Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.

Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...

...toisin kun tämä maalattu lattia.    

Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!

Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 

Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 

En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 

Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3

Tuvan ja keittiön remontti osa 1

Viime kesänä pintaremontoimme tuvan. 

Lähtökohtana remontille oli, että pyrimme säästämään mahdollisimman paljon vanhaa ja minimoimaan budjetin. No onneksi mitään kokonaisbudjettia ei tullut edes laskettua. Vanhan säästämisessä kuitenkin onnistuimme.

Tässä ekassa remppapostauksessa kerron seinien muutoksesta.

Ja tästä siis lähdettiin. Ehdimme harkita remppaa kolme vuotta, ja mielikin ehti muuttua moneen kertaan. Jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, vaikka kyllähän nuo vuodet väliin vähän pitkiltä tuntui :). Keltaiset seinät tuntuivat alkuun kivoilta mutta kaipasimme sitten kuitenkin jotain vähän hillitympää, etenkin kun olimme päättäneet että lattiasta tulee perinteisen punainen. Puolison mummolassa on ollut punainen lattia ja siitä olemme haaveilleet varmaan siitä asti kun aloimme suunnitella vanhan talon ostamista.

Purku- ja remppahommia piti tehdä vähän osissa, sillä reissasimme välillä kesälomalle ja eläintenhoitajalle haluttiin kuitenkin jättää esim. keittiö käyttöön.

Ennen reissua ehdimme tapetoida seinät. Tai no, mies tapetoi ja minä toimin työnjohdossa :). Tapetin valinta oli pitkä ja tuskainen operaatio, tapettinäytteet roikkuivat seinällä varmaan pari vuotta eikä oikeaa vain meinannut löytyä. Halusimme harmaansävyisen, kuvioiltaan hillityn ja aikakauteen sopivan tapetin, vaihtoehtoina mm. Tapettitalon Pro Finlandia, Herraskartano ja Lukko, K-raudan Vanaja-sarjan tapetit ja Laura Ashleyn valikoima. Lopulta valitsimme Tapettitalon Brita-tapetin harmaana. 

Tapetti tuli kahdelle seinälle ja loput maalattiin Tikkurilan sävyllä G487. Maalien valinta oli myös melkoinen urakka, mutta nyt vuoden seiniä katseltuani en voisi olla tyytyväisempi. G487 on todella kaunis vaalean harmaa ja passaa tapettiinkin täydellisesti.

Kotiutumista ja maakuntalauluja

Juuret ovat ihmisille tärkeitä. Koko sukuni on samalta suunnalta Suomea, mutta kun olin pieni perheeni muutti aivan toiselle laidalle maata. Kolmen muun maakunnan jälkeen olen päätynyt ja asettunut Uudellemaalle ja viihtynyt täällä niin hyvin että ajattelen jopa asuvani täällä loppuelämäni. Täällä on töitä, palveluita, ystäviä, kaikki harrastusmahdollisuudet upeine maastoineen ja hyvät edellytykset puutarhanhoidolle. Joka kevät nautiskelen siitä että kevät tulee tänne aikaisin. Talvien kanssa on vähän niin ja näin ja talvet voisikin olla ainoa syy joka minut vielä ajaisi pohjoisempaan. Tosin tämä kulunut talvi palautti taas uskon siihen että etelässäkin voi olla hiihtokelejä.

Heh, olen vuosia harmitellut kun etelässä ei pääse hiihtämään ja uhonnut muuttavani Lappiin. Tänä talvena kun kelit ovat olleet mitä mainioimmat hiihtoa ajatellen, sain itseni ladulle _kaksi_ kertaa. Ei se sitten ollutkaan keleistä kiinni.

Tähän taloon kun muutettiin reilu 1,5 vuotta sitten, uhosin että tästä sitten muutan vasta palvelutaloon, tämä on se loppuelämän koti. Ja samalta tuntuu edelleen. Vaikka työmatkaa kertyy, se fiilis kun ajelee peltomaiseman keskelle kotiin voittaa kyllä kaiken matkoihin käytetyn vaivan ja ajan. Joskus pimeällä kodin valot näkyvät kauas ja silloin oikein läikähtää sydämessä. Oma koti.

Toki haaveita ja unelmia on ja pitää ollakin. Tähän taloon ja muihin liittyviä.

Täällä luonto ja vuodenajat ovat niin lähellä ja niitä kokee ihan toisella tapaa kuin kaupungissa.

Toin sisälle omenapuun oksia ja ne tuovat kevättä ja vihreää tupaan.

Tänään kiipesimme koirien kanssa pitkästä aikaa "meidän" mäelle. Tätä maisemaa katsoessa tulee aina mieleen Uudenmaan maakuntalaulu, tämä (ihan mieletön versio!!):

Maakuntalaulut, mikä mieletön konsepti! Ikävä kyllä minun aikana niitä ei enää opeteltu koulussa, hädin tuskin omaamme laulettiin (en muista että sitäkään). Veljen ylioppilasjuhlissa laulettiin paikallinen maakuntalaulu, eikä kukaan osannut / laulanut sitä kuin minun äiti, joka ei ole sieltä päinkään kotoisin :). Rakkaus maakuntalauluihin (ja yhteislauluun yleensä) tulee kyllä minulle verenperintönä. Aina kun sukua on tavattu, on laulettu yhdessä.

Vasta tänne taloon muutettuamme koin itseni sen verran uusmaalaiseksi että tuli kuunneltua tuo Uusmaalaisten laulukin. Ja siinä onkin mennyt tovi sitä opetellessa, on muuten vaikea.

Siirryin tässä talven mittaan vuorotöistä toimistotyöaikaan, mikä on laittanut arkea hieman uusiksi. Viikot kuluu hirmuista tahtia ja päivät täyttyvät töistä ja harrastuksista. Viikonloppuisin onkin sitten sitäkin mahtavampaa fiilistellä päivänvaloa ja nauttia kotona olosta. Tykkäsin kovasti myös vuorotöistä mutta aika aikaa kutakin.

Ulkona on niin keväistä kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja lumet sulavat ihan silmissä.

Pelargonit selvisivät talvesta työhuoneessa harmoonin päällä! Leikkelin talvella kasvaneet haaleat haitulat pois ja laitoin kasvit keittiön ikkunalle. Siinä pukkaavat vehreää uutta kasvua <3

Roikkuvat ystävät ja yksi myöhästynyt punainen

Keltaisen kahvipannun Pauliina esitteli ihanin kuvin helppoja huonekasveja. Siitä innostuneena räpsäisin pari kuvaa meidän amppelikasveista, hieman talven jäljiltä nuutuneista mutta kevättä kohti jo kurottelevista.

Viherkasvit kyllä sopivat vanhaan taloon! Itse olen mahdottoman laiska hoitaja (olen saanut jopa kaktuksen tapettua kuivuuteen), mutta ainakin nämä kaksi kaveria ovat aika kiitollisia ja helppoja hoidettavia. Alkavat selvästi lerputtaa lehtiään kun tahtovat kastelua.

Kissuksen ostin toissa syksynä Torista, samalta myyjältä kuin posliinikukan pistokkaan. Pistokkaat tulivat minulle postissa ja olivat kyllä aika pikkuisia ja heiveröisiä. Aika kauan niiden kasvuun lähtö kesti, mutta nyt molemmat vihertävät ja ovat hyvässä kasvussa.

Tämän valkoisen ruukun ostin Prisman alekorista ja amppeli on itse juuttinarusta solmittu.

Piilean ostin Plantagenista, ja se on löytänyt paikkansa makuuhuoneen ikkunalta. Piilea pitää puolivarjoisasta paikasta, mutta tämä yksilö otti hieman nokkiinsa heikosta valosta, kuivahtamisesta tai mullan vaihdosta tai kaikista näistä. Osa varsista on hieman kuivahtanut, tämä kasvi kylläkin myös kukki syksyllä pienin vaatimattomin kukin, mikä voi osaltaan myös riuduttaa kasvia. Nyt se on onneksi ikkunan puolelta ihan pirteän näköinen ja kurottelee hauskasti lehtensä valoa kohti.

Amaryllis suvaitsi vihdoin avata kukkansa, onhan se jo helmikuu. Tämä on viime jouluksi ostettu, kesän yli hoivattu. Toinen kukkavana ei lähtenyt lainkaan kasvuun joten se ehkä tarvitsisi vähän ravinteikkaamman paikan ensi kesäksi.

Pieni tuunaus ja remppahaaveita

Tuskin on makuuhuoneen remontin viimeistelyjä tehty (=ei ole) kun jo uudet pikku rempat kutkuttelee mieltä. Talossa on nyt asuttu 1,5 vuotta ja se on kyllä vähintään se aika mikä pitäisi miettiä, harkita ja suunnitella. Vieläkään ei ole kiirettä mutta pikku hiljaa tehdään valmiiksi niitä kohtia mistä on selvät visiot olemassa.

Nyt kuitenkin tyydyttiin hieman pienempään "remonttiin" kun olohuoneen senkki sai uudet vetimet. Alunperin olin aikeissa maalata senkin vaaleaksi ja lyhentää sen jalkoja niin että se olisi ikkunan alareunan tasalla, mutta en sitten olekaan hennonut koskea hienoon vanhaan esineeseen. Joten senkki saa pitää värinsä ja kokonsa mutta muoviset vetimet vaihtuivat messinkisiin, Clas ohlsonin valikoimasta löytyneisiin.

Alunperin vetimet olivat siis muoviset, ehkä jopa alkuperäiset, puutapeilla kiinnitetyt.

Messinki tuo minusta kivaa pientä särmää senkkiin mutta vetimet ovat silti hillityt, ei mitään blingblingiä ja sopivat kivasti kaappien metallisiin lukkopesiin.

Ja tässä alakuvassa sitten näkyykin niitä tulevia haaveita eli suunnitelmia tuvan seiniin. Tällä hetkellä johtava vaihtoehto on Pihlgren & Ritolan Herraskartano -tapetti, mutta muitakin ideoita on vielä mietinnässä. Osa seinistä avataan ja katsotaan löytyisikö sieltä siistiä hirsiseinää. 

Joulutunnelmia

Joulua on vietetty kotosalla, päivät töissä ja muuten rauhakseen kotona. Syöty hyvin, katsottu sarjoja ja ihan vaan oleskeltu.

Kotia laitettiin pienesti, vuosi vuodelta tärkeämmäksi minun joulussani tulevat kynttilät, joululaulut (ne hartaat ja ranteet auki -tyyliset tietysti) ja joulukukat joten niihin painottui joulun laitto tänäkin vuonna.

Marimekon Fokus-kangas löytyi muuttokamoista. Kyllä, muutettu on 1,5 vuotta sitten mutta edelleen tavaroita on hukkateillä ja laatikoita purkamatta. Ja välillä on myös epäselvää, mitä jäi palotaloon ja mitä ollaan tuotu mukanamme.

Joulukuusia olisi kasvanut ihan omalla tontilla mutta emme sellaista tuoneet sisälle. Meillä ei oikein ole sille hyvää paikkaa joten päädyimme kuusen oksiin maljakossa.

Ihastuin meidän paikallisen kukkakaupan tarjontaan ja palveluun niin että hain sieltä jouluksikin kimpun. Nämä paikan päällä käsin sidotut kimput ovat hieman hintavia mutta ihan mielettömän kauniita ja kestäviä. Ja kun kimppu alkaa nuupahtaa jaan sen pienempiin maljakoihin jolloin siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Ehdottomasti jatkossakin juhliini kuuluu nämä ammattitaidolla valmistetut kukkakimput.

Kesän yli rakkaudella hoitamani amarylliksen sain istutettua ruukkuun vain hieman liian myöhässä, jouluksi se ei kukkavanaansa kasvattanut. Amaryllis istutettiin keväällä kukkapenkkiin jossa se sai rauhassa kasvatella lehtiään ja kerätä sipuliinsa voimia, syksyllä nostin sen ylös ja vein kellariin. Ja kas, joulun alla sipulista kurkistikin pieni kukkavanan alku. Ihmeellinen sipuli se tuntee kalenterin. 

Hyasintteja on menossa amppelissa jo toinen kierros, tähän ideaan ihastuin tosi paljon ja hyasintin tuoksu se vaan kuuluu jouluun.

Joulun säät ovat olleet paremmat kuin aikoihin. Lumi on pysynyt maassa ja aattona ja joulupäivänä nautittiin upeista aurinkoisista säistä (tosin pääosin toimiston ikkunasta mutta hienolta se näytti sieltäkin). 

Kotona on vaan parasta <3

Joulun hidasta odottelua

Joulu hiipii hiljaa mieleen ja kodin nurkkiin.

Oveen on ripustettu havukranssi, kynttilät palavat päivittäin ja hyasintin tuoksu leviää huoneisiin.

Ensimmäinen hyasintti pääsi roikkumaan ikkunalle kesällä Jyskistä ostamaani amppeliin. Noita tosi kauniita harmaita amppeleita on useampi kappale, täytyykin istutella niihin kaikkiin kevään mittaan jotakin.

Itsenäisyyspäiväksi haettu kukkakimppu on edelleen täysin freesissä kunnossa. On muuten pikkuinen ero kukkakaupan ja marketin kukkien laadussa.