Tuomas Kyrö: Liitto (2005)

Lomat on sitten pidetty ja arki alkanut, joten Rakkaus on koira helvetistä -blogiakin voisi taas herätellä henkiin.

Kesäisin sitä jostain syystä huomaa aina kaipaavansa ehtaa Suomi-meininkiä. Tiedäthän, Aleksis Kiveä, Eino Leinoa, Veijo Merta, Timo K. Mukkaa...

Mikäs siihen nälkään sopisikaan nykykirjailijoista paremmin kuin Tuomas Kyrö, kun aiheena on vielä sota-aika ja pieleen menneet liitot. Päähenkilöinä puhumaton ja sodassa kuuroksikin tuleva Urho, jota isänsä lyttäämä Lydia yrittää parhaansa mukaan rakastaa. Kun Urho on sotimassa, seuraa Lydialle pitää Urhon sisko Anna, joka näyttäisikin sopivan tälle paljon paremmin.

Lydia saa liiton tapaisen puolalaisen sotavangin "Pentin" kanssa, vaikkei ensirakkauden, Adolf Hitlerin, voittanutta taida ollakaan. Kunnes karu totuus selviää, mikä Aatu oikein olikaan miehiään. Lydiankin silmät avautuvat Urhon suhteen, tämä kun  ei puhu eikä pussaa. Lydia ottakin hatkat ja karkaa piäkaupunkiin toteuttamaan unelmaansa taiteilijana.

Ei tässä oikeastaan muuta voi kuin päivitellä, kuinka mukaansa tempaava kirja Liitto on. Täytyy nostaa hattua kirjailijalle, joka osaa sepittää ummet ja lammet itselleen vieraasta maailmasta. Niin, ja outoa ajatella, että kirjan on kirjoittanut mies, joka kirjoitti kuoliaaksinaurattavan Mielensäpahoittajan.


Kouluarvosana: 10-

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (2010)

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sain taas nauraa ääneen. Kyllä ei olisi Tuomas Kyrö saanut näin hyvää kirjaa kirjoittaa. Ihan korpeaa otsan molemmilta puolilta miten hauskasti on hän osannut kuvata oikeamielisen suomalaismiehen mielenliikkeitä. Ei ole ihmisen vika jos meinaa nauruun tikahtua. Kyllä on Kyrön vika, kun on mennyt tällaisen kirjoittamaan.

Vaan kuitenkin tähän kirjaan jos joku tarttuu ja lukee niin kyllä ei kaduta jälkeenpäin. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kirja loppui. Kyllä ei nyt ole mitään tekemistä.


Kouluarvosana: 10

P.S. Pitäisi huumorikirjojen olla aina Kyrön kynästä. En tiedä miksi mutta pitäisi.