Metsäretkiä

Joka päivä täytyy lähteä lenkille, satoi tai paistoi. Onneksi tänään vaihteeksi paistoi, vettä onkin tullut ihan riittävästi. Mieluiten lähdemme metsään ja olemmekin löytäneet lähiseuduilta monta uutta metsää, juu ovathan ne siellä ennenkin olleet, mutta aiemmin ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan. Nyt on hyvä syy ja nautimme siitä molemmat. Hugo saa juosta vapaasti, haistella ihania hajuja ja purkaa ehtymätöntä energiaansa, välillä hän juoksee villinä, välillä kierii sammaleissa tai "kylpee" metsälammessa.  Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että hän katoaisi tai karkaisi johonkin, vaikka vapaana onkin. Omien touhujensa ohella Hugo seuraa hyvin tarkasti, missä olen, etten vaan häviä näköpiiristä.

Metsässähän ei koirat lain mukaan saisi juosta vapaana, kuin metsänomistajan luvalla, joten taidamme olla lainrikkojia:D

Kävimme myös yhtenä iltana harjoittelemassa jäljestystä, joka kuuluu osana pentujatkokurssiin. Ensin tein "jäljen" ihan umpimetsään ja Hugo odotteli autossa. Kävelin metsässä lyhyin askelin noin sata metriä ja vedin perässäni narussa nakkia (heh,onneksi ei kukaan tullut pidättämään). Jalanjälkien lisäksi nakista jäin maahan hajua. Jätin sitten nakin päätepisteeseen yhden puun juurelle ja palasin autolle. Pienen odottelun jälkeen  menimme Hugon kanssa alkupisteeseen ja saman tien Hugo lähti seuraamaan jälkeä ja avot!! nakki löytyi ja tietysti Hugo sai sen sitten palkinnoksi. Aivan uskomaton on koiran hajuaisti!!  Kuva ei ole kuitenkaan jäljestysretkeltä, vaan meidän lähimetsästä.

Ja mitäs nämä sitten ovat??

Olen myös noin ehkä kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen poiminut sieniäkin, siis kanttarellejä, koska muita en niin hyvin tunne, että uskaltaisin poimia. Hugon kanssa meidän piti mennä kanttarellikurssille tänä viikonloppuna, mutta se valitettavasti peruuntui. Siellä opetetaan koira hyvän hajuaistinsa avulla löytämään kanttarellit ja sitten vaan itse voi kulkea perässä ja kerätä saaliit. Tietysti myös koiralle annetaan palkka jokaisesta löydöstä.

Aurinkoista viikonloppua!

Eläinkokeita ja herkkuruokia

Tämän päivän Turun Sanomissa oli hauska juttu koirien iloksi. Pitäähän koirienkin saada välillä herkutella.

Tässä siis syntyy herkullisia kakkuja koirille ja myös kissoille. Menekki on varmasti taattu, koska lemmikkienhän pitää saada aina parasta. Näissä lemmikkikakuissa ei muuten saa käyttää keinotekoisia väriaineita lainkaan, koska EU kieltää sen. Ihmisille ne kyllä ovat sallittuja.

Lainaus kirjasta "Aitoa ruokaa":
Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa. Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbruksverketiltä. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.”

Heh, tuo ero siis johtuu siis siitä, että koirat eivät osaa lukea. Ei muuta kuin aapinen vaan lemmikille!


Sain Roopen viikonloppuhoitoon, joten päätinpä minäkin tehdä yhden eläinkokeen:

Roope ei juuri ehtinyt henkeä vetämään, kun jo ruoka oli kupista hävinnyt.

NAMSKIS

Kerran sentään ehti vilkaisemaan kameraan, joka oli koko ajan laukaisuvalmiina.

Koiran raksujen tai purkkiruoan menekki on kyllä aika lailla heikompaa.

Mitäs siinä kupissa sitten oli??

No, ihan sitä samaa, mitä oli omalla lautasellakin:

Nopea ja hyvin helppo resepti: paistetaan luomujauhelihaa ja luomusipulia, lisätään vettä ja täysjyvänuudeleita ja mausteeksi kristallisuolaa ja luomupestorossoa ( Ostettu Ruohonjuuresta), lopuksi lisätään puhtaasti tuotettuja kirsikkatomaatin puolikkaita.

Tästä piti jäädä Roopelle vielä huomiseksikin, mutta eipä jäänyt yhtään. No, huomenna uudet pöperöt :)

Nyt lähdemme ulos kuluttamaan kaloreita ;)

Mukavaa viikonloppua!

Nouskaamme ruokakapinaan!

Tämän päivän Turun Sanomat kirjoitti koko sivun jutun ajankohtaisesta aiheesta, jonka kimmokkena on ollut Mats-Eric Nilssonin vastailmestynyt kirja Aitoa Ruokaa.

Me luulemme syövämme puhdasta, aitoa, äitientekemää ruokaa, mutta totuus on ihan toisenlainen. Teollisesti valmistettu ruoka, siis pääosa kauppojen tarjonnasta on jotain ihan muuta kuin kuluttajat luulevat. Meille luodaan mielikuvia aidoista ja perinteisistä kotonatehdyistä ruoista, mutta aitous on niistä hyvin kaukana.

Sama kirjoittaja on jo muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Petos Lautasella, ja tämä kirja on hyvin karua luettavaa siitä, mitä oikeasti ruokamme sisältää, valtaisat määrät lisäaineita, aromivahventeita, luontaisia aromeja, keinotekoisia aromeja, väriaineita, sakeuttamisaineita jne.  Erilaisia sallittuja lisäaineita eli E-koodeja löytyy noin 360kpl ja pahimmillaan ruokamme onkin pelkkää lisäainetta ja vettä kuten esim. Fun Light-juoma.

Itse olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää kaupasta lisäaineetonta ruokaa ja se onkin ollut lähes salapoliisin hommaa. Aikaa kuluu tuotteiden sisällysluetteloita lukien ja kun lopulta pääsee kassalle saakka, voi todeta että aika tyhjiltä kärryt näyttävät. Kuitenkin tuon ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen vaan etsintä jatkuu. Perusruoka-aineilla pärjää aika pitkälle ja ruokateollisuutemme tuotteet saavat minun puolestani jäädä hyllyyn, äänestän siis jaloillani. En ole mikään innokas kokkaaja, mutta vähän enemmän on ruoan eteen nyt täytynyt nähdä vaivaa, se on kuitenkin sen arvoista. Toisaalta niistä perusruoka-aineista saa ihan hyvää maukasta perusruokaa, ilman lisäaineita.

Myös Taloussanomat kirjoitti aiheesta ja sen voit lukea TÄÄLTÄ.

Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä: Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.

Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä. 

Ruotsissa vallankumous on jo alkanut ja toivottavasti se leviää Suomeenkin!

Lähtisitkö Sinä barrikadeille?

Kesän satoa ja ruokaremonttia

Syksy alkaa saapua puutarhaan ja varmaan jo voisi siellä käydä hieman siivoamassa. Jotain sain talteenkin, vaikka oma viljelyni on vielä hyvin kokeellista ja pienimuotoista. Tärkeä pointti on kuitenkin se, että se on luomutuotantoa ilman myrkkyjä ja lisäaineita.

Minttu kasvoi hurjasti ja sitä sain vähän talvenkin varalle talteen. Kuivasin lehdet ja tuota kuivattua minttua olen jo käyttänyt mm. smoothien joukkoon. Antaa mukavan piristävän maun. Siitä saa myös hyvänmakuista teetä ja sopiihan minttu myös moniin ruokiin.

Myös tilliä tuli runsaasti ja sitä olen käytön ohella sekä pakastanut että kuivannut.

Yllättävän hyvin kasvoivat kaksi paprikantaintanikin, kiitos lämpimän kesän. Lopuksi nostin paprikat sisälle, jotta saivat kauniin punaisen värin. Kaikki on jo popsittu ja hyviä olivat.

Porkkanat kasvoivat mukavasti ja nekin on jo syöty ja hyvältä maistuivat nekin.

Ensi vuonna taas uudestaan ja hiukan viisaampana ja kokeneempana.

Mitähän näissä sitten on?

Toissapäivänä tein investoinnin ja ostin mehulingon ja tänään sen kokosin ja tein ensimmäiset kokeilut. Lääkepullossa on ihan itse puristettua porkkanamehua ja kannussa myös itsepuristettua appelsiinimehua, nam.

Todella hyvänmakuisia ja taatusti terveellistä.

Kaupasta olen joskus ostanut porkkanamehua, mutta en yhtään tykännyt mausta, mutta tässäpä on oikein hyvä pehmeä maku ja vitamiineja vaikka kuinka paljon. Tätä aion juoda päivittäin pienen annoksen. Niin, voisihan niitä porkkanoita rouskuttaa porkkanoinakin, mutta meikäläiseltä se ei onnistu, joten mehu on hyvä vaihtoehto ja aika helppokin.

Kaupan appelsiinimehutkin saavat jäädä tästä lähin sinne kaupan hyllyyn. Suurimmassa osassa ns. tuoremehuja on hurjat määrät lisäaineita ja vaikka mehu olisi ihan 100% täysmehua ilman lisäaineita, niin se on tehty tiivisteestä, joka saattaa olla lähes vuodenkin vanhaa. Ainoat aidot  vastapuristetut tuotteet löytyvät Brämhultsilta ja ne todella maistuvatkin aidoilta. Brämhults on Ruotsin Boråsissa sijaitseva tehdas, joka itse tuo appelsiininsa ja puristaa ne itse ja toimittaa kauppoihin nopealla aikataululla, joten mehu on aidosti tuoretta. Mutta sen voi tehdä itsekin. 

Lisää ruokaan liittyviä juttuja on tulossa.....

Kannu on muuten vanha Aino Aallon kannu ja on perintöä isoäidiltäni. Pullon löysin kirpparilta ja heti se pääsi tärkeään käyttöön.

Syksyisin terveisin