Teos: Mykkä taivas
Kirjailija: Tuire Malmstedt
Kustantaja: Myllylahti (2019)
Laji: Rikosromaani
Psykologinen trilleri
Sivumäärä: 341
Yleisvaikutelma: Respect
Kustantajan sivuilta: klik.
Lukunäyte: klik.
Mykkä taivas, samoin kuin Malmstedtin aikaisempikin psykologinen jännäri Pimeä jää, joka valittiin vuoden esikoisdekkariksi 2018, piti minua sillä tavalla otteessaan että elin sen mitä kerrottiin samalla kun luin.
Blogikirjoitukseni Pimeästä jäästä: täällä.
*****
Mykkä taivas on vaikuttava. Se on paljon enemmän kuin dekkari, ajattelin, ja luin melkeinpä hartaudella.
Vuonna 2017 etenevän poliisitutkinnan ja henkilöiden arjen ohessa lukija viedään vuoden 1944 Karjalaan ja vuoden 2015 Syyriaan sekä Turkin pakolaisleirille. Savonlinnassa Poliisipari Isa Karos ja Niiles Aarnikoski selvittää hirmutekoja alkaen siitä kun metsästä löytyy pää. Arvoituksellista, hyytävää, kysymyksiä herättävää. Taitavaa, niin taitavaa kerrontaa. Henkeä pidätellen luin joka kohdan. Tuntui että kirjailija punoi osan itseäänkin mukaan. Jo ennen viimeistä lukua, jossa kirjailija puhuu tämän rikosromaanin syntyprosessista ja taustoista, olin tullut siihen tulokseen että pohjalla oli todellisia ihmisiä ja tapahtumia, historiaa.
Tarinoissa piilee kauneutta ja kauheutta, toisinaan samanaikaisesti. On kohtia, jotka lämmittävät sydäntä. Toisia kohtia, joissa Suomen luonto lumoaa. Metsä, hiljaisuus, öinen järvi... Runollisen kaunista, mutta kolkkoa. Risahtiko oksa? Onko murhaaja lähellä? Joutsenet - niin kauniita ja ylväitä. Nyt näemme ne uudessa valossa. Juonen jännite säilyy, mutta antaa välillä tilaa pienelle vitsailulle ja naljailulle poliisityön lomassa. Huh huh, kevennystä kyllä tarvittiin.
Lahjakkaassa kerronnassa todellisuus sekoittuu aika ajoin uniin ja harhanäkyihin, kuitenkin uskottavasti ja toden tuntuisesti. Kohtaamme ihmisiä jotka ovat menettäneet rakkaitaan ja ihmisiä jotka ovat kokeneet kovia. Jotkut selviytyvät pahoistakin muistoista läheisten ja ystävien ansiosta, joidenkin järki sumentuu. Surmatöiden tekijästä ei näy päällepäin miten häiriintynyt hän on. Onneksi syyllinen ei ole se henkilö, joka meille, rikosromaaniperinteen mukaan, hieman ennen loppumetrejä tarjotaan tekijäksi harhautuksena. Olin nimittäin ehtinyt kiintyä häneen. Kuten muutamaan muuhunkin. Omid, maahanmuuttaja Aisha, autistinen lapsi Edith... he jäävät elämään mieleeni.
Palan halusta lukea lisää. Odotan sarjan kolmatta osaa.
...ja lukulistalleni....:)
VastaaPoistaVaraa lukuaikaa. Huomasin että oli kauheaa repiä itsensä kirjan parista kun ei voinut lukea ihan yhtäjaksoisesti. Jännittäviä lukuhetkiä sinulle sinne Ruusukumpuun 🌹
PoistaHieno kansikuva. Ensimmäinen ja toinen kirja sopivat hyvin yhteen nimiensä ja kansikuvien perusteella.
VastaaPoistaNiinpäs sopivatkin. Sopivat tarinaankin koska ovat jotenkin utuisia ja hämärän peitossa kuten surmien arvoitukset. 🖤
PoistaMalmstedt on minulle tuikituntematon dekkaristi, mutta lausumasi: "elin sen mitä kerrottiin" on sen verran tanakka lausahdus, että muulla avauksesellasi kuorrutettuna varaukseen menee.
VastaaPoistaKiitos esittelystä, ja utuista lukukomeusta odotellen:)
Uskon että pidät Malmstedtistä. Minulle tuli paikoin mieleen Viiden meren kansa, jonka luin sinun bloggauksesi perusteella 😀 Malmstedt kannattaa aloittaa esikoisromaanista Pimeä jää. Se on sarjan eka osa. 📚
PoistaTämä oli taas todella vakuuttavaa kerrontaa! En pidä suoraviivaisista perusdekkareista, mutta Malmstedt tarjoilee sopivasti historiaa ja myyttisyyttä. Jatkoa odotan minäkin.
VastaaPoistaHyvin sanottu. Plussaa on mielestäni myös se että saamme seurata päähenkilön elämää sekä poliisina että ihmisenä ja tutustumme muihinkin ihmiskohtaloihin. Seuraavaa osaa odotellessa 🍎
PoistaNice cover photo.
VastaaPoistainteresting story.
it was an extremely exciting detective novel. Award winning. 📙
PoistaHave a great day!
Ooh, pitääpä lukea, koska olen itse juuri kirjoittamassa dekkaria. :-)
VastaaPoistaWow, Marianne. Onnea siihen. Tämä dekkari on malli jota kohti kannattaa kurottaa. Tavoittele tähtiä 🙂⭐️💚
Poista