Kevään eka asuntoautoreissu

Viime syksynä puoliso toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hankki asuntoauton. Muutamia reissuja on jo ehditty sillä tehdä ja niistä tulen varmasti jatkossa kertomaan täällä blogissakin.

Nyt suuntasimme lämpimän alkukesän kunniaksi Varsinais-Suomeen pariksi yöksi. 

Meillä oli aluksi tarkoituksena mennä Kurjenrahkan kansallispuistoon retkeilemään, mutta alueelle lupailtiin kovia sateita, niin päädyimme kuitenkin Säkylän Pyhäjärvelle. Pyhäjärvi on upea, kirkasvetinen ja saareton järvi. Alueella ei ole paljon järviä, joten Pyhäjärven rannat on mökkiläisten kansoittamia. Onnistuimme kuitenkin löytämään yöpymispaikan ihan rannasta.

Iltasella kävimme kävelemässä Kuhankuonon retkeilyalueella.

Kahden järven kierroksella ei nimestään huolimatta juuri järvimaisemia näkynyt, mutta ihan mukavaa eteläsuomalaista kalliomaastoa kuitenkin. Kyllä siellä koirat sai lenkitettyä.

Kävin vielä ihmettelemässä lähistöllä ollutta Huvitusta. Huvituksella on mielenkiintoinen historia mm. alkoholistiparantolana ja pahamaineisena tyttökotina, mutta nykyisin se on tyhjillään ja myytävänä (hulppeaan 4 miljoonan euron hintaan). 

Alueella on monta kymmentä rakennusta ja se sijaitsee upealla paikalla. Tallella on myös osa valtavasta omenapuutarhasta.

Alueella oli jotenkin vähän spooky tunnelma, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka kyllä. 

Autolle palattuamme alkoi sataa ja tulikin vettä useamman tunnin ajan. Siinäkin on autossa tunnelmaa, ja kun on vielä hyvää lukemista mukana niin mikäs sen parempaa. Illaksi sää selkeni ja ihastelimme kaunista auringonlaskua. 

Pyhäjärven kirkkaaseen veteen pulahtivat tietysti koirat, ja jäi sinne omakin talviturkki. N. 13-asteinen vesi oli just hyvä uimiseen, ihanan virkistävää.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa määränpäätä. Tai mies ajoi ja itse tein töitä. Hyvin onnistui etäpalaverit myös tien päältä. 

Toiseksi yöksi menimme sukuni tilalle. Tilalla ei enää ole asuinrakennuksia mutta asuntoautoiluun se on loistava paikka. Kuuntelimme hiljaisuutta ja kevään ääniä. Taas illalla hieman satoi mutta se ei tunnelmaa pilannut. 

Illallinen valmistui grillissä, ja kyllä retkiruoka vaan maistuu. 

 

 Aamulla käppäilimme hieman lähimaastoissa ja löysimme hyvän satsin korvasieniä. 

Asuntoautolla matkailu tuo kyllä vapautta ja on mukavaa lähteä reissuun vailla tarkempaa suunnitelmaa. Kunhan tilanahtauden kestää (on meinaan melko tiivis tunnelma kun autossa on kaksi ihmistä ja kolme pahimmassa tapauksessa märkää koiraa...), matkailu on varsin mukavaa. Olemme panostaneet auton asumismukavuuteen ja hankkineet sinne mm. todella mukavan sängyn. Pakkaamista pitää tosin vielä treenata, nyt unohtui matkasta mm. kaikki ruokailuveitset :D. 

Nyt alkukesälle olimme suunnitelleet pidempää reissua pohjoiseen, mutta poikkeustila sekoitti lomasuunnitelmat ja loma siirtyikin loppukesälle, ja lisäksi Rovaniemen Jukolan viesti siirtyi seuraavalle vuodelle joten Lapin reissu jäi vielä haaveeksi. Kesällä olisi kuitenkin tarkoitus kierrellä autolla ainakin lähiseutuja.

Kevään kuulumisia

Kevät se koittaa tänäkin vuonna. Hieman on jännittänyt minkälainen keväästä ja kesästä tulee täysin lumettoman talven jälkeen, mutta ihan normaalilta tämä tässä vaiheessa näyttäisi. Pitkällä toki jo ollaan.

Kevät tuo mieleen kaikenlaisia ajatuksia, nyt vielä kun on ollut aikaa olla kotona, on puutarhahommat kyllä lähteneet taas aika lailla lapasesta. 

On idätelty herneenversoja ja kerätty nokkosia.

Taimikasvatus on pahimmillaan ja kämppä täynnä taimipurkkeja. Mitään kovin uutta ei taimipurkeista löydy vaan tuttuja chilejä, tomaatteja, parsakaalta, kesäkukkia, yrttejä ja sen sellaista.

Tänään siivosin kasvihuoneella ja isoimmat tomaatit ja chilit pääsivät jo sinne, kun on lämpimiä öitä luvattu.

Kasvihuoneessa kasvaakin jo retiisiä, salaattia, tilliä ja lehtikaalta. Tänään kylvin myös mangoldia, pinaattia, rucolaa ja lisää salaattia sekä istutin perunoita. Kokeilussa myös puikula-perunat.

Viime viikonloppuna kävin katselemassa korvasieniä ja pienen määrän jo löysinkin.

 Koirat ja muut kotieläimet voivat paksusti ja nuppiluku on pysynyt ennallaan. Koiria on kolme, kissoja yksi ja kanalassa kuusi kanaa ja kukko. Kesäksi on tulossa viimevuotiseen tapaan kesälampaita, peltoja ja ojanvarsia siistimään.

Telttaretki kolmen koiran kanssa

Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).

Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle. 

Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.

Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.

Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.

Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.

En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.

Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.

Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)

Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi. 

Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse. 

Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D

 Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.

Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.

Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä. 

Matot lattialle ja kuinka sitten kävi

Koiranpentu kun saapui taloon viime tammikuussa, se tuhosi muutamat matot lattioilta ja sen myötä talo on ollut matotta.

Viime syksynä keltaisuuspäissäni ostamani Ikean Stockholm -matto oli sellainen karvankerääjä että päätyi vintille odottamaan pesua ja myyntiä.

Mutta taas syksyisten kelien koittaessa alkoi tulla jaloille vilu ja toive lämpöisistä matoista heräsi. Heräsipä halu käsinsolmitusta villamatosta halvalla ja läheltä. Ei helppo yhtälö mutta torin ahkeralla seuraamisella löytyi ratkaisu, mahtavan värinen villaplyysimatto läheltä ja edullisesti.

Koirataloudessa ei voi mitään arvomattoja lattioille laittaa, niistä oksennusten ja ripulikakkojen peseminen kun on hieman liian kallista.

Kylläpä tuli kodikas tunnelma kun perjantaina siivouksen jälkeen laitettiin "uusi" matto lattialle, samalla hain kellarista pari puhdasta räsymattoa keittiöön.

Kissa valtaa pedit ja paikat, ja koirat saa tyytyä lattiamajoitukseen.

Mukavaa sitten puhtaille matoille ottaa tämän näköisiä koiria :D

Viime aikojen vesisateet ovat tosiaan olleet nannaa koiranomistajille. 

No mutta syksyfiilistelyjä sitten muuten. Sadetta on piisannut mutta jokainen sateeton päivä on hyödynnetty pihalla ja lenkkipoluilla.