Tänään käveltiin vetten päälläkin...

Aurinko kajasti aamuvarhaisella vuorten takaa. Rannikolle saakka se ei pilvisenä ja ripottelevana päivänä ennättänyt. Odotettavissa oli rankempaakin sadetta - niin päätimme seikkailla kävellen.

Majapaikan puutarhasta tuoreita mandariineja matkaevääksi
- että olivat maukkaita. 

Rankkasade ei koskaan tullut - joten päivästä hurahtikin useampi tunti tutkaillen ne kaikki kapeimmatkin kujat,
sekä vanhan-, että uuden kaupungin puolella. 

Trackerin mukaan oltiin kävelty vettenpäälläkin, hih...
nousu- ja laskuvesi!

Normaalisti aikaisin aamulla kalasatamassa oli kauhea kuhina - mutta nyt aamu oli hiljainen...
Rankkasateen ja myrskuvaroituksen takia kalastajatkin olivat jättäneet öisen reisunsa väliin...

Hiljalleen sade alkoi ropista - joten suunnattiin aluksi linnoituksen suojiin - vaikka ei meitä sade haittaa
- taskuun mahtuvat goretexit on aina mukana. 

Game of Thrones -fanit tunnistanee tämän muurin kanuuna rivistöineen. Esiintynyt useammassakin jaksossa.

Komea Portugalilaisten valloittajien rakentama linnoitus kilometrien pituisine muureineen valmistui jo 1505.
Nykyiseen muotoonsa sen korjautti kuningas Mohammet III vuonna 1760.
Kuninkaan tavoitteena oli rakennuttaa Essaourista maan tärkein satamakaupunki. 

Casablanca on vienyt sen tittelin myöhemmin kasvaessaan myös talouselämän keskukseksi, mutta 
hyvä kakkonen Essaouira on yhä.  

Kyllä tätä kaupunkiä "tirkisteli" linnanmuureilta mieluusti suuntaan jos toiseenkin

Jännittävää oli seikkailla sen matalilla ja kapeilla kujilla - jotka kätkivät sisäänsä niin montaa eri taiteenlajia,
käsityölaistä

ja ehkäpä maailman suurimman leivinuuniin
- jonka sisälle meidät houkuteltiin katsomaan.
Oli kyllä niin kuumaa, etten tohtinut kännykkää kaivaa esille
- vaikka ikuistettava kokemus se olisi kyllä ollut....
ja mikä tekniikka työntää 8 pitkää patonkia peräkkäin sinne metrien syvyiseen uuniin. 

Kuinkahan monta sinistä ovi-kuvaa kännykästäni löytyykään!
Ne olivat kertakaikkiaan upeita - sinisellä on karkoitettu hyttysiä = malariaa!

Muutama mielenkiintoinen ikkunaratkaisu pisti myös silmään

ja vaikka suuri osa kalastajaveneistä oli satamassa aamulla
niin kyllä siellä oli merelläkin oltu

 

Järkyttävän suuri tonnikalafile

Kyllä tuli herkuteltuakin monasti merenelävillä

Tästä seikkailusta jäi kirjaimellisesti hyvä maku!!
Kiitos Marokko!!

Atlaksen uumenissa 2.

Atlaksen uumeniin kätkeytyi myös upeita laaksoja.

Fillaroiden ennätettiin paljon, mutta uteliaisuutta riitti vaeltaenkin.

Sillä ihan jokapaikkaan ei viittinyt alkaa taluttamaan ja raahaamaan pyörää - joten yksi päivä mentiin ihan vaan apostolilla.

Vuoren rinteillä kasvatettiin riisiterassien tapaan vehnää - sinnikästä yritteliäisyyttä! 

Wifistä-netistä ja edes sähköistä ei ollut mitään käsistystä näissa parissa Berberikylissä
- joissa kuitenkin vieraanvaraisuus oli aivan huikeaa. 

Superfood, oikea Marokon kingi, eli Tagine tuli tutuksi.
Savisen kannen alta paljastui milloin mitäkin...
ja missä olosuhteissa nuo herkut valmistettiin - waude!! Pakkohan tätä on yrittää kotonakin, vaikka meiltä ei löydy kartionmallista savipataa... Ukkokullan tätien perintönä kuitenkin kannellinen lasivuoka - se saa kelvata. 

Periteinen berber-tagine sisälsi lihaa ja kasviksia ja kuinka kauniisti ne oli aina aseteltu pataan ja kypsennetty hartaudella - ihania makuvivahteita toi viikunat, taatelit ja luumut kasvisten joukossa. 

Tuoreita viikonoita ostinkin kokonaisen RENKAAN ajatuksissa joulupöytä. 

Tuliaisemme reisuilta ovat muuten aina jotakin ruokaan liittyvää - joko astia tai sitten ihan niitä aitoja oikeita makuja - useimmiten syötävää! Kuin myös tällä kertaa siis makuja!!

Ihan kuivin kengin ei selvitty kaikista poluista,
mutta vesiputous jäi tällä kertaa laskeutumatta...
ihalitiin vain märkäpukuisia kavereita, jotka tekivät sen niin näppärästi.
Piti kaivaa esiin muistot omasta laskeutumisesta mustelmineen
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/01/tapanin-ajelulla-costa-ricassa.html

Osataan sitä olla välillä ihan Repo-rankanakin!!

Eläimille tulossa ruokaa vuoristoon

Nämä 7 poikasta kisailivat itse ruoan saannistaan

Päätteeksi vielä yksi ihana muisto vuorilta - 2½-kilsan korkeudesta. 
Mietittiin kuinka monta palloa mahtaa olla ympäröivässä solassa,
vaikka ihanat isät on rakentaneet verkon, mutta....

Oli muuten ihan mahdoton yrittää saada palloa näiltä kikkailevilta
6-12 - vuotiailta tulevaisuuden lupauksilta, eli hävittiin enemmän kuin 6-0!!