Kesä muutti sisälle

Syksy on saapunut ja koska säätiedot lupasivat kylmää yötä, niin kesäkukat saivat muuttaa sisälle. Tuntuu niin haikealta jättää hyvästit kesälle, mutta lasikuistilla saa kesä vielä jatkua, kun pelargoniat, verenpisarat ja hortensiat kaikki ovat täydessä kukassa. Järjestelin muutenkin kuistia, koska kukat vievät paljon tilaa. Isoja hortensioitakin on viisi, niistä pari jo toissa kesältä.

 

Keskellä yötä heräsin ja muistin, että vielä kaksi hortensiaa oli jäänyt ulos ja ihan pakko oli ne mennä nostamaan sisälle. Kukat on tarkoitus talvettaa, osa täällä lasikuistilla ja osa varastossa. Muutaman pelargonian jo veinkin varastoon, mutta näistä haluan vielä nauttia jonkin aikaa. 

 

 

Alun perin kaikki hortensiani ovat olleet valkoisia, mutta osassa väri on muuttunut. Kaunis on tämäkin väri.

 Pitäisi käydä varastossa kaivelemassa lisää vanhoja kasvikirjoja. Nämä ovat luultavasti jostain kirpparilta, mutta omasta varastostakin niitä löytyy. Meillä on huima määrä vanhoja kirjoja, jotka tulivat kiinteistökaupan mukana, mutta en ole ehtinyt niitä vielä paljoa tutkimaan.

 

Muutaman kukan raaskin leikata kuivakukiksi.

 

Ehkä kohta täytyy taas rymsteerata, koska olen suunnitellut tämän sängyn siirtämistä sisälle lasten sängyksi. Se on sitten taas ihan oma projektinsa.

 

 

Betonilintu muutti häkkiin. Siellä saa ihan rauhassa loikoilla :)

 

 

Aurat ja Pyynikki löytyivät Adalmiinan Helmen kirpparilta ja muutama pullo oli jo ennestään.

 

 Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, vaikkakin kylmä ja tuulinen. Koiran kanssa käytiin pitkällä metsälenkillä. Yritin samalla vilkuilla, löytyisikö suppilovahveroita, mutta vain muutama löytyi. Tosin kyllä niitä jo on, koska viime viikolla oli huomattavasti parempi saalis.

Huomenna uusi yritys.

 

Mukavaa viikkoa!

Siirisofia

 

Ihana betoni

 

Vielä tuntuu kesäiseltä, vaikka syksy vähitellen alkaa vallata mielen. Toivottavasti tulee paljon kauniita kuulaita syyspäiviä.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Inspiraatiota ei ole löytynyt, mutta ehkä nyt voisi taas yrittää. Toivottavasti tänne vielä joku löytää.

 

Ystäväni kanssa olemme monesti haaveilleet betonitöistä ja lopulta saimme aloitettua, kun osallistuimme Sallan Pajan betonikurssille. Eihän siinä välttämättä kurssia tarvita, mutta kuitenkin oli helpompi aloittaa, kun sai hyviä vinkkejä ja välineet olivat valmiina.

Pienet tuikut on tehty silikonivuoissa ja isompi on tehty jugurttipurkin ja silikoni vuoan avulla. Näissä on vain mielikuvitus rajana, millaisia muotteja löytää ja keksii. Nytkin muhii päässä monta uutta ideaa.

Myös tarjottimia tein pari kappaletta. Ne on tehty metallisen tarjottimen avulla ja noita metallisia tarjottimia kannattaa etsiä kirppiksiltä. Valamisen ja kuivumisen jälkeen työt on hiottu ihan tavallisella kivellä ja pinta on käsitelty vedellä laimennetulla valkoisella maalilla. Muut kurssilaiset myös lakkasivat työt lopuksi, mutta itse en sitä tehnyt, kun en tykännyt kellertävästä lakasta, ja ihan hyviä ovat näinkin.

Pöytä tarjottimen alla on vanhasta ikkunasta, jonka löysin omalta vintiltä ja Singerin jalasta, jonka taas ostin Pimeestä Vintistä. Pimee Vintti on vanhain tavaran liike Paattisilla ja sieltä voi löytää kaikkea mielenkiintoista. Kannattaa käydä.

Lisää betonijuttuja on tulossa, koska alkuviikosta perustimme ystävän kanssa oman betonipajan autokatokseemme. Siellä ne työt vielä ovat kovettumassa. Pitäisi malttaa mieli, eikä liian aikaisin niitä käydä hipelöimässä. Siitä seurauksena sain pari työtä halkeamaan :(

Mukavaa viikonloppua!
t. Siirisofia

Uusi vuosi, uudet tuulet

Joulu oli ja meni. Tykkään joulusta ja joulunalusajasta, mutta aina tuntuu helpottavalta, kun se on ohi. Nyt saisi alkaa kevät, mutta ehkä sitä kuitenkin vielä joutuu odottamaan. Lumesta ei ole tietoakaan, mutta en sitä kaipaa yhtään. Eilen haravoin pihalla, sopivaa puuhaa tammikuussa ;)

Joulu on poistettu kotoa ja kuusi tai oikeastaan kuuset saivat lähteä. Tänä vuonna eka kerran ikinä kuusi oli ihan omalta tontilta kaadettu. Hiukan erikoisen näköinen, mutta omalla tavallaan kaunis kuitenkin, kuvaa siitä en tähän hätään löytänyt eikä enää niin väliäkään.

Jouluruusut voivat hyvin, mutta ovat intoutuneet tekemään  paljon lehtiä, mutta vain vähän kukkia. Toivottavasti saan ne pidettyä hengissä, jotta voin istuttaa ne keväällä ulos.

Vaikka pääasiassa keräilen valkoista vanhaa arabiaa, niin tykkään näistä vanhoista fasaanisarjan astioista. Löysin ne tuolta vanhasta talostamme kaiken roinan joukosta, joten ovat kuuluneet kalustoon kauan. Ehkä näitä voisi hankkia hiukan lisääkin, mutta ovat aika tyyriitä.

Aina pitää olla yksi koirulikuvakin. Mitäs se tuossa kuvaa, kun mun pitäisi levätä, miettii Hugo.

Uusi lamppu sai vanhat kristallit ja lampun muovikristallit saivat väistyä. Huutokaupasta ostin ne jo vuosia sitten. Ne olivat kauniissa rasiassa ja mukana oli ostokuittikin 1950-luvulta.

Viime vuosi oli monella tavalla poikkeuksellinen ja vaiheikas ja rasittavakin, mutta muutokset olivat kuitenkin kaikki positiivisia. Talonrakentamista, muuttoa ja sopeutumista uuteen ympäristöön maalla, reilusti pidentynyt työmatka, eipä ole tullut aika pitkäksi. Kuitenkin tältä vuodelta odotan ennenkaikkea rauhallisempaa olotilaa ja aikaa, että voin taas harrastaa kaikkea kivaa.

Tänään tuli niin kevätolo, että oli ihan pakko käväistä Plantagenissa katsomassa, löytyisikö jotain keväistä ja löytyihän sieltä jo jotain, mutta taidan kuvata ensin ostokseni.
 

Oikein hyvää ja positiivista vuotta teille kaikille lukijoille!

Jotain jouluista

Joulufiilistä ei ole oikein vielä löytynyt, mistä johtuneekaan. Ehkä on jo hiukan lähtöfiilistä tästä kodista, vaikka emme vielä ole mihinkään muuttamassa. Jouluvalot voisi laittaa ulos, niin saisimme hiukan valoa tähän harmauteen.
Tuntuu, että remppaa on joka paikassa, kotona, töissä, rakennusprojektissa ja jopa kotikadulla. Kun asumme päättyvän tien päässä, niin vain yhtä reittiä pääsee liikenteeseen ja se on jo pari viikkoa ollut remontissa. Isot työkoneet täyttävät kapean tien ja välillä se on kaivettu kokonaan poikki. Välillä hanasta on tullut hiekansekaista vettä ja välillä ei mitään. Haasteellista on ollut sekä tekijöille, että asukkaille, mutta voiton puolella ollaan, luullakseni. Täytyy myös nostaa hattua kaupungin rakennusosaston pojille, jotka yhtenäkin päivänä olivat töissä aamu kahdeksasta puoleen yöhön saakka, jotta saivat taas veden kytkettyä asukkaille.

Hugon kanssa käytiin metsässä ja samalla "kuusivarkaissa". Yksi kaikkein pienin pääsi pöydälle. Lasikuvut ovat vanhoista muovisista kupukelloista ja aluseksi olen laittanut vanhat Arabian lautaset.

 Lähikuvaa vielä pikkulintusista sammalvuoteissaan.

 

 

Tänään ihana pikkuinen Sofia oli päivällä hoidossa muutaman tunnin ja huomenaamulla uudestaan. Sofia on oppinut ryömimään ja Hugon tennispallot kiinnostivat kovasti. Pallohullu Hugo tietysti silmä tarkkana vahti pallojaan, mutta antoi kuitenkin Sofian niitä pitää.

 

Aika menee niin hurjaa vauhtia, että en perässä pysy. Tasan kuukausi jouluun ja siitä ajasta pitäisi yrittää nauttia.

 

Mukavaa viikonloppua!!

 

 

Kaikkea kivaa

 

Ensimmäiset hyasintit on istutettu. Nämä pikkuiset löytyivät kukkakaupasta, kun olin ostamassa isänpäiväkukkia. Ihan oli pakko ostaa, että sain kukat uuteen ruukkuuni.

No, eihän se ruukku tietenkään uusi ole vaan vanha Kupittaan Saven aikanaan valmistama saviruukku aluslautasineen. Ihan juuri kuin luotu hyasinteille. 

 

En kyllä tiedä, mihin tätä mikroskooppia tarvitsen, mutta se lähti mukaan huutokaupasta kolmella eurolla. Mukana on puinen laatikko ja muitakin tykötarpeita. Testailin jo sitä ja hyvin toimii ja valokin palaa.

 

 

Samasta paikasta on tämä mausteikko. Oli muuten mausteetkin mukana, suolat ja pippurit, mutta ne sentään heitin pois. Tämä tulee taatusti käyttöön ja tarpeeseen ja vaikuttaa ihan toimivaltakin.

 

Meille on viime aikoina lennähtänyt useampiakin tipusia ja nämä ovat ihan söpöimmästä päästä vanhan korurasian kannessa.

 Toivottavasti saan valon vielä näihin vanhoihin patterilamppuihin, jotka ovat entistä armeijatavaraa, luulisin. Lamput on tallella ja noista vivuista kanteen saa kolmea eri väriä. Vielä pitää selvittää, millainen patteri sopisi sisään. Vaikka seinälle voisi ripustaa.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä esittelen uuden vanhan teollisuuslamppuni, sekin huutokaupasta ja viidellä eurolla. Onneksi kukaan muu ei ymmärtänyt, että tämä on ihan kuuminta hottia sisustusrintamalla. Vielä mietin, maalaisinko kuvun mustaksi tai valkoiseksi, mutta toistaiseksi en tee  mitään. Paikka sitten löytyy uudesta kodista.

Vaikka jotain uutta (siis vanhaa) olen ostanut, niin enemmän kuitenkin yritän päästä eroon tavaroista, joita on vuosien varrella nurkkiin kertynyt. Sain jonotuksen jälkeen uuden kirppispaikan joulukuulle ja monta kassillista on tavaraa odottamassa kiertoon menoa.

Tänään oli kaunis lämmin aurinkoinen päivä, näitä lisää!!

 

t. Siirisofia

 

Aarteita matkalta

 

Laitanpa vielä muutaman kuvan ostoksista Friends Forever-matkalta. Siellä ei voinut pitkään jäädä pähkäilemään, ostanko vai enkö, koska aikaa oli rajallisesti ja paluuta ei ollut enää samaan paikkaan. Pari lamppua olisi voinut tulla mukaan, mutta toisaalta ne löytyvät ehkä Suomestakin. 

 

 

Valkoisten vanhojen posliinien kokoelma lisääntyi muutamalla.

 

Ihanan ryytynyt peili. Meillähän näitä ei montaa vielä olekaan.

 

 

Ja entäs tämä sitten. Aivan upea löytö. Valmistaja on ruotsalainen Regnaholm ja näitä samanlaisia muuten myytiin Bukowskin huutokaupassa.

 

 

Tämän pienehkön kellon ideana on taustassa olevat magneetit, joten luultavasti se päätyy jääkaapin oveen. Kellojakin meiltä löytyy, mutta koska ne ovat vanhoja ja vedettäviä, niitä ei voi pitää käynnissä. Hermo ei kestä sitä raksutusta.



Pikkuinen söötti eväskori oli niin hurmaava, että se oli pakko ostaa eikä monta euroa maksanut. Omenat eivät tulleet mukana, ne olen saanut työkaverilta.

 

 Vanhoja leivosvuokia ja nuppi, joka vielä löytää paikkansa ehkä jonkun puuarkun kannessa.

 Betoniset esineet kiinnostavat ja niitä voisi yrittää tehdä itsekin, ehkä ensi kesänä, mutta nyt ostin valmiin tarjottimen. Painoi ihan mukavasti laukussa, huh!!

 

 Tuliaisiakin piti ostaa.

 

 Tietty vähän herkkujakin.

 

 

Ja sitten!!!

 

BINGO

 

Paluumatkalla bussissa alkoi olla aika nuutunutta ja hiljaista porukkaa, joten pirteät matkanjohtajamme virkistivät meitä järjestämällä bingon. Enpä ole ennen bingonnut, mutta heti kävi tuuri ja voitin  Friends Forever avainnauhan ja kännykkäpussukan.

Seuraava matka järjestetään loppukeväällä Tanskaan ja täytyy todeta, että kuume alkaa nousta kiivaasti!

 Pakko päästä mukaan :)

Mukavaa viikonloppua!

 

 

Pala historiaa

Eilen olin uudessa tulevassa kotipaikassamme siivoilemassa ja taas kerran askeleeni veivät minut vanhan talon ullakolle. En olekaan muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Ullakko on rakentamaton muuten, mutta molemmissa päädyissä on pienet makuuhuoneet, jotka ovat olleet joskus käytössä, mutta eivät kuitenkaan kymmeniin vuosiin. Siellä on läjäpäin kirjoja, mutta myös muutakin kiinnostavaa. Löysin mm. vanhoja sanomalehtiä pinon ja otin niistä kaksi mukaani.

Tässä on toinen niistä: Turun Sanomat vuodelta 1918.

Tämä vuosi oli merkittävä Suomen historiassa ja ehkä siksi nämä on säästetty ja todennäköisesti talon isäntä on nuorena miehenä ollut mukana sodan melskeessä. Lehti käsittelee mainosten lisäksi lähes pelkästään kansalaissotaa, joka on huhtikuun alussa päättynyt, eikä tarvitse arvailla, kummanko puolella lehti oli. Siihen aikaan eivät tiedot siirtyneet ihan niin reaaliajassa kuin nykyään, joten tiedot ovat muutaman viikon takaa.

Kotona aloin lukea lehteä ja jotenkin tämä teksti ja päivämäärät alkoivat tuntua karmivan tutuilta. Olen lukenut tästä samasta ennenkin, mutta en kuitenkaan koulun historiankirjoista. Sisareni on tehnyt paljon sukututkimusta ja sieltähän se löytyi. Isoäitini isä Hjalmar menetti henkensä juuri tässä taistelussa punaisten puolella. Hän ei olisi sotaan halunnut ollenkaan, mutta pakotettiin mukaan. Aseeseen hän ei tarttunut, mutta huonosti silti kävi. Häneltä jäi vaimo Aliina ja kuusi lasta ja Aliinan kuvan olettekin nähneet profiilissani.

Sotauutisten lisäksi lehdestä löytyi paljon mainoksia:

Kuka muistaa vielä Turun Vanun? Ainakin 60-luvulla se oli vielä Turussa Aurakadulla.

Tarkkaa oli työnvälityksessäkin, kun oli miehille ja naisille ihan omat ajat.

 Pesuainemainokset eivät ole muuttuneet lähes sadassa vuodessa :) Aina vaan tulee valkoisempaa.

Tämä ei koskenut pelkästään murrosikäisiä, vaan ihan kaikkia.

Ilmeisesti mainos on purrut, koska tänäkin aamuna luin Turun Sanomia.

Kesää on vielä jälellä, joten nautitaan siitä!

 



Aarteita

Lupasin näyttää jotain löytöjä, mitä olen tehnyt ostamassamme talossa tai paremminkin taloissa, joita on aika monta. Siivottu ja raivattu on PALJON ja suurimman osan pienemmistä tavaroista olen kuskannut kirpputorille. Sinänsä ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta ei meille tarpeellisia. Yksi roskalava on myös jo täynnä kaikenlaista rikkinäistä rojua ja roskaa.

Jotain on kuitenkin säästettykin tulevaa käyttöä varten ja toivottavasti ne jostain löytävät paikkansa.

  Tämä kaunis kaappi todennäköisesti jää sijoilleen eli vanhan talon makuuhuoneeseen. Olisi aika haasteellistakin saada se pois huoneesta, koska oviaukko on kovin pieni ja matala. Toki verho vaihtuu ovesta ja ehkä kaappi saa maaliakin pintaansa.

Avattava sohva on myös upea ja niin painava, että itse en jaksaisi sitä nostaa edes toisesta päästä. Tuon sohvan sisältä löytyi sanoisinko ihan uskomatonta tavaraa. Kymmeniä vuosia vanhoja lehtiä, ainakin kuusikymmentä vuotta vanhoja kirjeitä, uudempia sarjakuvalehtiä ja kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti kukaan ei ollut avannut sänkyä aikoihin.

Samaa sarjaa sohvan kanssa on tämä sänky. Alin patja kuuluu sänkyyn, jossa ei ole muuta pohjaa, muut patjat ovat jo matkanneet roskalavalle.

Tässä on vielä toinen hyvin erityyppinen vanha hieno sänky. Tämä on päästävedettävä, joten pituutta voi säätää. Toivottavasti tällekin löytyy oma paikkansa. Ja huomaatteko? Ainakin kerran on tänä kesänä aurinko paistanut :)

Tämä kaunokainen asusti vanhan talon tuvassa ja on sävytetty lattian väriin. Vaaleansiniset puolipaneelit saavat myös jäädä, mutta väri taatusti vaihtuu.

Paljon muitakin huonekaluja jää säästöön ainakin toistaiseksi ja aika näyttää, onko niille käyttöä. Myös ihania puisia lasten huonekaluja löytyi sekä leikkimökistä, että varastosta. Valitettavasti viimetalvinen tapaninmyrsky oli kaatanut pihalla ison puun ja latvusosa oli osunut leikkimökin toiseen reunaan ja rikkonut osan katosta. Luullakseni sen voi kuitenkin vielä korjata, vaikka se ei ihan ensimmäisenä listalla olekaan.

Jotain pienempiä tavaroitakin olen säästänyt, mutta niitä ei paljoa ole.

Monenlaista lyhtyä olen keräillyt eri taloista ja varastoista ja tässä on niistä muutama. Aina on tilaa uusille lyhdyille ;)

Vaikka en niin sinisen ystävä olekaan, niin tässä öljylampussa on paljon viehkeyttä, siis saa jäädä.

Lisää sinistä on näissä Arabian Fasaanisarjan astioissa. Erityisesti tykkään tuosta kulhosta. Näitä voisin ottaa lisääkin. Astiat ovat ihan 1900-luvun alkupuolelta leiman mukaan.

Peilikin on vanha, mutta tuunailin sen jo uuteen uskoon, kun en tykännyt kiiltävistä lakatuista kehyksistä.

Jokaisella meillä on omat aarteemme:

Ihmettelin, mitä Hugo vinkuu ja tunkee päätään sängyn alle. Toivoin todella, että sieltä ei ainakaan hiirtä löytyisi, mutta tällaisen aarteen sieltä sitten kaivoimme ja sen jälkeen sillä on leikitty joka päivä.

Hugo ottaa ilon irti jokaisesta päivästä. Ei haittaa sade eikä kylmä vesi, kunhan vaan pääsee uimaan.

Paljon suunnitelmia uuden talon suhteen on menossa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Kauniita kesäpäiviä!