Aikalisäksi mansikkatarinaa

Onko siinä vaiheessa lupa ottaa aikalisä, kun on vaikea koota ajatuksia päättääkseen, mihin aiheeseen liittyen kokoaisi tehtävälistan ensimmäiseksi? Organisoinnin tarvetta selvästi. En tiedä onko blogi erityisen hyvä paikka aikalisälle, mutta tällä nyt mennään. Voin sitten tunnin päästä heristellä sormea itselleni, että ei ollut, ei.

Viimeksi kerroin sekä mansikoista että tentinläpäisystä. Jatkan samoilla aiheilla. Ensin tärkein, mansikat.

Noin puolet mansikoista meni pakkaseen, puolet parempiin suihin, lähinnä omaani. Pääsin tutustuttamaan yli puoli sukua mansikkakääretorttuun, ja menestyksen perusteella voisin tehdä sitä toistekin, vaikka niistä pakastetuista mansikoista. Ylläoleva herkku oli vain minulle: Lindtin 90% suklaata, tuoreita mansikoita ja pikku turaus kermaa päälle. 

Eipä tuosta kuvasta taida hullua hurskaammaksi tulla, mutta 3-4 kiloa toin mansikoita kotiin. Käly ja anoppi jakoivat toisen samanlaisen laatikon. Tasan ei siis mennyt, mutta tietävät jo minun intohimoisen suhteeni marjapensaiden satoon.

Kääretorttu ei ehtinyt kuvaan ennen kuin joutui syödyksi, mutta Strawberry Shortcaken ehdin kuvata. Parin kilometrin päästä mansikkapellolta oli "mansikkafestivaalit" menossa. Tapahtuman koko lienee suorassa suhteessa paikkakunnan kokoon: Neljä myyntipöytää Lionsien sponsoroiman puistokatoksen alla. 

Herttaista kaikenkaikkiaan, ja italialainen jäätelö mansikoiden ja kakkupohjan kanssa maistui mainiolta. Chicagosta mansikkapellolle oli matkaa noin 150 km. Seuraavalla kerralla voisi katsella vähän ympärillensä myös kylällä ja tutustua paikan historiaan ennen ja jälkeen eurooppalaisten saapumisen. Käly oli jostain lukevinaan, että paikkakunnalla toimii osavaltion vanhin julkinen lukio. Se peittoaa oman 120 vuoden ikään tänä vuonna ehtivän opinahjoni yli 20 vuodella. 

Koulumuistoja on tullut mieleen, kun olen päätynyt kääntämään englanniksi niin peruskoulun kuin lukionkin todistuksiani. Oma käännös käyttötarkoitukseeni onneksi kelpasi, ja käännökset suomenkielisten todistusten kopioiden kanssa lähtivät arvioitavaksi firmaan, joka ei tee muuta kuin arvioi ulkomaisen koulutuksen vastaavuutta amerikkalaisten kanssa. 

Ja tuorein todistukseni pääsi hellään huomaani viime keskiviikkona! Internetparanoiani ansiosta näette vain valitun palan sertifikaatista, joka krumeluureillaan peittoaa varsinaisen lääketieteen lisensiaatin tutkintotodistuksen mennen tullen. Kehysostoksilla ei ole vielä tullut käytyä, kai sitä pitää oppia paikallisille tavoille siinäkin mielessä, että laittaa saavutuksensa seinille?

Ei niin kauaa sitten Oili kirjoitti siitä, kuinka ne suuret sitku-hetket ovat antikliimakseja järjestään. Niin tämäkin. FedEx yritti toimittaa todistusta minulle, mutta kun en kotona ollut ja allekirjoitus vaadittiin, ajoin kotimatkalla periamerikkalaiselle teollisuus-/varastorakennusalueelle hakemaan tämän maantärkeän paperin. Kiirehdin kotiin että ehtisin live-online-seminaariin, ja siinä sitten puolihuolimattomasti ja erittäin epäjuhlallisesti avasin kuoren ja huiskaisin todistuksen kirjoituspöydän laatikkoon. 

Samaa valitin itsekin jo viime kirjoituksessa, monta rautaa tulessa ja stressiä pukkaa niistä. Suurta saavutuksen tunnetta ei pääse syntymään. Ehkä yritän loihtia sitä näin kirjoittamalla esiin?

Sertifioitu

Maanantaina tarkistin muista syistä tenttitulosten julkaisuaikataulun, ja huomasin olleeni väärässä. Ikuisuusodotteluni viimeisen tentin tuloksista ei ollutkaan kolme, vain kaksi ikuisuudelta tuntunutta kuukautta. Väitän, että muuttivat aikoja. Oli miten oli, tiesin keskiviikkona kytätä sähköpostia kiireisenkin aamupäivän keskellä, ja sieltä se tuli, kliinisten taitojen tentin tulokset!

Läpi meni kaikki kolme tentin osa-aluetta! Integrated clinical encounter, communication and interpersonal skills ja spoken English proficiency. Täytyy myöntää, että lukuunottamatta niitä hetkiä jotka osuivat tuloksista tiedottavan sähköpostin näkemisen ja tulospalvelun oikealle sivulle kirjautumisen väliin, en kerta kaikkiaan voinut pelätä enää hylättyä. Se olisi ollut liian katastrofaalista liian monille suunnitelmille, eikä minulla ole ollut aikaakaan moista miettiä. Suhteessa parhaiten meni kieliosio, mikä tavallaan ei ollut yllätys, mutta toisaalta kun samalla asteikolla arvioidaan äidinkieliset puhujat, en odottanut niin hyvää asettumista skaalalle. Pistearvostelua tästä ei saatu, vaan rivi rukseja lower/borderline/higher performance -alueilla.

Vähitellen alan uskoa, että joku ei vaan huomaa virhettä ja totea etten minä näitä tenttejä ole läpäissyt. Parissa viikossa pitäisi postilaatikkoon pudota paperi, joka todistaa minut ECFMG-sertifioiduksi, eli ulkomailla valmistuneiden lääkäreiden koulutuskomission riittävän koulutetuksi havaitsemaksi. Se on suuri hetki, mutta väistämättä antikliimaksi, kun on neljä-viisi seuraavaa rautaa kuumana ja elämä menee taas sellaista kuolema kuittaa univelat -tahtia. 

Eipä ainakaan ajaudu vahingossa elämään sitku-elämää, kun tiedostaa, että ainakin seuraavat viisi-kuusi vuotta ovat ihan yhtä kiireisiä, jos siis hyvin käy. Siispä teen tietoisen irtioton huomenna, ja lähden perheen-in-law naisten kanssa mansikoita poimimaan. Ei ne yhtä hyviä ole kuin Suomessa parin viikon päästä, mutta Honeyoe ja Polka pitäisi olla kypsänä. Eikä pakastimessa ole oikein tilaa mitään säilöä, mutta eiköhän sitä poimimansa jaksa syödä. Ja hullulta tuntuu suomalaistytöstä että pitää ajaa pari tuntia autolla että löytyy mansikkatila. 

Kuka olet -haaste

Innostun aina kun saan haasteen, vaikkei se haasteiden toteutusvauhdissa näykään. Muutama kuukausi sitten Sofia esitti 11 tiukkaa kysymystä.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja, ja auttaa huomaaman heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille4. Heidän pitää valita uutta 11 bloggaajaa5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

Siispä!

11 asiaa minusta

1. Minulla on suuri, ihana ja rakas perhe ja tätien suhteen olen harvinaisen onnekas myös, ja erossaolon tekee helpommaksi lähinnä se kun yritän olla ajattelematta asiaa.
2. Olen hyvin sopeutuvainen, ja lisäksi vielä kiinnostun kaikesta, mihin enemmän tai vähemmän pakosta tulee käytettyä aikaa.



Parveketomaattini ennen putoamisonnettomuutta


3. Yleensä loppuviikosta huonona liikennepäivänä autossa istuminen menee siihen pisteeseen, että sitä voi sietää vain soittamalla The Black Keysia tai Kentiä ja lujaa. 
4. Tällä hetkellä olen melko vakuuttunut siitä, että pystyn mihin vain. Onnistunut psyykkaus on mainio stressinvähennyskeino, näkee sitten mikä on todellisuus.
5. Olen optimistinen parvekekasvattaja. Toivon saavani tomaatteja, vaikka purkki putosi jo kertaalleen tämän toisen kerroksen parvekkeen kaiteelta, ja kastelukin on ollut sitä sun tätä, isompaan purkkiinkin pitäisi vaihtaa.
6. Kun sequester eli budjettileikkaukset astuivat voimaan, menetin lopullisesti uskoni ja sitä myötä suuren osan mielenkiinnostani USA:n politiikkaan. Tämä osui tosin yksiin sen kanssa, kun mahdollinen aika seurata politiikkaa kapeni huomattavasti. 
7. Huomasin eilen, että tarvitsen uuden reiän vyöhöni. Eipä ole aiemmin juuri tarvinnut kiristää vyötä näin kirjaimellisessa merkityksessä.
8. Se, että näen ystäviäni Suomessa niin harvoin, on helpompaa koska upeiden ystävieni kanssa ei ole vielä koskaan tuntunut siltä, että aika tai välimatka on tehnyt jälleennäkemisestä kankeaa. 
9. Olen kyllästynyt amerikkalaiseen ravintolaruokaan. Todelliselta herkuttelulta tuntuu vaivannäkö kotiruuan eteen. 



Päivä "neula + 8"


10. Kaksi viikkoa sitten otetun verikokeen aiheuttama mustelma on vihdoin häipymässä kyynerpään sisäsivulta (se ei siis tullut siihen, mihin täti pisti). Suonet on syvällä, ja näköjään kun sinne kerrankin joku ensi yrittämällä osuu, ei neula oikein pysy suonessa. 
11. Sheryl Sandbergin ohjeista tuskin allekirjoittaisin montakaan, mutta kunnianhimoni ihan selvästi on iän myötä kasvanut. Vai onko se kasvanut olosuhteiden pakosta, kun sitä ilman en voi täällä onnistua?

11 vastausta kysymyksiin

Tribune Tower suorastaan hohtaa auringossa
 - River North

1. Mitkä asiat saavat sinut innostumaan?
   - Tuntuu että tällä hetkellä eniten innostun tulevaisuuden tuomista mahdollisuuksista. 
2. Ketä tai mitä halveksit eniten koko maailmassa?
   - Kylmäveristä heikommassa asemassa olevan hyväksikäyttöä - etenkin jos sen kuvittelee olevan oikeutettua koska itse on jollain lailla parempi kuin toinen. 
3. Mitä laulua laulat suihkussa tai yksin ollessasi?
   - En juuri lauleskele kummassakaan tilanteessa, mutta jos kuuntelen Scandinavian Music Groupia tai Reginaa, on usein vaikea olla laulamatta mukana.
4. Mitä kadut?
   - Yritän olla katumatta. Mutta aina kaiken olisi voinut tehdä vähän paremmin/nopeammin/viisaammin.
5. Mistä olet ylpeä?
   - Viime viikolla tunsin ylpeyttä, että olen sellaisen kirkon jäsen, jossa sukupuolinen suuntautuminen ei ole ratkaiseva kysymys piispaksi valinnassa.
6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erityistaitosi?
   - Empatia, kuunteleminen ja ymmärrys.
7. Mikä paikka on sinulle tärkeä?
   - Mökkiranta symboloi minulle (melkein) kaikkea sitä, mitä Suomessa ikävöin.
8. Kirja/elokuva/laulu joka mullisti maailmaasi?
   - Elämäni mullistavin teos on varmasti ollut vuonna 1994-5 lukemani Taru Sormusten Herrasta.
9. Ketä ihailet?
   - Vaikea nimetä yhtä ylitse muiden. 96-vuotias mummoni on korkealla sillä listalla, samoin jo edesmenneet isotätini, jotka olivat kaikesta kiinnostuneita ja elämään niin positiivisesti suhtautuvia.
10. Missä olet kehittynyt eniten viimeisen 10 vuoden aikana?
    - 10 vuotta sitten oli 20-vuotias. Olen tainnut kehittyä ihan kaikessa paitsi pianonsoitossa - siinä saavutin huipun 18-vuotiaana.
11. Mikä on elämässä sinulle tärkeintä?
    - Kokea se merkitykselliseksi joka päivä. 

Sears Tower: Ei erehdy suunnasta, eikä unohda
olevansa kaupungissa - Near West Side.

Vastailin Jennin kysymyksiin elokuussa, joten jätän tällä kertaa kysymysten tekemisen väliin. Haluaisin kuitenkin haastaa uudemmasta päästä olevat blogituttavuudet Sannan, Leenan ja Aryan vastaamaan vapaasti valitsemiinsa kysymyksiin joko Sofian laatimasta tai minun elokuisesta listasta, ja tarjota samaa mahdollisuutta ihan kenelle tahansa halukkaalle!

Elokuiset kysymykseni:

1) Jos nyt pääsisit lähtemään äkkilähdöllä lomalle minne vain, välittämättä kustannuksista tai käytännön järjestelyistä, mihin lähtisit?
2) Mikä maa tai alue ei kiinnosta sinua matkakohteena juurikaan?
3) Mikä on lempimatkakohteesi Suomessa?
4) Miksi juuri se paikka?
5) Auto, juna, lentokone vai laiva, ja miksi, tai miksi ei?
6) Millainen matkasuunnittelija olet? Riittääkö, että on lennot varattu, vai suunnitteletko vähän pidemmälle etukäteen?
7) Minne, päiväreissua pidemmälle, matkustit viimeksi?
8) Mikä matkassa oli parasta?
9) Missä matkakohteessa olet toivonut, että voisit jäädä sinne pysyvästi? Miksi?
10) Kerro pahimmasta matkustuskokemuksestasi.
11) Miten lomailet, jos lomaan ei kuulu matkustusta?

Bonus: Ilmianna bloggaaja jostain tekstiin livahtaneesta päättömyydestä, tai vakuuta hänet siitä, että pitkästä aikaa tuli kirjoitettua sitä mitä pitikin.