa poikkeus joka en kovin usein syö riisiä. Juuri olin tosin sunnuntaina syönyt riisiä ja kanaa. Paikalla oli edustettuna Irak, Kiina, Filippiinit, Marokko, Ukraina, Sri Lanka ja Afganistan. 

Opetin miten suomeksi sanotaan "pitää jostakin". "Pidän pastasta, pidätkö kahvista vai teestä" jne. Yksi opiskelija kysyi yllättäen että onko *tukka* oikein. En ensin käsittänyt millään mistä hän puhuu, mutta lopulta valkeni että pitää eli TYKKÄÄ jostakin! Juu, kyllä on oikein, puhekieltä. 

Jälkikäteen tuli mieleen samantapainen tilanne muutaman vuoden takaa. Juttelin espanjalaisen keskustelukurssilaiseni Miguelin kanssa jotain mihin hän sanoi *sinä tikka*. Selvisihän sekin mietintämyssyn avulla. Hän tarkoitti kysyä TYKKÄsinkö siitä (mistä sitten olikaan kyse).

 

Helpot kasvikset. Pläiskis vaan vuokaan ja uuniin. Ihana arki. 

Tiedättekö kun tulee vastaan vaate tai tavara joka tuntuu niin omalta että luulee jo sen omistavansa? Pikkukippo kirpparilla oli minun lempiväriäni ja tyyppiäni siinä määrin että melkein sen ostin. Tyydyin kuitenkin vain valokuvaamaan sen. Minä ei tikka niin paljo vaikka paljo tukka. 

Hienon näköinen muki (kolpakko) muhkuroineen. 

Epäsiisti sisältä eikä muutenkaan meidän tyyliä, mutta kaunis kuvaamisen arvoinen ulkomuoto. Luonto on miellyttävä aihe. Hih, juuri huomasin että pari muhkuraa voi kuvitella kilpikonniksi. Tikkaan kilpikonnista. 

Luulin elokuvaa huonoksi, ihan kärsin änkyttävistä nikottelevista vuorosanoista ja ihmettelin kannen kehuja "legendaarisesta ohjaaja-käsikirjoittajasta" kunnes tarinan loppupuolella sain kiinni sen johtavasta ajatuksesta ja arvostus kohosi äkkiä huippuunsa. Kiva kiva. Toisilleen sopivat rakastavaiset saivat toinen toisensa. Sympaattiset näyttelijätkin. Tuli hyvä mieli.  

 

Italialaisessa ravintolassa ystäväpariskunnan kanssa

 

Kodikas perheyritys Etelä-Haagassa. Mukava käydä ja puhua italiaa. Parkkeerasimme vanhan uskollisen Alfa Romeomme liikkeen eteen. Siinä oli hyvin parkkipaikkoja. 

Dolce on englanniksi sweet. Kolmoismerkitys, jälkiruoka tai makea tai suloinen. Home sweet home. Casa dolce casa. Tietysti myös la dolce vita. 

Hyvä että otin kuvia. 

Nyt voi rauhassa katsella asioita

joita ei eilen ehtinyt ajatella.

Perhe valmistaa pizzat ja jäätelöt ja leipomukset itse.

Calzone eli pizzatasku.

Suussasulavan maukas täyte.

Annoimme ystäville pikkujoululahjan ja saimme heiltä 

toiveitteni mukaisen nipun Hufvudstadsbladeteja.

Huomenna opetan ranskaa mutta sen jälkeen

voin alkaa lukea ruotsinkielisiä lehtiäni. 

Kuuntelin eilen netistä ranskankielisiä joululauluja.

Väliin tuli mainoksia. Hesburgerin Veke-mainoksessa 

suomalainen mies lauloi minua miellyttävästi,

suomeksi. Tietääkö kukaan hänen nimeään?

En yleensä kuuntele mitään musiikkia suomeksi

mutta nyt voisin tehdä poikkeuksen.

Söimme jäätelöpallot, minun oli sitruunanmakuinen.

Heillä oli vitriinissä itsetehtyjä puikkojäätelöitä,

en tiedä onko muualla vastaavia.

Birra Peroni, maineikas olutmerkki.

Mieheni valitsi minulle nämä korvakorut asuni kanssa.

Toinen vaihtoehto oli punaiset pyöreät.

Minulla on tapana kysyä hänen mielipidettään.

Kiitos kaikille kanssabloggareille jotka 

kommentoivat asuvalintaani ja pikkulaukkujani. 

Hauskempaa porukassa. 

Kun olimme lähdössä Dolce Italiasta,

viereisen pöydän nainen sanoi minulle

että onpa sinulla kaunis pikkulaukku. 

Joulu Hawaijilla? Valaistu ananas Bauhausissa.

Haimme sieltä maanantaina joulukuusen, oikein kauniin ja tuoksuvan metsäkuusen. Tänään koristellaan. 

Ruskaa ja vihreää ja värejä koulutunnilla

 

Hurmaavia puiden latvuksia ja pensaita. Otin kuvia tanssitunnille mennessäni torstaina syyskuun 33. päivänä (oman kalenterini mukaan). Tänään on koittanut aika siirtyä lokakuulle. Mikäs siinä. Kaunista edelleenkin. 

Ruskeaa ja keltaista maassa.

Isoja vaahteranlehden repaleita. 

Pitkä katuosuus. 

 

 Joka syksy kuvittelen kahlaavani kahisevissa lehdissä.

Muistan tämän haaveen jo kouluajoilta.

Se palaa joka syksy.

Runsaasti vielä vihreää.

 

Sinitaivasta ja pilvenhattaroita.

Onpa syreeni pysynyt vihreänä.

Ei merkkiäkään ruskasta.

Vihreän ja keltaisen yhdistelmä miellyttää silmää. Samoin nautin punaisina hehkuvista marjoista vihreiden lehvästöjen lomassa. Punaiset lehdet ovat itsessään syksyn parhautta, samoin oranssit. 

Maahanmuuttajien suomen tunneilla olemme opetelleet värejä. Punainen, mutta ei *sinäinen*, vaikka olisi ehkä loogista. Tiettyjen kielten puhujille -ea ja -eä - päätteet ovat aina erityisen työläitä. He haluaisivat sanoa *vihriä* tai *vehreä*. 

Huomenna taas treenaamme kielitaitoa sanomalla mitä meillä on päällä. Se on kiva harjoitus ja vähä vähältä he alkavat oppia sanajärjestyksen ja monikot. Ei *kengät musta* vaan mustat kengät. 

Toinen rutiini mitä tykkään pitää yllä on pieni liikunta siten että kaikki nousevat seisomaan ja johdollani osoittavat kehonosia sanomalla niiden nimiä. Aloitin ekalla tunnilla helpoista ja jo tokalla kerralla huomasin miten innostuneita kaikki olivat tästä harjoituksesta. Lisäilen siihen uusia elementtejä joka kerta. Siinäkin mielessä hyödyllinen treeni että opintokertamme ovat kolme koulutuntia kerralla eli 3 kertaa 45 minuuttia. 

Seuraava idea minulla varastossa on tämä: "Seiso yhdellä jalalla". Aloitan näin: "Jalka ylös"... *vasen jalka ylös* ja vasta sitten sanataivutusta. 

Huomenna harjoittelemme myös y-äännettä. Kaikki eivät vielä osaa sanoa "ylös". Siitä tulee "ulos". Hih. 

Kuuntelen Il Divoa. Ai että laulavat komeasti. 

Syksyn kauneus ja kiitos kiinaksi

Värit hehkuivat kun kävelin tanssitunnilta kotiin. 

Tuossa kohdassa on vaahteroita.

Niiden lehdet ovat erityisen komeita.

Viikko sitten kun tuosta kuljin, satoi aika tavalla. 

Muistan myös viime talven muhkurajäät.

Syyshortensia omassa pihassa.

Myrsky katkoi sitä viime vuonna ja minäkin leikkelin.

Kiireisiä aikoja, syksyn hurmaa, kielten opetuksen iloja. Minulla on tänään syyskuun 32. päivä. Joka vuosi vietän 35 päivän syyskuun jotta voin kunnolla nauttia lempikuukaudestani. Silti se humahtaa aina nopsaan ohi. 

Kävimme eilen ruokaostoksilla. Ensin Lidlissä mistä ostimme vuohenjuustoa ja tuoreita viikunoita. Omia omenoita on enää yksi jäljellä. Piti ostaa pari italialaista omenaa kaupasta. Lidlin jälkeen katsastimme uuden etnisen kaupan. Ihan outoja tuotteita ja pussien päällä tekstit kiinaksi. Onneksi hyllyn reunaan oli merkattu suomeksikin. 

Heti sisään mennessä vaistosi että kassapoika karttoi katsetta eli todennäköisesti pelkäsi puhetilanteita suomeksi. Hänen koko olemuksensa kielsi lähemmän kontaktin. Maksoimme 10 kg riisipussukkamme ja kun minä sanoin lähtiessä kiitos kiinaksi tapahtui valtava muutos. Poika käännähti minuun päin kasvot kirkastuen ja heilutti minulle. Jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Uusi italian kurssi alkoi

Idea työasuksi italian opettajalle? Tai koulu-univormu italian opiskelijoille? Sain tuon pusakan lahjaksi kun opetin italaisten autojen maahantuonnissa. Se(kin) oli mukavaa aikaa. 

Olen pitänyt uuden italian ryhmäni tunnit kaksi kertaa. Upea kokemus. 10 innostunutta opiskelijaa. Olen opettanut painotusta. Sanapaino saattaa olla viimeisellä, toiseksi viimeisellä tai kolmanneksi viimeisellä tavulla. 

u ni ver si TA.     mi LAA no     te LEE fo no. 

Kukas olisi tämän arvannut - AL fa   ro MEE o ?  

piz  ze  RII  a   

Joskus tarvitaan eleitäkin puhutun kielen lisäksi.

Mutta miten ulkomaalainen osaa ne tulkita?

Kuvat ja selitykset ovat tästä oivasta oppaasta.

Aikaa on mennyt kahden italian kurssini ja ranskan opetuksen kurssisuunnitelmien kirjoittamiseen, kotitehtävien väsäämiseen ja kurssien käynnistämiseen, mutta on huippuhieno tunne nyt noita projekteja vetää kun on niin kivat osallistuja ja suunnitelmat kohtalaisen selvinä edessä.  

Syyskuussa alan etäopettaa suomi 2:ta, onneksi ei tarvitse itse huolehtia sen teknisestä toteutuksesta. 

Tuossa on ihan riittämiin iloista puuhaa. Ei yhtään haittaa jos maahanmuuttajien lukuopetus ei ala syyskuussa. Viimeksi kun tarkistin sinne oli ilmoittautunut 3 henkeä. 8 on vaadittu minimi. Kuun loppuun mennessä selvää alkaako se. Sitä olisi kahtena viikonpäivänä.

Mitä mieltä elehtimisestä puhuessa? Harrastatteko vai oletteko eleettömiä? Kiinnitättekö huomiota siihen kun / jos ihmiset elehtivät? Entä kasvojen ilmeet? 

Murhan kolmoisratkaisu ja loistava tulevaisuus edessä

 

Murha kengässä oli lopulta ihan hullun hyvä dekkari, huolimatta pysäyttelevän kömpelöstä käännöksestä. Käännös alkoi elää omaa todelllisuuttaan ja huomasin lähestulkoon hurmaantuvani siitä. 

Päähän jäi tämmöinen lause: "Hän kaatoi konjakkia paksuun olemukseensa". Sille voi hihittää vielä niin kauan kuin se palailee tajuntaan. 

Ratkaisu petkutti ja kutkutti lukijaa. Murhaaja ei ollutkaan se keneksi hän ensin vaikutti paljastuvan, eikä vielä se toinenkaan, jota seuraavaksi todisteltiin syylliseksi. Murhaajaksi osoittautui klassisen kaavan mukaan hän jota olisi vähiten voinut epäillä. 

Aloitin Rex Stoutin lukemisen. Helppolukuista, "normaalisti" käännettyä - öh, pääsin sivulle 13 ennen kuin selvisi että ei sekään ole luontevaa suomea. En semmoista tosin vaadikaan. Katsotaan mitä tuleman pitää. 

Kaikki tajuavat varmasti että pakosti pysähdyn miettimään outoja kohtia käännöksessä, koska olen ollut englannin opiskelija ja englannin opettaja. Erinäisiä kertoja olen mennä vuosina erehtynyt suostumaan jonkun käännöstyön suorittamaan. Huh mitä tuskaa. Lopulta päätin pysyä lestissäni eli opettajana. Se luonnistuu ja siitä nautin. 

Miksiköhän meillä on niin monta lävikköä? Niitä on ainakin neljä tai viisi. Hyvä sana, "lävikkö". Siinä on läpiä jotka päästävät jotain lävitseen, mutta eivät kaikkea. Lävikössä on isommat aukot kuin siivilässä. 

Ruotsiksi kiehtova sana; "durkslag". En osaa sitä selittää ja hyvä niin. Pysyköön arvoituksellisen kauniina, runollisena ja eksoottisena. Opin se niinä vuosina kun opetin franska och engelska ruotsinkielisessa ammattikoulussa ravintolalinjalla. 

Englanniksi se on "colander". Coca cola ja piña colada ja lumikola. Kaunis sana minun mielestäni. Latinan "colare" = siivilöidä, "colum" = siivilä. Puoliso kiinnostunee viimeksi mainitusta. Meillä on irlantilainen ystävä nimeltä Colum. 

"piña colada" = siivilöity ananas

Teettekö puheessa eron kattilan ja kasarin välillä?

Entä tiedättekö mitä englannin "kettle" merkitsee?

Pots and pans. A saucepan. A frying-pan.

Italiano: una pentola, una padella, un tegame

Taisi olla liian suuret odotukset selostuksen perusteella. Ei vietetty kuin muutama sekuntti Intiassa, muuten oltiin Englannin (suoraan sanoen ankeissa) maisemissa. Rikoksen ratkaisu oli kieltämättä omaperäinen, mutta lähteköön kierrätykseen tämä elokuva. Toisen aikaisemmin esittelemäni BBC:n leffan säilytämme uutta katselukertaa varten. 

Kiitän kommenteista ja blogikaveruudesta sekä saamistani vinkeistä, neuvoista ja vastauksista kysymyksiini. Toinen toistaan kiinnostavampi postauksia, joista en valitettavasti saa kaikkia luetuiksi, ainakaan heti ja etenkään pitkiä kirjoituksia. Niissä blogeissa jotka minulla on ainoastaan Bloggerin listalla eikä blogin sivuseinällä en aikomuksistani huolimatta juuri koskaan tule käyneeksi, paitsi jos he käyvät ensin täällä. Teen taas päätöksen katsastaa lukulista. Wish me luck. 

Eilen tuli hyviä uutisia; edessä loistava tulevaisuus (eikä vain takana), sillä tanssikurssimme, 2023 syyskuussa 60 minuutin tunteina alkanut, jatkuu syksyllä 75 minuutin treeneinä, eli tunti ja vartti. Vakiojengi saa kuulemma ilmoittautua ennakkoon kesän kynnyksellä ennen kuin ilmoittautuminen avataan muille. 

Lähitulevaisuudessakin kivaa. Odottelen postitse paria korttia, jotka tilasin blogikaveri Repolaiselta. Meistä monet odottelevat innokkaina hänen seuraavaa värihaastettaan. Mikähän väri meille annetaan seuraavaksi? 

Italian aakkoset ja tilkka viiniä

 

Neilikkaruusu kukkii aina vaan lisää.

Kukinta jatkukoon kauan!

Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Syöpä tosin aika rankka aihe ajateltavaksi, mutta huumori auttaa. Sanavalmiit viehättävät päähenkilöt tutustuvat toisiinsa tukiryhmässä ja rakastuvat toisiinsa. Kerrottakoon että poika ei selviydy hengissä. Heidän rakkaustarinansa on silti kaunis. 

Italian aakkoset. Lopussa vierasperäisten sanojen kirjaimien nimiä. K:ta ei juurikaan käytetä kirjaimena, toisin kuin meillä, mutta k-äänne sen sijaan on italiassa yleinen. 

C-kirjain ääntyy k:na (cantare = laulaa), paitsi ei silloin jos c:tä seuraa e tai i. Silloin C lausutaan aivastusäänteenä /tsh/. Esimerkiksi: cento /tshento) = sata ja cintura /tshin TUU ra/ = vyö.

Pirteä italialainen valkoviini, 2,5 desiä. Join tuosta kolmena päivänä aterialla. "Valkoisen kullan maa" on sen nimi. Vino da tavola /TAA vo la/ = pöytäviini.

Yksi sivu englantia suomalaisessa Aku Ankassa. 

Ei hassumpi idea.

Hurjan korkea kuusi. En voinut olla ottamatta kuvaa ohi kulkiessani. Melkein kaaduin selälleni kun taivuin taaksepäin. Silti ei mahtunut kuvaan. 

ILON AIHEITA 1) Sain hitusen verran opetustöitä, suomen opetusta, alkoi tänä aamuna. 2) Pieneen italian ryhmääni tulee pari uutta opiskelijaa, mikä tietää sitä että se säilyy varmemmin elinvoimaisena. 3) Sain kuivatettua pyykkiä ulkona. 4) Ehdin kantaa pyykkitelineen sisään ennen kuin alkoi sataa, kuivukoot loppuun sisällä. 😀

Jos saa valita vain yhden puun, lempipuuni on kuusi. 🌲 

Mikä sinun lempipuusi on?