Lokakuussa

Lokakuussa alkavat värit hävitä luonnosta. Aurinkoisena päivänä niitä on kuitenkin vielä pihamaalla.

Öljylamput ovat meillä vain koristeena. Tuo ruosteinen on niin romuromanttinen <3

Orvokit ovat niin uskollisia kukkijoita. Ne on levinneet pitkin etupihaa ja kukkivat edelleen lakastuneessa kukkapenkissä.

Laventeli näyttää vielä vehreältä, talvehtimista jännitetään.

Kotieläimet voivat paksusti.

Kissa on mukana kaikissa touhuissa.

Kanoja on tällä hetkellä 6 + kukko. Muninta on virkistynyt sitten kesän helteiden, nyt munia tulee n. 3-5/ päivä. Kanat ulkoilevat vielä edelleen päivisin ulkotarhassa. Vapaana meillä kanat eivät ole ollenkaan, koirien ja ympäristössä liikkuvien petojen vuoksi.

Tämä loppusyksy on niin kaunista väreiltään ja tunnelmaltaan. Aamut ovat usvaisia ja kirkkaita, illat hämäriä. Lehdet ovat yhtäkkiä kaikki pudonneet. 

Jotenkin tämä karu kauneus koskettaa. Luonto vaipuu talviteloilleen.

Hanhet kerääntyivät suuriksi parviksi poistuakseen lämpimämmille maille.

Vapputunnelmissa

Vappu yksin kotona, tuo keski-ikäistyvän unelma.

Puutarhahommia, kanalahommia, joutenoloa, hyvää ruokaa, laiskottelua. Ihanaa!

Viime lauantaina ahkeroin kanalan kimpussa. Vanhat kuivikkeet ulos, pintojen pesu höyrypesurilla, uudet kalkit seinille, uudet kuivikkeet. Vuokrasin höyrypesurin ja totesin taas kerran ettei sitä ainakaan itselle kannata ostaa. Puhtaampaa jälkeä olisi varmasti saanut ihan juuriharjalla hinkaten.  Sen sijaan Kärcherin "raksa-imuri" oli loistava apu tässäkin hommassa, sillä kun voi imuroida kuivikkeita ja vettä ja ihan mitä tahansa. Uudet kalkit seinissä saivat kanalan taas näyttämään kuin uudelta.

Päivä oli sateinen mutta tallilta on kyllä ihana peltomaisema. Kuin olisi enemmänkin maalla.

Lopputuloksena talliin pääsee taas kävelemään sisälle! Jopa sinne olikin taas talven aikana kertynyt kaikenlaista tavaraa.

Sunnuntaina sitten haettiin kolme uutta tipua. Hirmu pirteitä ja virkeitä kavereita, nyt jotain 5-viikkoisia. Eniten kanan näköisiä yritettiin valkata mutta saapa nähdä miten käy. Tiput asustavat nyt omassa boksissaan kanalan nurkassa, ovat vielä sen verran pieniä ettei uskallettu niitä meidän tiukkojen tätikanojen sekaan laittaa.

Ensimmäinen narsissi pilkottaa omenapuun juurella. 

Kasvimaasta sen sijaan olen hieman huolissani, kun siellä ei vielä merkittävästi näy mitään. Laitoin valkosipuleiden ja syksyllä kylvettyjen juuresten päälle harsoa. Jospa näiden vapun sateiden jälkeen alkaisi lämmetä niin sieltä voisi jotakin nousta. Perunoita myös istutin vähän ämpäriin, kasvihuoneeseen istutetuissa ei näy vielä mitään. Meidän ulkona olleessa mullassa on aivan järkyttävästi rikkaruohoja ja vaikka se Kekkilän puutarhamultana myytiin, en ole oikein vakuuttunut sen laadusta. Salaatit ovat kasvihuoneessa kuitenkin itäneet ihan ok (paitsi vuonankaali jota en saanut viime kesänäkään itämään), muutaman viikon päästä päästään maistelemaan jo omaa satoa.

Villivihannessatoa löytyy jo eri puolilta pihaa. Nokkoset ovat juuri hyvässä koossa poimittavaksi aamupalasmoothieen ja vuohenputkea pukkaa myös melkoista vauhtia. 

Päiväuniseurasta ei meillä ole puutetta <3

Vappupäivänä valmistui eräs ikuisuusprojekti, lampaanvillainen kirjoneulepaita. Tässä pieni sneak peak, enemmän kuvia sitten kun joskus jaksan vielä päätellä langat. 

Parasta keväistä hupia on kävellä pitkin tiluksia ja katsella luonnon heräämistä. Välillä kylvetään auringonpaisteessa ja välillä upotaan sumuun.

Mutta johan se kääntyi toukokuuksi, eipä aikaakaan niin kesän odotus saa alkaa!

Talviloman rippeillä tapahtunutta

Vihoviimeiset lomapäivät tuli vietettyä ihan vaan kotona. Maaseudun keväässä riittää ihmeteltävää ja puuhailua.

Sipulikukkien piippoja löytyy eri puolilta pihaa ja ensimmäiset krookukset kukkivat keltaisina.

Ensimmäiset lumoavat värit kaiken ruskean, harmaan, koirankakkojen ja haravoimattomien lehtien keskellä <3

Idätysikkunalla alkaa olla ahdasta. Tässä viimevuotisista siemenistä herkullista broccolinia eli varsiparsakaalta. Mielettömän satoisa ja maukas, ja itävyys edelleen 100%.

Kasvihuoneen lämmöt alkavat olla kohdillaan eikä yöpakkasia ole lähipäiviksi luvassa. Niinpä uskaltauduin kunnostamaan muutaman astian ja piilotin multiin perunaa, pinaattia, salaattia ja pillisipulia. Maltti ei ole valttini mutta kaikkea voi kokeilla ja yrittää.

Kanat aloittivat ulkoilun tarhassa ja vaikuttavat pitkän talven jälkeen oikein onnellisilta vapaudestaan. Munintakin lähti taas tauon jälkeen käyntiin. Päivänvalolla on ihmeellinen vaikutus.

Kissa ulkoilee ahkerasti yöt ja nukkuu sikeästi päivät. Missä sunny spot, siellä kissa.

Seniorikoiran nukkumapaikka on minun sängyn vieressä johon sille on oikeus annettu loppuelämäkseen. Tähän saakka se on suosinut paljasta lattiaa, mutta kirppikseltä tarttui matkaan tällaisia pikkumattoja ja saivat koiran hyväksynnän. Mikäs siinä näin ihanan kaverin vierestä herätessä joka aamu <3 <3

Kotiutumista ja maakuntalauluja

Juuret ovat ihmisille tärkeitä. Koko sukuni on samalta suunnalta Suomea, mutta kun olin pieni perheeni muutti aivan toiselle laidalle maata. Kolmen muun maakunnan jälkeen olen päätynyt ja asettunut Uudellemaalle ja viihtynyt täällä niin hyvin että ajattelen jopa asuvani täällä loppuelämäni. Täällä on töitä, palveluita, ystäviä, kaikki harrastusmahdollisuudet upeine maastoineen ja hyvät edellytykset puutarhanhoidolle. Joka kevät nautiskelen siitä että kevät tulee tänne aikaisin. Talvien kanssa on vähän niin ja näin ja talvet voisikin olla ainoa syy joka minut vielä ajaisi pohjoisempaan. Tosin tämä kulunut talvi palautti taas uskon siihen että etelässäkin voi olla hiihtokelejä.

Heh, olen vuosia harmitellut kun etelässä ei pääse hiihtämään ja uhonnut muuttavani Lappiin. Tänä talvena kun kelit ovat olleet mitä mainioimmat hiihtoa ajatellen, sain itseni ladulle _kaksi_ kertaa. Ei se sitten ollutkaan keleistä kiinni.

Tähän taloon kun muutettiin reilu 1,5 vuotta sitten, uhosin että tästä sitten muutan vasta palvelutaloon, tämä on se loppuelämän koti. Ja samalta tuntuu edelleen. Vaikka työmatkaa kertyy, se fiilis kun ajelee peltomaiseman keskelle kotiin voittaa kyllä kaiken matkoihin käytetyn vaivan ja ajan. Joskus pimeällä kodin valot näkyvät kauas ja silloin oikein läikähtää sydämessä. Oma koti.

Toki haaveita ja unelmia on ja pitää ollakin. Tähän taloon ja muihin liittyviä.

Täällä luonto ja vuodenajat ovat niin lähellä ja niitä kokee ihan toisella tapaa kuin kaupungissa.

Toin sisälle omenapuun oksia ja ne tuovat kevättä ja vihreää tupaan.

Tänään kiipesimme koirien kanssa pitkästä aikaa "meidän" mäelle. Tätä maisemaa katsoessa tulee aina mieleen Uudenmaan maakuntalaulu, tämä (ihan mieletön versio!!):

Maakuntalaulut, mikä mieletön konsepti! Ikävä kyllä minun aikana niitä ei enää opeteltu koulussa, hädin tuskin omaamme laulettiin (en muista että sitäkään). Veljen ylioppilasjuhlissa laulettiin paikallinen maakuntalaulu, eikä kukaan osannut / laulanut sitä kuin minun äiti, joka ei ole sieltä päinkään kotoisin :). Rakkaus maakuntalauluihin (ja yhteislauluun yleensä) tulee kyllä minulle verenperintönä. Aina kun sukua on tavattu, on laulettu yhdessä.

Vasta tänne taloon muutettuamme koin itseni sen verran uusmaalaiseksi että tuli kuunneltua tuo Uusmaalaisten laulukin. Ja siinä onkin mennyt tovi sitä opetellessa, on muuten vaikea.

Siirryin tässä talven mittaan vuorotöistä toimistotyöaikaan, mikä on laittanut arkea hieman uusiksi. Viikot kuluu hirmuista tahtia ja päivät täyttyvät töistä ja harrastuksista. Viikonloppuisin onkin sitten sitäkin mahtavampaa fiilistellä päivänvaloa ja nauttia kotona olosta. Tykkäsin kovasti myös vuorotöistä mutta aika aikaa kutakin.

Ulkona on niin keväistä kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja lumet sulavat ihan silmissä.

Pelargonit selvisivät talvesta työhuoneessa harmoonin päällä! Leikkelin talvella kasvaneet haaleat haitulat pois ja laitoin kasvit keittiön ikkunalle. Siinä pukkaavat vehreää uutta kasvua <3

Talven kaunein pakkasaamu, lumifiilistelyä sekä maisemakuvasarjan alku

Vapaa tiistai. Herätessä aurinko pilkisteli taivaanrannassa ja pakkasta oli 15 astetta. Ihanaa, lyhyt Etelä-Suomen talvi on vihdoin täällä. 

Tämä talvi ei kyllä mene säiden puolesta niiden surkeimpien joukkoon. Lunta on ollut enemmän tai vähemmän jo marraskuusta saakka. Ikävä kyllä täällä etelässä lämpötila on vähän väliä plussalla joka tekee joka paikasta jäisen liukasta. 

Vaan nyt oli toisin. Ihana pakkasaamun hämärä, kevyttä pakkaslunta ja jo rakkaaksi käynyttä peltomaisemaa.

Kuistin ikkunat olivat saaneet kauniit pakkaskuviot.

Latuja on vedetty sen verran että eräänä iltana korkkasin murtsikkakauden. Kunnossa ei ole kehumista mutta kyllähän tuo talvimaisema silmiä hivelee sielläkin.

 Ajattelin ottaa tänä vuonna kuukausittain kuvan samasta maisemasta, suunnilleen samaan aikaan kuusta. Täällä maalla vuodenaikojen vaihtelua on kiehtovaa seurata, ja on kiva loppuvuodesta katsoa miten erilaiselta kotimaisema kulloinkin näyttää.

Tässä siis maisema meidän pihalta tiistaina 23.1.2018 n. klo 14. Sininen hämärä alkoi jo hiipiä. Lunta on ehkä 10cm ja piha täynnä koirien jälkiä.