Kolikot suuhun…

Kolikot suuhun, mihinkäs muuhun…

Olen jo useamman vuoden ollut viikottainen vakioasiakas Lindroosin lähi-puutarhalla Piikkiössä.
Pitäisiköhän ehdotella jo kaupallista yhteistyötä Hyväntekeväisyyteen???
Sillä niitä vinkkejä tulen todellakin tarvitsemaan PIAN!!

Mutta siis, puutarhalla onnistuu pikavisiittikin vaikka lounastunnilla
- sillä oviaukon välikössä on valmiina
mitä ihanimpia euron pussukoita milloin mitäkin.

Pussukat auttaa menu suunnittelussakin
- ei tartte edes itte miettiä, että mitä vihanneksia tänään syötäisiin...
ne on pakattu jo valmiiksi!!

Perjantaina noukin pussukan näitä pieniä söpöläisiä: naurista, kelta- ja raitajuurta.

Ja tuo ei todallakaan ollut ainoa pussi, joka tarttui mukaan, 
mutta ainoa josta ennätin kokkailemaan viikonloppuna.

Sillä toinen ruokailumme oli 
lähes koko suvun (4puuttui - pari futistunrnauksessa
- pelejänkin ennätettiin käydä välillä katsomassa, isomummikin ekaa kertaa
ja Hesalaiset puuttui myös - tulevat parin viikon päästä)
kanssa sushilla käynti.

Jälkikasvuamme ajoi siis kauempaakin apuun isomummin muuttojärjestelyihin...
- joten alkaa olla tavarat paikoillaan!

Laatikot purettu ja uudet hyllytkin jo seinällä omin tärkein esinein tytärtemme suunnittelu avulla. 
Matot kun saapuisi... niin...  AVOT!!!

Eilen siis ennätin kokkeilemaan
- kuorittuani juurekset näytti ihan kolikoilta, joten sellaiseksi ne sitten leikkasin ja nimesinkin.

Kelta- ja raitajuuressa on makua itsessäänkin niin paljon, etten neitsytoliiviöljyn
lisäksi heitellyt päälle muuta kuin valkosipulia ja yrttieni jämiä
jotka ei ehkä vielä olleet kyllin kuivuneet... mutta kuivuivat uunissa kyllä.

Lämpö oli 200 ja uunissa olivat reilun 30min
- saman kuin broilerin jahuhelihasta tehty mureke kypsyi...

ja ei muuta kuin syömään...

Valkoiset soosikiekurat on Smoky aiolia

ja salaatissa on lisukkeena jämä vuohenjuustoa, saksanpähkinöitä, viinirypäleitä ja chilidropseja.

Muutto vol 2

Näin uskomaton auringonlasku odotti lapsuuden kotirannassa,
kun "viimeistä kertaa" sinne matkattiin viime torstaina!
Viimeistä siksi, että kyseessä oli muutto vol 2.
Eka kuormahan haettiin jo 3 viikkoa sitten.

Nyt mukaan kaikki loput tavarat, sänkykin ja tietty muuttaja itsekin, eli äitini.
Hyvästi Itä-Suomi!
Kuuden tunnin sijaan äitini tykö on nyt vain 6km. 

Perjantaista muodostui varsinainen tehopäivä...
Aamupuurot vielä oikeilta lautasilta, mutta lounas, joka maltettiin syödä vasta kolmen jälkeen
olikin jo kertakäyttö kattauksella... 

Tyhjää täynnä - tai no, naapurista lainassa olevat patjat
ja matot, jotka seuraava omista toivoi jäävän paikoilleen...

Periaatteessa muuttomatkaan oltaisiin voitu startata vaikka jo ennen viittä,
mutta koska ajomatkaa olisi sen 6h, niin ilta otettiin rennosti
keräten voimia seuraavaan päivään. 

Eihän se muutto siinä ollut, että kaikki on pakattu....
se purkaminen ja uudelleen järjestely... ehkä enemmänkin kuin puolet.

Niimpä Itä-koti-Suomen ruskamaisemista lähdettiin nauttimaan vielä lenkkeillen
ja ottaen kuvia muistoksi... sillä eihän tänne nyt ainakaan niin säännöllisesti ole tarvetta tulla käymään!! 

Lauantai aamuna varmoin ja päättäväisin askelin heipat vanhalle kodille ja kohden uutta kotia!!

jossa olikin vastassa tehotiimi = vanhimman tyttären perhe. 

Kantotiimi oli käsittämättömän tehokas ja vahva... 
vävyn leveillä hartioilla ei tunutunut missään pesukonekaan... 

  ja mikä ihaninta, niin nuorimmatkin muutto-avut aivan innoissaan.
7-vuotias kantoi kaikki pehmoiset, 12-vuotias otti vastuulleen kaikki särkyvät
- joten kantoi telkut, viritti kanavat
ja 10-vuotias ennätti jo sisutamiseenkin - isomummin makuuhuone näytti tunnissa tältä
ja mummia vietiin jo tutustumaan pihapiiriin.

Isot kehut muuttajalle itselleen...
Reippaana jäi uuteen kotiinsa heti nukkumaan
 - varmasti väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.

Ja ihan innoissaan Ikean Ihmeelliseen maailmaan shoppailemaan
heti seuraavana päivänä.

Ilman tehotiimiä ei olisi kyllä Ikean "tuhannen palan palapelistä" selvitty millään!!

Jo oikeiden hyllypaikkojen ja kaikkien palasten löytäminen
oli uusi kokemus mullekin.

1½ ylimääräisellä vapaapäivällä pidennetty viikonloppu oli enemmän kuin tehokas
- niin hyvä mieli sulkea ovi ja jättää onnellisen näköinen äiti katsomaan niin tyytyväisenä
Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa Uuteen kotiinsa!!
Vielä riittää pitkäksi aikaa hommia...
mutta rauhoitutaan välillä ja annetaan mumminkin tottua uuteen ympäristöönsä
- me muut päästään "töihin lepäämään"!

Lisäämpä vielä kuluneen viikon RUNOtorstai mietteeni tähän postaukseen,
koska näihin muuttoaiheisiin runokin nyt vei...
P-kirjaimella leikitellen (tottakai)


inspiroijana
SusUlvoo-RUNOtorstai-aiheena-Päättäväisyys


Päivä 1.
Peräänantamaton päätös pystyyn pantu päättäväisesti.
Potku persuksille - peesaaminen pannaan 

Puhuri puhalsi pesässä:
pakattiin pikarit pumpuliin,
purkit peiteltiin paperiin. 
Painavatkin pakerrettiin pakolla pakuun.

Piiskattiin, putsattiin, 
pyyhittiin pölytkin pitkin permantoa. 
Pinnat pestiin puhtoisiksi - paljahiksi.

Piti pollan pinkeenä puhteet päivän. 
Pinnistellen päättäväisesti päätyyn päästiin.
Päät pöyhittyihin palleroihin painettiin
- peiton pehmeän painallukseen. 

Päivä 2. 
Pimeään pihaan perävalot-pakokaasut päästeltiin.
Pisarat poskilla päätietä pitkin paluumatkalle pitkälle.

Päätös pitää
- paikkaan parempaan
piiriin perheen perustamaan pesää. 

Uskomatonta, mutta KAI se on totta....

 ... siis se, että äitini on oikeasti on muuttamassa Itä-koti-Suomesta tänne länteen,

lähemmäksi meitä rakkaitaan. Eihän tuohon päätökseen ole mennyt kuin 11-vuotta...

Palveluiden hiipuminen ja julkisen liikenteen väheneminen vuosi vuodelta 

vaikuttivat lopulliseen päätökseen ja tietty sekin, 

että lopulta rivitaloasunto meni kaupaksi - se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
Asuntojen arvon lasku on todellista pienillä paikkakunnilla,
yhä useampi talo on jo autioitunut ja tulee autioitumaan.
Siinä mielessä onnekasta, että asunnosta pääsi ihan virallisesti eroon, vaikkakin pilkkahinnalla.

Ja tässä on koko "upea muuttojoukko"
- vanhimman tyttäremme perhe oli kansamme laittamassa muuttoa alulle.

Miesväen niskaan raskaimmat työt, purkuhommat, kaatopaikka- ja kirpparilastit

Mitä kaikkea kaapit olivatkaan säilöneet kätköihinsä peräti neljän sukupolven ajan
- sitä ei meistä uskonut ennakkoon kai kukaan.
"Tunnetulvat" suuntaan ja toiseen, niiltä ei voitu välttyä.
Kaikkea varsin rakasta ja tunnearvoista ei millään voinut säilyttää, vaikka sydäntä riipaisi kirpparikuormaan niitä laittaakin - ja vasta nyt tajuan, että miksei niistä kaikista rakkaista olisi voinut ottaa vaikkapa kuvaa - mutta itseasiassa näistä kuvista vain 2 on minun ottamia...
Känny ei ollut lähimainkaan - kädet oli täynnä "työtä" ilman dokumentointia.   


Ilonkyyneliä tuottivat nämä ihanat isomummin "perinnöt", joista jälkikasvu ilahtui silminnähden.

Jopa minun kansallispuvun hame (jonka kankaan olen itse kutonut) kelpasi tyttärelle.
Yläosa oli kärsinyt vuosien saatossa ja essu kadonnut, mutta rintaneula ja hamekangas tullee esiintymään tulevana kesänä tyttären päällä-otetaampa kuva sitten!

Työntäyteinen pitkä viikonloppu ennenkuin oltiin tässä vaiheessa,
että pakuun kannettiin mukaan lähtevää niin paljon kuin mahtui.

ja isomummi joutuu pärjäämään tulevat kolme viikkoa varsin askeettisissa olosuhteissa.

Loput muuttokuormasta ja mummin itsensä noudamme siis loppukuusta,
kun uuden kodin asiat järjestyy täällä.

Oma olkkarikin on tulevat viikot sisustukseltaan hieman "täydempi"
- mutta ihanaa, että muutto saatiin järstymään omalla pakulla näin kivuttomasti
- siitä iso kiitos tyttären perheelle.
Tyttäremme tunnerikkaat postaukset liitän vielä loppuun
- yksi aika elämässä tosiaan on päättymässä
- voiko sitä kauniimmin kuvata!? Ei voi!!