Hiljaa hyvä tulee

Voisi päteä moniinkin meidän projekteihin, mutta tällä kertaa on kuvissa hiljaa valmisteltu villapaita talven tuiskuihin.

Ravelrysta tarkistin, tämä on aloitettu 2.4.2017. Että eihän siihen mennyt kuin puolitoista vuotta. Vappuna bloggailin sen valmistumisesta ja siitä lähtien se on odotellut kainaloiden viimeistelyä ja lankojen päättelyä.

Vaalea lanka on Airikkalan tilalta, josta haemme vuosittain myös karitsan lihaa. Harmaa on Rintalan tilan Iivaria, samaa josta tein aiemman villapaidan. Ruskea lanka on niinikään Rintalan tilalta, mutta sukkalankaa. Kaikki aivan ihania värjäämättömiä lampaan villalankoja. Sukkalanka oli hieman muita paksumpaa, mikä tekee kuvioista hieman epätasaisia. Mutta jospa nuo käytössä tuosta tasaantuisivat.

Malli on Dropsin September sweaterista omaan tarpeeseen muokattu.

Enpä olisi uskonut että paita vielä jonain päivänä valmistuu. Neulominen on ihanaa, mutta innostus tulee ja menee. Ja saa ollakin niin, hyvä on ihmisellä olla asioita missä ei tarvitse suorittaa.

Vapputunnelmissa

Vappu yksin kotona, tuo keski-ikäistyvän unelma.

Puutarhahommia, kanalahommia, joutenoloa, hyvää ruokaa, laiskottelua. Ihanaa!

Viime lauantaina ahkeroin kanalan kimpussa. Vanhat kuivikkeet ulos, pintojen pesu höyrypesurilla, uudet kalkit seinille, uudet kuivikkeet. Vuokrasin höyrypesurin ja totesin taas kerran ettei sitä ainakaan itselle kannata ostaa. Puhtaampaa jälkeä olisi varmasti saanut ihan juuriharjalla hinkaten.  Sen sijaan Kärcherin "raksa-imuri" oli loistava apu tässäkin hommassa, sillä kun voi imuroida kuivikkeita ja vettä ja ihan mitä tahansa. Uudet kalkit seinissä saivat kanalan taas näyttämään kuin uudelta.

Päivä oli sateinen mutta tallilta on kyllä ihana peltomaisema. Kuin olisi enemmänkin maalla.

Lopputuloksena talliin pääsee taas kävelemään sisälle! Jopa sinne olikin taas talven aikana kertynyt kaikenlaista tavaraa.

Sunnuntaina sitten haettiin kolme uutta tipua. Hirmu pirteitä ja virkeitä kavereita, nyt jotain 5-viikkoisia. Eniten kanan näköisiä yritettiin valkata mutta saapa nähdä miten käy. Tiput asustavat nyt omassa boksissaan kanalan nurkassa, ovat vielä sen verran pieniä ettei uskallettu niitä meidän tiukkojen tätikanojen sekaan laittaa.

Ensimmäinen narsissi pilkottaa omenapuun juurella. 

Kasvimaasta sen sijaan olen hieman huolissani, kun siellä ei vielä merkittävästi näy mitään. Laitoin valkosipuleiden ja syksyllä kylvettyjen juuresten päälle harsoa. Jospa näiden vapun sateiden jälkeen alkaisi lämmetä niin sieltä voisi jotakin nousta. Perunoita myös istutin vähän ämpäriin, kasvihuoneeseen istutetuissa ei näy vielä mitään. Meidän ulkona olleessa mullassa on aivan järkyttävästi rikkaruohoja ja vaikka se Kekkilän puutarhamultana myytiin, en ole oikein vakuuttunut sen laadusta. Salaatit ovat kasvihuoneessa kuitenkin itäneet ihan ok (paitsi vuonankaali jota en saanut viime kesänäkään itämään), muutaman viikon päästä päästään maistelemaan jo omaa satoa.

Villivihannessatoa löytyy jo eri puolilta pihaa. Nokkoset ovat juuri hyvässä koossa poimittavaksi aamupalasmoothieen ja vuohenputkea pukkaa myös melkoista vauhtia. 

Päiväuniseurasta ei meillä ole puutetta <3

Vappupäivänä valmistui eräs ikuisuusprojekti, lampaanvillainen kirjoneulepaita. Tässä pieni sneak peak, enemmän kuvia sitten kun joskus jaksan vielä päätellä langat. 

Parasta keväistä hupia on kävellä pitkin tiluksia ja katsella luonnon heräämistä. Välillä kylvetään auringonpaisteessa ja välillä upotaan sumuun.

Mutta johan se kääntyi toukokuuksi, eipä aikaakaan niin kesän odotus saa alkaa!

Elämää sukkakorissa

Keskeneräisten sukkien korissa on taas hyvin pitkästä aikaa ollut liikettä, kun keskeneräiset ovat vaihtuneet uusiin keskeneräisiin. 

Kesällä päätin osallistua ensimmäistä kertaa Knit along -tapahtumaan. Piti ihan Fb:stä tarkistaa että nämä Mia Sumellin ideoimat SullaVikat aloitettiin 29.6. En sitten ihan pysynyt muun porukan perässä kun sain nämä valmiiksi tuossa marraskuulla :D.

Kirjoneulesukkiahan on aina hirveän hauskaa aloittaa mutta toisen sukan kohdalla motivaatio kyllä tökki ja pahasti ja jotenkin tuo värimaailmakin alkoi alun innon jälkeen kyllästyttää. Hammasta purren kuitenkin valmista tuli ja langanpäätkin sain pääteltyä. Sydämet on aika kauhean näköisiä mutta jospa ne käytössä tasottuisi.

Sitten käväisin junamatkalla, ja tarvitsin jotakin tekemistä reissuun. 7 veljestä Maamme raita -langasta tuli miehelle tällaiset isänmaallisuutta henkivät perussukat.

Suomi 100 vuotta villasukat sotiemme veteraaneille

Ystävä haastoi viime syksynä liittymään Facebook-ryhmään, jonka tavoitteena oli neuloa villasukat kaikille sotiemme veteraaneille Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi. Villasukkaprojekti on osa virallista Suomi 100 -vuotta tapahtumaa.

Kuten neulonta- ja varmaan muillakin Fb-ryhmillä on tapana keskustelu sai ajoittain melko koomisia käänteitä. Osa lähti suuttuneena pois ja osa pisti pystyyn omia sivuprojektejaan. Kuitenkin kaikille veteraaneille on sukat neulottu ja osalle ne on jo jaettukin. 

Projektiin voi osallistua sekä neulomalla että lahjoittamalla neulojille lankoja. Ryhmän ylläpito teki melkoisen työn organisoidessaan lankalahjoitukset, sukkien keräämisen ja luovutuksen sekä suhtautuessaan kiihkeänä käyvään keskusteluun äidillisen pitkämielisesti.

Oma panokseni oli kahdet valmiit sukat sekä kolmelle neulojalle lahjoitetut langat.

Molemmat isoisäni ovat olleet sodassa ja toinen on vielä sukkia vastaanottamassa. Iso on kiitollisuus ja kunnioitus näitä itsenäisen Suomen rakentajia kohtaan.

Lapasestako se lähti

Paljon käyttämäni villalapaset hukkasin jouluna Kiinan reissulla, joten tuli akuutti tarve neuloa lapasia. Tulikin sitten samalla muutamat.

Hanna Leväniemen Sydänmaa-lapaset (linkki Ravelryyn) tein Cascade Alpaca Lana D'oro -langasta, pehmoisesta alpakka / villa sekoitteesta. Näitä tein kahdetkin kun äidille tarvittiin synttärilahjaa. Ohje on tosi kiva, simppeli ja erinomaisesti käteen istuva.

Kirjoneulelapaset tein Ulla-neuleen ilmaisohjeella 7 veljestä -langasta. Tuli lämpöiset vanttuut ja värit ovat kivan harmoniset.

Taas tarkenee!

Raitoja vaan

Parit raitasukat piti saada pois puikoilta seuraavien projektien tieltä. 

Taloa ostaessa myyjä totesi tämän olevan "villasukkatalo", ja sitä se kyllä kylmine lattioineen on. Raitasukille on siis tilausta.

Sukkia muuton alta

Keskeneräisiä neuletöitä on niin hankalaa pakata järkevästi että oli pakko tehdä vähän valmiiksi näitä ikuisuusprojekteja. Muuten on neuletehtaalla ollut hiljaista.

Broken Seed Stitch -sukat ovat Ravelryn mukaan valmistuneet 16. tammikuuta, nyt sain ne vihdoin prässiin (=kasteltu froteepyyhe saunan lauteilla) ja kuvattua. Malli on tosi kiva ja tuo nätisti esille moniväriset langat, mutta jotenkin neulominen tökki ja valmistuttuaan en tykännytkään näistä, niinpä hylkäsin ne kaapin perälle. Nyt näyttävätkin taas ihan kivoille, eihän sitä tiedä vaikka pääsisivät käyttöön. Lankana näissä valkoinen Novita Nalle ja maailman ihanimman värinen Nalle Taika monivärinen.

Muita ihania -talvisukat ne vasta tökkikin. Aloitettu 20.3. ja nyt saatettu valmiiksi. Malli on ihan jees mutta ei mun taidoille, kirjoneuleesta tuli aika epätasaista ja osin kiristävän puristavaa ja osittain liian löysää. Etenkin nuo kolmella värillä toteutettavat osuudet olivat liikaa, lisäksi värimaailmakin alkoi kyllästyttää, olinhan jo tehnyt lähes samoista väreistä Anelmaiset. No lopputulos kyllä palkitsi sitten kuitenkin.

Vielä keskeneräisiksi jäivät yksi neuletakki joka tuskin ennen muuttoa valmistuu, sekä kadoksissa olevat vihreät villasukat, mahdollisesti jo muuttolaatikkoon pakatut.

Neulojan aivopieruja

Joskus sitä ei vaan aivot pysy ollenkaan käsien perässä.

Taannoin bloggasin polvimittaisista villasukista, joita tuli talvella tikuteltua useammat. Nämä harmaa-valkoiset sukat olin jo tuolloin pakannut postiin äidille. Vasta blogista kuvaa katsoessani huomasin että nehän ovat ihan eri paria!

Tämä on kuin etsi viisi virhettä -tehtävä. Paitsi tässä niitä lienee enemmän. Sujuvasti olen ohittanut muutaman rivin ohjeesta, neulonut sukat loppuun, viimeistellyt, pakannut ja kuvannut virhettä huomaamatta.

Eikä tässä vielä kaikki.

Talvella neuloin itselleni tuubihuivia. Lanka oli ihan kiva mutta jotenkin huivin neulominen todella takkuista. Hammasta purren sen sain valmiiksi ja aloin ommella tuubiksi.

Sauman ommeltuani katselin huivia... ihan kuin tässä nyt olisi jotain kummaa.

Siitähän ei sitten varsinaisesti tuubihuivia tullut vaan erittäin oudon mallinen epätuubihuivi. Tuossa se on nyt muutaman kuukauden kököttänyt mytyssä olohuoneen lipaston päällä odottamassa jatkojalostustaan. Ei huvita purkaa saumaa, ei päätellä edes langanpäitä. Odotelkoot.

Aina ei vaan onnistu :)

Ellison odottelee lampaita laitumelle

Oli toiveissa muhkean lämmin villapaita viileneviin kesäiltoihin ja kirpeisiin kevätpäiviin. Niin ja sinne lammaslaitumille.

Aikalailla tuli juuri sitä mitä toivoinkin, mikä ei neuloessa ole aina todellakaan itsestäänselvyys.

Kun kaulus ja hartiat oli valmiina, paita tuntui aika isolta ja niinpä vaihdoin lennosta pykälää pienempään kokoon. Tämä episodi tuo ehkä pientä väljyyttä paidan yläosaan, mutta ei häiritsevästi.

Mallina on Ellison (Ravelryssa) ja lanka Rintalan tilan Iivari, 100% kotimainen kainuunharmaan villa.

Kerran innostuin

Kuten tänä talvena polvimittaisista villasukista. Tai ei näitä nyt ole kuin kolmet ja kaikki talven trendisukkia.

Ovat muuten muotoutuneet aivan vakiokotivarusteeksi leggareiden kanssa. Täytynee vielä muutamat väsätä jotta on valinnanvaraa.

Räsymattosukista lähti kyllä semmoinen raitavimma ettei ole ennen nähty. 

Iloisen värisen räsymaton ostin taannoin kirppikseltä kympillä.

Lomalla kerran

Talvilomalla suunnattiin hyväksi havaittuun tapaan mökille. Nautimme aurinkoisista ja välillä pilvisemmistä päivistä siten miten vain parhaiten osaamme; ulkoilemalla, syömällä ja laiskottelemalla. Mökki on ihana talvellakin kun upeat jääpolut lähtevät rannasta ja rantasauna tietenkin lämpiää joka ilta. Ja me nautittiin.